Lifestyle

Mitä väliä?

28/11/2016 Salla17 kommenttia

Mun vanha iPhone 5 oli palvellut jo melkein neljä vuotta, kunnes se kuvista täyteen ahdettuna ja muutenkin tehokäytettynä irtisanoutui. Mulle oli jo pitkään selvää, että haluan uudenkin kännykän olevan iPhone, koska olin tykännyt vanhasta puhelimestani niin älyttömän paljon. Vaakakupissa painoi myös se, että tiesin saavani uuteen iPhoneen kaiken datan sovelluksista taustakuvaan parilla napin painalluksella, ja olin lisäksi ostanut (8 vuotta ja kaksi läppäriä kestäneen harkinnan tuloksena ahhaha) MacBookin läppärikseni. Kyttäsin tarjouksia ja tietenkin soitin jo tämän ruusukultaisen värin takia moooonta puhelua, ja lopulta jouduin lähtemään Jumboon saakka tätä ostamaan. Hän on siis 6s. Tokikaan en uusinta mallia ostanut, koska uuden tullessa edellisen saa aina edullisemmin :)

Nykyäänhän markkinoilla on muutamia kännykkämerkkejä, joiden (varmastikin laadukkaista) älypuhelimista ei tarvitse pulittaa puoliakaan iPhonen hinnoista. Olin jo päättänyt, että uudeksi puhelimekseni tulee iPhone, kunne löysin itseni nolona selittelemästä usealle ihmiselle, miksi haluan ostaa ylihintaisen kännykän, jota vastaavan saa sairaan paljon halvemmalla. Vastaavan sillä erotuksella, että niissä ei ole käyttöjärjestelmää, josta tykkään maasta taivaisiin. Mutta vielä tärkeämpää, ne näyttävät kamalalta.

Mulle naurettiin, että mitä hemmetin väliä kännykän ulkonäöllä on. Aluksi menin jotenkin noloksi, enkä tiennyt, mitä sanoa. Asiaa tarkemmin mietittyäni olen sitä mieltä, että sillä voi olla aivan hitsin iso väli. Ja siinä ei ole mitään pahaa! Kuinka monen meistä auto on ostettu puhtaasti edullisen hinnan, alhaisten päästöjen ja turvallisuustestien perusteella? Kuka voi käsi sydämellä sanoa, että auton merkki tai ulkonäkö ei vaikuttanut ostopäätökseen ja saanut kaivamaan kukkarosta jopa muutamaa extratonttua? Paljonko moni (mies? ;) on valmis sijoittamaan iiiiiisooon ja hienoon tv:seen, vaikka varmasti puolet pienemmälläkin pärjäisi. Kuinka monen vaatteet ovat rumia, kunhan ne suojaavat ja tuntuvat päällä ihan kivoilta? Kännykän design on muotoilua ihan samalla tavalla kuin huonekalujen ja valaisimienkin. Onko tyhmää maksaa siitä extraa, se on jokaisen oma asia.

Mulle kännykkä on normaalin yhteydenpidon ja somettamisen lisäksi väline pitää tätä blogia. Mulla on kotia ja työpaikkaa lukuun ottamatta puhelin käytännössä aina kädessä tai lähellä taskussa valmiina ottamaan kuvia ja (toivottavasti ette ole huomanneet, että) olen viime aikoina kiireiden takia kirjoittanut ison osan postauksistanikin kännykällä.

Mä olen aivan hitsin tyytyväinen tähän kännykkääni ja katselen sitä mielissäni :D Kyllä, tämä myös maksoi hitsisti ja siksi mä kitkuttelinkin viikkoja vanhalla puhelimellani ladaten sitä noin kahdeksan kertaa päivässä, että uusin iPhone tuli myyntiin ja 6s:n hinta laski :D Jos kännykän ulkonäkö ei kiinnosta tai näin kalliiseen ei ole varaa, silloin ostetaan halvempi. Mutta please, ei dissata sitä tyyppiä, joka sijoittaa mieluummin kännykkään kuin siihen autoon tai televisioon.

Vai tekeekö tämä musta jotenkin pinnallisen ihmisen? :) Oletteko te joutuneet selittelemään tai puolustelemaan kännykkävalintaanne?

Vauvakutsut jalat maassa -äidille

27/11/2016 Salla19 kommenttia

Te tiedätte Rössön. Hän on hyvin realistinen ja rauhallinen jalat maassa -tyyppi, joka ei tee itsestään koskaan numeroa. Rössö on raskaana. (!!!!) Laitoin Rössölle viestiä hänen saatuaan rakenneultrasta normaalin tuloksen, että nyt sitten voin alkaa järjestää vauvakutsuja. Rössö meni ihan romuksi! Vietiketju hiljeni vähäksi aikaa ja sitten tuli vastaus, että hänen piti saada vähän aikaa keräillä ja miettiä asiaa. Sanoin, että en painosta, mieti rauhassa. Hetken mietittyään hän sanoi, että kun ei halua, että kenellekään tulee asiasta stressiä. Lupasin, ettei tule ja sitten sain luvan järjestää kutsut. Rössöllä taisi olla vähän liikaa mielessä Jenkki-leffojen överiksi vedetyt kutsut ;)

Rössö ei ole sellainen tuleva äiti, että hän jakaisi Facebookissa ultrakuvia tai raskausviikkopäivityksiä. Häneltä puuttuu varmaan puolet vauvan tarvikkeista mutta sen sijaan Rössö tietää työnsä kautta vähän liikaakin äitiyttä ja vauvan hyvinvointia koskevista tuoreimmista tutkimuksista, kokemuksista, riskeistä ja vaihtoehdoista. Hän kokee liiallisen touhottamisen vaivaannuttavana, mutta aitoa iloa hänen puolestaan ei. Mä olen kyllä saanut ostella ja näyttää ihania vauvanjuttuja Instasta ja tämä on ollut ok, kunhan en painosta häntä mihinkään ;)

Mun oli pakko kertoa vähän taustoja, että ymmärrätte, että nyt ei saanut lähteä leikittelemään metrisillä haikarapatsailla, mahan kipsaamisella tai jättimäisillä vauvan kuvilla. No siis EN olisi muutenkaan, mutta tiedän hyvin, että jotkut tulevat äidit nimenomaan rakastavat sitä pilttien maistelua ja mahan mittailua. Kutsut piti pitää pienimuotoisina, rentoina ja ei-ahdistavina :D

Päätimme järjestää kutsut isäni perheen kotona. Rössön koti oli poissuljettu sen takia, että se olisi aiheuttanut stressiä siivoamisesta ja järjestämisestä. Jonkun koti tuntui muutenkin meille paremmalta vaihtoehdolta, jotta ilmapiiri olisi mahdollisimman rento. Tarjoilujen suhteen sovittiin, mitä jokainen tuo, niin kenellekään ei tosiaan tullut sitä stressiä. Pienet lahjat tulevalle äidille/vauvalle kuuluvat tietysti asiaan ja ainoa ”ohjelmanumero” meillä oli se, että jokainen toi vauvakuvansa. Rössö sai sitten arvaille, kuka on kukin, ja kuvat saa liittää tulevan vauvan Muumi-vauvakirjaan muistoksi <3

Pääasia oli syödä hyvin ja viettää rentoa, mukavaa aikaa yhdessä. Meitä oli yhdeksän hengen porukka sisaruksia, äitejä ja ystäviä :) Kuvan alalaidassa näkyy käsintehty vauvanpesä, jonka minä ja ystäväni annoimme Rössölle. Harmittaa, etten tajunnut ottaa pesästä kunnon kuvia kotona, mutta tämä ihanuus on bongattu ja tilattu Instan kautta vauvan_ilosta, ja taitavan ompelijan tililtä löytyy kuvia tästä pesästä ja muista hänen luomuksistaan. Kankaat ja yksityskohdat sai valita itse ja pesä on AIVAN IHANA <3

En edes tajunnut kuvailla muita ihania tarjottavia, kun tämä Say it with a cakesta tilaamani Rössölle suunniteltu kakku oli niin kuvauksellinen :) Törmäsin näihin kakkuihin, yllätys ylläys Instassa ja tiesin heti, että täältä tilaan Rössön vauvakutsukakun. Kakkuja tekee nuori helsinkiläisnainen, ja jokainen kakku personoidaan tilaisuuden ja juhlakalun mukaan. Tässä kaunokaisessa oli valkosuklaakreemiä, sitruunatahnaa ja mustikoita <3 Ja päällä kahdenlaista marenkia, koska sanoin erikseen, että marengit olisivat aika kova juttu :) Ja upean ulkonäön lisäksi myös maku oli taivaallinen. Voin suositella Say it with a cakea lämpimästi!

Kutsut onnistuivat just niin hyvin kuin olin toivonutkin. Rössökin taisi olla iloinen ja tyytyväinen, ja sehän tässä oli tärkeintä :)

Avautumista · Lifestyle · Sisustus ja koti

Valo, kansa, pimeys

16/11/201615/11/2016 Salla13 kommenttia

Käsi ylös ne, joilla on pieniä tai vähän isompia ongelmia tämänhetkisen pimeyden kanssa. Mulla on. On aina ollut! Toissavuonna ja sitä edellisenä pääsin marraskuun pimeyttä karkuun Thaimaahan, mutta viime tai tänä vuonna mulla ei ole ollut sitä mahdollisuutta. Vaikka toki rakastan lämpöäkin, valo on se juttu, jonka puute tekee pahaa. Tajusin viime vuonna sonnustaa kodin talvivalaistuksella ja sillä linjalla jatkan edelleen. Valopallot olohuoneessa ja valoköynnös parvekkeella tekivät niin uskomattoman paljon mielialalle, että hamstrasin Tanskasta lisää valoa.

Hauskan tästä hommasta tekee se, että rakastuin nimenomaan tähän tähteen ja valopalloon. Pelkistettyä, yksinkertaista, kaunista. Huomasin vasta kotona, että nämä ovat Sirius-merkkisiä, joita myydään ihan täällä koti-Prismassa :D Noh, tuli nyt sitten roudattua nämä Roskildesta asti ja varmasti maksettua vähän Tanska-lisää. Mutta tietty hyvä uutinen teille, jos joku siellä pitää tällaisista pienistä valontuojista :)

Kulunut kuukausi on mulla ollut ihan suoraan sanottuna p***eestä. Mukaan on mahtunut niin serkun kuolema ja hautajaiset, naapurin koiran hyökkäyksen kohteeksi joutuminen omien koirieni kanssa kuin omia terveysongelmiakin. Ja tietenkin töissä on aivan sairaan kiire. Tuntuu, että olen liikkuvan junan kyydissä, joka ei kysele, onko vauhti liian kova, vaan ajaa vain. Mulla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin istua kyydissä ja pitää kiinni.

Mulla on ollut ihan liikaa kaikkea. Väsähtäminen näkyy siinä, että nämä valot eivät ole paikoillaan ripustettuna, kun energiaa on riittänyt juuri ja juuri vain siihen, että siivoaa kotoa pahimmat sotkukaaokset. Tähän tähteen en ole muistanut edes ostaa sopivia paristoja. On vähän hassua, että jos on tarpeeksi väsynyt, niin ei jaksa edes tehdä niitä piristäviä asioita eli tässä tapauksessa luoda lisää sitä valoa, mitä niin kovasti kaipaan.

Viime aikoina olen saanut paljon iloa Rössön Maanantaijoulukalenterin ja Petran joulukalenterin kokoamisesta. Ja olen suu hymyssä lukenut teidän jättämiänne kommentteja ihanimmista jouluperinteistä ja joulumielestä ja hykerrellyt tyytyväisenä, että kohta saan koota vielä yhden yllätyskalenterin. Vielä tänään ehtii osallistua arvontaan, ja laitan heti illalla osallistumisajan päätyttyä mailia voittajalle :) Superjännää!!

Millä te selätätte pimeysapeuden?

Ps Viimeisen kuvan lasikoriste ei ole valo, mutta kaunis muisto mummoni 90-vuotisjuhlareissulta <3

Lifestyle · Meikit · NARS · Reissut · Sephora · Shoppailut · Tony Moly

Köpiksen shoppailut ja zombiet

30/10/201630/10/2016 Salla13 kommenttia

Terkkuja Köpiksestä! Palasin juuri muutaman päivän reissulta Tanskasta ja ajattelin laittaa teille kuulumiset tuoreeltaan (tai itse asiassa olo on matkustamisen ja kellonkääntämisien jälkeen kaikkea muuta haha).

Ensimmäinen puolikas päivä meni chillatessa ja kummitytön vikellystreenejä seuratessa. Perjantaina sitten heräsimmekin ajoissa ja lähdimme koko tyttöporukka Köpikseen.

Suuntana oli Café Norden, Strøgetillä sijaitseva kahvila, jossa on vaatimattomasti maailman paras brunssi. Olen käynyt Tanskassa noin viisitoista kertaa ja joka ikisellä kerralla myös Nordenissa :)

Sitten olikin jo päästävä vastapäätä sijaitsevaan Sephoraan, josta ostin tuliaiseksi Narsin Orgasmin. Tämä on muuten poskipuna, joka jakaa mielipiteitä! Olin päättänyt ostaa tämän itselleni pari vuotta sitten Thaimaasta, mutta testeri oli niin kuiva ja hileinen, että jätin poskipunan kauppaan. Sama juttu oli Köpiksessä tämän testerin kanssa, kamala koostumus! Orgasm on kuitenkin sellaista kulttimainetta nauttiva puna, ja moni kaverini pitää siitä, että olen miettinyt jos niiden laatu sitten vaihtelee? Nyt jännityksellä odotan, mitä Kissis tykkää omastaan.

Itselleni ostin Narsilta Radiant Creamy Concealerin sävyssä Vanilla ja aion kokeilla pesisikö se lempparini MAC Pro Longwear Concealerin. Kynnen ”kiillotus”viila lähti myös mukaan ja sitten ihkuja Tony Molyn tuotteita: banaanikäsivoide, kirsikkahuulivoide ja omenakuorintavoide sekä nenää varten huokosten tyhjentäjä. Erittäin maltillista shoppailua, sanoisin.

Isompaa tuhoa tein Urban Outfittersissa, joka sijaitsee ihan Sephoran vieressä. On muuten tällaisen jännän pientavaran taivas..! <3

Skinny Dip -merkkiset kännykänkuoret mun uuteen iPhone 6s-puhelimeen (johon oli aivan pakko hankkia kuoret, koska metalli oli niin liukasta, että kännykkä meinasi tippua mun kädestä noin 10 kertaa päivässä.

Trollimuki!! Jossa on kolme trollia ja mukana viisi arkkia uudelleen kiinnitettäviä tarroja <3 Trolleille eri vaatteita! Olin ihan pähkinöinä tästä!

Kasvata oma bonsaipuusi! Joo!! Tämä tuli tuliaiseksi.

Ostin myös jääkaapin oveen kiinnitettävän viikkokalenterin, jonne voin merkitä kaikki blogimenot :D, pyykkipoikanarun, jonne voi ripustaa valokuvia tai joulukortteja esille ja söpöjä tarroja.

Yksi ehdoton tanskalainen kauppasuosikkini on Sostrene Grene. Se on vähän saman tapainen kivaa pikkutavaraa sisältävä putiikki kuin Tiger mutta tavarat ovat kauniimpia, laadukkaampia ja käyttökelpoisempia :) Siellä oli mun joululahjasavotan pelastus tänäkin vuonna eli paketoimistarvikkeita laidasta laitaan. Tuotteet maksoivat keskimäärin noin euron kappale, eli halpaakin vielä. Suosittelen kaikille askartelijoille ja pikkusälästä tykkääville, ja liikkeitä löytyy Tanskan lisäksi paljon muualtakin Euroopasta, ja toivottavasti vielä meiltäkin joskus :)

Suklaata, ou jes. Tanskalainen Carletti tekee ihanimpia suklaita ever ja mun ehdottomat lemppari ovat nämä ”P-tortut” tällaisina isoina versioina. Pienempiä konvehteja myydään pusseissa, mutta nämä jättiläissuklaat vasta hyviä ovatkin. Nyt oli vielä tullut uutuutena tämä karamelli, jossa on maapähkinöiden ja ranskalaisen nougatin lisäksi vielä kinuskiakin. SAIRAAN hyviä!

Mun ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa mitään karkkijoulukalenteria, mutta tämän Tomsin karkkikalenterin nähdessäni 13 euron hintaan en voinut jättää sitä kauppaan. Suklaata on tässä yli 300 g ja nämä ovat tosi hyviä eli aika hyvä löytö, vaikka olisikin ollut parempi pärjätä ilman ;)

Lakrids. Toivon mukaan olen näitäkin ehtinyt hehkuttaa Instassa tai blogissa?! Nimittäin merkin ”perus” kuulat ovat olleet mun lemppareita jo vuosia. Lakupallon päällä on suklaakerros kuorrutettuna salmiakkijauholla, ja maku on jotain tosi koukuttavaa. Näitä ruusukultaisia kuulia oli Kastrupin lentokentällä maistiaisena ja oli muuten niin namia, että ostin itselleni tällaisen rasian odottamaan joulua ^_^ Salmiakkijauhon tilalla näissä on suolakaramellia. Lakridseja saa meiltä Suomestakin ainakin Stockmannilta, suosittelen herkkusuille. Kalliita ovat kuin mitkäkin, mutta joka pennin arvoisia.

Kävin tietty myös mun lempparisuklaakauppa Frellsenillä, mutta tällä kertaa ostin sieltä vain tuliaisia :)

Ai niin! Ostinhan mä vielä vähän sisustusjuttujakin Inspiration-liikkeestä, mutta en ollut muistanut kuvata niitä. Niin ihania kamoja löysin, että tulette kyllä näkemään ne blogissa joskus myöhemmin :)

Roskildessa juhlittiin perjantaina Halloweenia ja keskustan läpi käveli pelottava kulkue, jossa oli mukana niin luurankoja, ruumisarkkuja kuin noitiakin. Tällainen hirvittävä zombie oli mun seurueessa liikenteessä :D

Avautumista · Lifestyle

Myötätunnosta ja sen pyytämisestä

16/10/2016 Salla8 kommenttia

Tiistaina makoilin sängyssä katsoen Ensitreffejä alttarilla kun mun puhelin soi. Mun puhelin ei soi IKINÄ, mikä johtuu osittain siitä, että mä en tykkää puhua puhelimessa ja osittain siitä, että mun perhekään ei pidä siitä :D Näin, että isä soittaa ja ensimmäinen ajatus oli se, että hän ei soita yhdeksän jälkeen illalla, ellei ole jotain tärkeää asiaa. Pian selvisi, että olin oikeassa, asia oli tärkeä. Poliisit olivat juuri käyneet tätini ovella ilmoittamassa, että serkkuni oli löytynyt kuolleena.

Serkku oli 25-vuotias. Ihan hirveän nuori ja aivan liian nuori lähtemään tästä maailmasta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten ihmeessä tätini voi selvitä siitä, että hänen lapsensa kuoli. Aivan käsittämätön ajatus. Me serkukset vietimme lapsena kaikki kesät yhdessä mummolassa Itä-Suomessa. Tätini ja serkkuni ovat asuneet lähes koko ikäni Ruotsissa, joten emme nähneet usein, mutta aina kun näimme, se oli intensiivistä 247 yhdessäoloa ja yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani ovatkin nämä kesät mummolassa. Menehtynyt serkkuni oli meistä nuorin ja häntä saimme isompina jo hoitaa ja ottaa mukaan ”kylille”. Käytimme häntä myös peitetarinana kun halusimme mennä hengaamaan urheilukentälle, missä aina oli siistejä paikallisia poikia kuluttamassa aikaa :) Ihan hymyilyttää, kun muistelen. Minä ja serkku emme olleet viime vuosina olleet paljon tekemisissä. Olen viime aikoina ollut enemmän yhteydessä hänen isosiskoonsa ja tätiini, ja edelleen meitä erottaa välimatka Ruotsin ja Suomen välillä. Silti on aina nähdessämme tuntunut, että voi jatkaa juuri siitä, mihin viimeksi jäätiin ja näkeminen on aina ollut ihanaa.

Kuolinviestiä seuraavana päivänä näin vanhemman serkkuni laittaneen Facebookiin päivityksen pikkusisaruksestaan ja uskaltauduin sitten itsekin laittamaan omalle sivulleni toivotuksen, että serkku saa levätä rauhassa. Mulla oli heti päivityksen laittamisesta lähtien olo, että tein jotain väärää sen laittaessani. Eihän minulla ole oikeutta olla rikki, kun tädiltäni on juuri kuollut oma lapsi ja serkuiltani pikkusisarus. Facebook-kaverini laittoivat osanottoja ja surunvalitteluja, ja minusta tuntui siltä, että en ole ”ansainnut” niitä, enkä oikein edes pystynyt vastaamaan niihin kaikkiin. Tosi kummallinen tunne. Tuntui, että olen kääntänyt huomion itseeni asiassa, jossa kyse ei ole minusta ja minun tunteistani lainkaan. Toki tiedostan, että saan olla surullinen, mutta tuntuu, etten saa pyytää ihmisiltä myötätuntoa asiasta.

Jotenkin tämä oma reaktioni jäi mietityttämään minua. Ristiriitaista tästä asiasta tekee sen, että minusta tuntui tosi mukavalta kun huomasin koirani Rikin kuollessa, että se oli koskettanut monia muitakin ihmisiä meidän omistajien lisäksi. Se oikeasti lämmitti sydäntä tosi paljon, enkä todellakaan ottanut negatiivisena ihmisten viestejä, kuinka hekin ovat surreet Rikin poismenoa, päinvastoin! Miksi siis en salli itseni olla surullinen ja saavan tukea omilta läheisiltäni sellaisessa tilanteessa, jossa ihmisen kuolema on koskettanut jotakuta toista vielä paljon lähempää kuin minua? Absurdeinta on, että karsastan tosi pahasti sellaista, kun jonkun kertoessa omasta raskaasta kokemuksesta jollain ihmisillä on tarve osoittaa, että heillä menee vielä huonommin. Mistään asiasta ei saa olla pahoillaan tai allapäin, koska jollakulla jossain on asiat vielä huonommin. Näen tällaisesta ajattelusta ihan punaista. Se, että jollain on asiat huonommin, ei tarkoita, ettei sillä toisella olisi oikeus juuri siihen tunteeseen, minkä hänen tilanteensa hänessä aiheuttaa. Miksi siis en salli sitä itselleni?

Pahoittelen tätä ajatuksenvirtaa ja toivon, että ehkä silti ymmärsitte pointtini. Kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia teissä heräsi.