Yritin ymmärtää

30/06/2016 Salla8 kommenttia

Yleensä blogipostauksiini päätyvät tuotteet, jotka sopivat minulle. Toki monestikin postaan tuotteista, jotka eivät välttämättä jää omaan käyttööni, koska minun ihoni/hiukseni/meikkaustyylini vaan vaativat erilaista tuotetta, mutta koen kuitenkin, että tuote saattaa olla niin monelle muulle ideaali, että siitä kannattaa kirjoittaa. Joskus sitten käy niin, että tuote, joka etukäteen kiinnosti kovasti, ei sitten sovikaan mulle, vaikka mitä tekisin. Välillä saan itseni ihan raivon partaalle kun yritän ja yritän saada tuotetta toimimaan, mutta ei vaan onnistu :D

Vita Liberatan Marula Dry Oil Self Tan SPF50 ja Beautyblenderin Bodyblender. Näiden kahden tuotteen kanssa kävi niin, että en ymmärtänyt. Yritin kovasti, mutta ei. Olen itse asiassa vieläkin vähän hämmästynyt asiasta, koska Vita Liberatan itseruskettavat ovat ehdottomasti lemppareitani, ja olen niitä kokeillut tosi monia erilaisia. Tämän kuivaöljymuodossa olevan itseruskettavan olisin ennustanut olevan uusi lempituotteeni, koska tykkään öljyistä ja tykkään Vita Liberatasta. Mutta ei! En onnistunut yrityksista huolimatta levittämään öljyä niin tasaisesti kuin olisin halunnut ja se tuntui kinnaavan kiinni ihoni ”kuiviin” kohtiin, vaikka sellaisia ei edes ole :D Ihan hassua, että en ole koskaan tarvinnut kosteusvoidetta itseruskettavan alle, ja nyt sitten ÖLJYmuodossa olevan tuotteen alle se olisi ollut ehdoton.

Myöskin Beautyblenderin tuotteita olen hehkuttanut ihan sikana blogissa, ja päivittäisessä käytössäni on sekä normaali meikkimuna, että pieni micro.mini ja vielä sivellinsaippuakin. Ihan parhaita kaikki! Mutta sitten tämä vartalosieni… Ei. Kokeilin levittää sillä sekä itseruskettavaa että vartalolle tarkoitettua hehkuvoidetta, ja jouduin molempien kanssa luovuttamaan ja levittämään tuotteen vain käsin. Itseruskettavan levittämiseen sieni oli mielestäni pieni ja kömpelo, levityshanskalla saat itseruskettavan levitettyä laajalle aluelle niin, ettei rantuja tule. Tämän kanssa joutuu nyhertämään pientä aluetta kerrallaan sienen luiskahtaessa välillä pois kädestä ja sieni ei myöskään liukunut ihollani niin kuin olisin toivonut. Pientä aluetta nyhertäessä itseruskettava kuivahtaa ihoon helposti, jolloin lopputulos on laikukas. Reippaat isot liikkeet tarvitsee tehdä :D

Nyt odotan, että te kerrotte kuka on tykästynyt Marula Dry Oiliin tai Bodyblenderiin? Ilmiantakaa itsenne välittömästi! :D

Vita Liberatan tuote saatu.

Hiukset · Hiusten hoito · Hiusten värjäys · KC · Schwarzkopf

Miten granny pysyy harmaana?

28/06/2016 Salla5 kommenttia

Värjäsin toukokuussa (taas) uudenväriset hiukset, nimittäin ”luonnollisen grannyn”. Mulla on kyllä ollut harmaat hiukset vuosia aikaisemmin, mutta tämän granny-trendin aikana vasta nyt. Voitte uskoa, että alati vaihtuvan hiustenvärin kanssa olen välillä helisemässä ylläpitotuotteiden kanssa. Ilman blogia mulla ei missään nimessä olisikaan mahdollisuutta vaihtaa väriä noin tiuhaan, tai siis voisin väriä kyllä vaihtaa, mutta ylläpito jäisi vähemmälle.

Nytkin tein vanhanaikaiset, nimittäin en hankkinut harmaan hiuksen tuotteita HETI. Arvelin pärjääväni normaaleilla vaaleiden hiusten hopeatuotteilla, mutta väärässähän minä tässä taas olin. Näin ollen siinä vaiheessa kun sain KC Professionalin hätäapupaketin, harmaus oli oikeastaan jo lähtenyt, ja mulla oli vain vaalea hius, vaikka kiva kyllä sekin. Olen blogiinkin tainnut kirjoittaa siitä, miten EI kannata odottaa värin haalistumista ja ryhtyä sitten vasta ylläpitohommiin. Itse olen tajunnut vasta ehkä viimeisen vuoden aikana, että ylläpitohoito kannattaa aloittaa samantien, vaikka heti ekasta pesusta. Tehkää siis niin kuin mä sanon, en niin kuin mä teen :D

Olin kuullut, että mahtavat KC:n Color Maskit olivat hiljattain saaneet vahvistuksena Platinum– ja Graphite-sävyt, jotka on tarkoitettu harmaiden sävyjen ohella muillekin viileille hiusten sävyille, mutta tuttuni ovat käyttäneet näitä nimenomaan granny-hiuksiinsa. Lähdin kokeilemaan uudelleen harmaantumista KC:n Platinum-sarjan shampoolla ja naamiolla, Graphite-naamiolla ja Schwarzkopfin uuden Excellium-sarjan Silver-suihkeella. Tästä suihkeesta on myös olemassa Steel-sävy, mutta minua Sokoksella auttaneen kampaajan (?) mukaan se olisi ollut liian tumma mulle. En ehtinyt arpoa kauaa, joten otin Silverin siitäkin syystä, että se toimii muissakin vaaleissa kuin harmaissa hiuksissa ja on näin monikäyttöisempi hiustenväriään vaihtavalle.

Aloitetaan tärkemmistä, eli suoravärinaamiosta. Jos ostat vain yhden tuotteen, osta sellainen. Vaikutusaikaa vaihtelemalla ja ohjeiden vastaisesti kuivaan hiukseen levittämällä saa todella intensiivisen lopputuloksen. Itse en uskaltaisi laittaa Graphitea (oik.) näin vaaleaan hiukseen koko päähän, koska se saattaa vaaleassa grannyssa heittää liikaa siniseen tai vihreään. Tummemmassa viileässä tukassa se sen sijaan on varmasti todella hyvä yksinään! Tein niin, että laitoin Platinum-maskin joukkoon ihan tipan Graphitea. Jo se riitti tuomaan sävyyn sellaista pientä sinisenharmaata, mitä mulla siis oli jo valmiiksi jos tuota ensimmäistä kuvaa katsoo.

Jos aloittaisin käytön heti värjäyksen jälkeen, antaisin maskin vaikuttaa vain muutaman minuutin ja käyttäisin lähes joka pesussa. Tämä on itselleni vain se helpoin tapa ;) Koska nyt sävy oli ehtinyt jo haalistua niin paljon, laitoin maskin tosiaan reiluksi vartiksi kuivaan tukkaan ja avot, kyllä huomasi! Ohjeiden mukainen vaikutusaika on 5-15 minuuttia. Tämän yhden megakerran lisäksi olen kaksi kertaa antanut maskin vaikuttaa sen muutaman minuutin ennen poispesua. KC:n Color Maskit ovat niin ihanan hoitavia, että et todellakaan tarvitse muuta hoitoainetta sen jälkeen.

Jos pystyt ja haluat panostaa, hanki myös sävyä ylläpitävä shampoo. Itse olen käyttänyt sitä nyt jokaisessa pesussa ja antanut vaikuttaa minuutin-pari. Sittenhän on olemassa näitä jänniä sävysuihkeita ja -vaahtoja, joista nyt valitsin tämän Schwarzkopfin version. Nämä eivät yksinään riitä, mutta jos haluat oikein viimeisen päälle eliminoida vaalean hiuksen keltaisuuden, nämä ovat kiva apu :) Täytyy sanoa, että Silver Spray yllätti kyllä todella positiivisesti! Olen joskus aiemmin kokeillut Four Reasonsin violettia suihketta, mutta se oli jotenkin niin mitäänsanomaton, että oli ihan sama, käyttikö sitä vai ei. Silver Sprayn käytön nimittäin huomaa!! Olen vasta ehtinyt pari kertaa kokeilla (suositellaan pyyhekuiviin hiuksiin, mutta olen sen lisäksi suihkinut kuivaankin tukkaan), ja ennustan purkille ennätysnopeaa loppumista, olen nimittäin aika ihastunut :)

Platinum-shampoo on tosi tummaa ja valuu viemäriin sellaisena likaisen harmaana, ei kannata pelästyä :D Se jätti hiukset yllättävän vähän takkuisiksi verrattuna joihinkin hopeashampoisiin eli tätä oli kiva käyttää.

Silver-suihketta suihkaisin tähän Platinum-maskin päälle ihan huviksi, huomaatte, miten violettinen se on :) Ja toki mua nyt sitten kiinnostaa se tummempi ja harmaampi Steel kanssa!

Tässä on ennen ja jälkeen -kuvat näitä kolmea KC:n tuotetta käyttäen. Takana on yksi reilun vaikutusajan hoito ja kaksi muutaman minuutin settiä. Kuva itse asiassa hämää vähän, oikeasti pääni on vielä harmaampi kuin tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. Aika iso ero kyllä tässäkin näkyy, vai mitä? Varsinkin ottaen huomioon, että olin tosiaan antanut harmaan jo lähteä pois melkein kokonaan.

Tässä vielä huonosti tarkennettu kuva, mutta jossa näkyy hiusten harmaus hyvin :)

Yhteenvetona sanoisin, että jos värjäät grannyn, hanki ihmeessä hopeatuotteiden lisäksi vähintääkin harmautta ylläpitävä suoravärinaamio erikseen. Itse huomasin, miten iso ero hopeatuotteilla ja harmaata ylläpitävillä tuotteilla on. Hopeatuotteiden kanssa tuhkaisuus hävisi viemäriin, mutta Platinumilla ja Graphitella sain sen palautettua. Aika uskomatonta itse asiassa, että mun pää on saatu näin viileäksi, vaikka itse sössin ylläpidon aluksi :D

Mulla onkin itse asiassa jo tällä viikolla kampaaja, jossa aion (kerrankin hah) jatkaa samalla harmaalla linjalla. Osittain siksi, että haluan katsoa, saanko miten pidettyä harmaan sävyn yllä seuraavaan kampaajakäyntiin asti kun aloitan ylläpidon heti :) Lisäksi huvittaisi kokeilla vielä lisää grannyn ylläpitotuotteita!

Muita villasukkapäitä? :)

KC Professionalin tuotteet saatu.

Jei juhlia · Koiraystäviä · Lifestyle

Benkun juhannus

26/06/2016 Salla12 kommenttia

Koirien kuulumisia te aina toivotte, ja nyt meni kyllä juhannus niin (klisee: ) koirien ehdoilla, että on karvaisista kavereista kuva jos toinenkin! Juhannusaatto vietettiin kaupungissa ja hengattiin koko päivä kavereiden pihalla. Heillä on aivan järkyttävän iso takapiha, ja ollaankin käyty hengailemassa siellä nyt kesällä harva se ilta. Koirat niin nauttivat, kun saavat juoksennella nurmella, ja mun intoa ei ole ainakaan vähentänyt perheeseen neljä viikkoa sitten saapunut staffipentu Urho eli kavereiden kesken Urkki. Urkki on nyt 11 viikkoa, ja aika nasta tapaus :D

Miten voi koiranpentu olla näin viaton ja syötävän ruttuisen söpö?? Varsinkin kuvissa, koska livenä saattaa pieni naskalihammas nasahtaa käteen kiinni ja aikamoisia hölmönhommia jätkät kimpassa välillä keksivät, niin myös nyt ;)

Päivä sujui jätkillä pihahommissa, tässä harvennetaan joukkovoimin vanhoja puskia :D

Se on kumma, miten joka kerta Benkku löytää jostain talon alta tai muusta oudosta paikasta PALLON. Benkkuhan on aivan pallohullu, ja pelaa niillä fudista. Se oikeasti kikkailee tassuillaan pallolla ja sähähtää pallon perään aina kun se singahtaa jonnekin. Palloistaan Benkku on myös tarkka, se ei millään haluaisi antaa palloa muille ja juoksee ihan rikkinäisenä pallo suussa karkuun Toraa, jonka mielestä jahtaaminen on just paras leikki.

Homma lähti vähän rällästä siinä vaiheessa kun pikkujätkät Benkku ja Urkki tajusivat, että hehän mahtuvat leikkimökin alle. Kotona aina kun Benkku käy ylikierroksilla, se alkaa härnätä makoilevaa Toraa menemällä leikkiasentoon ja lopulta ihan haukkumalla ja syöksähtelemässä ympäriinsä, että Tora lähtisi häntä jahtaamaan. Sitten Benkku lataa tanner tömisten sängyn alle ja haukkuu sieltä Toralle, joka mahtuu tunkemaan vain päänsä sängyn alle :D Sieltä sitten haukutaan ja miekkaillaan hampailla, ihan sairaan raivostuttavaa :D Noh, pikkujätkät hiffasivat, että saman källin Toralle voi tehdä leikkimökin alta.

Benkku tuli aika nopeasti pois jemmasta, koska se vihaa tulla likaiseksi (awww! Se siis väistelee aina kuralammikotkin eikä vahingossakaan astu koirankakkoihin :D), ja siellä oli pelkkää multaa ja hiekkaa. Urkki sen sijaan muuttui alistuvasta pennusta manaajaksi, vai mitä sanotte tästä kuvasta :D Sieltä se härnäsi Toraa, jonka edessä se muualla kellahtaa selälleen jos Tora vain katsookin siihen päin.

Ja äkkiä takaisin mökin alle hatkaan :D Voitte uskoa, että kun tätä leikkiä jatkui jonkin aikaa, oli valkoinen Urkki aivan mustanharmaa. Ja sitten se piipitti, kun märällä pyyhkeellä pyyhkiminen tuntui inhalta :D

Muut jätkät (tässä myös tuttavaperheen toinen staffi, vanhempi lady Nana) jatkoivat normaaleja pihahommia, mutta Urkki se piinasi Toraa mökin alta :D

Jos ei juhannusaaton reilun kahdeksan tunnin pituiset ulkoleikit väsyttäneet tarpeeksi (meidän koirathan eivät tietenkään malta nukkua tuollaisessa jännässä paikassa hah), lähdettiin lauantaina piipahtamaan meidän mökille. Tora sai jäädä kotiin lepäilemään, mutta Benkku lähti pelailemaan vähän lisää.

Tämän likaisen ja rikkinäisen pallon se löysi lenkillä ruohikosta pari päivää sitten ja kantoi sen suussaan koko matkan kotiin <3 Pikkuinen tennispallo on kaikki, mitä bulldoggipoika voi haluta, awwww! Otettiin pallo mökille mukaan ja se oli sitten koko päivän Benkulla peluutuksessa tai suussa.

Välillä palloa piti vähän lussuttaa ja hyppäsipä Beni sen perässä järveenkin, vaikka ei muuten tykkää uida :D

Fudiksen lisäksi tyytyväinen bulldoggi kieriskeli ruohossa, nautti monen ihmisen silityksistä ja sai vähän kanaa ja makkaraakin. Benkun mielestä juhannus oli täydellinen.

Nyt sunnuntaina täällä on kaksi todella väsynyttä koirajätkää. Mun motto on, että väsynyt koira on onnellinen koira ja onnellinen koira on onnellinen omistaja. Niin se vaan menee. Eipähän tarvitse koirien käyttää ylimääräistä energiaansa tuhoamiseen tms, kun sen on saanut purkaa rakentavalla tavalla. Noh, tästä mulla olisi tosi paljon sanottavaa, mutta ehkäpä lopetan tähän ;)

Miten teidän juhannus meni?! :)

Ps Mun Insta @misspiggyspearls on välillä melkein pelkkää koirakuvaa täynnä (sorry ;), joten koirien kuulumisista kiinnostuneet seuratkaa meitä ihmeessä siellä :)

Helena Rubinstein · Kosmetiikan ostetut-kulutetut · Lavera · Lumene · Meikit · Meikkipohjat · Pannuprojekti · Peitevoiteet · Primerit · YSL

Pannuprojekti vol 2: Raportti

25/06/2016 Salla10 kommenttia

Olen aloittanut monen muun bloggaajan tapaan pannuprojekteja ja yksi on saatu jo loppuunkin. Nyt olisi aika katsoa, mitä helmikuussa 2016 aloitetulle projektille kuuluu! :)

Projektissani oli ehkä vähän erikoisesti vain voidemaisia tuotteita. Enemmän kuitenkin omassa käytössäni pitää niitä pitää silmällä, koska niiden säilyvyys on paljon huonompi kuin puuterimaisten tuotteiden, ja lisäksi olen sen verran kiinnostunut erilaisista meikinpohjustustuotteista ja meikkivoiteista, että niitä kertyy melkein huomaamatta testiin ja itse ostettuina.

Projektissa olleet primerit eli Inikan Pure Primerin ja Lumenen Moisturizing & Illuminating Primerin sain molemmat käytettyä loppuun! Jes! Itse asiassa nyt on loppunut myöskin Guerlainin kuultoprimeri, joten näinköhän joudun pian primerostoksille? :D Tällä hetkellä käyttelen Lumenen ihanaa Ihon Sävyn Heleyttäjää, sopii kesään kuin mansikka suuhun :)

Laveran 2-in-1 Compact Foundationia olen saanut käytettyä kanssa ihan kivasti, ja itse asiassa vielä kuvien ottamisen jälkeen lisääkin. Sävy Honey 03 on sen verran tumma, että käytän tätä vielä kesän, ja syksyllä ihon vaaletessa on tämän meikkivoiteen aika siirtyä pois arsenaalistani. IDUNin Strandgyllen-peiteaineen kanssa kohtasin vähän hankaluuksia, nimittäin oikeanpuoleinen tummempi sävy on käytetty jo aikoja sitten, ja tuo jäljellä oleva vasen puoli on hieman liian vaalea edes silmänalusiholleni. Nyt kesällä en voisi sitä käyttää missään nimessä, joten Strandgyllenin on aika siirtyä loppuneiden joukkoon.

Lisää meikkivoiteita! YSL:n Touche Eclat on ollut käytössäni monta kertaa viikossa, mutta koska en ole ihoni kunnon takia käyttänyt sitä yksinään, vaan sekoitettuna peittävään meikkivoiteeseen, kuluma ei ole niin huomattava kuin olisin toivonut. Laurent-sanan R-kirjaimen ylärajasta on nyt liikuttu Saint-sanan N-kirjaimen ylärajaan, eli on tämä sentään pari senttiä vähentynyt. Riittoisaa kamaa, täytyy sanoa! :)

HR Color Clonen kanssa olen epäonnistunut. Nimittäin varsinkin nyt, kun ihoni on kenkkuillut, en vaan ole pystynyt meikkaamaan tällä, koska muistan miten jääääääätävän vanha tämä meikkivoide on. Täten julistettakoon urani ensimmäinen meikkivoide-epäonnistuminen, eli että joudun heittämään sellaisen purkin pois, jossa vielä on selkeästi tuotetta jäljellä. Buu minä!

Kaiken kaikkiaan projektit ovat menneet kumminkin ihan jees :) Katsotaan, mitä tuotteita otan seuraavaan mukaan! Mites teidän pannuprojektinne ovat edenneet? Vai viisveisaatteko? :D

Avautumista · Lifestyle

Pinna kireällä

22/06/2016 Salla29 kommenttia

Nyt on sellainen fiilis, että on pakko avautua. Tiedättekö sen tunteen, kun kurkussa on sellaista painetta, joka on pakko saada oksennettua ulos. Kun tuntuu, että kaikki ärsyttää. Miten kätevää, että mulla on tää blogi :´D Pahoittelut etukäteen rumasta kielenkäytöstä.

Todennäköisesti mun kyrsiintymisen takana on ihan muut, paljon isommat, jutut, kuin ne, mitkä tässä päällimmäisenä ketuttaa. Mutta avautuminen auttaa aina, oli ongelma sitten mikä tahansa.

Tänään ottaa pannuun:

1) Tekosyyt
”En ehdi meikata koska lapsi/aikainen herääminen/aamulenkki/koirat.” Yhtään ihmisten aamukiireitä väheksymättä olen aika varma, että mikäli ihminen HALUAA, hän pystyy sen kolme minuuttia irroittaa aamustaan, että saa vaikkapa meikkipuuterin ja värillisen huulivoiteen levitettyä. Ottaa päähän, että esimerkiksi päivitellään huokaillen mun arkimeikkiä tyyliin, ”olispa mullakin aikaa”. Mun meikkiin menee alle vartti (ja se on oikeasti todella basic) ja tarvittaessa saan sen tehtyä viidessä minuutissa, vaikka bussissa. Samaan kategoriaan menee ”En voi joogata, koska en ehdi mennä tunnille.” No joogaa kotona? ”En voi, koska koirat ei anna mun olla rauhassa.” Mene toiseen huoneeseen/laita koirat toiseen huoneeseen/joogaa koirien kanssa. :D ”No emmääää…”

Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, se on aivan täysin jokaisen oma asia, jos ei halua meikata/joogata whatever, mutta sitä ei tarvitse verhota marttyyrimaisten tekosyiden taakse. Voi sanoa, että en halua tai valitsen tehdä sillä ajalla jotain muuta. Ja se on ihan täysin jees. Tästä päästäänkin aihe kakkoseen:

2) Marttyyrimeininki
”En millään voi pitää lounastaukoja töissä, koska mulla nyt on näitä töitä niin hirveästi.” Öö, kaikilla on! Totta kai joskus on sellaisia päiviä, ettei yksinkertaisesti ehdi, mutta näin pääsääntöisesti ne työt kyllä odottavat, ja lounastauon ajasta ei yleensä saa palkkaa, joten ihan turha nälkäisenä sitä aikaa käyttää ikävien ajatusten hautomiseen kun ei niitä töitäkään jaksa tehdä 247 ilman ruokaa ja taukoja. Todennäköisesti olet pienen breikin jälkeen tehokkaampi loppupäivän eli win-win. Tähän samaan kohtaan menee myös mm. se, että mennään lääkärin kirjoittaman sairausloman aikana töihin kuolemantaudissa siksi, kun ”ei ne pärjää siellä ilman mua”. Uskallan väittää, että useimmissa tapauksissa kyllä pärjää! Kukaan ei tule siitä jälkikäteen kiittämään, jos tappaa itsensä työnteolla.

3) Töksäyttely ja vittuilu
Niinku oikeasti, miksi pitää?! Ystävällisyys ei maksa mitään. Monesti ihminen mainostaa nyt vain olevansa suorapuheinen, mutta minusta suorapuheisuudella ja mänttiydellä on kyllä ero. En myöskään ymmärrä, miksi pitää tavallaan nolata toinen vastaamalla kysymykseen silmien pyörittelyllä ja huokaisulla, että hei haloo, etkö sä tätäkään tiennyt. Eikö voi vain vastata ja auttaa? Kauheen vaikeeta.

4) Minä MINÄ minä
Me kaikki tiedämme sen ihmisen, joka saattaa jopa itsestään puhumisen lomassa kysyä, että ”mitäs sulle?”. Ilahdut (ja yllätyt hah), että sinulta kysytään ja alat kertoa. Ehdit sanoa puolitoista lausetta, kun tämä tyyppi jatkaa lausettasi, että ”no nimenomaan, mullakin oli just sejase…” Ja sinne meni sinun kuulumisillesi varattu aika. Todella kuluttavaa. Kenenkään ei tarvitse olla toisten roskis, ja jopa niin kiltti ihminen kuin olenkin, olen tajunnut tämän.

5) Kilpailu siitä, kenellä menee huonoiten
En tarkkaan tiedä miksi, mutta mä näen punaista aina, kun joku (asiallisesti) valittaa jostain asiasta, ja hänet hiljennetään välittömästi sanomalla, että mutta hei tajuutsä, että mulla on NÄIN-JA-NÄIN! Eli tyyliin mä en voi olla surullinen ja huolissani koirani sairaudesta, koska jonkun muun koiralla on VIELÄ pahempi sairaus. Tai että normaalia työviikkoa tekevä ei voi olla väsynyt, koska joku muu tekee ylitöitäkin. Toki valittaminen ei aina ole se rakentavin tapa, ja asioilla on hyvä olla mittasuhteet, mutta se, että jollakulla muulla tässä maailmassa menee vielä huonommin, ei tarkoita, että toisen murheet voi mitätöidä. Inhoan sitä, että toisen ihmisen tunteista sanotaan, että hei, sä tunnet väärin.

Huhhuh phuuh, HELPOTTI!

Mikä sua ärsyttää just nyt?!