Ruokavalion Remonttireiska
Oikeastaan ei voida puhua remontista, vaan siitä, että ruokavalio räjäytetään dynamiitilla taivaan tuuliin ja se rakennetaan alusta uudelleen. Tai siltä musta nyt on välillä tuntunut. Ennen kuin kerron, mitä tämä räjäytys konkreettisesti tarkoittaa, valotan hieman asian taustaa. Blogissani kerran jos toisenkin mainittu kosmetologini Cindy opiskeli jonkin aikaa sitten myös ravintovalmentajaksi. Siskollani oli – tarkemmin hänen asioistaan puhumatta – terveydellinen ongelma, johon hän päätti hakea apua ruokavaliosta. Sisko kävi Cindyn luona, hänelle katsottiin sopiva ruokavalio, ja ”edistymistä” seurattiin. Kävikin niin uskomattomasti, että siskolta poistui sekä terveysongelma että muutama kilo painoa siinä sivussa vahingossa. Tästä on aikaa ehkä puolitoista vuotta. Eli mulla kesti puolitoista vuotta tapella itseni kanssa jos mä saan jotain iloa suklaasta, niin mähän syön suklaata -asenteesta nykyiseen jos suklaasta tulee mulle paha olla, niin totta hemmetissä jätän sen syömättä -asenteeseen. Haluan vielä painottaa, että ihmiselle, joka ei ole halunnut miettiä, mitä suuhunsa pistää, tässä on oikeasti ollut aikamoinen demonien kamppailu, tahtojen taistelu jamitänäitäon. Ennen kuin sitten (myös siskoni sanoin) kuminauha katkesi, ja päätin varata ajan Cindyn ravintovalmennukseen.
Ja jos joku ei saanut käsitystä, mikä oli lähtötilanne, niin laitetaanpa tähän blogissa joulukuussa 2012 ollut kuva mun herkkukaapista. Mä en juuri koskaan syö isoja määriä mässyä kerralla, mutta syön sitä JOKA päivä. Tai siis olen syönyt. Ja tykkään niin suklaasta, lakusta kuin irtokarkeista, puhumattakaan kakuista tai cupcakeista. You name it, I like it.
Nykyisin herkuttelen (?) sitten näillä. Eli raakasuklaalla ja pähkinöillä.
Syy, mihin lähdin hakemaan ruokavaliosta apua oli yleinen jaksamattomuus ja energian puute. Kakkosjuttuna tuli sitten kiukutteleva, näppylää puskeva ihoni. Varasin ravintovalmennusajan heti ensimmäiselle lomaviikolleni kolme viikkoa takaperin, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen ajan ja energian, että ylipäätään jaksan ajatella ja toteuttaa minulle tosi isoja muutoksia. Pidin viikon verran ruokapäiväkirjaa, jota sitten analysoimme, ja mietimme, mitä pitäisi korjata, muuttaa ja lisätä.
Tässäpä Cindyn ohjeet pähkinänkuoressa:
– sokeri pois
– maitotuotteet pois
– lisää proteiinia (ja paljon!)
– enemmän ruokaa ylipäätään
– isompia ruoka-annoksia
Hyvää ruokavaliossani oli:
– syöminen painottuu aamupäivään ja alkuiltapäivään, ei iltaan
– juon paljon vettä
– syön säännöllisesti
Olen oikeastaan aina syönyt usein ja melko pieniä annoksia. Viime vuosina annokset ovat kuitenkin kutistuneet entisestään, ja proteiinin puutteesta johtuen mulla on ollut nälkä 247. Nälkäisenä sitten tulee helpommin mentyä kaapille hakemaan vähän suklaata tai muuta sokeria. Joka taas aiheuttaa verensokerin nopean nousun, nopean laskun, ja sitten onkin tosi väsynyt olo ja taas nälkä.
Olen tullut tutuksi Ruohonjuuren ja verkkohyvinvointikauppojen kanssa, joista olen ostanut kuvassa näkyvää vehnänorasjauhetta, viherjauhetta ja hampunsiemeniä. Lisäksi olen saanut siskon stashistä proteiinijauhetta, jota pitää ihan näillä näppäimillä ostaa lisää. Nappimuodossakin on uutta ”ruokaa” tullut nautittua, nimittäin sain kehotuksen ottaa päivittäiseen käyttöön maitohappobakteerit ja omega3-valmisteen.
Tässä näkyy aamiaiseni eli smoothie, jota on ryyditetty proteiinijauheella, hampun siemenillä ja vehnänorasjauheella. Pohjana oli tällä kertaa kiivi, persikka, omena ja kourallinen viinirypäleitä. Niin ja mukissa oleva musta juoma on ihan kahvia ;)
Haha, tämä kuva oli pakko laittaa, taustalla näkyy uusi ystäväni tehosekoitin ja etualalla ”karkkeja” eli Cocovin Trailmixiä aiheeseen sopivassa astiassa ;)
Olen ollut nyt tasan kolme viikkoa syömättä sokeria, lukuun ottamatta kaksi viikkoa sitten maistamaani siskon hääkakkua (oikeasti vain pari pientä lusikallista) ja viime viikolla syömääni pientä palaa äidin leipomaa marenkikakkua. Oli syntymäpäiväni :) Ensimmäiset 10 päivää menivät helposti, sitten oli noin viiden päivän jakso, etten juuri ajatellut muuta kuin sokeria. Näin joka yö unta jättimäisistä vaahtokarkeista ja siitä, miten kauhon suuhuni kakkua tai muita herkkuja. Olisin voinut syödä ihan mitä vain makeaa. Mutta en syönyt. Monta kertaa olisi ollut tosi helppoa sanoa kyllä kiitos, vaikeampaa on sanoa ei kiitos. Kaikki ovat tottuneet siihen, että tykkään herkuista, ja siksi mulle niitä usein myös tarjotaan. Nyt on ollut jo vähän helpompaa, mutta en sano, etteikö joka päivä tekisi monta kertaa mieli lakua, irtokarkkeja tai sitruunamarenkikakkua.
Olosta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, koska lomalla nyt yllättäen jaksaminen on vähän eri luokkaa kuin arkena. Ensi viikolla menen taas töihin, ja ensijärkytyksen jälkeen pystyn varmaan vähän jo sanomaan, huomaanko mitään. Ihoni sen sijaan on reagoinut muutokseen vahvasti, eli puskemalla finniä kuin oja leskenlehteä keväällä. Näppyjä on tullut kaiken lisäksi ihan eri paikkoihin kuin yleensä, esimerkiksi hartioihin ja käsivarsiin. Tosi kiva varsinkin näin kesällä :( Cindy lohdutti, että tämä ihon reagoiminen on täysin normaalia ja ohimenevää. Itse asiassa käsivarsien näpyt ovatkin jo paranemaan päin, eikä uusia ole tullut. Katsotaan miten tästä eteenpäin.
En oikein tiedä, miksi kirjoitin tästä blogissa. Ehkä siksi, että tämä on itselleni niin iso asia, ja vaikuttaa toivottavasti toisaalta ihooni, josta täälläkin usein valitan. Kiitos ja anteeksi :) Kertokaa, jos teille heräsi ajatuksia.