Taas yksi pääsi naikkariin

29/01/2014 Salla30 kommenttia

Yksi mun sisaruksista meinaan! Kyllä ne on nyt ehtiväistä porukkaa, ei voi muuta sanoa ;)

Hiukseni laittoi tälläkin kertaa ihana hiusvelho Tiina, mutta meikin päätin tehdä itse. Sain varmaan puoli päätä (lisää) harmaita hiuksia, koska MIKÄÄN meikkipohja ei (mukamas) näyttänyt hyvältä. Ihoni ehti kivasti reagoida alkaneille pakkasille ja kuivui kuin mikäkin. Onneksi tajusin, että haluamani meikkivoide toimi ihan kivasti, kun vaihdoin primerin toiseen. Jostain syystä kehitin muutenkin kauhean stressin meikistä, vaatteista ja mistäpä-en. Outoa, kun välillä on kamalat paineet näyttää hyvältä, ja joskus vetelee ihan rennoin rantein.

Meikki onnistui onneksi omasta mielestäni kivasti, vaikka meinasi taas kerran tulla kiire.

Koskaan en oo kännykkää juhlissa räplänny.

Hiuksista mulla ei ole valitettavasti ole alkuillalta yhtään kuvaa, eikä kunnollista kuvaa ylipäätäänkään. Idea oli kuitenkin se, että mulla oli lettikampaus. Ihan uskomatonta, että tästä tukasta saa koko pään kiertävän ranskanletin! Kun näin lopputuloksen peilistä ensimmäistä kertaa, rupesin nauramaan lähes hysteerisesti, olin niin äimistynyt :) Tulin myös jälleen kerran siihen tulokseen, että meikistä pystyn itsekin tekemään ok:n, mutta hiusten osalta mun ja kampaajan työn jäljessä on ihan hitonmoinen ero.

Joko saa juoda?

Mulla on ylipäänsä juhlista tosi vähän kuvia, mikä johtuu suureksi osaksi siitä, että juhlatila oli niin hämärä (ja muuten tosi kylmä!), että tuloksena on joko heilahtaneita ja hämäriä tai salaman kanssa ylivalottuneita kuvia. Onneksi juhlissa hääri koko illan ammattikuvaaja, ja käsittääkseni vieraatkin saavat sitten aikanaan niitä kuvia.

Ylempi kuva on aika järkky, mutta niitä harvoja, joita mulla on itsestäni. Näkyy edes vähän kokonaisuus. Alemmassa puolestaan on aika jännät värit valaistuksesta johtuen, nuo oranssinpunaiset vaatteemme ovat siis pinkkejä ;)

Ni!

Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kuten aina. En saa heistä tähän nyt lähikuvaa, koska en viitsi häiritä heidän häämatkaansä kysyäkseni lupaa kuvan julkaisemiseen ;). On muuten välillä tosi vaikea postata joistain juhlista tai tapahtumasta, kun pitää olla tosi tarkka, mihin kuviin pitää olla kenenkin lupa!

Lopuksi vielä pari räpsyä juhlista :)

Kulkurinvalssi veljen kanssa, hieman oma versio ;)

:) Näihin tunnelmiin, olipa taas ihanat hääjuhlat. Näillä fiiliksillä talvessa eteenpäin!

Öljyt · Estelle & Thild · Lavera · Luonnonkosmetiikka · Sophie La Girafe Baby · Testiryhmä · Vartalotuotteet

Luonnonkosmetiikan vartaloöljyjä testissä

26/01/2014 Salla23 kommenttia

Olen jo aikoja sitten mieltynyt öljyihin ihon, hiusten ja käsien hoidossa. Vartalon kosteutuksessa öljyinnostus on tullut vähän jälkijunassa, johtuu mahdollisesti siitä, että olen todella, todella laiska rasvaamaan kroppaani. Viime aikoina olen kyllä tsempannut siinä tosi paljon siitä syystä, että ronskin öljyämisen jälkeen iho on seuraavana päivänä kuin aivan eri planeetalta.

Olen viime aikoina käyttänyt kolmen eri valmistajan vartaloöljyä ja ajattelin tehdä niistä pienen koontipostauksen, jospa siellä ruudun takana on muitakin öljyjen nimeen vannovia? :)

Estelle & Thildin Body Oil Baby & Child -öljystä kirjoittelin vähän jo aiemmin. Ihastelin sen lyhyttä inci-listaa sekä mieletöntä kosteutustehoa. Miinuksena on melko hidas kuivuminen, kroppa jää aika pitkäksi aikaa vähän tahmeaksi. Itseäni tämä ei ole juuri kylläkään häirinnyt. Tavaraa purkissa on 150 ml ja se kustantaa Kicksissä muistaakseni 22 euroa.

E&T:n öljyn loputtua (tai no köh, vähän jo aiemmin) ostin Laveran Coconut Dream Body Oilin. Tämän öljyn ehdoton meriitti on nimestä pääteltävissä oleva ihana tuoksu, joka kyllä on minusta enemmänkin vaniljainen kuin kookoksinen. Hyvä joka tapauksessa. Kansi kierretään kokonaan auki, ja suuaukkoa käytetään kevyesti kämmenellä, että öljyä tulee. Tämän kanssa toimiminen on aika hidasta, koska öljyä tulee niin vähän kerrallaan. Öljy imeytyy tosi nopeasti, ero E&T:n öljyyn on huomattava.

Pullon ostettuani järkytyin sen pienuudesta: se on vain 50 ml, mutta maksoi silti n. 18 euroa Hyvinvoinnin verkkokaupassa (en fiksuna tsekannut pakkauskokoa ennen tilaamista). Oletan hinnan olevan livenä vielä korkeampi. Yllä olevasta kuvasta näkee, että pullosta on kulunut jo neljännes 4-5 rasvauskertaan. Yhdelle rasvaukselle tulee siis hintaa lähes euro! Niin paljon plussaa kuin Laveran öljy saa hyvästä tuoksustaan, en ole valmis käyttämään kroppani rasvaukseen euroa per kerta.

Kolmas öljy testailuissani on upouutena markkinoille tullut Sophie La Girafe Babyn Baby Oil*. Monet varmaan tietävät söpön kumisen Sophie-kirahvilelun, ja nyt Sophie seikkailee ekosertifioidussa lasten luonnonkosmetiikkasarjassa, jonka valmistaja on suomalainen Alva Organics (vaikka tuotteet kyllä valmistetaan Latviassa). Sympaattisuuspisteitä sata! <3

Pullo on porukan isoin, 200 ml, mutta siltikin hinta on edullisin, n. 17 euroa. Imeytymisnopeus on lähes Laveran luokkaa, eli loistava. Tuoksu on miedon miellyttävä, kun esimerkiksi E&T:n öljyssä se ei ollut häiritsevä, muttei missään nimessä hyväkään. Sophie-tuotteita voi ostaa esimerkiksi Stockmannilta.

Anteeksi E&T, puutut yhteiskuvasta

Mikä öljy voitti tiukan skaban? Tykkäsin kaikista kolmesta, ja käyttäisin mielelläni mitä tahansa niistä. Kaikki kosteuttivat loistavasti, ja iho oli illalla tehdyn rasvauksen jälkeisenä aamuna silkkisen sileä.

Lopputuloksena voittajaksi selviytyi kuitenkin Sophie La Girafe Baby -sarjan öljy (fanfaareja). Sillä oli testin paras hinta-laatu-suhde ja miellyttävä tuoksu, vaikkei tuoksulla voi kookoksen kanssa kilpaillakaan. Sophie on markkinoilla tosiaan ihan uusi, ja jos sitä ei olisi ollut, olisin ostanut mielelläni Estelle & Thildin öljyn toistamiseen. Jos raha ei ole sinulle issue ja arvostat hyvää tuoksua, suosittelen Laveraa. Itse en varmuudella sitä osta toiste, pelkästään hinnan takia.

Onko olemassa joku supervartaloöljy, joka voisi peitota nämäkin mennen tullen? Kertokaa :)

* Saatu blogin kautta ilmaiseksi.

ACO · Aptekkikosmetiikka · ARTDECO · Blogitapahtumat · Hiukset · Ihon hoito · Jei juhlia · Kynnet · MUS · Schwarzkopf · Zoya

Panda25

25/01/2014 Salla19 kommenttia

Mulla oli pari viikkoa sitten ilo osallistua Pandan 25-vuotissynttäreille, jotka hän oli järjestänyt vartavasten meille kosmetiikkabloggaajille.

Ihan ensimmäisenä täytyy todeta, että en muista milloin olisin ollut juhlissa (lukuun ottamatta häitä), joiden eteen on nähty näin paljon vaivaa. Asunto oli koristeltu viimeisen päälle ja jopa pehmoleluilla oli juhlatamineet päällä :)

Olin aivan häkeltynyt juhlien ruoka- ja juomatarjonnasta, oli muuten ihan vimpan päälle! Kiljahtelin innosta, kun huomasin, että Panda oli hankkinut juhliin sponsoriksi muun muassa lempparini Chjokon, jonka suussasulavista macaron-leivoksista ja konvehdeista saimme nauttia. Mielettömät kokkaukset huuhtelin kurkusta alas Herra Hakkaraisen limulla <3

Tapasin juhlissa myös julkkiksen, nimittäin Nestorin, joka on aloitellut muotibloggaajan uraa.

Viedessäni takkia tilan puutteen vuoksi makuuhuoneeseen, saatoin huutaa vähän. Pandan tuntien ajattelin, että hän on tosiaan saattanut hankkia sponsorin tai pari. Mutta siis katsokaa näitä mielettömiä säkkejä?! Ei ollut ihan yksi tai kaksi tuotetta nimittäin noissa.

Syönnin jälkeen Panda piti arvonnan, jossa jokainen arpa voitti (jee!). Minä sain onnennumerolla 13 kaksi Zoyan kynsilakkaa, joista tuo sininen on aivan kuin upea öinen tähtitaivas. Zoya onkin itselleni ihan uusi tuttavuus, joten olin tosi iloinen arvontavoitostani!

Arvonnan jälkeen Mr.Panda (joka liikuttavasti hääräsi koko illan keittiössä, ja keitti muun muassa kofeiiniaddiktille pyynnöstä kahvia, arvostan) järjesti tietokilpailun, jossa oli palkintona kolme kuvassa näkyvää mieletöntä Schwarzkopfin Oil Miracle -hiustuotesettiä. Arvatkaa, miten iloinen olin, kun voitin niistä yhden. Voittoa varten minun piti tietää sydämen eri osat (tässä kohtaa Reetta sun kuuluu olla musta ylpeä ;). Olen käyttänyt tuota vasemmalla olevaa suihkutettavaa öljyhoitoainetta nyt juhlista lähtien, se on ihana!

Kilpailun jälkeen Panda jakoi kaikille goodie bagit ja joukko iloisia bloggaajia pääsi tutkimaan niiden sisältöä. Aika vaikuttava kasa, vai mitä! Koen nyt varsinaista runsaudenpulaa testailun suhteen, mutta katsotaan edes vähän tarkemmin, mitä kaikkea sain.

Ripsareita oli jopa kolmin kappalein, nimittäin ARTDECOlta, Make Up Storelta ja ACOlta. Lisäksi sain Duroyn ripsentaivuttimet. Normaalisti en taivuta ripsiäni lainkaan, koska ne kärsivät siitä niin paljon, mutta ajattelin, että olisi hyvä omistaa hyvät taivuttimet juhlia tai muita spesiaalitilanteita varten.

Huulikiiltoja sain kaksi, MUSilta ja Mirabellalta. MUSin kiillon kanssa voi leikkiä lediritaria, koska se loistaa pimeässä :)

Meikkipohjatuotteista sain ACOn BB-voiteen, Max Factorin Whipped Creme -vaahtomeikkivoiteen ja Duroyn kiiltoa imeviä papereita (onko näillä virallinen nimi, puuteripaperi ei ole oikea ainakaan, koska näissä ei ole puuteria :).

Ihonhoitotuotteita oli Exuviancelta, Simplelta, Himalayalta ja Duroylta. Kasassa on muun muassa silmämeikinpoistolappuja, huulirasva, meikinpoistoliina ja meikinpuhdistus- ja kosteutustuotteita.

Hiustuotteitakin oli, nimittäin wannabe-Tangle Teezer Glitteristä, Biozellin hiusöljy ja Osiksen hiuslakka ihanassa paljettipussukassa.

Saimmepa vielä Triple Dry -antiperspirantitkin ja älypuhelinsormikkaat (!), joita myydään Glitterissä.

Huh, ihan tuli hiki, näitä oli niin paljon ;) Oliko joukossa jotain teidän suosikkejanne? Tai uusia tuttavuuksia, joista haluaisitte lukea lisää?

Superkiitos vielä Panda mielettömistä juhlista, tulen hymyssä suin miettimään niitä vielä kauan <3 Iso kiitos myös muille vieraille, oli mahtavaa tavata monia uusia ihmisiä ja nähdä jo entuudestaan tuttuja näin kivoissa merkeissä!

Avautumista

Ei tartte auttaa

23/01/2014 Salla8 kommenttia

Mä olen miettinyt viime aikoina paljon asioita liittyen avun pyytämiseen ja vastaanottamiseen. Meillä jokaikisellä on tullut ja tulee taatusti vastaan tilanteita, joissa perheen, ystävän tai jopa puolitutun ihmisen apu tulee tarpeeseen. Mä olen itse aina ollut ihan surkea pyytämään apua. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkäpä on tuntunut siltä, että pyytämällä apua myöntää, ettei itse selviä. Että kyllä nyt hyvänen aika aikuisen ihmisen on pärjättävä itse. Jopa oma-aloitteisesti tarjotun avun vastaanottaminen on ollut tosi vaikeaa. Aikaisemmin lähinnä vain ne ovat voineet auttaa, jotka ovat kielloistani huolimatta vain tulleet ja auttaneet muuttolaatikoiden pakkaamisessa tai käyneet kaupassa jos olen ollut kipeänä sängyn pohjalla.

Minä itte!!

Olen parin viime vuoden aikana oppinut vastaanottamaan apua. Jos tarvitsen sitä, ja sitä minulle tarjotaan, osaan vastata kyllä kiitos (Go me). On ollut ihan uskomatonta huomata, että apua oikeasti saa! Kaikkein konkreettisin tilanne oli pari vuotta sitten uuteen asuntoon muuttaessani, kun mulla oli apua sekä pakkaamisessa, uuden asunnon siivoamisessa että itse muutossa. Se oli mahtavaa! :) Pyytää en oikein vieläkään osaa, mutta ehkäpä senkin taidon opin tässä vuosien varrella.

Äidin mies asensi uudet lamput :)

Olen miettinyt paljon sitä, että voiko apua ylipäätään pyytää, jos kyse ei ole mistään vakavasta eli en ole sairaalassa tms ;) Jos kyse on vain siitä, että elämäni olisi helpompaa, jos saisin vaikkapa kyydin ystävän luo, jonne pääsy julkisilla vaatisi kolmen eri kulkuneuvon käyttöä. Voiko olettaa, että vastapuoli kieltäytyy, jos ei halua tai pysty auttamaan? Entä jos kyseinen henkilö on luonteeltaan niin kiltti, että tiedät hänen suostuvan oikeastaan aina, kun kysytään, tai jopa tarjoutuvan velvollisuudentunnosta auttamaan, vaikka ei olisi oikeasti aikaa tai mahdollisuuttakaan? Onko se ylipäätään avun tarvitsijan asia huolehtia siitä, että palveluksen tekijä kieltäytyy, jos ei halua/pysty auttamaan. Vai voiko ajatella niin, että kysyminen ei maksa mitään ja että aikuinen ihminen ottaa itse vastuun siitä, suostuuko auttamaan kaveria/perheenjäsentä pyydettäessä?

Mitäs sitten jos kysyjä on yksinkertaisesti laiska, ja hänellä on pokkaa pyytää sitäsuntätä ihan koko ajan. Onko silloin kysyjän vai kiltin palveluksen tekijän vika jos tälle tyypille laitetaan suunnilleen kengätkin jalkaan vain siksi, että hän hoksaa kysyä?

Nöf?

Paljon kysymyksiä, eikä yhtä oikeaa vastausta. Olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä te olette. Mä olen jo solmussa näiden kysymysten pyörittelyn kanssa :)

Ruoka ja juoma

Apua mä laihdun!

19/01/2014 Salla31 kommenttia

Kerroin kesällä ruokavalioni kokonaisuudistuksesta. Mun on pitänyt jo pitkän aikaa kertoa tuloksista, mutta olen vähän arastellut aiheesta kirjoittamista. Olen huomannut muiden blogeista, että ruokaan ja syömiseen liittyvät kirjoitukset saavat tosi helposti aika ilkeitäkin kommentteja, ja itse en jaksaisi mitään ei-rakentavaa kritiikkiä. Silläkin uhalla, tässä pieni väliraportti ruokaremontistani.

Lähtötilanteesta voi lukea tarkemmin täältä. Kävin siis Cindy Rieran ravintovalmentajan tuolissa tarkastelemassa ruokavaliotani siltä kannalta, olisiko sitä muuttamalla mahdollista saada lisää energiaa ja jaksamista arkeen. Myös ihon kunnon parantuminen oli mielessä. Haluan vielä painottaa, että tarkoituksena ei ollut painon pudottaminen.

Muutokset ruokavaliossani olivat yksinkertaiset: sokeri pois, maitotuotteet pois, lisää proteiinia. Tulin todella nopeasti siihen tulokseen, että sokeri todella on huumetta. Kesti ainakin 2-3 kuukautta, että päivittäinen, jäätävä sokerinhimo lieveni ja lähes katosi. Näin lähes joka yö unia Arnoldsin donitseista (miksi, en edes syö niitä juurikaan ;) ja olisin voinut tappaa Makuunin irtokarkkipussista. Luulin jo, ettei himo helpota ikinä, mutta kyllä se vaan helpotti. Ehkä kolmen kuukauden lähes täydellisen sokerivieroituksen jälkeen otin käyttöön sokeripäivän, eli kerran viikossa saan syödä sokeria. Sain kuulla varoitteluja, että lähteeköhän homma lapasesta tai että syönkö sitten koko viikon edestä kerralla. Kumpikin huoli oli turha. Reilun neljän kuukauden päästä ruokavalion muutoksesta lähdin Thaimaahan, ja söin siellä noin viitenä päivänä sokeria. Joulun ajan söin niin paljon kuin halusin :) Loppiaisesta lähtien olen ollut taas ruodussa, ja joulun mässäilystä arkikuriin palaaminen on ollut helpompaa kuin luulin.

Sokerin syönnin rajoittaminen on lopettanut kamalat verensokerin laskut täysin. Ennen saatoin muuttua ihan kalpeaksi ja todella pahoinvoivaksi, jos nälkä äityi liian suureksi. Nykyisin pystyn toimimaan normaalisti näläntunteesta huolimatta, ja ehdin aina syödä ennen olon muuttumista pahaksi, koska se ei tapahdu nopeasti. Olen ollut töissä virkeämpi.

Valitettavasti en ole huomannut ihossani muutoksia.

Siskojen kanssa tehty raakakakku, nam :)

No mikä tässä sitten on ongelma? Ongelma on se, että nyt kun en voi saada päivittäisiä kaloreja sokeroiduista jugurteista, rahkoista, välipalapatukoista ja herkuista, taidan saada kaloreita liian vähän. Sokerin aiheuttama turvotus lähti parissa viikossa, mutta senkin jälkeen on tippunut kiloja. En omista vaakaa, mutta olen huomannut sen todella selkeästi vaatteistani. Olen sitä mieltä, että nyt ei tarvitsisi todellakaan tippua kiloakaan. Syön aamulla ja töissä paljon ja terveellisesti, mutta iltaisin olen kotiin tullessani niin väsynyt, etten jaksa ruveta tekemään täyttävää, hyvää ruokaa. Joskus olen ollut niin väsynyt, että kun en saa syödä kaapissa majailevia leivoksia, en sitten syö mitään. Kamalaa, tiedän.

Olen saanut moneen postaukseen niin hyviä vinkkejä, että josko joku teistä osaisi auttaa minua nytkin? Mitä ihmettä (nopeaa, lähes vaivatonta) voin tehdä ja syödä illalla, kun ei olisi energiaa muuhun kuin valmisruoan lämmittämiseen?