Huulipunat · Korostustuotteet · MAC · Meikit · Poskipunat

Minihuulipunia ja muuta jännää MACiltä

Huokaisin helpotuksesta Kroatiaan lähtiessäni, kun tarkistin netistä, että lentokentän MAC-myymälä olisi auki myös epäinhimillisen aikaisin lähteviä lentoja varten. Tosin olin itse 2.40 tapahtuneen herätyksen jälkeen niin jumissa, että ystävällisen myyjän tiedustellessa, etsinkö jotain tiettyä, olin hetken hiljaa ja totesin, etten itse asiassa tiedä :D Olihan mulla tietyt tuotteet mielessä, mutta kummasti aamuviideltä aivoni eivät saaneet pyöriä pyörimään ja asioita yhdisteltyä. Löysin sitten hetken pööpöilyn jälkeen etsimäni minipuhdistusöljyn ja puhdistusliinat, mutta sitten löysin jotain niin ihanaa, että unenrippeet karisivat silmistä samantien ja olin taas ihan skarppina :D

Myyjä nimittäin osasi vetää oikeasta narusta: näitä ei saa muilta Suomen MAC-pisteiltä kuin meiltä. Öö joo :D Hän esitteli Look In a Box -kitit, joita oli sivellinpakkauksista koko kasvomeikkiin. Mutta mä tietty iskin silmäni näihin minihuulipuniin! <3 Siis ihan totta, ihan älyttömän ihana idea! Harvoin huulipunan saa käytettyä loppuun ja kuin söpöjä nämä pikkuruiset huulipunat ovat! Tässä sai noin puolentoista täysikokoisen punan hinnalla (38 euroa) viisi miniä <3

Punat ovat vasemmalta oikealle ylhäältä alas Relentlessly Red, Antique Velvet, No Faux Pas, Nude Du Jour sekä siskolle antamani vaalean violetti Dodgy Girl, josta nyt valitettavasti ei ole swatchia. Hän sai valita viidestä mieleisensä ja Dodgy Girl sopiikin hälle tosi hyvin :) Kaikki punat ovat Matte-laatua.

Ennen reissua Helsingin Stockalla oli jotain ihmeellistä, nimittäin -20% kaikista MACin tuotteista ja vielä useamman päivän ajan! Pakkohan siellä oli käydä tsekkaamassa stashit ja pari pientä ihanaa ostinkin. MACillä oli ennen vakiovalikoimassa näitä ihania Lustre Drops -hohdetippoja, jotka aina kiinnosti, mutta jostain syystä en koskaan tullut ostaneeksi. Nyt kun näin, että Fruity Juicy -kokoelmassa niitä tulisi parissa sävyssä vähäksi aikaa myyntiin, niin innostuin heti. Vaikka en ollut jonottamassa tiskille heti julkaisupäivänä, niin mulla kävi hyvä tuuri ja Bronze Hero -sävyä oli vielä jäljellä.

En tiedä, oliko tummahko sävy pelottanut ostajia, mutta mun mielestä tää on ihan täydellinen siihen tarkoitukseen, mihin tätä käytän, eli sekoitan meikkivoiteeseen. Tämä tuo ihanasti vähän sävyä ja lämpöä pohjameikkiin näin kesällä <3 Valitettavasti Lustre Dropseja enää tuskin löytyy, mutta pitäkää ihmeessä silmät auki tulevien kokoelmien osalta, tällainen kannattaa ostaa!

Tämä tuote on sen sijaan vakiovalikoimassa eli Extra Dimension Blush sävyssä Telling Glow. En saanut kuviin vangittua tämän poskipunan mieletöntä hehkua ja pinkkiä shiftiä, joiden takia tämä oli pakko saada. Mulla on kaikki poskipunat joko matta/satiinilaatua tai sitten hohtavia, mutta tällaista kunnon metallihehkupunaa mulla ei vielä ollut. Tavallisella poskipunasiveltimellä Telling Glow levittyy todella maltillisesti, mutta sienellä siitä saa näyttävämmän ja tuotteesta kaiken irti. Monikäyttöinen tuote siis :)

Puhuttiin Kroatian reissussa jonkin verran rahankäyttötottumuksistamme ja mietittiin, missä kullakin meistä on sokea piste. Mä sanoin heti, mun sokea piste on MACin tuotteet ja ennen kaikkea kokoelmat. Kohtalotovereita? :D

Benefit · MAC · Meikit · Meikkipohjat · NARS · Peitevoiteet

Parhaat peitevoiteet 

Mä olen jo joitain vuosia sitten julistanut parhaaksi silmänalusten peitevoiteeksi MACin Pro Longwear Concealerin. Ruoho on kauneusbloggaajalle kuitenkin aina vihreämpää aidan toisella puolen, joten olen tietenkin jatkanut peitevoidekokeiluja. Olen löytänyt muutaman loistavan peitevoiteen Pro Longwearin rinnalle ja olen tullut tulokseen, että erityyppisiä tuotteita on hyvä olla erilaisia käyttötarkoituksia, ihotilanteita ja säitä varten. Ajattelin nyt esitellä teillä mun neljä lempparia :)

Neljän peitevoiteen kärki on tässä: Nars Radiant Creamy Concealer, Benefit Erase Paste, MAC Pro Longwear Concealer ja Benefit Fake Up.

Peitevoiteet eroavat aika paljonkin toisistaan koostumuksiltaan. Levitystapakin on kaikissa erilainen: Nars levitetään aplikaattorilla, Erase Pastea otetaan spaattelilla purkista, MACissä on pumppupullo ja Fake Upia levitetään suoraan puikosta.

Sävyistä mulla on tällä hetkellä Nars Light 2 Vanilla, Erase Paste 1 Fair, MAC NW20 ja NW25 sekä Fake Up 01 Light. Mulla vaihtelee ihon väri melko paljonkin vuodenajan mukaan jos vain pääsen auringon luo Suomessa tai ulkomailla, joten valitsen peitevoiteen sävyn osittain senhetkisen ihon mukaan ja osittain sen mukaan, minkä sävyisiä muut omistamani peitevoiteet ovat.

Benefitiä ei valitettavasti saa Suomesta, mutta onneksi niinkin läheltä kuin Tukholman Sephorasta. Narsia voi tilata Suomeen Look Fantasticilta.

 

Peittävyys, kosteuttavuus ja levittyvyys

Tärkeää peitevoiteessa on mulle kolme asiaa. Miten se peittää, miten se kosteuttaa ja miten se levittyy. Peittävimmät näistä ovat selvästi MAC ja Erase Paste. Sen jälkeen tulee Nars ja neljäntenä Fake Up. Mun mielestä myös silmänalusten meikin pitää olla synkassa meikkipohjan kanssa. Eli täydellisen peitetyt silmänaluset sopivat mielestäni huolitellun pohjan kanssa ja jos vain sutaisen kasvoille äkkiä meikkipuuteria, niin näyttäisi hassulta, jos silmänaluset olisivat ”täydelliset” :)

Kosteuttavuuden suhteen sanoisin, että eniten kosteuttavat näistä ovat Nars ja Fake Up ja vähiten MAC. MAC ei kuitenkaan kuivata, se ei vain varsinaisesti tuo lisäkosteutta, jota pitää sitten tuoda iholle silmänympärysvoiteesta.

Kaikki neljä levittyvät hyvin ja nätisti, erot tulevat oikeastaan tuotteiden käytön nopeudessa ja helppoudessa. Nelikon paras kesto on ehdottomasti MACin tuotteella ja vaatimattomin Fake Upilla.

Ylhäältä alas Nars, Erase Paste, MAC ja Fake Up

Milloin käytän mitäkin?

Nars on loistava arjessa nopeutensa, kosteuttavuutensa ja kevyen valoaheijastavuutensa takia. Sen kanssa voi skipata valokynän käytön, jonka tosin skippaan kiireessä yleensä joka tapauksessa ;)

Erase Pastesta tykkään sen vaaleanpunaiseen vivahtavan nappisävyn ja tuotteen jättämän kauniin pinnan takia. Eniten käytän sitä kesällä ja syksyllä, kun haluan hieman sävyeroa pohjameikkiin, jolloin levitän tuotetta melko laajalle alueelle silmänalusten ”ohi”. Peittokyky on tosi hyvä, mutta kesto ei tosiaan ole ihan MACin luokkaa. Erase Pastella en peittäisi välttämättä laajoja finnialueita, koska sävy sopii keltapohjaiselle iholleni paremmin tosiaan silmänalusille.

Jos haluan täydellisen pohjameikin esimerkiksi koko pitkän päivän rientoihin tai juhliin, luotan MACiin. Se ei ole maailman nopein levitettävä, joten suosin sitä nimenomaan silloin, kun on aikaa meikata ja meikin pitää kestää. Tämä tuote ei liiku silmänalusilta mihinkään ja siihen voi aina luottaa! MAC on minulle täsmätuote, se on niin peittävää, että en levittäisi sitä kovin suurpiirteisesti. Eri asia on, jos haluaa tehdä koko pohjan Pro Longwear Concealerilla, siihenkin se sopii :)

Fake Up on nelikon helpoin ja ehdottomasti nopein käyttää ja itselleni se on go to -tuote nimenomaan silloin, kun on kiire ja/tai pohjameikki on tosi kevyt. Peitevoidetta on niin helppo sutia suoraan puikosta niin silmänalusille kuin muuallekin kasvoille ja tasoittaa joko meikkimunalla tai vaikka skunkkisiveltimellä. Fake Up sopii mielestäni parhaiten puuteri- tai jauhemaisen pohjan alle, koska sitä voi levittää melko kevyen peittävyytensä vuoksi laajalle alueelle ja toisaalta se kosteuttaa hyvin.

Ylhäältä alas Nars, Erase Paste, MAC ja Fake Up

Kaikille neljälle tuotteelle löytyy siis käyttöä :) Onko tällainen teidän mielestänne hifistelyä eli pitääkö yhdellä peitevoiteella pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa?

Kauneushoitolassa

Ensimmäistä kertaa sokeroinnissa, sattuiko?

Mä heräsin viikkoa ennen lomaa siihen, että bikinirajani ei todellakaan ollut sellaisessa kunnossa, että yhtään mitään bikineitä olisi ollut kiva laittaa jalkaan. Mä en ollut tähän ikään mennessä löytänyt sellaista karvanpoistokeinoa, jonka jäljiltä bikiniraja olisi ollut jotain muuta kuin tulipunainen ja täynnä pientä, kutisevaa ihottumaa. Laitoin hätäpäissäni avunpyynnön tai siis kyselyn parhaasta metodista kauneusbloggaajien Facebook-ryhmään ja viesti oli aika selkeä: paras tapa on sokerointi.

Sokeroinnissa säännöllisesti käyvät kertoivat, että käsitelty alue pysyy kuosissa neljä viikkoa tai ylikin. Tällainen helppous yhdistettynä siihen, että kovaa pistelevää sänkeä ei edes tulisi, kuulosti niin houkuttelevalta, että kun vielä eräs bloggaaja kertoi tekevänsä työkseen (muun ohella) sokerointeja töölöläisessä Blushingtonissa, varasin ajan.

Kun sokerointi tehdään ensimmäistä kertaa, se tuntuu kivuliaammalta kuin ylläpitokäynnit. Olen epiloinut joskus sääriäni ja sokerointi oli paljon kivempi tapa siitä syystä, että se on niin nopeaa! Kosmetologi levitteli kevyesti lämmintä sokerimassaa ihoalueella ensin pari kertaa edestakaisin, jonka jälkeen hän nyppäsi nopealla liikkeellä aina pienen kohdan kerrallaan niin, että karvat jäivät sokeriin kiinni. Kukaan ei varmaan ajatellutkaan, että tämä tuntuisi mukavalta, mutta mun mielestä kipu oli erittäin siedettävää. Sääret menivät hups helposti, ja bikinialuekin yllättävän! Mulla kyllä on korkea kipukynnys, mutta silti uskallan sanoa, että kivun pelon takia ei missään nimessä kannata jättää menemättä! Jännä muuten, että mitä hennompi ja vaaleampi karva (haha check), sitä enemmän karvojen irti lähteminen voi sattua! 

Toinen asia, mitä ihmiset kavahtavat, on olla kelteisillään vieraan ihmisen edessä. Ja kun työskennellään bikinialueella, on pakko olla osan aikaa gynekologiasennoissa. Oliko tämä paha? No ei!! Jos valitsee tekijän oikein, hän on ammattilainen, joka ei kiinnitä huomiota siihen, onko sulla nyt selluliittia pepussa tai vilahtaako sieltä haarojen välistä nyt mitä. Hän keskittyy siihen, lähtivätkö kaikki karvat pois ja siihen, että työnjälki on hyvää. Mua ei häirinnyt jalkojen availu vieraan edessä yhtään. Hommaa ei asentoja lukuun ottamatta voi mitenkään verrata gynellä käymiseen, koska sokeroinnissa suhun ei tungeta muovisia välineitä tai ripsiväriharjoja!

Karvatupet menevät sokeroinnin jälkeen kiinni 24 tunnissa, minä aikana ihoa ei saa rasvata. Vuorokauden kuluttua voi elellä ihan normaalisti, paitsi sileän ihon kanssa :) Mä en ollut loman lähestyessä ehtinyt kasvatella karvojani ja ihan lyhyimmät eivät lähteneet ensimmäisellä kerralla pois. Tämän näkee nyt 1,5 viikon kuluttua sokeroinnista, kun auringonvalossa säärissä näkyy joitain haaleita haituvia (mutta ei sitä sänkeä, ah!). Täytyy varata uusi aika Jennille, niin ylläpitokäsittely poistaa sitten viimeisetkin sitkeät pirulaiset :D Bikinialueen ja säärien käsittely maksoi yhteensä 75 euroa. Ylläpitokäynnit ovat halvempia.

Oletteko te käyneet sokeroinnissa? Jos ette, niin millä sitten poistatte bikinialueen karvat? :)

Lifestyle · Reissut

Lomamatka vauvan kanssa ja pilalle mennyt loma?

Kun aiemmin kerroin meidän varanneen lomamatkan Kroatiaan ja mukaan lähtevän 4,5 kk ikäisen vauvan, mua pyydettiin jälkikäteen kertomaan, millaista lomailu oikein vauvan kanssa oli. Reissuun meitä lähti siis Rössö, miehensä, Saga-vauva ja mä. Mulla oli oma huone ja kolmikolla oma.

Rössö oli etukäteen jännittänyt aika paljon lentoa ja sitä, jos Saga itkee koko kolme tuntia putkeen. Lähtö kotoa oli aamuneljältä, joten tietysti sekin lisäsi kertoimia sille, että vauva olisi yliväsynyt. Pelko osoittautui turhaksi. Neiti söi, otti päikkärit ja lopun aikaa seurusteli tyytyväisenä. Huh! Homma vaati vain tädiltä vähän hassuttelua viereiseltä penkiltä ja sehän kyllä onnistui. Myös parin tunnin bussimatka Splitistä Vodiceen sujui kuin tanssi. Kaikki olimme ihan hämmentyneitä, että mitenkäs tämä menikin näin helposti :D

Vodicessa hyvä flow jatkui. Minähän en tietenkään ole Sagan kanssa arjessa 247, mutta hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että Saga oli tosi tyytyväinen ja kaikki ns. sujui paremmin kuin kotona! Tulimme siihen tulokseen, että reissussa oli niin paljon nähtävää uteliaalle tytölle (joka ei todellakaan siedä, jos hän ei näe, mitä ympärillä tapahtuu :), että häntä ei tarvinnut sen kummemmin viihdyttää. Lisäksi virikkeitä oli niin paljon, että tyttö myös väsähti iltaisin helposti, mutta toisaalta hänestä ei tullut kuitenkaan yliväsynyttä ja sen takia itkuista. Lisäksi mietimme sitä, että arjessahan hän viettää päivät Rössön kanssa. Vaikka kaksikko puuhaa kaikkea vaunulenkeistä perhekerhoon, on se kumminkin ihan eri asia, kuin lomalla, jossa meitä oli kolme aikuista, joilta sai jatkuvasti huomiota. En osaa sanoa, ovatko kaikki vauvat tällaisia, mutta Saga nautti ihan älyttömästi ihan siitä, että sai sätkiä ja potkia sängyn päällä ja hänen vieressään oli ja hänelle jutteli. Mulla ja Sagalla oli tapana aina kertoilla toisillemme illalla, mitä kaikkea olimme päivällä tehneet. Saga kertoili juttujaan välillä hiljaisella ja välillä melko kovalla lentolisko-äänellä :D

Me aikuiset olimme etukäteen ajatelleet pilke silmäkulmassa, että Saga on se reissun rosvosektori. Kun ei voinut tietää, miten lennot sujuvat tai ylipäätään mikään! Täytyy jälkikäteen todeta, että meillä oli oikeastaan koko loma täynnä vastoinkäymisiä, mutta mikään niistä ei liittynyt vauvaan! Mä kerroin jo aiemmin omasta ambulanssin vaatineesta allergiakohtauksestani. No, seuraavana päivänä lähdimme Krkan luonnonpuistoon, mitä olin etukäteen odottanut reissussa eniten. Se oli huikea paikka, niin kaunis <3 Onneksi tälle päivälle ei osunut mitään vastoinkäymisiä.

Siitä eteenpäin sitten kävikin niin, että Rössö sairastui kuumeiseen vatsatautiin. Hän käytännössä vietti puolet lomasta hotellihuoneessa :( Me koetimme sitten Henkan kanssa tehdä potilaan olon mahdollisimman siedettäväksi ja toimme nälkäisen vauvan aina syötettäväksi kipeälle Rössölle, ja jätimme sitten hänet taas lepäämään. Mä olen sellainen, että koen tosi voimakasta empatiaa jos toisella ei ole hyvä olla ja mun piti ihan pakottaa itseni tekemään silti normaaleja lomajuttuja, vaikka Rössö ei niitä päässytkään tekemään. Olimme tietysti suunnitelleet loppuviikolle kivoja juttuja, mm. retkeä lautalla läheiseen Sibenikin kaupunkiin, mutta se sitten peruuntui. Ja jos joku miettii, että miksi me emme voineet Henkan kanssa lähteä, niin syy on yksinkertainen: ei kuumeiselle ja kipeälle äidille voinut jättää vauvaa hoidettavaksi ja toisaalta vauva syö 2-3 tunnin välein, niin me emme Henkan kanssa kovin pitkälle siinä ajassa ehtineet :) Mutta meillä oli kyllä tosi hauskoja parituntisia Henkan ja Sagan kanssa kun teimme täsmätutustumisia Vodicen eri paikkoihin :)

Ambulanssikeikka ja vatsatauti ei vielä yksinään riittäisi miettimään, oliko loma pilalla. Isoimmat ongelmat lomalla liittyivät meidän hotelliin. Viereisellä tontilla oli iso rakennustyömaa, jossa parikymmentä työmiestä painoi 12 tunnin työpäivää klo 7-19 jokaisena lomamme kokonaisena päivänä. Siellä piikattiin, sirkkelöitiin ja ajettiin isoja työmaakoneita. Voitte kuvitella metelin, varsinkin kun olimme aika lailla sidottuja hotellille sairastumisen takia. Meillä ei etukäteen ollut tästä raksatyömaasta minkäänlaista tietoa. Aluksi mä pystyin ignooraamaan metelin aika hyvin, mutta viikon edetessä se alkoi kieltämättä rassata aika helvetisti. Otin huvikseni pari videotakin altaalta ja parvekkeeltani, ja huh kun niitä kuuntelee… Tein eilen matkanjärjestäjälle reklamaation asiasta, odotan innolla, millainen vastaus tulee ;)

Joten jep, ei mennyt loma ihan putkeen. Mutta syy, miksi se EI mennyt pilalle oli se, jonka kuvittelimme aiheuttavan isoimmat ongelmat! Nimittäin Saga nautti silminnähden lomasta niin paljon, että pelkästään se riittää jättämään reissun kirkkaasti plussan puolelle. Toki myöskin täydellinen sää ja kauniit maisemat vaikuttavat plussapuolella.

Oletteko te reissanneet pienen vauvan kanssa? Miten on mennyt? Entä onko pitkään odotettu lomamatka mennyt joskus pilalle?

Lifestyle · Reissut · Yleinen

Shokeeraava loman aloitus

Aina välillä asiat ei tosiaankaan mene niin kuin on ajatellut. Mä olin miettinyt, että ehkä ensimmäisenä tai toisena iltana täällä Kroatiassa kirjoitan pienen leppoisan postauksen siitä, miten on lämmintä ja mukavaa. Ja lämmintä ja mukavaa täällä onkin, mutta eipä ollut kovin mukavaa maanantaina.


Aamu oli sujunut ihanasti altaalla lekotellen, ja puolen päivän jälkeen päätimme lähteä lounaalle johonkin lähelle. Löysimme kivan ravintolan ja kaikille maistui ruoka. Mä otin tonnikalasalaattia ja olin jo syönyt siitä ehkä puolet, kun aivan yhtäkkiä iski ihan armoton päänsärky. Ihan erilainen kuin migreenissä ja taisin kuvaillakin sitä, että ihan kuin vanne kiristäisi otsaa. Meni hetki ja tunsin, että miten mun sydän hakkaa. Söin siinä samalla annostani loppuun ja mittasin pulssini, oho 120. Sitten oltiinkin jo syöty ja lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Tässä vaiheessa sisko kysyi, että oonko mä palanut auringossa, vai miten ihmeessä oon ihan punainen. Olin juuri ennen ravintolaan lähtöä käynyt hotellihuoneessa ja tarkistanut tapani mukaan, että mistään ei punoita, joten olin ihan suu auki, että miten mä voin olla yhtäkkiä sitten varjossa syödyn lounaan jälkeen ihan punainen.

Päästiin hotellille ja arvelin herkistyneeni eräälle aurinkovoiteelle, jota olin laittanut juuri ennen syömään lähtöä. Tässä vaiheessa mulla punoitti kasvot, rinta ja yläselkä. Sanoin meneväni huoneeseen lepäämään ja sisko ja miehensä lähtivät käymään kaupassa. Katsoin itseäni peilistä ja säikähdin, olin tosiaan jo aivan punainen. Kävin pikasuihkussa pesemässä aurinkovoiteet pois ja kävin sängylle makaamaan. Tunsin, miten pulssi vaan kiihtyi ja kiihtyi. Mittasin sen ja se oli jo yli 160. Olo alkoi tuntua todella heikolta. Ehdin googlettaa ”anafylaksia” ja kun näin sanat nopeutunut syke ja ihon punoitus, tajusin. Nousin sängyltä ylös soittaakseni hotellin respaan, että tarvitsen lääkärin apua. Huomasin, etten pysty enää olemaan pystyssä. Päässä oli yksi ajatus, nyt äkkiä ulos tästä lukitusta huoneesta käytävälle. Älä pyörry ennen kuin pääset käytävälle. Sain otettua puhelimen mukaan ja pääsin käytävään. 

Enää ei siskolle soittaminen auttaisi, vaan näppäilin puhelimesta hätänumeron. Ihan hyvä, että olin sattunut näkemään sen jostakin esitteestä edellisenä päivänä. Ei muuten toimi hätäpuhelut Kroatiassa ihan samalla lailla kuin Suomessa. Yritin selittää asiaani ja mut yhdistettiin kaikkiaan neljälle (!!!) eri ihmiselle, joille jokaiselle piti selittää sama asia. Mua pyydettiin TAVAAMAAN hotellin osoite. Huusin puhelimeen, että en tiedä osoitetta! Toistin vain hotellin nimeä ja anafylactic reaction ja mietin, että taju lähtee ihan kohta. 

Tässä kohtaa pahaa aavistamaton siskoni tulee käytävään ja näkee mut retkottamassa maassa. Taisi raukka melkein saada sydärin hänkin. Hän hoiti onneksi puhelun loppuun ja kävi ohjeistamassa respaa, minne ensihoitajat pitää lähettää. Ambulanssi tuli muuten nopeasti! Ensihoitajat kyselivät ja tutkivat, ja sitten sain kortisonia piikillä kankkuun. Mulla oli syke pilvissä ja verenpaineet alhaalla, mutta happisaturaatio kunnossa. 


Siinä vaiheessa kun ensihoitajat lähtivät, olin tulipunainen jo hiusrajasta nilkkoihin asti. Kortisoni alkoi onneksi hiljalleen vaikuttaa, ja kolme tuntia piikin jälkeen (jotka tärisin kauheassa kylmänhorkassa) olin taas vaihtanut väriä normaaliin kuten kuvasta näkyy. 

Mä en ole tietääkseni ole ollut aikaisemmin millekään allerginen ja nyt söin jotain niinkin tavallista kuin tonnikalasalaatin, ja tilanne meni näin pahaksi. Oon nyt ihan kunnossa, väsyttää vaan. Mutta voin myöntää, että ei tekisi oikeastaan mieli syödä yhtään mitään :( Voin vain arvailla, aiheuttiko reaktion tonnikala vai joku muu. Tuleeko se toiste? Tuleeko se vielä pahempana tai nopeammin? Entä jos olen taas yksin? Ihan käsittämätöntä, että yhtäkkiä 35-vuotiaana käy näin. Täytyy Suomessa mennä lääkäriin ja pyytää allergiatestejä. Olisi ihan mukava pystyä jatkossa välttämään sitä, mikä ikinä tämän aiheutti.


Tällainen ERILAINEN lomatervehdys Kroatiasta teille, että terveisiä vaan :D 

Sain kumminkin kummitytöltä Jyri Possun parane pian -muistamisena ja se piristi mieltä tosi paljon <3 :)

Mitä teille kuuluu? :)