Lifestyle · Reissut

Yksin rantalomalla: lähtisinkö uudelleen?

Mä pähkäilin syksyllä täällä blogissakin sitä, että olenko mä sellainen tyyppi, joka lähtee yksin matkalle. Ja vielä rantalomalle, jossa omia ajatuksia ei pääse pakoon nähtävyyksien tai shoppailun ryysikseen. Kiitos myös teidän kannustuksenne, päätin olla se tyyppi, joka mieluummin lähtee, kuin jää kotiin miettimään, että olisi pitänyt.

Nyt mä ajattelin kertoa, millaista oli olla lomalla ihan yksin.

Matkakohteekseni valikoitui Thaimaan Krabi. En ole koskaan aiemmin lähtenyt Thaimaahan näin lyhyelle (8 päivää) lomalle, enkä aluksi meinannut nytkään. Kun kumminkin tajusin, että se on varma tapa päästä oikeasti lämpimään, toisin kuin Euroopassa, päätin, että no hemmetti kokeillaan.

Mulle on aina tullut jetlag tosi vahvasti. Aikaisemmilla Taikku-reissuilla matkaseuralaiseni ovat lähteneet into piukassa tutkimaan mestoja, kun taas mä olen huimauksesta ja oksettavasta olosta kärsien pakko päästä nukkumaan. Lentokoneessa nukkumisesta kun ei koskaan kumminkaan tule mitään. Paitsi että haaveilen, että joskus vielä raaskin matkustaa Priority-luokassa, jossa on oma loossi, ja penkin saa makuuasentoon <3 Olisi jännä nähdä hyvin nukutun lentoyön jälkeen, että minkä verran olossa on oikeasti jetlagia ja minkä verran ihan normaalia unetonta yötä.

Olisi ollut ihana mennä Krabin vieressä olevalle Koh Lantan saarelle, mutta päätin, että näin lyhyellä reissulla en kuluta yhtään enempää aikaa matkakohteeseen pääsemiseen kuin on pakko. Niinpä suora lento Krabille ja lentokentältä alle tunnin ajomatkan päässä oleva hotelli kuulosti tosi hyvältä. Ja olikin loistava valinta!

Mun hotelli oli hieman vilkkaan rantakadun ja keskustan alueen ulkopuolella, mutta kuitenkin helposti käveltävän matkan päässä. Tykkäsin tosi paljon, että en ollut keskustan vilinässä ja liikenteessä, vaan hotellilta lähtevä sivukatu oli paljon rauhallisempi, mutta sieltä löytyi silti kaikki, mitä esimerkiksi iltaisin tarvitsin. Kadun varrella oli vieri vieressä ravintoloita, kahviloita, spa-paikkoja ja ruokakauppoja.

Mulle oli tärkeää, että hotelli olisi siisti, turvallisen oloinen ja siellä olisi hyvä ravintola. Näin onneksi tapahtuikin, koska koskaanhan ei voi olla ihan varma, ennen kuin paikalle pääsee ;) Bonuksena hotlassa oli vielä oma spakin <3

Mä en ollut ikinä aikaisemmin tilannut ruokaa huonepalvelusta. Mutta ensimmäisenä päivänä, päikkäreiltä heränneenä, huonepalvelu oli just se, mitä halusin. Pystyi siinä pöhnässä syödä ihan rauhassa ja sitten uusin voimin lähteä vähän tsekkailemaan Krabin menoa. Tilasin huonepalvelusta pari muutakin kertaa, vitsi mitä luksusta silloin, kun ei jaksa laittaa itseään illalliskuntoon ja mieluummin lukee kirjaa omassa rauhassa :) Luin ennen matkan varaamista paljon arvosteluja nimenomaan hotellin ravintolasta, koska tiesin, että mielelläni syön siellä jonkin verran, jos vaan ruoka on hyvää. Onneksi se oli, ihan mahtavaa jopa!

Ruoka on mulle muutenkin tärkeä juttu ja yksi niistä isoista syistä, jonka takia niin tykkään Thaimaasta. On ihan mieletön fiilis saada joka aterialla upeita makuelämyksiä ja mielettömän hyvää ruokaa.

Ja ne hedelmät…. söin niitä kuin hullu! Kuvassa yhden lomapäivän iltapala, ihan taivas! Kyllä maistui vesimelonit pelkälle vedelle reissun jälkeen Suomessa. Miten ne voikin olla Thaimaassa(/Etelässä?) niin paljon paremman makuisia?!

Otin suurimman osan lomani ajasta tosi iisisti ja laiskotellen. Yhtenä päivänä tein kuitenkin jotain omalla mittapuullani ihan kreisiä, ja en meinaa vieläkään uskoa, että oikeasti vapaaehtoisesti tein sen ja vielä ilman ketään kaveria tukena! Oon aina vähän pelännyt vettä ja nimenomaan sitä, mitä siellä syvyyksissä on. Niinpä sitten loogisesti Krabilla yksin ollessani lähdin snorklaamaan. Ahahahahahaa!

Ja mähän en siis todellakaan tiennyt, mihin mä olin lähtenyt. Luulin, että seilataan vähän jonnekin rauhallisen saaren viereen, snorklaillaan siinä rannassa vähän ja suunnilleen loppupäivä nautiskellaan virvokkeita laivan kannella.

Noh. Homma olikin sitten vähän enemmän extreme! Mukana oli sekä sukeltamaan että snorklaamaan lähdössä olevaa porukkaa ja mä ja eräs toinen suomalainen nainen olimme ainoita, joilla ei ollut aiempaa kokemusta. Tämän naisen mies kuitenkin sukeltaa, ja he olivat käyneet läpi snorkkelin ja räpylöiden käytön etukäteen ja harjoitelleetkin hotellin uima-altaassa :D Mä sen sijaan pidin snorkkelia ekaa kertaa kädessäni, ja mietin, että miten hemmetissä tän kanssa kuuluu olla! Lyhyen briiffin jälkeen ilmoitettiin, että nyt sitten vaan laivan kannelle ja hyppäämään! Merenkäynti oli tosi kovaa, oli niillä rajoilla, että vielä oli juuri ja juuri turvallista järjestää tämä retki. Niinpä alus ei päässyt kovin lähelle poukamaa, jonne meidän oli tarkoitus mennä, ja me jouduimme hyppäämään kuohuvaan mereen ja uimaan kovassa aallokossa jonkin matkaa, ennen kuin edes pääsimme snorklauspaikkaan. Sitten laiva vaan kääntyi ja katosi näköpiiristä, koska tuuli oli liian kova sen odotella paikoillaan. Ei siinä auttanut kuin snorklata niin hemmetisti :D

Oli kyllä aikamoinen kokemus. Ja vielä yksin, ilman kenenkään tukea ja turvaa :D Toisaalta nyt on sitten kerralla otettu luulot pois ja rento rannalta lähtevä snorklaus on tämän jälkeen lastenleikkiä :D

Mun lemppareita olivat nuo siniset isot meritähdet, jotka hengasivat pohjassa! <3

Mutta miltä se yksinolo lomalla tuntui? Mun täytyy vastata, että aivan hemmetin hyvältä. Vaikka olen äärimmäisen joustava ihminen, tai ehkä juuri siksi, tuntui aivan taivaalliselta saada kerrankin välittää vain siitä, mitä minä haluan tehdä. Sain nukkua päikkärit just silloin kuin tuntui, mennä syömään tai sittenkin jäädä vielä ennen sitä jalkahierontaan, ihan koska voin. Olin ennen matkaa niin monta kuukautta tehnyt asioita ulkopuolelta asetettujen aikataulujen mukaan ja huolehtinut asunnon myynnistä ja ostamisesta, muutosta, koirista ja miljoonasta hoidettavasta asiasta, että oli ihan käsittämättömän parhautta saada miettiä vain itseään.

Nukuin paljon, uin paljon, kävin melkein joka päivä hieronnassa ja nautin hyvästä ruoasta. Makoilin altaalla just sen aikaa kuin huvitti ja menin hyvällä omallatunnolla päikkäreille, vaikka ulkona paistoi aurinko. Kävelin 45 minuuttia Starbucksiin juodakseni kupin hyvää kahvia tai sitten en kävellyt koko päivänä mihinkään. Mä nautin ihan älyttömästi.

Mä olen niin onnellinen, että lähdin. Että uskalsin! En todellakaan olisi tiennyt, mistä olisin jäänyt paitsi. Haluan sanoa teille, jotka pähkäilette, että uskaltaako ja voiko yksin lähteä matkalle, että lähtekää! <3 En itse biletyslomalle lähtisi (ainakaan Thaimaahan) jo ihan turvallisuussyistä, mutta tällaiselle rantalomalle voi lähteä tosi hyvin ja nauttia joka hetkestä. Lähtisinkö uudelleen? Ehdottomasti ja varmasti lähdenkin!

Suunnitteleeko joku teistä reissua yksin? Kommenttiboksista saa vertaistukea pähkäilyyn <3

GlamGlow · Kasvosuihkeet · L`Oreal · MAC · Meikinkiinnityssuihkeet · Meikit · Mun lempparit · Urban Decay

Parhaat kasvosuihkeet meikin päälle

Kuten aika usein, tämäkin postausidea lähti liikkeelle sattumalta kaverin Whatsapp-viestistä eräänä aamuna: ”Sokoksella on -20 %, mikä on paras meikinkiinnityssuihke?”

Sen sijaan, että olisin vastannut kaverille merkillä ja tuotteella, lähetin hänelle täydennyspyynnön, joka sisälsi niin monta eri huomioon otettavaa asiaa, että totesin lopulta kyseessä olevan postauksen arvoinen juttu :D. Enhän toki voi sanoa parasta, ellen tiedä tasan tarkkaan, mitä tuotteelta halutaan, mihin ongelmaan siitä toivotaan olevan apua ja millaisessa kunnossa kaverin iho on just nyt. Mä itse asiassa luulen, että kaveri taisi katua mitään kysyneensäkään, kun suurieleisesti laitoin etusormen leualle ankaran pohtimisen merkiksi, huokaisin syvään ja aloitin luennoinnin :’D

Mä käytän kasvosuihkeita päivittäin ja tietenkin omistan eri suihkeen eri tilanteisiin. Tässä mun lempparit!

Kun meikkipohjan pitää pysyä aamusta iltaan 

Kun tarpeena on nimenomaan lisätä meikkipohjan kestoa, tartun ehdottomasti Urban Decayn All Nighter* -suihkeeseen. Jos tiedossa on iltapäivästä pikkutunneille kestävät häät, hikinen biletysilta tai vaikka tärkeä meno työpäivän jälkeen, All Nighter auttaa pitämään pohjan saman näköisenä, kuin millaisena lähdit aamulla ulos ovesta. Tämä on itse asiassa ensimmäinen ostamani meikkipohjan päälle tarkoitettu suihke ja ihan vertaansa vailla, kun hakee lisää kestoa meikille. Omasta mielestäni ero todella on huomattava, joten suosittelen lämpimästi varsinkin kaikille bilehileille ja after work -tyypeille!

Kun haluat meikkipohjalle heleyttä

Mä painelen lähes aina töistä suoraan takaisin kotiin ja koiralenkille eli mua ei juuri haittaa se, minkä näköinen olen työpäivän päätteeksi. Niinpä tavalliseksi työpäiväksi laitan sellaista suihketta, joka tekee meikkipohjasta kauniimman, ei niinkään pitkäkestoisemman joskin sellainenkin efekti pitäisi olla Glamglown Glowsetterissä*. Aluksi en löytänyt tämän tuotteen ihanuutta, ja pidin sitä vähän mitäänsanomattomana, mutta nykyisin huomaan tarttuvani tähän lähes joka päivä! Pidän mahdollisimman kuulaasta meikkipohjasta ja koska talvella iho tuntuu kaipaavan peittävämpää meikkivoidetta, Glowsetter tuo pohjaan sen kauniin heleyden, jonka muuten saa heleyttävästä meikkivoiteesta. Todella ihana tuote <3

Kun meikkipohja on liian puuterinen 

Käykö sulle joskus niin, että irtopuuteria tupsahti nassuun liikaa tai teit koko pohjan meikkipuuterilla ja tuloksesta tuli liian puuteroidun näköinen? Silloin kannattaa tarttua MACin Fix+ -suihkeeseen. Vaikka tätä markkinoidaan meikin kiinnitykseen, varsinaista kestoa tämä ei mielestäni tuo. Mutta liian puuterisuuden päälle suihkittuna Fix+ on ihanteellinen. Samoin jos tykkää harrastaa bakingia, niin Fix+ on paras suihke sen jälkeen käytettäväksi. Tuotteesta on perusversion* lisäksi olemassa eri tuoksuja, kuten tämä mulla oleva kausituotteena ostettu Yuzu sekä Coconut*.

Fix+ on muuten loistotuote myös silloin, kun haluaa tehdä rajauksia luomivärillä! Sivellin kostutetaan suihkeella ja luomiväristä saa heti intensiivisemmän :)

Kun iho on kuiva

Jane Iredalen Pommist on saanut blogissani ennenkin mainintoja, eikä syyttä! Kyseessä on PARAS kosteuttava kasvosuihke evörs ja myös meikin päälle tämä sopii loistavasti. Jos iho kiristelee tai tuntuu tai näyttää kuivalta, tämä on paras apu. Plussaa vielä ihanan hienojakoisesta suihkeesta, raikkaasta tuoksusta ja Ecocert-sertifioinnista <3

Kun iho kiiltelee

Olen tehnyt oman postauksensa myös L´ Oréalin Infallible Fixing Mististä* ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on aivan huipputuote kiiltelyyn taipuvaiselle iholle! Suihkeessa on mukana puuteria, joka todella tehokkaasti estää kiillon päivän mittaan. Itse en tarvitse tällaista tuotetta kuin kesällä, mutta tiedän monia, jotka tuskailevat kiiltelevää ihoaan vuodenajasta riippumatta. Kannattaa tsekata, maksaakin vain reilun kympin :)

Viisi tarvetta, viisi suihketta :) Onko jollain tarve, jonka unohdin tässä käsitellä? Mitkä suihkeet ovat teidän suosikkeja?

Ps Viestin laittaneelle kaverille suosittelin Glamglowta :)

 

Sisältä affiliate-linkkejä (merkitty*). Glamglow saatu blogin kautta.

Lifestyle

Mitä mä oon mennyt tekemään

Niputin vuoden 2017 yhteen kertoen jotakuinkin, että sen aikana mun elämässä tapahtui muutoksia enemmän kuin ehkä viiteen vuoteen olisi sopivaa. Kerroin, että erosin, myin kotini, ostin uuden ja muutin. Sain Fionasta uuden koiraystävän, mutta samalla taakse jäi arki Toran ja Kiran kanssa. Sosiaalinen elämänikin keikahti päälaelleen, koska se oli rakentunut arkisin pitkälti yhteisten lenkkien varaan koiranomistajakavereiden kanssa. Ainoa asia, joka ei arjessa muuttunut, oli työ.


Toiveeni vuodelle 2018 oli, että se olisi tasaisempi.

Pääsin joulukuun omasta ja Toran kahdesta leikkauksesta ja kaikesta muusta pienemmästä vastoinkäymisestä jaloilleni. Tammikuussa alkoi tuntua, että olen vihdoin kotiutunut, saanut arjen rullaamaan ihan kivasti ja Fionakin on ”jo” 8 kuukautta eli pentuhölmöily alkaa vähentyä, ehkä, ja se malttaa jopa hetken keskittyäkin jos vain palkkiona on tarpeeksi mieleinen nami. No okei, sille kyllä kelpaa ihan kaikki <3


Juuri kun ajattelin, että jutut on aika lailla balanssissa sain tiedon, että olin saanut uuden duunin. Kyseessä on opiskelu tai työ, riippuu miten asiaa ajattelee. Yhtä kaikki homma on vuoden mittainen pesti, jossa hyppään epämukavuusalueelle, teen helkkaristi töitä ja opin uutta. Työmatka pitenee, juuri kun se oli viime syksyllä lyhentynyt, ja taloudellinen tilanne kiristyy. Arjesta häviävät ainakin aluksi kaikki joustot, joihin olen nykyisessä työssäni tottunut.

Kun sain tiedon paikasta, en pystynyt muutamaan tuntiin edes ajattelemaan asiaa saati kertomaan siitä kellekään. Klikkasin sähköpostin kiinni ja menin päikkäreille :D Päässä pyöri vain käytännön asiat ja enimmäkseen se, miten koirien hoidon osalta pärjään. En osaa vieläkään sanoa, että miten, mutta pakko luottaa siihen, että asiat järjestyy. On tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa sumplia :D

Vähän naurattaa, kun mietin tutkimuksia siitä, mitkä ovat suurimmat stressitekijät ihmisen elämässä. Kukaan ei ole kuollut, huh onneksi, vaikka lähellä sekin oli Tora-amstaffilla, mutta muuten oon vetänyt aika jackpotin erolla, muutolla ja työpaikan vaihdoksella. Silti oon omasta mielestäni vetänyt ihan hyvin.


Kyllä mä välillä mietin, että mitä helvettiä oon mennyt tekemään. Juuri kun elämä alkoi olla vähän tasaisempaa. Osaan hommani duunissa, siellä mut tunnetaan ja joustetaan, jos vaikka koirani sairastuu yllättäen. Tiedän suunnilleen, mitä multa odotetaan.

Mutta toisaalta, joskus saa tarjouksen, josta ei vaan voi kieltäytyä.

 

Lifestyle

Postaako bloggaaja tuotteista varmemmin, jos PR-ihminen on kiva?

Luin Karkkipäivästä eilen tosi mielenkiintoisen postauksen, jossa Sanni avasi suhdettaan kaupallisiin yhteistöihin. Hän sivusi myös käytäntöjä ihan normaaliin tuotetestaukseen liittyen ja sai mut kelailemaan näitä juttuja koko eilisen illan. Sain lopulta pienen ahaa-elämyksen ja ajattelin hieman valottaa tuotteiden testausta myös omasta näkökulmastani.

Olen aina halunnut ajatella, että tässä blogissa mennään tuote edellä. Jos löydän huipputuotteen, niin kirjoitan siitä riippumatta, onko tuote itse ostettu, saatu blogin kautta, saatu lahjaksi vai löydetty kadulta. Näin homma yleensä meneekin, mutta ei aina.

Bloggaajat, jotka saavat tuotteita testiin ovat lukuisten PR-tahojen kanssa yhteyksissä viikottain. Oli kyseessä sitten maahantuoja, muu yritys tai PR-toimisto, tekevät henkilöt hommaa työkseen eli ovat ammattilaisia. Valtaosa näistä ”PR-tyypeistä” niin kuin itse monesti sanon, ovat hyviä työssään ja ystävällisiä ja kohteliaita. Sellaisia perus hyviä tyyppejä on blogimaailma pullollaan. Mutta ei täynnä.

On myös olemassa yrityksiä, jotka ovat tunnettuja siitä, että he eivät vastaa sähköposteihin. Ei pyyntöihin, ei kyselyihin (jotka eivät sisällä tuotepyyntöä), ei mukaviin viesteihin, jossa bloggaaja lähettää ”FYI” linkin postauksestaan, jossa yrityksen tuote on mainittu. Ja siis, meiltä kaikilta jää joskus vastaamatta viesteihin ihan vaan kiireessä tai epähuomiossa. Ei kukaan varmaan siitä loukkaannu. Mutta jos yritys vastaa 5 %:lle ihmisistä (ei kyselyistä, vaan nimenomaan ihmisistä), homma on jo yrityksen tapa toimia.

Toinen alalla oleva, kysymyksiä herättävä toimintatapa on antaa vähän, mutta vaatia paljon. Pääsääntöisesti toimijat arvostavat bloggaajia ja näkevät bloggaajan kirjoituksista saatavan mainoshyödyn ja näkyvyyden, mutta ei aina. Esimerkiksi minä kiinnostuin jokin aika sitten palasaippuasta ja kyselin sen ominaisuuksista yrityksen edustajalta. Lopulta yrityksen edustaja sitten totesi, että ”voit sinä sen saada testiin, jos kirjoitat siitä”. En ottanut.

En muutenkaan yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa kolmasosastakaan niistä tuotteista, joista haluaisin, niin sitoutuisinko kirjoittamaan palasaippuasta? (sanotaan kaikki yhdessä: palasaippua.) Bloggaamisessa homman ilo ja suola on saada kirjoittaa siitä, mihin kokee intoa ja minkä jutun oikeasti haluaa jakaa lukijoille. Hommasta ei tulisi mitään, jos pitäisi pakolla kirjoittaa palasaippuasta ilman mitään hyvää näkökulmaa vain siksi, että on saanut saippuan blogin kautta. Tämä henkilö olisi todennäköisesti kysellyt postauksen perään, mikä vain aiheuttaisi ahdistuksen ja vastareaktion, enkä silloin ainakaan pystyisi kirjoittamaan kivaa postausta. Sääli, koska yrityksellä on monta muuta tuotetta, joita oikeasti haluaisin kovasti testata.

Sitten on olemassa yrityksiä, joiden PR-henkilöt ovat IHANIA. Viesteihin vastataan, ystävällisesti, sinua arvostetaan, ja PR-ihminen oikeasti jopa seuraa blogeja, ja osaa kohdentaa uutuuksia bloggaajille testiin heidän mieltymyksiensä mukaan. Tällainen on sekä hyvää kohtelua että hyvää peeärrää. Totta kai on varmempaa saada brändille postaus, jos tuote on sellainen, josta bloggaaja todennäköisesti pitää. Ja lopputulos, johon tulin eilen, on se, että samalla tavalla kuin kuluttaja haluaa itse tuotteen lisäksi kokemuksen (kaunis pakkaus, hyvä tuoksu, ystävällinen palvelu…), niin sama pätee bloggaajiin. Ei kukaan varmaankaan kirjoita huonosta tuotteesta kivan PR-tyypin takia, mutta jos tuotteet ovat kohdallaan, on hyvä PR se viimeinen silaus, joka saa sormet tanssimaan näppäimistöllä. Ihan siksi, että kokemus oli kokonaisuudessaan hyvä.

Olen niin kovasti pyrkinyt olemaan neutraali, etten ole ajatellut tätä asiaa kauheasti. Nyt kuitenkin voin myöntää, että kyllä, minä kirjoitan kivan PR-ihmisen antamista tuotteista varmemmin.

Mitä mieltä te olette tästä?

Kuvissa itse ostamiani tuotteita.

BECCA · Korostustuotteet · Kosmetiikan nettishoppailut · Meikit · Too Faced

Ensimmäinen Cult Beauty -tilaukseni

Äääääh! Mua ihan jännitti, kun muutama päivä sitten hain Cult Beauty -tilaukseni postista ja pääsin avaamaan pakettia. Kerroin hiljattain ilouutisen, että Too Faced on nykyisin helposti meidän ulottuvillamme, kun brittiläinen nettikauppa Cult Beauty sai sen valikoimiinsa. Ja näemmä mun sivistyksessä on muutenkin ollut iso aukko, kun en ole liikkeestä aiemmin tiennyt! Sieltähän saa vaikka mitä muutakin kivaa :) Pidin kuitenkin ensimmäisen tilaukseni maltillisena (HYVÄ minä!) ja tilasin vain kaksi tuotetta.

 

Kun klikkasin Too Facedin valikoiman auki ja näin nämä sydämenmuotoiset Lovelight-highlighterit, ei tarvinnut kauan miettiä. Olen oikeasti himoinnut tätä tuotetta ainakin puolitoista vuotta ja yrittänyt kahta kuriiria käyttäen hankkia sen itselleni, tuloksetta. Ja nyt sitten sattumalta tätä oli saatavilla tässä mun haluamassa Ray of Light -sävyssä.

Tää on vaan NIIN NÄTTI, että voisi itkeä! Lovelight menee mulla kauneutensa vuoksi jo siihen kategoriaan, että arvioin varmaan itse tuotetta hieman matalammalla rimalla, koska tämän olisi melkein voinut ostaa jo pelkän rasian takia.

Ihan käsittämätön, eikö olekin <3 Hain tämän postista torstaina, enkä ole meikannut sen jälkeen, joten nyt oikeasti ODOTAN huomista maanantaiaamua ihan siitä ilosta, että pääsen kokeilemaan tätä ensimmäisen kerran kasvoille. Ja muka meikistä ei ole hyötyä ihmisen elämässä?! Harvoin mä odotan maanantaiaamun hetkeä klo 07.00 :D

Lovelightin ostoskoriin hilaamisen jälkeen siirryin tutkimaan tuotteita, jotka tuovat silmänalusille valoa. Olen jotenkin vähän kyllästynyt valokyniin ja halusin kokeilla jotain jännempää. Eli tietenkin omaa silmänalusiholle tarkoitettua kirkastavaa puuteria! :) Under Eye Brightening Setting Powder on Beccan ja tämän ostin vain ihan pikaisen googlettelun jälkeen. Jännä nähdä, miten tällainen spesiaalituote toimii ja korvaako lopputulos oikeasti valokynän!

Puuterikin pääsee kasvoille vasta huomenna, mutta sen voin jo sanoa, että koostumus on todella hienojakoinen ja jättää silkkisensileän ja valoa heijastavan pinnan. Vaikuttaa lupaavalta! :)

Beccan puuteri näkyy tuossa Lovelightin yläpuolella. Tämäntyyppiset tuotteet ovat niitä omasta mielestäni vaikeimmin kuvattavia, mutta kyllähän tuo käsivarteni pieni kaistale näyttää valoisammalta kuin muu iho :D

Kokonaisuutena ensimmäinen asiointini Cult Beautyssa sujui jouheasti ja ongelmitta. Paketti oli minulla reilun viikon kuluttua tilauksesta ja toimitettiin toivomaani Smart-automaattiin, eli ei tarvinnut sählätä kuljetusfirman toimitusaikojen kanssa. Varmasti asioin heidän tontillaan toistekin ^_^

Onko sulla jompi kumpi näistä tuotteista? Tai tilasitko kenties jotain kivaa Cult Beautysta?