Lifestyle · Reissut

Lomamatka vauvan kanssa ja pilalle mennyt loma?

Kun aiemmin kerroin meidän varanneen lomamatkan Kroatiaan ja mukaan lähtevän 4,5 kk ikäisen vauvan, mua pyydettiin jälkikäteen kertomaan, millaista lomailu oikein vauvan kanssa oli. Reissuun meitä lähti siis Rössö, miehensä, Saga-vauva ja mä. Mulla oli oma huone ja kolmikolla oma.

Rössö oli etukäteen jännittänyt aika paljon lentoa ja sitä, jos Saga itkee koko kolme tuntia putkeen. Lähtö kotoa oli aamuneljältä, joten tietysti sekin lisäsi kertoimia sille, että vauva olisi yliväsynyt. Pelko osoittautui turhaksi. Neiti söi, otti päikkärit ja lopun aikaa seurusteli tyytyväisenä. Huh! Homma vaati vain tädiltä vähän hassuttelua viereiseltä penkiltä ja sehän kyllä onnistui. Myös parin tunnin bussimatka Splitistä Vodiceen sujui kuin tanssi. Kaikki olimme ihan hämmentyneitä, että mitenkäs tämä menikin näin helposti :D

Vodicessa hyvä flow jatkui. Minähän en tietenkään ole Sagan kanssa arjessa 247, mutta hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että Saga oli tosi tyytyväinen ja kaikki ns. sujui paremmin kuin kotona! Tulimme siihen tulokseen, että reissussa oli niin paljon nähtävää uteliaalle tytölle (joka ei todellakaan siedä, jos hän ei näe, mitä ympärillä tapahtuu :), että häntä ei tarvinnut sen kummemmin viihdyttää. Lisäksi virikkeitä oli niin paljon, että tyttö myös väsähti iltaisin helposti, mutta toisaalta hänestä ei tullut kuitenkaan yliväsynyttä ja sen takia itkuista. Lisäksi mietimme sitä, että arjessahan hän viettää päivät Rössön kanssa. Vaikka kaksikko puuhaa kaikkea vaunulenkeistä perhekerhoon, on se kumminkin ihan eri asia, kuin lomalla, jossa meitä oli kolme aikuista, joilta sai jatkuvasti huomiota. En osaa sanoa, ovatko kaikki vauvat tällaisia, mutta Saga nautti ihan älyttömästi ihan siitä, että sai sätkiä ja potkia sängyn päällä ja hänen vieressään oli ja hänelle jutteli. Mulla ja Sagalla oli tapana aina kertoilla toisillemme illalla, mitä kaikkea olimme päivällä tehneet. Saga kertoili juttujaan välillä hiljaisella ja välillä melko kovalla lentolisko-äänellä :D

Me aikuiset olimme etukäteen ajatelleet pilke silmäkulmassa, että Saga on se reissun rosvosektori. Kun ei voinut tietää, miten lennot sujuvat tai ylipäätään mikään! Täytyy jälkikäteen todeta, että meillä oli oikeastaan koko loma täynnä vastoinkäymisiä, mutta mikään niistä ei liittynyt vauvaan! Mä kerroin jo aiemmin omasta ambulanssin vaatineesta allergiakohtauksestani. No, seuraavana päivänä lähdimme Krkan luonnonpuistoon, mitä olin etukäteen odottanut reissussa eniten. Se oli huikea paikka, niin kaunis <3 Onneksi tälle päivälle ei osunut mitään vastoinkäymisiä.

Siitä eteenpäin sitten kävikin niin, että Rössö sairastui kuumeiseen vatsatautiin. Hän käytännössä vietti puolet lomasta hotellihuoneessa :( Me koetimme sitten Henkan kanssa tehdä potilaan olon mahdollisimman siedettäväksi ja toimme nälkäisen vauvan aina syötettäväksi kipeälle Rössölle, ja jätimme sitten hänet taas lepäämään. Mä olen sellainen, että koen tosi voimakasta empatiaa jos toisella ei ole hyvä olla ja mun piti ihan pakottaa itseni tekemään silti normaaleja lomajuttuja, vaikka Rössö ei niitä päässytkään tekemään. Olimme tietysti suunnitelleet loppuviikolle kivoja juttuja, mm. retkeä lautalla läheiseen Sibenikin kaupunkiin, mutta se sitten peruuntui. Ja jos joku miettii, että miksi me emme voineet Henkan kanssa lähteä, niin syy on yksinkertainen: ei kuumeiselle ja kipeälle äidille voinut jättää vauvaa hoidettavaksi ja toisaalta vauva syö 2-3 tunnin välein, niin me emme Henkan kanssa kovin pitkälle siinä ajassa ehtineet :) Mutta meillä oli kyllä tosi hauskoja parituntisia Henkan ja Sagan kanssa kun teimme täsmätutustumisia Vodicen eri paikkoihin :)

Ambulanssikeikka ja vatsatauti ei vielä yksinään riittäisi miettimään, oliko loma pilalla. Isoimmat ongelmat lomalla liittyivät meidän hotelliin. Viereisellä tontilla oli iso rakennustyömaa, jossa parikymmentä työmiestä painoi 12 tunnin työpäivää klo 7-19 jokaisena lomamme kokonaisena päivänä. Siellä piikattiin, sirkkelöitiin ja ajettiin isoja työmaakoneita. Voitte kuvitella metelin, varsinkin kun olimme aika lailla sidottuja hotellille sairastumisen takia. Meillä ei etukäteen ollut tästä raksatyömaasta minkäänlaista tietoa. Aluksi mä pystyin ignooraamaan metelin aika hyvin, mutta viikon edetessä se alkoi kieltämättä rassata aika helvetisti. Otin huvikseni pari videotakin altaalta ja parvekkeeltani, ja huh kun niitä kuuntelee… Tein eilen matkanjärjestäjälle reklamaation asiasta, odotan innolla, millainen vastaus tulee ;)

Joten jep, ei mennyt loma ihan putkeen. Mutta syy, miksi se EI mennyt pilalle oli se, jonka kuvittelimme aiheuttavan isoimmat ongelmat! Nimittäin Saga nautti silminnähden lomasta niin paljon, että pelkästään se riittää jättämään reissun kirkkaasti plussan puolelle. Toki myöskin täydellinen sää ja kauniit maisemat vaikuttavat plussapuolella.

Oletteko te reissanneet pienen vauvan kanssa? Miten on mennyt? Entä onko pitkään odotettu lomamatka mennyt joskus pilalle?

Lifestyle · Reissut · Yleinen

Shokeeraava loman aloitus

Aina välillä asiat ei tosiaankaan mene niin kuin on ajatellut. Mä olin miettinyt, että ehkä ensimmäisenä tai toisena iltana täällä Kroatiassa kirjoitan pienen leppoisan postauksen siitä, miten on lämmintä ja mukavaa. Ja lämmintä ja mukavaa täällä onkin, mutta eipä ollut kovin mukavaa maanantaina.


Aamu oli sujunut ihanasti altaalla lekotellen, ja puolen päivän jälkeen päätimme lähteä lounaalle johonkin lähelle. Löysimme kivan ravintolan ja kaikille maistui ruoka. Mä otin tonnikalasalaattia ja olin jo syönyt siitä ehkä puolet, kun aivan yhtäkkiä iski ihan armoton päänsärky. Ihan erilainen kuin migreenissä ja taisin kuvaillakin sitä, että ihan kuin vanne kiristäisi otsaa. Meni hetki ja tunsin, että miten mun sydän hakkaa. Söin siinä samalla annostani loppuun ja mittasin pulssini, oho 120. Sitten oltiinkin jo syöty ja lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Tässä vaiheessa sisko kysyi, että oonko mä palanut auringossa, vai miten ihmeessä oon ihan punainen. Olin juuri ennen ravintolaan lähtöä käynyt hotellihuoneessa ja tarkistanut tapani mukaan, että mistään ei punoita, joten olin ihan suu auki, että miten mä voin olla yhtäkkiä sitten varjossa syödyn lounaan jälkeen ihan punainen.

Päästiin hotellille ja arvelin herkistyneeni eräälle aurinkovoiteelle, jota olin laittanut juuri ennen syömään lähtöä. Tässä vaiheessa mulla punoitti kasvot, rinta ja yläselkä. Sanoin meneväni huoneeseen lepäämään ja sisko ja miehensä lähtivät käymään kaupassa. Katsoin itseäni peilistä ja säikähdin, olin tosiaan jo aivan punainen. Kävin pikasuihkussa pesemässä aurinkovoiteet pois ja kävin sängylle makaamaan. Tunsin, miten pulssi vaan kiihtyi ja kiihtyi. Mittasin sen ja se oli jo yli 160. Olo alkoi tuntua todella heikolta. Ehdin googlettaa ”anafylaksia” ja kun näin sanat nopeutunut syke ja ihon punoitus, tajusin. Nousin sängyltä ylös soittaakseni hotellin respaan, että tarvitsen lääkärin apua. Huomasin, etten pysty enää olemaan pystyssä. Päässä oli yksi ajatus, nyt äkkiä ulos tästä lukitusta huoneesta käytävälle. Älä pyörry ennen kuin pääset käytävälle. Sain otettua puhelimen mukaan ja pääsin käytävään. 

Enää ei siskolle soittaminen auttaisi, vaan näppäilin puhelimesta hätänumeron. Ihan hyvä, että olin sattunut näkemään sen jostakin esitteestä edellisenä päivänä. Ei muuten toimi hätäpuhelut Kroatiassa ihan samalla lailla kuin Suomessa. Yritin selittää asiaani ja mut yhdistettiin kaikkiaan neljälle (!!!) eri ihmiselle, joille jokaiselle piti selittää sama asia. Mua pyydettiin TAVAAMAAN hotellin osoite. Huusin puhelimeen, että en tiedä osoitetta! Toistin vain hotellin nimeä ja anafylactic reaction ja mietin, että taju lähtee ihan kohta. 

Tässä kohtaa pahaa aavistamaton siskoni tulee käytävään ja näkee mut retkottamassa maassa. Taisi raukka melkein saada sydärin hänkin. Hän hoiti onneksi puhelun loppuun ja kävi ohjeistamassa respaa, minne ensihoitajat pitää lähettää. Ambulanssi tuli muuten nopeasti! Ensihoitajat kyselivät ja tutkivat, ja sitten sain kortisonia piikillä kankkuun. Mulla oli syke pilvissä ja verenpaineet alhaalla, mutta happisaturaatio kunnossa. 


Siinä vaiheessa kun ensihoitajat lähtivät, olin tulipunainen jo hiusrajasta nilkkoihin asti. Kortisoni alkoi onneksi hiljalleen vaikuttaa, ja kolme tuntia piikin jälkeen (jotka tärisin kauheassa kylmänhorkassa) olin taas vaihtanut väriä normaaliin kuten kuvasta näkyy. 

Mä en ole tietääkseni ole ollut aikaisemmin millekään allerginen ja nyt söin jotain niinkin tavallista kuin tonnikalasalaatin, ja tilanne meni näin pahaksi. Oon nyt ihan kunnossa, väsyttää vaan. Mutta voin myöntää, että ei tekisi oikeastaan mieli syödä yhtään mitään :( Voin vain arvailla, aiheuttiko reaktion tonnikala vai joku muu. Tuleeko se toiste? Tuleeko se vielä pahempana tai nopeammin? Entä jos olen taas yksin? Ihan käsittämätöntä, että yhtäkkiä 35-vuotiaana käy näin. Täytyy Suomessa mennä lääkäriin ja pyytää allergiatestejä. Olisi ihan mukava pystyä jatkossa välttämään sitä, mikä ikinä tämän aiheutti.


Tällainen ERILAINEN lomatervehdys Kroatiasta teille, että terveisiä vaan :D 

Sain kumminkin kummitytöltä Jyri Possun parane pian -muistamisena ja se piristi mieltä tosi paljon <3 :)

Mitä teille kuuluu? :)

Lifestyle

Tappoviikko

Kuulin pari päivää sitten, että ihana, Australiaan vuosia sitten muuttanut ystäväni on nyt käymässä Suomessa. Me ei olla nähty kolmeen vuoteen, joten aloitettiin tänään kiivas Face-viestittely, että saataisiinko aikataulut synkronoitua niin, että ehdittäisiin nyt nähdä. Kaveri on Suomessa kaksi viikkoa, joista olen olen toisen Kroatiassa. Siinä samalla kun yritettiin sopia sopivaa päivää, tajusin, että mulla on tulossa aivan perkeleellinen killeriviikko! :D Lähden lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lentokentälle ja kohti Kroatiaa, mutta se kaikki, mitä mulla on ohjelmassa ennen sitä. Ihan alkoi hengästyttää mun aikataulu!

Mulla on tietenkin ihan normaali työviikko ensi viikolla. Sen ohella olen huomenna Suomen sisäisellä työmatkalla aamusta iltaan eli erittäin pitkä päivä ja aikainen herätys, puhumattakaan kuluttavasta työpäivästä on tiedossa. Toki töissä oman mausteensa tuo myös se, että olen seuraavan viikon lomalla. Meillä kukaan ei tee sun töitä silloin kun olet poissa eli hommat pitää saada siihen vaiheeseen, että voi oikeasti olla poissa.

Mulla on syksyllä tiedossa pieni sydämeen liittyvä toimenpide, johon joudun rytmihäiriöiden takia. HUS järjestää toimenpiteeseen tuleville etukäteen infotilaisuuden, jossa käydään läpi toimenpidettä, toipumista ja muuta siihen liittyvää. Tämä tilaisuus on tietenkin ensi viikolla. Sen lisäksi mulla on toinen, eri asiaan liittyvä lääkärikäynti.

Sain annettua koirille matokuurin vasta tällä viikolla, joten ensi viikolla olisi sitten rokotusten aika. Aikaa en tietenkään ole vielä varannut, mutta huomenna pitäisi saada sumplittua eläinlääkärille varaus ja toki mulle käy vain yksi päivä ja silloinkin ilta-aika. Toivottavasti onnistuu.

Olen tuskaillut bikinialueen karvojen poiston kanssa vuosia. Sheivaamisesta mulla ärtyy bikinialueen iho ihan älyttömästi ja olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen sänkeen. Muiden bloggaajien kannustuksesta varasin itselleni ajan bikinialueen ja säärten sokerointiin (iik!), toki ensi viikolle.

Mun pikkusisko täyttää lauantaina 18!! Meillä on suunnitelmissa juhlistaa tätä vähän, sen verran kuin sisko kavereidensa ylioppilasjuhlilta ehtii. Tähän liittyy myös sellainen pieni lisä kuin tatuoinnin ottaminen.

Australian kaveri on pakko ehtiä nähdä!

Reissua varten pitää ehtiä jossain välissä pakata. Kävin eilen läpi kesävaatteitani ja naurunpyrskähdyksien saattelemana heivasin noin 75 % hellevaatteistani kirpparikasaan. Pieni kesävaateshoppailu tulisi siis todella tarpeeseen, mutta millä ajalla, kysynpä vaan.

Blogia olisi kiva ehtiä päivittää, kun Kroatiassa en usko sille kauheasti aikaa liikenevän.

Että sellainen viikko, tai siis kuusi päivää, tulossa, wish me luck :D Käykö teillekin välillä näin, että KAIKKI sattuu samalle viikolle?! Mulla on viime aikoina ollut sellainen motto, että yksi päivä kerrallaan. Tällä mentaliteetilla aion hoitaa myös ensi viikon :)

Kuvat ovat eiliseltä, kun käytiin koirien kaverin Urkki-staffin pihalla leikkimässä :)

Haaste · Lifestyle

10 vuoden Facebook-profiilikuvat 

Vinde, nyt blogimaailmaa kiertää sellainen haaste, jollaisen minäkin haluan tehdä välittömästi! Eli Mamma rimpuilee -blogin aloittama nerokas Facebook-profiilikuvahaaste! Myös mä olen ollut Facessa nyt kymmenen vuotta ja tässäpä todistusaineistoa näistä vuosista ^_^

Vuosi 2007

Alemmassa kuvassa olen juuri palannut puolen vuoden Ranskan-visiitiltäni. Olo Suomessa ei tuntunut aluksi kovin helpolta, kuten ei koko aikaa myöskään kummisetäni tuolloiset 50-vuotisjuhlat ;)

Ylemmässä kuvassa olen juuri ”adoptoinut” Rikin <3

Vuosi 2008


Olenpas mä kirkasotsaisen näköinen :D Tässä kuvassa olen viettämässä pomoni 50-vuotisjuhlia.

Vuosi 2009

Vuonna 2009 tuli ilmeisimmin biletettyä melko paljon :D Oikeanpuoleisessa kuvassa juhlimme mun ja Rössön valmistujaisia, jotka kulkivat nimellä Ilmaisen viinan naamiaisvalmistujaiset. Rössö oli Obelix ja mä olin Kumman kaa Ellu. No Jokisen Ellu. NO V**TU ELLU! xD

Vuosi 2010


Olin juuri saanut ensimmäiset silmälasini. Käytän niitä vain töissä, joten siksi rilli-Salla ei ole teille kovin tuttu. Tämäkin kuva on otettu töissä. Meillä ei toiminut ilmastointi ja muistan, kun pomo raahasi päivittäin koko porukalle jäätelöä, kun oli niin kuuma.

Vuosi 2011

Tässä kuvassa juhlitaan mun ja Rössön kolmekymppisiä. Oli kyllä hyvät bileet <3

Vuosi 2012

Olin ruvennut vuonna 2011 bloggaamaan ja vuonna 2012 hurahdin meikkeihin oikein kunnolla. Oikean yläkulman meikki ei kylläkään ole mun tekemä vaan kävin MACillä meikissä ennen duunipaikan gaalateemaisia pikkujouluja.

Oikean alakulman kuva on otettu Tallinnasta, jossa olimme viettämässä isän kuusikymppisiä. Vitsit, hyvä reissu tämäkin!

Vuosi 2013

Vuonna 2013 Riki osoittautui olennaisemmaksi mun elämässä kuin olisin ikinä voinut koiran kuvitella olevan.

Vuonna matkustin paljon: oikea yläkulma on Tallinnasta, vasen alakulma Amsterdamista ja oikea alakulma Pariisista :) Sen lisäksi kävin ainakin Tukholmassa ja Thaimaassa ja ehkä Tanskassakin.

Vuosi 2014

Vuonna 2014 kävin Hua Hinissä Thaimaassa, juhlin pikkusiskon ripillepääsyä sekä poseerasin kuumana kesäpäivänä ennen uimaan lähtöä vauva-Toran kanssa <3

Vuosi 2015

Benkku on ihana ja Kreikassa oli muksaa.

Vuosi 2016

Paras paikka maailmassa on meidän mökki, jossa myös bulldoggi viihtyy <3

Syksyllä pääsin Smashboxin lanseeraustilaisuuteen, jossa tämä upea meikki tehtiin.

Vuosi 2017

Tämänhetkinen profiilikuvani on ladattu jo aikoja sitten viime vuonna. Ja itse asiassa tämä on jo hieman vanha kuva, mutta bongasin tämän syksyllä uudestaan ja jotenkin tykästyin tähän kovin.

Mä olen näköjään tykännyt laittaa profiilikuvaksi kuvia joko juhlista tai ulkomailta :) Tällä hetkellä on TJ19 päivää, että meitsi lekottelee aurinkotuolilla Kroatiassa, joten enköhän reissun jälkeen saa taas päivitettyä profiilikuvani!

Yllättikö tai järkyttikö joku kuvista? ^_^

Avautumista · Lifestyle

Pidän itsessäni siitä, että

Näin alkuviikosta Karkkipäivässä niin kivan postauksen, että aloin heti sen luettuani kirjoittaa kännykällä omaa versiotani työmatkabussissa. Pieni itsereflektio tekee välillä (tai aika usein ahhahaa) hyvää, joten tässä mun lista asioista, joista pidän tai en pidä itsessäni.


Pidän itsessäni siitä, että…

Innostun helposti ja pienistä asioista

Pidän ja olen kiinnostunut muista ihmisistä ja näen heissä lähtökohtaisesti hyvää

Olen avulias

Olen empaattinen

Olen äärimmäisen järjestelmällinen ja hyvä suunnittelemaan tekemisiäni, aikatauluja ja projekteja

Olen aika hyvä sosiaalisissa tilanteissa

Olen kehittynyt ihmisenä ihan helvetisti viime vuosina :)

 

En pidä itsessäni siitä, että

Olen liian empaattinen. Mulla on iso riski myötätuntouupua ja unohtaa itseni auttaessani muita

Mulla on paha mieli ihmisten puolesta asioista, joille en voi mitään

En osaa pitää puoliani yksityiselämässä tarpeeksi hyvin, vaikkakin olen kehittynyt tässä

En aina osaa arvostaa itseäni tarpeeksi 

Olen huono ylläpitämään hyvää järjestystä kotona

En ole niin säästäväinen kuin haluaisin

____________________________

Oho, positiivisia kohtia tuli enemmän! :D Kertokaa kommenttiboksissa omat pidän/en pidä -jutut itsestänne, olisi tosi kiva lukea! <3 Niin ja koska mä tiedän, että tämän postauksen lukee moni mut hyvin tunteva, niin kertokaa, vastaavatko nämä listat teidän näkemystänne meikäläisestä? :)

Ps Tulin just tulokseen, että otan liian vähän selfieitä!! Piti mennä kännykän kuvissa kaksi viikkoa taaksepäin, että löysin ensimmäisen :´D