Lifestyle · Reissut

Otan ja lähden

Halusin tulla heti ilmoittamaan teille, että mä tein sen! Varasin aurinkoloman ja lähden reissuun yksin!

Syy, miksi halusin jakaa tän asian asappina teidän kanssa on se, että olisin todennäköisesti jänistänyt ilman teidän tsemppaavia kommenttejanne. Mähän mietin täällä kovastikin, että olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin. Olen ollut saman kysymyksen äärellä aiemminkin, mutta silloin ei ole tuntunut, että voin tai haluan reissata yksin. Nyt sitten, vaikka mulla oli koirien hoitopaikka tiedossa, työkuviot reilassa ja veronpalautustakin tulossa luultua enemmän, huomasin hannaavani matkan varaamista jostain ihan ihmeellisestä syystä! Pelosta varmaan. Käppäilin eilen puoli seiskan aikaan aamulla kaatosateessa koirien kanssa ja mietin teidän kommenttejanne. Tiesin, että mua tulee kaduttamaan jos en nyt repäise! Joten sitten mä vaan varasin reissun ^_^

Se olis vielä kolmisen viikkoa sateenpitoa Suomessa ja sit meikä lähtis Krabille Thaimaahan! <3 Odotukset ovat seuraavat: auringossa löhöilyä, hyvää ruokaa ja hierontoja. Lepäämistä ja olemista. Sitä en ole voinut harrastaa moneen kuukauteen, kun kolmen viikon kesälomakin meni hikipäässä juostessa. Tämä lomanen tulee varmaan enemmän oikeaan saumaan ja tarpeeseen kuin ikinä! :)

Mutta nyt mua kiinnostaa, onko joku teistäkin mahdollisesti uskaltautunut varaamaan reissun vain itselleen? Ja kenties ensimmäistä kertaa? Edellisen postauksen kommenttikentästä huomasin, että useampikin lukija mietti samaa vetoa kuin minä :) Niin ja kuka on käynyt Krabilla?!

Kuvat aiemmilta Thaimaan lomiltani <3

Lifestyle

Tuskan parahdus eli muutto

Ne, jotka odottivat hehkutuspostausta itsestään järjestyneestä uudesta siististä kodista joutuvat ikävä kyllä pettymään. Tää on ollut vielä pahempaa kuin luulin :D

Jos kuitenkin jätetään vähemmälle muuttoa edeltänyt valkoisen sijaan vihreäksi maalattu huone ja totaalinen ajan kesken loppuminen ja mennään suoraan muuttopäivään! Kamojen pakkaaminen oli ollut tuskaisen hidasta jaloissa pyörivien neljän koiran takia ja olin ihan vaiheessa vielä muuttopäivän aamunakin. Viimeistään silloin kävi selväksi, että muuttolaatikot tulevat loppumaan rumasti kesken. Tähän liittyy yllättävä huomio siitä, että mulla on TODELLA monet kengät :D Rouhin sen, mitä pystyin ja olin jotenkuten valmiina muuttomiesten saapuessa. Juttelin siinä naapurin kanssa siitä, miten inhaa varmaan on kantaa kaikki mun kamat neljänteen kerrokseen ilman hissiä, kunnes näin muuttomiesten naamoista, että nyt oli jotain vialla. Heillä oli, 50-50 mun ja firman moka, sellainen tieto, että mun uusi asunto on katutasossa. Mä olin ihan paskana, että ei ole totta ja pelkäsin, että muuttomiehet toteavat, että heillä ei riitä aika ja homma jää kesken. No onneksi he homman hoitivat, mutta toki paljon mojovammalla laskulla kuin mihin olin tarjouksen perusteella varautunut.

Oli henkisesti ihan syvältä jättää (onneksi pieni) osa tavaroista vanhaan kämppään. Siellä ne nyt sitten mua vielä odottaa. Uudessa kämpässä alettiin isän kanssa virittää tv:tä huomataksemme, että olin tietenkin unohtanut kaukosäätimen vanhaan kämppään. Ok, ei rentoutumista telkkarin ääressä. Ja vitsi muuten miten kivan näköinen tuo seinä tv:n takana.

Olin ihan unohtanut, miten huonosti voi pahimmillaan nukkua! Inhottava tunne kun on kuolemanväsynyt, mutta ei vaan saa unta. Uusi sänky ei ole tuntunut yhtään hyvältä ja kylmäkin on. Koirat ovat olleet ihan sekaisin ja seurasivat ekan vuorokauden mua kuin hai laivaa. Sänkyyn ne eivät ole tulleet nukkumaan, vaikka yleensä Benkku ei missään muualla olekaan. Uusi sänky taitaa tuntua liian korkealta hypättäväksi tai sitten pitää olla olkkarissa pitämässä vahtia.

Finkku on alkanut heti sisustaa. Tää on kumminkin pientä verrattuna siihen riemuun, että Benkulla pamahti toissayönä kunnon ripuli päälle. Pääsee aamulla kuuraamaan oikein urakalla paskaa samalla kun näkee, miten parin metrin päässä Fiona pissaa sun uudelle matolle. Vihdoin sitten pääsin itse vessaan ja makuuhuoneeseen vaihtamaan pois yövaatteita. Olin laittamassa makkarin ovea kiinni kun mulla jäi kahva käteen :D Ai kun kiva!


Pirulainen.

En oo saanut purettua vielä juuri mitään ja täällä on ihan kaaos. Ja täällä muuten kosmebloggaaja pesee kroppansa shampoolla, koska en tiedä, missä mun suihkugeelit on. Ja olin eilen ekaa kertaa elämässäni Helsingin keskustassa ihan ilman meikkiä, hah. Lämmin ruoka on kaukainen muisto, koska uuni ja liesi täällä on ihan liian fancyt mulle, ei ole ollut resursseja opetella, enkä mä muutenkaan tiedä, missä mun astiat on.

Mutta hei, hengissä ja uudessa kodissa. Joka tapauksessa ^_^

Lifestyle · Sisustus ja koti

Sisustajan syksyn jymyuutinen – IKEA ja HAY!

Äääääää!! Kuulin viime viikolla sellaisen jymyuutisen, että oksat pois! Kaikki skandinaavisesta designista pitävät tietävät tanskalaisen (haha ylläri!) HAYn, jonka tarjotinpöytä ja metallinen Hee-tuoli löytyy jokaisen trendinikkarin asunnosta. Mitä jos HAY-designia olisi tänä syksyllä saatavana IKEAn hinnoilla? No sitähän on!

Laitoin uutisen kuullessani välittömästi sähköpostia IKEAan ja pyysin tiedotetta ja pr-kuvia. Ai vitsi, että mallistosta löytyy kaikkea kivaa ^_^

 

Malliston nimi on YPPERLIG ja sen kantava idea on perusasioiden kauneus. Modernia, mutta kuitenkin ajatonta ja oikeasti käyttökamaa! Tykkään <3


Ensimmäisenä iskin silmäni tähän naurettavan edulliseen lehtitelineeseen! Olen haaveillut Formwerkin Plant Boxista, mutta 200 euron hinta tuntuu tähän hetkeen liian kovalta. YPPERLIG-lehtiteline kustantaa sen sijaan 14,99 €, enkä mä siinä lehtiä aikoisi säilyttää vaan viherkasveja! Kaktuksia, jos en muita saa pidettyä hengissä :D Mähän haaveilen oikein kunnon viidakosta, jossa kodin joka nurkassa olisi kasveja. Isoja kasveja! Ongelma on vain siinä, että olen ihan surkean huono hoitamaan niitä. Kastelu onnistuu, mutta mullanvaihdot ja lannoittamiset tuntuvat ylivoimaisilta, hävettää myöntää. Sellainen jenkkisarjojen kukkienhoitaja olisi just mulle!

 

Olisiko tässä mulle työpöydän tuoli? Tuollainen vaaleanharmaa! En halua varsinaista työtuolia tilan pienuuden vuoksi, mutta kuitenkin jämäkän tuolin, jossa voisi istuskella pidempäänkin kuin nopean meikkihetken verran. Inhoan, jos tuoli nitisee tai antaa yhtään periksi asentoa vaihtaessa ja tämä ei kyllä sitä tee! Hinta olisi 49 €.

 

 

Mallistoon kuuluu tällaisia kivoja kannellisia laatikoita, jonne saisi nätisti vaikka eteisessä avaimet yhteen ja koirien namit toiseen :)

YPPERLIGiin kuuluu myös tyynynpäällisiä ja huopia sekä ehkä koko malliston nerokkain juttu:

IKEA-kassit uusissa väreissä!! IKEAn siniset kassit ovat ehdottomia isompaa tavaramäärää roudatessa ja ikeakassillinen tavaraa on määre, jonka kaikki tietävät :D Mutta miksi sen pitää olla niin ruma?! Ei ole enää, nimittäin HAY uudisti kassien ulkonäön ja värit, mutta ei koskenut materiaaliin tai malliin. Ihan superjees, näitä pitää saada!

YPPERLIG tulee myyntiin 6.10. Karmii ajatuskin Iksun ruuhkasta tuona päivänä, mutta näiden takia voisin oikeasti jopa tsempata ja mennä :D Muita ihastuneita?!

 

Kuvat: IKEA

Lifestyle · Reissut

Voiko rantalomalle lähteä yksin?

Mä oon viimeisen vuoden aikana hylännyt useamman ”mä en kyl ainakaan” -jutun. Eli alkanut pitää realistisena mahdollisuutena sellaista, johon olen aiemmin sanonut ei. Viime aikojen isoin kysymys on ollut se, uskaltaisinko lähteä lomamatkalle yksin. Olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin?

Ehkä muistatte, että mun ja Rössön perheen kesäkuinen Kroatia meni vähän reisille. Reisille meni mun näkökulmasta myös kesäsäät täällä Suomessa ja lähiviikkoina olen löytänyt itseni haaveilemasta auringosta ja lämmöstä tässä syksyllä. Tuuria ei tietenkään ole ollut matkaseuran saamisessa. Olen kysellyt sellaisilta kavereilta, joiden kanssa olisi kiva lähteä ja joiden ajattelen voivan ehkä lähteä. No luck. Ei ole varaa tai ei ole lomaa, nehän ne yleisimmät syyt ovat itsellänikin olleet, jos en ole reissuun päässyt. Tosin olen huomannut, että mä arvostan matkustamista ja rantahengailua niin paljon, että olen valmis käyttämään viimeiset rahani reissuun, ja toki monet ovat itseäni järkevämpiä rahankäyttäjiä tässä.

Olenkin tällä viikolla ”hei miten olis lokakuinen Madeira no entäs Kypros no vaikka Dubai” -viesteilyjen jälkeen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lähden joko yksin tai sitten en lähde. Olen kovasti yrittänyt nähdä itseni lomailemassa yksin, mutta on vaikea kuvitella, mitä siitä pitäisin. Olen usealla reissulla majoittunut yksin omassa huoneessa, enkä koe vaikkapa yksin nukkumista ongelmaksi. Sen sijaan mietin, onko viikko omien ajatusten kanssa liikaa? Vai just sitä, mitä mun nyt kannattaakin tehdä. Pakko myöntää myös, että Kroatiassa sattuneen allergisen reaktion ja anafylaksian toistuminen yksin ulkomailla ollessa vähän mietityttää. Mähän kun en siis vieläkään tiedä, mikä sen aiheutti.

Jotta asia ei olisi liian helppo päättää, syksyn matkoja myydään tällä hetkellä niin hirveää vauhtia, että pitkäksi aikaa ei voi jäädä hieromaan ja miettimään tai jään ainakin ilman.

Joten pliis, näppis laulamaan kaikki yksin  lomailleet: miten meni, miltä tuntui ja suosittelisitko?! :)

Kuvituksena Kroatian Krkan luonnonpuiston upeutta.

Koiraystäviä · Lifestyle

Miten sujuu kaksiossa neljän koiran kanssa?

Kun selvisi, että mulla ei tule olemaan uutta asuntoa vielä heinäkuussa kaverini tokaisi, että ”haha kohta ootte siellä neljän koiran kanssa, joista kaksi on pentuja”. Mun nielaisu kuului varmaan viereiseen asuntoon saakka. Niin. Neljä koiraa. Kaksi pentua. Kaksio. Tämä kauhuskenaario toteutui ja vielä niin, että mulla ei ollut uutta asuntoa eli tietoa muutoksesta edes tiedossa. Kunnes vihdoin heinäkuun lopulla selvisi, että saan kuin saankin uuden asunnon ja pääsen muuttamaan noin syyskuun puolivälissä.


Mulla loppui loma silloin ja mietin ahdistuneena, että 7 viikkoa tätä sirkusta edessä. Kaikki sanoo, että lyhyt aika menee vaikka päällä seisten. No sitä mä olen nyt yrittänyt. Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Että miten on kuulkaa nyt mennyt. Antakaahan kun mää kerron :D


Ulkoilu.

Isoin haasteista, ehdottomasti. Mä pystyn viemään kolme koiraa kerrallaan, mies jotenkuten kaikki neljä. Tällä tarkoitan sitä, että koirat pääsevät tekemään tarpeensa ja pennut riehuvat ja syövät keppejä ja käpyjä lähimetsässä. Mitään varsinaista lenkkiä ei pysty tekemään millään. Hermot menee ehkä 8/10 lenkeistä. Hihnat on solmussa ja kakkapusseja kädet täynnä ja tietenkään me ei voida mennä minnekään ilman, että vähintään viisi ihmistä haluaa silittää pentuja. Raskainta on se, että molempien pitää käytännössä viedä kaikki päivän lenkit mutta kuitenkaan yhdessä kaikkien neljän kanssa käveleminen ei ole mikään ilo. Pienten kanssa meno on jatkuvaa pysähtelyä ja kepin syömistä ja isot haluaisivat tietty kävellä reippaasti.


Riehuminen.

Jäätävää! Siis jäätävää :D Pennut riehuvat koko sen ajan kun eivät nuku. Eli käytännössä sen koko 1h45min kun olen aamulla kotona hereillä ja taas sen ajan kun olen illalla töistä kotona, lukuun ottamatta tietenkin ulkoilun. Tai no, riehumista se on sielläkin. Sohvat siirtyy ja vesikipot loiskuu kun hiljattain myös herra iso-bulldoggi on löytänyt pentujen kanssa riehumisen ilon. Benkun lempileikki on ladata täysiä makkariin ja sängyn alle niin että rappaukset rapisee ja haukkua siellä käheällä äänellään toivoen jännittyneenä, että joku tulee härkkimään sitä. Raukka kähisee siellä, eikä tajua, että nojatuoli estää taktisesti pentujen tulon makuuhuoneeseen :D Mä sitten yleensä lopulta hellyn ja yritän leikisti tavoitella Benkkua sängyn alta ja hän väistelee ja on onnessaan. No tää on kyllä oikeasti niin ylisöpöä, että ei voi edes ärsyyntyä :D  


Ruokailut.

Aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa kun isoille koirille pitäisi arvojärjestyssyistä antaa ruoka ensin, mutta pennut syövät paljon hitaammin ja niille annetaan sitä paitsi ruoka kolmesti päivässä kun aikuisille kahdesti. On myös vaatinut mielikuvitusta keksiä kaikille rauhalliset ruokailupaikat, koska Benin ja Toran välinen rauha edellyttää sitä, että ne eivät ikinä syö yhdessä. Benkku syökin nykyään makkarissa, vaikka sanotaan, että siellä ei saisi syödä vaan pelkästään nukkua ^_^

Meillä on kotona aivan järkyttävä kaaos koko ajan. Lattia on vuorattu pissa-alustoilla, leluja lojuu ympäriinsä varmaan 20 kappaletta ja koko ajan kaikki on ihan huiskin haiskin kun pennut, ja monesti tosiaan myös Benkku, riehuvat ympäri kämppää. Kuten juuri nyt kun kirjoitan tätä!  Ja en ole muuten koskaan tiennyt, että ranskispennut voivat olla näin äänekkäitä leikkiessään!! Täällä kuuluu kuulkaa sellainen murina ja haukunta, että mä vaan aamulla meikatessa väännän radiota kovemmalle :D ”Rauhallinen” aamun kahvihetki keskeytyy enkä keskimäärin seitsemän kertaa.


Tämän postauksen kirjoittamisen aikana olen ruokkinut koirat kerran, siivonnut yhdet kakat, vienyt pennut ulos, komentanut ehkä noin sata kertaa ja nauranut pari. Nyt makaan sängyllä selälläni ja mietin, että pitäis mennä nukkumaan.

Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Päälläseisomisen Suomen ennätys hei?!