Lifestyle

Kun nenä murtuu

Ootko sä sellainen tyyppi, joka pelaa upporikasta tai rutiköyhää? Ottaa riskin tilanteessa, jossa voi joko saavuttaa jotain tosi siistiä tai sitten mokata pahasti. Tyyppi, joka lähtee juttuihin mukaan joko täysillä tai sitten jättää kokonaan lähtemättä. Mä oon se tyyppi. Oon tainnut olla aina tällainen, mutta tuntuu, että sitä mukaa kuin ikää tulee lisää, tämä piirre vaan korostuu. Ehkä koska myös rohkeutta tulee lisää elettyjen vuosien kanssa samaa tahtia.


Kävin jokunen viikko sitten keskustelun tuttavani kanssa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Mä sanoin, että se on ainoa tositv-ohjelma, johon voisin oikeasti lähteä mukaan. Tuttu sanoi, että vaikka hän on heittäytyjä, hän ei ikinä lähtisi kyseiseen ohjelmaan mukaan. Kun kysyin miksi, tuttu sanoi, että sehän on sama kuin hyppäisi pää edellä vieraaseen veteen. Että se ei ole enää heittäytymistä, se on vain tyhmää.

Mietin hetken ja sanoin, että mun isä on oikeasti tehnyt sen. Hypännyt pää edellä vieraaseen veteen. Suoraan pohjaan. Nenä murtui, taju lähti ja niskanikamasta löytyi jossain myöhemmässä röntgenissä vanha murtuma. Tyhmää, kyllä. Olenko mä samanlainen, kyllä vaan.


Mulla oli viime viikon lomalla harvinaista aikaa itsetutkiskelulle ja loputtomalle analysoinnille. En tiedä, kuvastaako tempaus isäni luonnetta vai oliko kyseessä vain nuoren miehen yksittäinen päähänpisto. Hymyilin yhden illan ajatukselle, että mä ainakin olen just se idiootti, joka vaan hyppää. Mä olen jo vetänyt kuvitteellisella voltilla kerien pohjaan asti siinä vaiheessa, kun moni muu vasta kastelee varpaitaan ja miettii, että onkohan kuitenkaan järkevää kastautua vyötäröä pidemmälle. 

Joskus se nenä murtuu. Aika useastikin itse asiassa. Mutta entä jos ei murrukaan?


Entä jos pohjan tuntumassa odottaakin aarre.

Kuvituksena selfieräpsyjä kompensoimassa meikkipostausten puutetta ^_^

Lifestyle · Reissut

Dubai, mitä ihmettä

Viime vuonna, kun empimisestä ja jänistämisaikeista huolimatta lähdin ensimmäistä kertaa yksin rantalomalle, tarkemmin ottaen Krabille Thaimaahan, pikkusisko sanoi, että oon kovis. Ja kovis olis taas lähdössä reissuun ihan yksin! :D


Rössö palasi syksyllä hoitovapaalta töihin ja oli tiedossa, että tämä mun vakkari reissukaveri on pois pelistä. Mutta viime syksyn Taikut teki just sen, mitä toivoin, eli yksin lähteminen ei enää ole mulle minkäänlainen kynnys. Ja itse asiassa nyt, kun piti saada sovitettua yhteen hektinen työaikataulu, syksyn jo sovitut tärkeät menot (mm. pikkusiskon ylppärijuhlat! <3) ja koirien hoito, niin mä olisin joka tapauksessa joutunut olemaan aika diktaattori lähtöajankohdan suhteen.

Mulla oli tänäkin syksynä tilanne, että lomamahdollisuutta on vain viikko. Tällä kertaa oli selvää, että mulla ei ole varaa viikon jetlagiin (niin kuin mulle valitettavasti Taikku-reissuista säännönmukaisesti tulee, tai no ehkä viisi päivää). Taikut piti siis yliviivata. Mites vanha kunnon Kanaria? Oon ollut Gran Canarialla joulukuussa ja maaliskuussa ja Tenskulla helmikuussa ja kyllä ne säät vaan on ihan hänessä. Jos käy hyvä tuuri, niin voi nauttia kesäkeleistä koko viikon mutta huonolla tsäkällä koko viikko voi mennä sateen ropinaa hotellihuoneessa kuunnellen. Skip!

Jäljelle jäi Dubai, jota oon jo vuosia vältellyt. Muistan jo neljän vuoden takaisen Hua Hinin reissun aikoihin miettineeni Dubaita. Sinne lentää vain kuusi tuntia ja aikaero on vain kaksi. Samat siis kuin Kanarialla. Dubai on tosi säävarma. Voi olla varma, että lomalla saa sitä, mitä hakee eli (tässä tapauksessa) lämpöä ja valoa. Mutta voi vitsit kun ne jättirakennukset, megasuihkulähteet ja tekojärvet vaan ei sytyttäneet. Eikä ne sytytä vieläkään :D Mutta mie lähden silti!

Se, mitä mä todella, TODELLA kaipaan tällä hetkellä on lepoa ja valoa. Lämpö tulee sen jälkeen ja loput asiat tosi paljon perässä. Lepoa, rauhaa, unta, valoa ja lomaa saa aivan loistavasti Dubaissa, vaikka kaupunkikuva ei mun silmää miellytäkään.

Oon elänyt tän syksyn päivien kanssa aivan kädestä suuhun. Tarkoitan sitä, että taklaan päivän kerrallaan, enkä pysty varautumaan tai suunnittelemaan elämää kovin paljon pidemmälle. Näinpä reissu on reilun kahden viikon päästä, enkä tiedä vielä mistään mitään! Eli ihanat lukijat auttakaa <3 Parhaat vinkit Dubaihin olis enemmän kuin tervetulleita! Missä kannattaa syödä, kahvitella, shoppailla, käydä? Millainen hintataso on? Onko jotain erityistä, mitä mun pitäis tietää tai välttää? =) Ainoat etukäteen lukitut jutut on totta kai Sephora ja sitten haluan käydä moskeijassa. Yksi sellainen kuulemma löytyy, johon pääsee myös ei-muslimit. Mun hotelli sijaitsee Bur Dubain alueella, jos se kertoo jollekin jotain.

Niin ja mites siellä, onko syysreissuja tiedossa? :)

Kuvat Krabilta ja Phi Philtä 2017.

 

Lifestyle

Itsesääli 2.0

Vähän tässä hymyilen vinosti sille, että ultimaattisen paska viikko onnistuu siinä, missä inspiroivat ja kiinnostavat kosmetiikkatuotteet eivät. Eli saavat mut avaamaan WordPressin ja näpyttelemään postauksen.

Mä oon tällä viikolla kokenut epäonnistumisen tunteita KAIKESSA.

Töistäni en blogissa ole koskaan puhunut, eikä tämä asia tule muuttumaan nytkään. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että en mä ehkä varsinaisesti epäonnistunut ole, mutta tällaista riittämättömyyden tunnetta en usko koskaan ennen työelämässä kokeneeni. Onneksi kuitenkin henkilökohtainen elämäni on asia, josta voin avautua, hahaa!

Mä olin koko viikon aivan käsittämättömän väsynyt. Tiedätte ehkä sen levelin, kun väsymys on niin kovaa, että ihan huimaa ja piristyminen ei tule missään vaiheessa päivää. Silloin vain raahautuu päivästä toiseen selviämismodessa. Keskiviikkoaamuna huomasin, että talouden toisella bulldogillakaan ei taida olla kaikki kunnossa. Finkun kanssa on ollut muutenkin hieman haasteita sisäsiisteyden kanssa, mutta keskiviikkona ihmettelin kun se oli yöllä pissannut ison lätäkön lattialle. Ajattelin, että ehkä ne olivat Benkun kanssa riehuneet tiistai-iltana ja se oli juonut liikaa (tätäkin on tapahtunut. Jos mietitte, että siis mitä ihmeen riehumista, niin kehotan katsomaan mun ig storya joskus, esim. nyt :D). Kumminkin siinä vaiheessa kun Finkku puoli tuntia aamulenkin jälkeenkin pissasi sisään, tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Eikun säätämään sille lääkäriaikaa ja Benkulle ulkoiluttajaa ja mahdollista seuraa, kun mun omatunto ei antanut periksi, että se olisi vielä mun pitkän työpäivän lisäksi yksin sen ajan, mikä mulla ja Finkulla menisi lääkärissä. Enkä mä ehtisi sitä edes ulkoiluttaa kunnolla, saati pystyisi ottamaan Fionalta pissanäytettä, jos Benkku olisi mukana.

Noh, aika saatiin ja käynti meni hyvin. Virtsatientulehdus sillä oli ja lisäksi sen leukaan tulleet pienet riehumishaavat olivat tulehtuneet, joten saatiin lääkitys sitten siihenkin. Meinasin kassalla pyörtyä siihen paikkaan, kun kuulin summan, 316 euroa. Kolmesataa VTUN kuusitoista euroa. Mulla olikin sopivasti palkkapäivä.

Olin tiistaina keksinyt, että haluan alkaa katsoa Netflixiä läppärin sijaan telkkarista. Mä en tajua teknisistä laitteista tai elektroniikasta MITÄÄN ja olinkin säätänyt aika paljon ihan jo sitä asiaa, että millaisen piuhan mä tarvitsen. Prismasta tällaisen hienon HDMI-piuhan löysinkin, vaikka muutama hikipisara varmaan valui kaupan lattialle ihan jo siitä, että semmoinen piti itse osata ostaa. Noh, keskiviikkona sitten eläinlääkärin jälkeen mä ajattelin, että nytpä vietetään kiva ilta ja katsotaan Flixiä telkkarista. Mitä hittoa, eihän tää HDMI sovi mun läppäriin. No ei tietenkään, mulla on Mäkki ja siinä on kaikki omat iOsat. Eipä siinä mitään, sitten kyselemään ja säätämään sitä, että minkäs osan mä tartten, että saisin homman toimimaan. Purkkis-ryhmästä apu sitten löytyikin ja Heidi jopa löysi kätköistään adapterin, jota ei enää itse tarvitse ja jonka mä voisin tulla hakemaan. It´s a deal.

Torstaina sitten säädin GoogleMapsin kanssa ja löysin kuin löysinkin Heidin työpaikan, josta adapterin sain hakea. Jes. Tänään sitten Netflixiä. Pyykkäsin Finkun pissaa lattialta jo vähän paremmalla fiiliksellä. Illalla laitoin johdon ja adapterin paikoilleen. Sitten aloin etsiä kanavaa, josta oikea kuva näkyisi. Sen sijaan, että olisin näillä jumitusaivoilla tajunnut heti painaa source-nappulaa, rämppäsin tietenkin tv-kanavia niin kauan, että tv meni jumiin. No eihän tässä mitään, että kaukosäätimestä ei komennot toimi, mutta kun tv ei reagoinut mitenkään siinä itsessään oleviin nappuloihinkaan.  Ja taas säätöä, auttakaaaaaaaa mitä mä teeeeeeeen. No, sain ohjeet irrottaa kaikki johdot joksikin aikaa, minkä tein, useasti, ei mitään vaikutusta. Mun telkkari on jäätynyt, enkä mä tiedä yhtään, mitä sille pitää tehdä. Kuulemma pitää resetoida (schmesetoida) ja palauttaa tehdasasetuksille, mutta miten hitossa kun mikään nappula ei toimi. Huoh. Pitää kuulemma googlettaa. Oon yrittänyt, ei löydy. Mulla on vanha, joku ihan superkämänen telkkari, jonka ostin ainoastaan sen takia, että se on valkoinen (kyllä.), niin ohjeita ei löydy nimeksikään. Tai löysin mä sellaisen ohjeen, että ei kannata ostaa tämän merkkistä tv:tä, koska siihen ei löydy ohjeita mistään. Oo ja koo. No mutta, uuteen telkkariinhan mulla onkin hyvin varaa.

Mistä päästäänkin siihen mun tän viikon viimeiseen niittiin eli epäonnistuneeseen rintarangan manipulaatioyritykseen, jonka johdosta mun pitäis nyt sitten mennä itse lääkäriin. Oon lykännyt asiaa, mutta viikon kärvisteltyäni ei auta enää koittaa selvitä tällä Buranan syömisellä, vaan on jo pakko mennä. Tarkoitus oli tänään varata aika kunnes tajusin, että ei saakeli, eihän mun työterveys maksa, koska kyseessä on vapaa-ajan tapaturma. Aivan saakelin hienoa. Tykkääköhän työnantaja siitä, että jonotan jossain tk-päivystyksessä. Ja mä tiedän, aivan saakelin idiootin hommaa tommoiset manipuloinnit ja niksautukset. Oon hävennyt tätä asiaa NIIN paljon, että kuin mulle käy näin, vaikka ihan hyvin tiedän, ettei rankaan saa ammattitaidoton tyyppi koskea.
Oon yrittänyt kahtena päivänä käydä mun lähikaupassa koirien kanssa, mutta en ole onnistunut. Koirat jätän siis sellaiseen niille tarkoitettuun häkkiin, joka toimii euron kolikolla. Mutta nytpäs en jätäkään, kun joku on tunkenut sinne kolikolle tarkoitettuun koloon väärän kolikon, joka on jumittunut sinne niin, että häkin ovea ei saa lukkoon. Kuulostaa pikkujutulta, mutta on iso asia mun arjessa. Varsinkin kun on pinna aivan superkireällä lenkillä, kun Fiona vetää ja se sattuu tohon rintaan niin saakelisti.

Niin kuin ehkä huomasitte, niin mä en oo ihan parhaimmillani just nyt. Näihin vielä kun lisätään ihmissuhdekoukerot, joita riittää, niin pakka alkaa olla aika kasassa. Niin ja sunnuntai. Yyh. Tunnen itseni just tommoseksi, miltä näytän kun Saga laittoi aurinkolasinsa mun päähän :D

Jei juhlia · Lifestyle · MAC · MAC Limited Edition · Meikit · NARS · Reissut · Too Faced

Kummitäti Tanskassa ja semipienet shoppailut

Heippa kaikki! Tässähän ehti jo kulua tovi viime postauksesta. Elämä ja silleen, kyl te tiedätte. En silti halua siirtyä päivän polttaviin aiheisiin ja skipata tätä Tanska-postausta. Jotkut jutut vaan haluavat tulla julkaistuksi.

Olimme siis toukokuun alussa Tanskassa viettämässä mun ja Rössön kummitytön konfirmaatiojuhlaa. Tanskassa konfirmaatio tapahtuu jo 13-vuotiaana (tai osa nuorista on vielä 12) eli kaksi vuotta aiemmin kuin Suomessa. Rippileiriä ei ole, ja konfirmaatioon liittyvät opinnot tehdään koululuokittain. Mutta voi veljet, juhliin sitten panostetaankin oikein kunnolla! Ne kestävät yleensä yöhön saakka ja siellä tarjoillaan yöpala samaan tapaan kuin Suomessa häissä. Lisäksi meissä herätti hieman hämmennystä, että konfirmaatiojuhla Tanskassa on näemmä ns. ilmaisen viinan juhla :D

Juhlapäiväksi sattui aivan maaginen sää! Lämmintä oli reilu parikymmentä ja aurinko paistoi. Upeaa <3 Broidiparka joutui tässä kameran taakse ja meil…mulle ei meinannu kelvata mikään sen ottama kuva. Tiedätte nämä, kun kohde on kuvan reunassa vinossa ja pää on rajautunut pois -tyyppistä settiä. Ahahahahahah!

Tässä ollaan serkusten kesken. Juhlakalu on kuvassa kauniissa valkoisessa mekossa (Tanskassa ei ole kaapuja vaan tytöillä on valkoiset mekot), yksisarvispaidassa (respect) on sitten toinen serkkumme ja kuvan muut tyypit ehkä tunnistattekin :)

Juhlat olivat ihanat, päivänsankari sai paaaaaaljon lahjoja ja tunnelma oli kahdesta kielestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, leppoisa :D

Meillä oli juhlia seuraava päivä aikaa tehdä mitä halutaan eli shoppailla. Saga 16kk on jo kokenut Sephoran-kävijä, ja äitinsä pyöritteleekin päätään kun kummi altistaa neidin kaikenlaisille hömpänpömppä-jutuille :D

Mulla oli reissun aikaan aivan kriittisen huono rahatilanne, ja näidenkin ostosten takia on syöty pari extrapäivää puuroa. Too Facedin Diamond Highlighterista kirjoittelin täällä ja Narsin sikahyvästä peiteaineesta olen myöskin kertonut aiemmin. Sephorasta ostin lisäksi liikkeen oman merkin minikokoisen kuivashampoon reissuille ja kaupan jännimmästä osasta eli minikokohyllystä nappasin mukaani vielä suihkemuodossa olevan James Read -merkkisen itseruskettavan kasvoille. Iiärrä made easy! :)

Kastrupin lentokentällä riensin MACin Airport Exclusive -hyllylle, koska olin luvannut diilata Petralle jotain todella jännää. Samalla toki vilkaisin muutkin kitit ja kun ensin luulin tätä minipunasettiä samaksi kuin jonka ostin Kroatian reissulta viime kesänä, myyjä valisti minua, että se kitti oli pelkkiä mattapunia, kun taas tässä on eri koostumuksia. JA. Sellaisia sävyjä, joita ei ole vakiovalikoimassa. Ööööö, SOLD.

Tästä kännyräpsystä saa toivottavasti edes vähän osviittaa sävyistä. Ne ovat vasemmalta oikealle Sunblessed (Cremesheen) / Hot and Humid (Cremesheen) / Ablaze (Matte) / Warm Welcome (Lustre) / Blazing Haute (Matte).

Sikasöpöjä, eikö? <3

Raidasin tietenkin myös lempikauppani Sostrene Grenen! Tuo o on oikeasti ö, mutta en löydä mun MACin näppäimistä sitä merkkiä, jossa viiva lävistää o:n :D Pientä ihanaa sisustustavaraa, parhaat lahja- ja paketointitarvikkeet (ennen joulua aivan must!!) ja kaikkea muuta ihanaa löytyy täältä. Tämä on myös varmaan Tanskan ainoa EDULLINEN kauppa ahhaha. Mulle meni näihin ostoksiin noin parikymppiä ja sain meikkitelineen, kaksi maljakkoa, hedelmäkorin ja kaikkea pientä (mutta hyvin tarpeellista) sälää. Olen jopa lähettänyt Sostrene Grenelle viestiä Ig:ssä, että ettekö voi avata liikettä Suomeen :D

Vitsi, oon käynyt Tanskassa varmaan lähemmän 20 kertaa ja silti lähden sinne aina ihan yhtä intona. Ja aina on yhtä kivaa <3 Muita Tanska-faneja?

 

Lifestyle

Mitä mulle oikeasti kuuluu

Mä taidan olla vähän sellainen tyyppi, jonka ulkokuori ei ihan pienestä rakoile. Aiemmin elämässä mulla on ollut todella pahoja ongelmia terveyden kanssa, ja tällöin kuulin toistuvasti, miten sitä ei ikinä uskoisi päällepäin. Mietin mielessäni, että mun olo on jo tarpeeksi surkea, että sen vielä täytyisi näkyä naamastakin.


Olen edelleen taipuvainen pitämään ulkonäköni, eli ns. kulisseja kunnossa, vaikka olis kuin helkkarin rankkaa. Viime syksynä en kuitenkaan enää pystynyt siihen, siis siinä mittakaavassa kuin yleensä. Muistan, kun olin kampaajalla neljä päivää ennen muuttoa ja istahdin penkkiin niin, että mulla oli kasvoilla vain meikkipuuteria. Peilin edessä sudin äkkiä huuliin kirkasta huulipunaa, mikä muuten on vinkvink paras hämäyskikka, että mukamas olisit panostanut meikkiin enemmänkin. Avauduin siinä Tiinalle, miten vetelen aika lailla viimeisiäni, että edes kynsistä en ole pitänyt huolta ja näytin sormiani, joissa repaleisissa kynsissä oli enää pienet laatat lakkaa jäljellä. Tiina sanoi, että oli kiinnittänyt asiaan huomiota. ”Säkin oot siis vaan ihminen”, totesi Tiina :D

Oon monesti miettinyt, että kun mun läheiset kysyvät, että miten mä voin ja jaksan, niin kannattaisi vaan katsoa mun kynsiä. Ne paljastavat, milloin väsymys ja stressitila alkavat käydä liian suuriksi. Mitä näkyvämpi sävy, sitä parempi tilanne. Räiskyvää korallilakkausta tai tummaa violettia ei nähkääs voi laiminlyödä. Väsyneenä laitan vaaleaa ja huomaamatonta lakkaa, jonka kulumisen kanssa pärjää pidempään. Tilanne on todella hc, jos mulla ei ole lakkaa lainkaan. Vaikka kirjoitan tätä pilke silmäkulmassa, mua itse asiassa vähän pelottaa kirjoittaa tämä asia muiden nähtäväksi. Jos vaikka joskus oikeasti paljastun.


Mikä mulla on meininki nyt? Vaihdoin vuodeksi työpaikkaa ja eilen alkoi kolmas viikko uudessa paikassa. Uusi paikka ja ihmiset, vieraat työtehtävät, älyttömän paljon opeteltavaa, muutama takaisku sekä pidempi työmatka ovat vieneet aivan kaikki mehut, mitä vaan irti lähtee. Mä ajan töihin nyt autolla ja varmasti sekin väsyttää, kun hyppää auton rattiin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ensimmäisen työviikon jälkeen mä olin niin loppu, etten jaksanut edes puhua. Istuin sohvalla, ja vaikka tv oli auki, niin taisin tuijottaa vain seinää.

Viime viikolla yhden työpäivän jälkeen mun pikkusisko ja kaverinsa tulivat käymään. Olin normaaliin tapaan tullut tuhatta ja sataa töistä kotiin ja lähtenyt suorilta edes vaatteita vaihtamatta koirien kanssa lenkille. Kun kuuden maissa tultiin koirien kanssa sisään, tytöt tulivat samalla ovenavauksella. Hoipertelin siinä hetken kahvia keitellen ja kun rojahdin sohvalle sisko kysyi varovasti, että onko ihan normaalia olla noin väsynyt? Vastasin, että en kyllä tiedä. Kello oli soinut 5.30 ja klo 18 jälkeen ehdin ensimmäisen kerran hengittää. Mä olen sellainen, että teen kaiken täysillä. Tsemppaan, keskityn, kirjoitan, kuuntelen, mitä vain, mutta täysillä. Sen takia olen päivän päätteeksi niin väsynyt, kun en osaa löysätä missään vaiheessa keskellä päivää.


Ensimmäisen työviikon jälkeisenä viikonloppuna en ehtinyt palautua yhtään. Thank god, nyt toisen viikonlopun jälkeen tuntuu, että ehdin jo paremmin. Painajaisiakaan kuolleista ihmisistä tai eläimistä en enää näe joka yö, enkä heräile tunnin välein. Aivot on koetuksella ja väsyttää hulluna, mutta pakko on uskoa, että tää tästä helpottaa. Fionallekin tuli ensimmäiset juoksut ja kyllä oon ollut entisenä vain uroskoirien omistajana huuli pyöreänä! Mutta ihan hyvin me lopulta selvittiin, molemmat, vaikka aikamoista siivoamista täällä on viime viikot ollut.


Parin viikon päästä on vuotuiset pippalot eli koirien syntymäpäiväjuhlat! Sitten mä pian pääsenkin Tanskaan kummitytön rippijuhliin. On kyllä erittäin odotettu breikki ja Tanska on aina niin ihana <3

Mikä paljastaa, jos sulla stressitila menee yli? Kertooko kynnet asiasta jollain muullakin? Mistä tietää, milloin väsymys menee överiksi?