Mitä Toralle kuuluu nyt
Kirjoitin viime viikolla Toran äkillisestä sairastumisesta ja omasta lähes-sydänkohtauksestani asian takia. Moni on kysynyt, että miten Tora nyt jaksaa, joten kirjoitetaanpa pikkuherran uusimmat kuulumiset.
Toran pistoksena aloitettu ja tabletein jatkettu antibioottikuuri alkoi purra jo vuorokaudessa. Nivennestenäytteestä ei löytynyt Viikin eläinsairaalan syynissäkään bakteereja, mutta eläinlääkärit epäilevät silti bakteeriperäistä tulehdusta, koska vaste antibiootille oli niin hyvä. Kuulemma aina bakteereja ei saa näytteessä näkymään, vaikka niitä olisikin. Toran kunto koheni silmissä, ja tämän viikon alussa se oli jo aivan oma itsensä, eli alkoi ärsyttää meitä syöksähtelemällä lenkillä minne sattuu ja syömällä jokaisen vastaantulevan kepin ;).
No mitä ihmettä tämä sitten on? NIINPÄ!!
Tiistaina huomasin ihan yhtäkkiä kananmunan kokoisen patin Toran niskassa. Ja eikun paniikkisoittoa eläinlääkärille, mutta koska Toran vointi oli muuten normaali eikä patti aristanut, saimme ajan seuraavalle päivälle. Ohutneulanäytteessä patista tuli märkää (oli muuten ällöä) ja ultraääni näytti syvällä olevan märkäpaiseen, joten kuulemma ainoa vaihtoehto oli TAAS rauhoitus ja patin tyhjentäminen ja putsaaminen. Tässä toimenpiteessä Tora sitten oli torstaina.
Kotiin leikkauksen jälkeen tuli kivulias koira, joka vinkui koko illan. Arpi on aivan jäätävä. Se on lähemmäs 20 cm pitkä ja sitä tietenkin kutittaa ja olisi niin kiva raapia. Siksi Toralla on tossut jalassa ja ollaan yritetty lukita sideharsoa paikoilleen ihoteipillä, etteivät tikit vaan aukenisi. Leikkausta seuraavana päivänä Tora ei enää vinkunut kuin harvakseltaan, ja jaksoi taas ulkona jo haistella ja syödä vähän keppejäkin. Normaalia väsyneempi se tietenkin on, mutta muuten ihan ok. Antibioottikuuri on taas päällä ja kipulääkettä menee.
Mutta arvatkaa, mistä tämä märkäpaise luultavasti johtui? Toralle niveltulehduksen yhteydessä annetusta kipulääke- tai antibiootti-injektiosta! Jotenkin pistokohta oli päässyt tulehtumaan sisältä käsin. Vitsi, että voi olla huonoa tuuria! Kaksi näin omituista juttua peräkkäisillä viikoilla, ja raukka on joutunut rauhoitettavaksi kaksi kertaa näin lyhyessä ajassa. Pakko vielä mainita sekin, minkä eläimen omistajat kyllä tietävät, eli eläimen hoito ei TODELLA ole mitään halpaa lystiä. Vaikka Toralla on vakuutus, meille jää maksettavaksi näistä kahdesta eläinlääkärikeikasta useita satoja euroja.
Beni oli pakko viedä pariksi ensimmäiseksi päiväksi hoitoon, koska tikkejä ei todellakaan saanut nuolla tai Tora muutenkaan riehua. Tänään bulldoggi haetaan kotiin, joten katsotaan, kuinka ääni käheänä saa huutaa, jos kaverukset alkavat riehua ;)
Huh. Toivotaan, että Toran sairastamiset olisivat vähäksi aikaa tässä!!