Lifestyle · Reissut

Otan ja lähden

Halusin tulla heti ilmoittamaan teille, että mä tein sen! Varasin aurinkoloman ja lähden reissuun yksin!

Syy, miksi halusin jakaa tän asian asappina teidän kanssa on se, että olisin todennäköisesti jänistänyt ilman teidän tsemppaavia kommenttejanne. Mähän mietin täällä kovastikin, että olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin. Olen ollut saman kysymyksen äärellä aiemminkin, mutta silloin ei ole tuntunut, että voin tai haluan reissata yksin. Nyt sitten, vaikka mulla oli koirien hoitopaikka tiedossa, työkuviot reilassa ja veronpalautustakin tulossa luultua enemmän, huomasin hannaavani matkan varaamista jostain ihan ihmeellisestä syystä! Pelosta varmaan. Käppäilin eilen puoli seiskan aikaan aamulla kaatosateessa koirien kanssa ja mietin teidän kommenttejanne. Tiesin, että mua tulee kaduttamaan jos en nyt repäise! Joten sitten mä vaan varasin reissun ^_^

Se olis vielä kolmisen viikkoa sateenpitoa Suomessa ja sit meikä lähtis Krabille Thaimaahan! <3 Odotukset ovat seuraavat: auringossa löhöilyä, hyvää ruokaa ja hierontoja. Lepäämistä ja olemista. Sitä en ole voinut harrastaa moneen kuukauteen, kun kolmen viikon kesälomakin meni hikipäässä juostessa. Tämä lomanen tulee varmaan enemmän oikeaan saumaan ja tarpeeseen kuin ikinä! :)

Mutta nyt mua kiinnostaa, onko joku teistäkin mahdollisesti uskaltautunut varaamaan reissun vain itselleen? Ja kenties ensimmäistä kertaa? Edellisen postauksen kommenttikentästä huomasin, että useampikin lukija mietti samaa vetoa kuin minä :) Niin ja kuka on käynyt Krabilla?!

Kuvat aiemmilta Thaimaan lomiltani <3

Lifestyle · Reissut

Voiko rantalomalle lähteä yksin?

Mä oon viimeisen vuoden aikana hylännyt useamman ”mä en kyl ainakaan” -jutun. Eli alkanut pitää realistisena mahdollisuutena sellaista, johon olen aiemmin sanonut ei. Viime aikojen isoin kysymys on ollut se, uskaltaisinko lähteä lomamatkalle yksin. Olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin?

Ehkä muistatte, että mun ja Rössön perheen kesäkuinen Kroatia meni vähän reisille. Reisille meni mun näkökulmasta myös kesäsäät täällä Suomessa ja lähiviikkoina olen löytänyt itseni haaveilemasta auringosta ja lämmöstä tässä syksyllä. Tuuria ei tietenkään ole ollut matkaseuran saamisessa. Olen kysellyt sellaisilta kavereilta, joiden kanssa olisi kiva lähteä ja joiden ajattelen voivan ehkä lähteä. No luck. Ei ole varaa tai ei ole lomaa, nehän ne yleisimmät syyt ovat itsellänikin olleet, jos en ole reissuun päässyt. Tosin olen huomannut, että mä arvostan matkustamista ja rantahengailua niin paljon, että olen valmis käyttämään viimeiset rahani reissuun, ja toki monet ovat itseäni järkevämpiä rahankäyttäjiä tässä.

Olenkin tällä viikolla ”hei miten olis lokakuinen Madeira no entäs Kypros no vaikka Dubai” -viesteilyjen jälkeen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lähden joko yksin tai sitten en lähde. Olen kovasti yrittänyt nähdä itseni lomailemassa yksin, mutta on vaikea kuvitella, mitä siitä pitäisin. Olen usealla reissulla majoittunut yksin omassa huoneessa, enkä koe vaikkapa yksin nukkumista ongelmaksi. Sen sijaan mietin, onko viikko omien ajatusten kanssa liikaa? Vai just sitä, mitä mun nyt kannattaakin tehdä. Pakko myöntää myös, että Kroatiassa sattuneen allergisen reaktion ja anafylaksian toistuminen yksin ulkomailla ollessa vähän mietityttää. Mähän kun en siis vieläkään tiedä, mikä sen aiheutti.

Jotta asia ei olisi liian helppo päättää, syksyn matkoja myydään tällä hetkellä niin hirveää vauhtia, että pitkäksi aikaa ei voi jäädä hieromaan ja miettimään tai jään ainakin ilman.

Joten pliis, näppis laulamaan kaikki yksin  lomailleet: miten meni, miltä tuntui ja suosittelisitko?! :)

Kuvituksena Kroatian Krkan luonnonpuiston upeutta.

Lifestyle · Reissut

Lomamatka vauvan kanssa ja pilalle mennyt loma?

Kun aiemmin kerroin meidän varanneen lomamatkan Kroatiaan ja mukaan lähtevän 4,5 kk ikäisen vauvan, mua pyydettiin jälkikäteen kertomaan, millaista lomailu oikein vauvan kanssa oli. Reissuun meitä lähti siis Rössö, miehensä, Saga-vauva ja mä. Mulla oli oma huone ja kolmikolla oma.

Rössö oli etukäteen jännittänyt aika paljon lentoa ja sitä, jos Saga itkee koko kolme tuntia putkeen. Lähtö kotoa oli aamuneljältä, joten tietysti sekin lisäsi kertoimia sille, että vauva olisi yliväsynyt. Pelko osoittautui turhaksi. Neiti söi, otti päikkärit ja lopun aikaa seurusteli tyytyväisenä. Huh! Homma vaati vain tädiltä vähän hassuttelua viereiseltä penkiltä ja sehän kyllä onnistui. Myös parin tunnin bussimatka Splitistä Vodiceen sujui kuin tanssi. Kaikki olimme ihan hämmentyneitä, että mitenkäs tämä menikin näin helposti :D

Vodicessa hyvä flow jatkui. Minähän en tietenkään ole Sagan kanssa arjessa 247, mutta hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että Saga oli tosi tyytyväinen ja kaikki ns. sujui paremmin kuin kotona! Tulimme siihen tulokseen, että reissussa oli niin paljon nähtävää uteliaalle tytölle (joka ei todellakaan siedä, jos hän ei näe, mitä ympärillä tapahtuu :), että häntä ei tarvinnut sen kummemmin viihdyttää. Lisäksi virikkeitä oli niin paljon, että tyttö myös väsähti iltaisin helposti, mutta toisaalta hänestä ei tullut kuitenkaan yliväsynyttä ja sen takia itkuista. Lisäksi mietimme sitä, että arjessahan hän viettää päivät Rössön kanssa. Vaikka kaksikko puuhaa kaikkea vaunulenkeistä perhekerhoon, on se kumminkin ihan eri asia, kuin lomalla, jossa meitä oli kolme aikuista, joilta sai jatkuvasti huomiota. En osaa sanoa, ovatko kaikki vauvat tällaisia, mutta Saga nautti ihan älyttömästi ihan siitä, että sai sätkiä ja potkia sängyn päällä ja hänen vieressään oli ja hänelle jutteli. Mulla ja Sagalla oli tapana aina kertoilla toisillemme illalla, mitä kaikkea olimme päivällä tehneet. Saga kertoili juttujaan välillä hiljaisella ja välillä melko kovalla lentolisko-äänellä :D

Me aikuiset olimme etukäteen ajatelleet pilke silmäkulmassa, että Saga on se reissun rosvosektori. Kun ei voinut tietää, miten lennot sujuvat tai ylipäätään mikään! Täytyy jälkikäteen todeta, että meillä oli oikeastaan koko loma täynnä vastoinkäymisiä, mutta mikään niistä ei liittynyt vauvaan! Mä kerroin jo aiemmin omasta ambulanssin vaatineesta allergiakohtauksestani. No, seuraavana päivänä lähdimme Krkan luonnonpuistoon, mitä olin etukäteen odottanut reissussa eniten. Se oli huikea paikka, niin kaunis <3 Onneksi tälle päivälle ei osunut mitään vastoinkäymisiä.

Siitä eteenpäin sitten kävikin niin, että Rössö sairastui kuumeiseen vatsatautiin. Hän käytännössä vietti puolet lomasta hotellihuoneessa :( Me koetimme sitten Henkan kanssa tehdä potilaan olon mahdollisimman siedettäväksi ja toimme nälkäisen vauvan aina syötettäväksi kipeälle Rössölle, ja jätimme sitten hänet taas lepäämään. Mä olen sellainen, että koen tosi voimakasta empatiaa jos toisella ei ole hyvä olla ja mun piti ihan pakottaa itseni tekemään silti normaaleja lomajuttuja, vaikka Rössö ei niitä päässytkään tekemään. Olimme tietysti suunnitelleet loppuviikolle kivoja juttuja, mm. retkeä lautalla läheiseen Sibenikin kaupunkiin, mutta se sitten peruuntui. Ja jos joku miettii, että miksi me emme voineet Henkan kanssa lähteä, niin syy on yksinkertainen: ei kuumeiselle ja kipeälle äidille voinut jättää vauvaa hoidettavaksi ja toisaalta vauva syö 2-3 tunnin välein, niin me emme Henkan kanssa kovin pitkälle siinä ajassa ehtineet :) Mutta meillä oli kyllä tosi hauskoja parituntisia Henkan ja Sagan kanssa kun teimme täsmätutustumisia Vodicen eri paikkoihin :)

Ambulanssikeikka ja vatsatauti ei vielä yksinään riittäisi miettimään, oliko loma pilalla. Isoimmat ongelmat lomalla liittyivät meidän hotelliin. Viereisellä tontilla oli iso rakennustyömaa, jossa parikymmentä työmiestä painoi 12 tunnin työpäivää klo 7-19 jokaisena lomamme kokonaisena päivänä. Siellä piikattiin, sirkkelöitiin ja ajettiin isoja työmaakoneita. Voitte kuvitella metelin, varsinkin kun olimme aika lailla sidottuja hotellille sairastumisen takia. Meillä ei etukäteen ollut tästä raksatyömaasta minkäänlaista tietoa. Aluksi mä pystyin ignooraamaan metelin aika hyvin, mutta viikon edetessä se alkoi kieltämättä rassata aika helvetisti. Otin huvikseni pari videotakin altaalta ja parvekkeeltani, ja huh kun niitä kuuntelee… Tein eilen matkanjärjestäjälle reklamaation asiasta, odotan innolla, millainen vastaus tulee ;)

Joten jep, ei mennyt loma ihan putkeen. Mutta syy, miksi se EI mennyt pilalle oli se, jonka kuvittelimme aiheuttavan isoimmat ongelmat! Nimittäin Saga nautti silminnähden lomasta niin paljon, että pelkästään se riittää jättämään reissun kirkkaasti plussan puolelle. Toki myöskin täydellinen sää ja kauniit maisemat vaikuttavat plussapuolella.

Oletteko te reissanneet pienen vauvan kanssa? Miten on mennyt? Entä onko pitkään odotettu lomamatka mennyt joskus pilalle?

Lifestyle · Reissut · Yleinen

Shokeeraava loman aloitus

Aina välillä asiat ei tosiaankaan mene niin kuin on ajatellut. Mä olin miettinyt, että ehkä ensimmäisenä tai toisena iltana täällä Kroatiassa kirjoitan pienen leppoisan postauksen siitä, miten on lämmintä ja mukavaa. Ja lämmintä ja mukavaa täällä onkin, mutta eipä ollut kovin mukavaa maanantaina.


Aamu oli sujunut ihanasti altaalla lekotellen, ja puolen päivän jälkeen päätimme lähteä lounaalle johonkin lähelle. Löysimme kivan ravintolan ja kaikille maistui ruoka. Mä otin tonnikalasalaattia ja olin jo syönyt siitä ehkä puolet, kun aivan yhtäkkiä iski ihan armoton päänsärky. Ihan erilainen kuin migreenissä ja taisin kuvaillakin sitä, että ihan kuin vanne kiristäisi otsaa. Meni hetki ja tunsin, että miten mun sydän hakkaa. Söin siinä samalla annostani loppuun ja mittasin pulssini, oho 120. Sitten oltiinkin jo syöty ja lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Tässä vaiheessa sisko kysyi, että oonko mä palanut auringossa, vai miten ihmeessä oon ihan punainen. Olin juuri ennen ravintolaan lähtöä käynyt hotellihuoneessa ja tarkistanut tapani mukaan, että mistään ei punoita, joten olin ihan suu auki, että miten mä voin olla yhtäkkiä sitten varjossa syödyn lounaan jälkeen ihan punainen.

Päästiin hotellille ja arvelin herkistyneeni eräälle aurinkovoiteelle, jota olin laittanut juuri ennen syömään lähtöä. Tässä vaiheessa mulla punoitti kasvot, rinta ja yläselkä. Sanoin meneväni huoneeseen lepäämään ja sisko ja miehensä lähtivät käymään kaupassa. Katsoin itseäni peilistä ja säikähdin, olin tosiaan jo aivan punainen. Kävin pikasuihkussa pesemässä aurinkovoiteet pois ja kävin sängylle makaamaan. Tunsin, miten pulssi vaan kiihtyi ja kiihtyi. Mittasin sen ja se oli jo yli 160. Olo alkoi tuntua todella heikolta. Ehdin googlettaa ”anafylaksia” ja kun näin sanat nopeutunut syke ja ihon punoitus, tajusin. Nousin sängyltä ylös soittaakseni hotellin respaan, että tarvitsen lääkärin apua. Huomasin, etten pysty enää olemaan pystyssä. Päässä oli yksi ajatus, nyt äkkiä ulos tästä lukitusta huoneesta käytävälle. Älä pyörry ennen kuin pääset käytävälle. Sain otettua puhelimen mukaan ja pääsin käytävään. 

Enää ei siskolle soittaminen auttaisi, vaan näppäilin puhelimesta hätänumeron. Ihan hyvä, että olin sattunut näkemään sen jostakin esitteestä edellisenä päivänä. Ei muuten toimi hätäpuhelut Kroatiassa ihan samalla lailla kuin Suomessa. Yritin selittää asiaani ja mut yhdistettiin kaikkiaan neljälle (!!!) eri ihmiselle, joille jokaiselle piti selittää sama asia. Mua pyydettiin TAVAAMAAN hotellin osoite. Huusin puhelimeen, että en tiedä osoitetta! Toistin vain hotellin nimeä ja anafylactic reaction ja mietin, että taju lähtee ihan kohta. 

Tässä kohtaa pahaa aavistamaton siskoni tulee käytävään ja näkee mut retkottamassa maassa. Taisi raukka melkein saada sydärin hänkin. Hän hoiti onneksi puhelun loppuun ja kävi ohjeistamassa respaa, minne ensihoitajat pitää lähettää. Ambulanssi tuli muuten nopeasti! Ensihoitajat kyselivät ja tutkivat, ja sitten sain kortisonia piikillä kankkuun. Mulla oli syke pilvissä ja verenpaineet alhaalla, mutta happisaturaatio kunnossa. 


Siinä vaiheessa kun ensihoitajat lähtivät, olin tulipunainen jo hiusrajasta nilkkoihin asti. Kortisoni alkoi onneksi hiljalleen vaikuttaa, ja kolme tuntia piikin jälkeen (jotka tärisin kauheassa kylmänhorkassa) olin taas vaihtanut väriä normaaliin kuten kuvasta näkyy. 

Mä en ole tietääkseni ole ollut aikaisemmin millekään allerginen ja nyt söin jotain niinkin tavallista kuin tonnikalasalaatin, ja tilanne meni näin pahaksi. Oon nyt ihan kunnossa, väsyttää vaan. Mutta voin myöntää, että ei tekisi oikeastaan mieli syödä yhtään mitään :( Voin vain arvailla, aiheuttiko reaktion tonnikala vai joku muu. Tuleeko se toiste? Tuleeko se vielä pahempana tai nopeammin? Entä jos olen taas yksin? Ihan käsittämätöntä, että yhtäkkiä 35-vuotiaana käy näin. Täytyy Suomessa mennä lääkäriin ja pyytää allergiatestejä. Olisi ihan mukava pystyä jatkossa välttämään sitä, mikä ikinä tämän aiheutti.


Tällainen ERILAINEN lomatervehdys Kroatiasta teille, että terveisiä vaan :D 

Sain kumminkin kummitytöltä Jyri Possun parane pian -muistamisena ja se piristi mieltä tosi paljon <3 :)

Mitä teille kuuluu? :)

Lifestyle · Reissut

Kroatia mielessäin

Vitsit, mulla on ihan sikakiva reissu tiedossa!! <3 En muista oliko idea alunperin mun vai Rössön, mutta keksittiin, että olisi kiva lähteä aurinkolomalle vauvan ollessa vielä sen verran pieni, ettei hän kävele ja ruokakin kulkee jääkaappeineen mukana ;) Jollain ihmeen konstilla saatiin myöskin vauvan isä innostumaan ajatuksesta, ja niinpä meillä on nyt sitten varsin sekalainen seurakunta lähdössä lomalle kesän alussa!

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-01-28-kello-12-57-17

Kriteereinä oli Eurooppa ja jostain syystä päädyttiin yksimielisesti Kroatiaan. Tai siis näin luulin, lentojen varaamisen jälkeen selvisi, että isä luuli meidän olevan menossa Kreikkaan ahahahhaha!! No siis, Kreikka oli myös vaihtoehtojen listalla, mutta Kroatia on uusi maa meille kaikille ja kiinnosti myös kirkkaiden vesiensä ja luonnonnähtävyyksiensä takia. Kroatiassa on ilmeisesti vähintään miljoona kiinnostavaa lomakohdetta ja siellä on helppo tehdä kaikenmaailman saarihyppelyitä ja vaihdella asemapaikkaa. Tällainen liikkuva tyyli ei ollut nyt meidän juttu osittain siksi, että halutaan siirtymistä mahdollisimman kivuttomia, koska on ihan mahdoton sanoa, millaista matkustaminen vauvan kanssa tulee olemaan. Toinen syy on se, että ainakin itse haen lomalta ensisijaisesti valoa (!!), lämpöä ja hermolepoa. Mä olen oikeasti aika tylsä matkustaja, olen täysin tyytyväinen altaalla soodalasi kädessä, enkä todellakaan tarvitse äksöniä jokaiselle päivälle. Enkä edes halua! Jotenkin arki on niin hektistä kellon kanssa juoksemista, että en missään nimessä halua lomamatkalle samanlaista fiilistä. Näistä syistä valitsimme kohteeksi Vodicen, joka on rannikolla aika lähellä Splitiä.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-01-28-kello-12-59-39

Yksi syy valintaan oli vielä tämä. Krkan kansallispuisto, joka on lähellä ja joka näyttää UPEALTA. En niinkään välitä museoista tai kirkoista, vaan parhaat nähtävyydet lomalla ovat tällaisia luonnonpaikkoja. Pargan lomallakin paras juttu oli kuolemattomuuden virta, josta voi kurkata kuvia täältä.

Edullisemmalla olisimme päässeet, jos olisimme majoittuneet yhteen huoneeseen lisävuoteella tai huoneistoon. Onneksi olimme Rössön kanssa 100 % yksimielisiä siitä, että on kiva, että edes joku/jotkut saavat lomalla nukkua, joten päädyimme kahteen erilliseen huoneeseen. Tämä on siksikin hyvä vaihtoehto, että mun huoneessa, jonka olen leikkisästi nimennyt paniikkihuoneeksi (AHAAHAHAHHAHAA), saa sitten väsynyt äiti tai isä ottaa vaikka päikkärit tai tulla joksikin yöksi nukkumaan. Jos vauva valvottaa, ei ole mitään syytä siihen, että kaikkien kolmen aikuisen pitäisi myös valvoa 247.

Mun mielestä on myös tosi kiva lähteä kolmen aikuisen voimin, jolloin jokainen saa omaa aikaa. Mä tietenkin katson vauvaa vuorollani, jolloin vanhemmat pääsevät vaikka illalliselle kahdestaan ja sitten mä voin olla isän apuna ja seurana jos Rössö haluaa lähteä vaikka melomaan. Joustoa, joustoa, sitä kolme aikuista tuo :)

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-01-28-kello-13-00-14

Ihan käsittämättömän siistin näköistä! On upeaa nähdä paikkoja, joita voi vaan tuijottaa suu auki ja miettiä, että OIKEESTI??? :)

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2017-01-28-kello-12-57-03

Krkassa menee varmasti yksi päivä ja läheisessä, hieman isommassa kaupungissa Sibenikissä ehkä toinen. Muuten varmaan vaan chillataan Vodicessa, siellä on kuulemma tosiaan hyvät melontamahdollisuudet (Rössölle) ja snorklausmahdollisuudet (mulle jos uskallan :D). Toki saa antaa muitakin vinkkejä, jos joku on tuolla päin lomaillut! :)

Reissuun on vielä aikaa vaikka kuinka, mutta kyllä se vaan niin on, että on ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa. Mulla ainakin parani fiilis välittömästi, ihan hassua :)

Onko teillä reissuja tiedossa? :)

Kuvat: http://www.vodice.hr