Lifestyle · Reissut

Yksin rantalomalla: lähtisinkö uudelleen?

Mä pähkäilin syksyllä täällä blogissakin sitä, että olenko mä sellainen tyyppi, joka lähtee yksin matkalle. Ja vielä rantalomalle, jossa omia ajatuksia ei pääse pakoon nähtävyyksien tai shoppailun ryysikseen. Kiitos myös teidän kannustuksenne, päätin olla se tyyppi, joka mieluummin lähtee, kuin jää kotiin miettimään, että olisi pitänyt.

Nyt mä ajattelin kertoa, millaista oli olla lomalla ihan yksin.

Matkakohteekseni valikoitui Thaimaan Krabi. En ole koskaan aiemmin lähtenyt Thaimaahan näin lyhyelle (8 päivää) lomalle, enkä aluksi meinannut nytkään. Kun kumminkin tajusin, että se on varma tapa päästä oikeasti lämpimään, toisin kuin Euroopassa, päätin, että no hemmetti kokeillaan.

Mulle on aina tullut jetlag tosi vahvasti. Aikaisemmilla Taikku-reissuilla matkaseuralaiseni ovat lähteneet into piukassa tutkimaan mestoja, kun taas mä olen huimauksesta ja oksettavasta olosta kärsien pakko päästä nukkumaan. Lentokoneessa nukkumisesta kun ei koskaan kumminkaan tule mitään. Paitsi että haaveilen, että joskus vielä raaskin matkustaa Priority-luokassa, jossa on oma loossi, ja penkin saa makuuasentoon <3 Olisi jännä nähdä hyvin nukutun lentoyön jälkeen, että minkä verran olossa on oikeasti jetlagia ja minkä verran ihan normaalia unetonta yötä.

Olisi ollut ihana mennä Krabin vieressä olevalle Koh Lantan saarelle, mutta päätin, että näin lyhyellä reissulla en kuluta yhtään enempää aikaa matkakohteeseen pääsemiseen kuin on pakko. Niinpä suora lento Krabille ja lentokentältä alle tunnin ajomatkan päässä oleva hotelli kuulosti tosi hyvältä. Ja olikin loistava valinta!

Mun hotelli oli hieman vilkkaan rantakadun ja keskustan alueen ulkopuolella, mutta kuitenkin helposti käveltävän matkan päässä. Tykkäsin tosi paljon, että en ollut keskustan vilinässä ja liikenteessä, vaan hotellilta lähtevä sivukatu oli paljon rauhallisempi, mutta sieltä löytyi silti kaikki, mitä esimerkiksi iltaisin tarvitsin. Kadun varrella oli vieri vieressä ravintoloita, kahviloita, spa-paikkoja ja ruokakauppoja.

Mulle oli tärkeää, että hotelli olisi siisti, turvallisen oloinen ja siellä olisi hyvä ravintola. Näin onneksi tapahtuikin, koska koskaanhan ei voi olla ihan varma, ennen kuin paikalle pääsee ;) Bonuksena hotlassa oli vielä oma spakin <3

Mä en ollut ikinä aikaisemmin tilannut ruokaa huonepalvelusta. Mutta ensimmäisenä päivänä, päikkäreiltä heränneenä, huonepalvelu oli just se, mitä halusin. Pystyi siinä pöhnässä syödä ihan rauhassa ja sitten uusin voimin lähteä vähän tsekkailemaan Krabin menoa. Tilasin huonepalvelusta pari muutakin kertaa, vitsi mitä luksusta silloin, kun ei jaksa laittaa itseään illalliskuntoon ja mieluummin lukee kirjaa omassa rauhassa :) Luin ennen matkan varaamista paljon arvosteluja nimenomaan hotellin ravintolasta, koska tiesin, että mielelläni syön siellä jonkin verran, jos vaan ruoka on hyvää. Onneksi se oli, ihan mahtavaa jopa!

Ruoka on mulle muutenkin tärkeä juttu ja yksi niistä isoista syistä, jonka takia niin tykkään Thaimaasta. On ihan mieletön fiilis saada joka aterialla upeita makuelämyksiä ja mielettömän hyvää ruokaa.

Ja ne hedelmät…. söin niitä kuin hullu! Kuvassa yhden lomapäivän iltapala, ihan taivas! Kyllä maistui vesimelonit pelkälle vedelle reissun jälkeen Suomessa. Miten ne voikin olla Thaimaassa(/Etelässä?) niin paljon paremman makuisia?!

Otin suurimman osan lomani ajasta tosi iisisti ja laiskotellen. Yhtenä päivänä tein kuitenkin jotain omalla mittapuullani ihan kreisiä, ja en meinaa vieläkään uskoa, että oikeasti vapaaehtoisesti tein sen ja vielä ilman ketään kaveria tukena! Oon aina vähän pelännyt vettä ja nimenomaan sitä, mitä siellä syvyyksissä on. Niinpä sitten loogisesti Krabilla yksin ollessani lähdin snorklaamaan. Ahahahahahaa!

Ja mähän en siis todellakaan tiennyt, mihin mä olin lähtenyt. Luulin, että seilataan vähän jonnekin rauhallisen saaren viereen, snorklaillaan siinä rannassa vähän ja suunnilleen loppupäivä nautiskellaan virvokkeita laivan kannella.

Noh. Homma olikin sitten vähän enemmän extreme! Mukana oli sekä sukeltamaan että snorklaamaan lähdössä olevaa porukkaa ja mä ja eräs toinen suomalainen nainen olimme ainoita, joilla ei ollut aiempaa kokemusta. Tämän naisen mies kuitenkin sukeltaa, ja he olivat käyneet läpi snorkkelin ja räpylöiden käytön etukäteen ja harjoitelleetkin hotellin uima-altaassa :D Mä sen sijaan pidin snorkkelia ekaa kertaa kädessäni, ja mietin, että miten hemmetissä tän kanssa kuuluu olla! Lyhyen briiffin jälkeen ilmoitettiin, että nyt sitten vaan laivan kannelle ja hyppäämään! Merenkäynti oli tosi kovaa, oli niillä rajoilla, että vielä oli juuri ja juuri turvallista järjestää tämä retki. Niinpä alus ei päässyt kovin lähelle poukamaa, jonne meidän oli tarkoitus mennä, ja me jouduimme hyppäämään kuohuvaan mereen ja uimaan kovassa aallokossa jonkin matkaa, ennen kuin edes pääsimme snorklauspaikkaan. Sitten laiva vaan kääntyi ja katosi näköpiiristä, koska tuuli oli liian kova sen odotella paikoillaan. Ei siinä auttanut kuin snorklata niin hemmetisti :D

Oli kyllä aikamoinen kokemus. Ja vielä yksin, ilman kenenkään tukea ja turvaa :D Toisaalta nyt on sitten kerralla otettu luulot pois ja rento rannalta lähtevä snorklaus on tämän jälkeen lastenleikkiä :D

Mun lemppareita olivat nuo siniset isot meritähdet, jotka hengasivat pohjassa! <3

Mutta miltä se yksinolo lomalla tuntui? Mun täytyy vastata, että aivan hemmetin hyvältä. Vaikka olen äärimmäisen joustava ihminen, tai ehkä juuri siksi, tuntui aivan taivaalliselta saada kerrankin välittää vain siitä, mitä minä haluan tehdä. Sain nukkua päikkärit just silloin kuin tuntui, mennä syömään tai sittenkin jäädä vielä ennen sitä jalkahierontaan, ihan koska voin. Olin ennen matkaa niin monta kuukautta tehnyt asioita ulkopuolelta asetettujen aikataulujen mukaan ja huolehtinut asunnon myynnistä ja ostamisesta, muutosta, koirista ja miljoonasta hoidettavasta asiasta, että oli ihan käsittämättömän parhautta saada miettiä vain itseään.

Nukuin paljon, uin paljon, kävin melkein joka päivä hieronnassa ja nautin hyvästä ruoasta. Makoilin altaalla just sen aikaa kuin huvitti ja menin hyvällä omallatunnolla päikkäreille, vaikka ulkona paistoi aurinko. Kävelin 45 minuuttia Starbucksiin juodakseni kupin hyvää kahvia tai sitten en kävellyt koko päivänä mihinkään. Mä nautin ihan älyttömästi.

Mä olen niin onnellinen, että lähdin. Että uskalsin! En todellakaan olisi tiennyt, mistä olisin jäänyt paitsi. Haluan sanoa teille, jotka pähkäilette, että uskaltaako ja voiko yksin lähteä matkalle, että lähtekää! <3 En itse biletyslomalle lähtisi (ainakaan Thaimaahan) jo ihan turvallisuussyistä, mutta tällaiselle rantalomalle voi lähteä tosi hyvin ja nauttia joka hetkestä. Lähtisinkö uudelleen? Ehdottomasti ja varmasti lähdenkin!

Suunnitteleeko joku teistä reissua yksin? Kommenttiboksista saa vertaistukea pähkäilyyn <3

Reissut

Mitä pakata pitkälle lennolle – Sallan survival kit

Pakatessani Thaimaan lomaa varten ”ilahdutin” bloggaajakavereita mm. raportilla tuskaisesta bikinien etsimisestä (miten voi olla, että etsintään meni ainakin tunti, vaikka mulla on enää pari hassua laatikkoa purkamatta!) ja kulmien värjäämisestä. Lähtöpäivänä pidin neidit (tahtomattaan :D) ajan tasalla myös lentokone survival kitini pakkaamisesta, jolloin Elisa totesi, että hän lähtisi ainakin lennolle ihan sen kummempia varautumatta. Mä aloin miettiä, että niin muuten mäkin tein ensimmäisellä Thaimaan matkallani. Ja sen jälkeen olenkin aina käyttänyt ajatuksen jos toisenkin sen miettimiseen, mitä koneeseen kannattaa pakata. Ehkäpä lukijoiden joukossa on Elisan lisäksi muitakin, joille vinkit tulevat tarpeeseen, niin näitä ei tarvitse oppia kantapään kautta niin kuin minä tein! ;)

Ensimmäinen vanhoja kunnon Kanarian lentoja (6 h) pidempi lentomatkani oli Thaimaahan vuonna 2012. Tuolloin matka oli kolmen lennon mittainen ja kesti aivan he**etin kauan. Jotain 30 h siitä taisi yhteensä tulla. En ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeenkään näyttänyt yhtä pahalta kuin perillä Koh Samuilla! Ihan säikähdin kun katsoin peiliin :D Takana oli kaksi lähes unetonta yötä, ja ihon järkyttävä kuivuminen ja kalpeus sai mut näyttämään siltä, että loman tarpeessa todella oltiin! Tästä viisastuneena pakkaan nykyisin aina muutaman jutun pitkille lennoille, varsinkin, jos se/ne ajoittuvat yöaikaan, eli pitäisi (muka) nukkua.



1) Ihon kosteutus

Lentokoneen ilma on ihan saakelin kuivaa, joten ihan lyhyilläkin lennoilla voi huomata esim. käsien kuivumisen. Mukaan on ihan must pakata kosteuttava huulirasva, tuju käsivoide ja kosteussuihke kasvoille. Myös silmätippoja on hyvä olla, jos silmäsi kuivuvat herkästi. Itse suihkin kosteussuihketta aina kun vieruskaveri nousee paikaltaan, ellei hän ole tuttu, joka sietää suihkuttelut. Mitään kovin vahvasti tuoksuvaa suihketta en suosittele. Tämä Elisabeth Ardenin Eight Hour Miracle Hydrating Mist on ihana, ja tosi miedon tuoksuinen! Madaran Hemp Hemp ja L’ Occitanen sheakäsivoide ovat luottokamojani.

2) Hygienia

Tiedätte lentokoneen vessat. Vettä tulee hanasta kolme tippaa minuutissa ja saippua saattaa olla loppu. Käsidesi on ihan ehdoton jokaisen vessareissun jälkeen ja ennen syömistä. Lisäksi vartalon peseytymismahdollisuudet ovat minimaaliset, joten jos vain saat käsiisi, niin esim. nämä Sephoran deodoranttipyyhkeet ovat ihan mahtavia! 

Mua myöskin vähän äklöttää ajatus hampaiden pesemisestä lentokoneen vessassa. Lushilla on onneksi aivan sikakäteviä ja hyviä suuvesitabletteja! Nappaat vain sellaisen suuhusi, annat liueta ja menet vesipullon kanssa vessaan purskuttelemaan pois. Nämä Creme de Menthe Mouthwash Tabs -tabletit jättävät suun lähes yhtä raikkaaksi kuin olisit pessyt hampaat. Ihan löytö!

3) Mukavuus

Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että monen tunnin kökkiminen lentokoneessa ei vaan ole mukavaa. Ilmanpaineenvaihtelut saattavat särkeä jalkoja, jalkatilaa ei ole eikä tilaa oikeastaan muutenkaan. Olo kannattaa tehdä muutamalla pienellä jutulla niin mukavaksi, kuin se nyt vaan on mahdollista. 

Olin pukenut tälle ensimmäiselle pitkälle lentomatkalleni stretchfarkut. Voin kertoa, että oli muuten eka ja vika kerta! Mulla turpoaa pohkeet aina lennolla ja niitä alkaa kivistää. Voi luoja miten epämukavaa oli hengata 30 h housuissa, jotka kiristivät!! Tästä lähtien mulla onkin päällä aina ”lentohousut” eli mitkä tahansa rennot ja löysät, useimmiten ikivanhat mustat pappahousut. Iso ero viihtyvyydessä, pienehkö menetys esteettisyydessä :)

Suosittelen lämpimästi tällaista niskaa tukevaa tyynyä, kuvassa näkyvä on mun ikivanha puhallettava versio. Tällaisen kanssa niska ei retkahtele minne sattuu, etkä löydä itseäsi nojaamasta vieruskaverin olkaa vasten. Ellet sitten itse halua :)

Koneessa saattaa vetää joko lattialla ja/tai ikkunasta. Lentoyhtiön tarjoama viltti ei millään riitä sekä jaloille että yläkropalle (tätä yritin epätoivoisesti tällä surullisella ensimmäisellä pitkällä lentomatkallani), joten villasukat mukaan ja lämmin huivi. Huivin saa kaulaan, silmien tai korvien peitteeksi tai lisätyynyksi. Valoblokki on hyvä jos sellaista osaa käyttää, itse mieluummin vedän huivin tai viltin silmien peitteeksi :)

Pitkillä lennoilla voi viihdyttää itseään katsomalla leffoja tai sarjoja. Kyllä, tällä samaisella kovan onnen lentomatkalla jätin omat kuulokkeet kotiin ja katselin tuntitolkulla leffoja lentoyhtiön halvoilla korvan sisään työnnettävillä napeilla. Mulle tulee aika helposti korvat kipeiksi nappikuulokkeista (ja korvatulpista), ja kelle vaan varmaan, jos niitä pitää 11 tuntia! Tästäkin viisastuneena otan aina nykyisin mukaan omat korvan päälle tulevat kuulokkeet. Pidän niitä välillä myös melusuojana, vaikken katsoisi tai kuuntelisi mitään. Törkeän näköistä mutta mukavaa :D

Oma kokemukseni on, että pitkä lento ei ole (ainakaan economy-luokassa, busineksesta en tiedä ;) nautintoa, mutta näillä vinkeillä siitä voi tehdä siedettävää! Saitteko uusia vinkkejä? :)

Ps Terkkuja Krabilta ^_^ Istun juuri kahvilassa siemailemassa jääkahvia ja bloggaan paikan wifillä :)

Lifestyle · Reissut

Otan ja lähden

Halusin tulla heti ilmoittamaan teille, että mä tein sen! Varasin aurinkoloman ja lähden reissuun yksin!

Syy, miksi halusin jakaa tän asian asappina teidän kanssa on se, että olisin todennäköisesti jänistänyt ilman teidän tsemppaavia kommenttejanne. Mähän mietin täällä kovastikin, että olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin. Olen ollut saman kysymyksen äärellä aiemminkin, mutta silloin ei ole tuntunut, että voin tai haluan reissata yksin. Nyt sitten, vaikka mulla oli koirien hoitopaikka tiedossa, työkuviot reilassa ja veronpalautustakin tulossa luultua enemmän, huomasin hannaavani matkan varaamista jostain ihan ihmeellisestä syystä! Pelosta varmaan. Käppäilin eilen puoli seiskan aikaan aamulla kaatosateessa koirien kanssa ja mietin teidän kommenttejanne. Tiesin, että mua tulee kaduttamaan jos en nyt repäise! Joten sitten mä vaan varasin reissun ^_^

Se olis vielä kolmisen viikkoa sateenpitoa Suomessa ja sit meikä lähtis Krabille Thaimaahan! <3 Odotukset ovat seuraavat: auringossa löhöilyä, hyvää ruokaa ja hierontoja. Lepäämistä ja olemista. Sitä en ole voinut harrastaa moneen kuukauteen, kun kolmen viikon kesälomakin meni hikipäässä juostessa. Tämä lomanen tulee varmaan enemmän oikeaan saumaan ja tarpeeseen kuin ikinä! :)

Mutta nyt mua kiinnostaa, onko joku teistäkin mahdollisesti uskaltautunut varaamaan reissun vain itselleen? Ja kenties ensimmäistä kertaa? Edellisen postauksen kommenttikentästä huomasin, että useampikin lukija mietti samaa vetoa kuin minä :) Niin ja kuka on käynyt Krabilla?!

Kuvat aiemmilta Thaimaan lomiltani <3

Lifestyle · Reissut

Voiko rantalomalle lähteä yksin?

Mä oon viimeisen vuoden aikana hylännyt useamman ”mä en kyl ainakaan” -jutun. Eli alkanut pitää realistisena mahdollisuutena sellaista, johon olen aiemmin sanonut ei. Viime aikojen isoin kysymys on ollut se, uskaltaisinko lähteä lomamatkalle yksin. Olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin?

Ehkä muistatte, että mun ja Rössön perheen kesäkuinen Kroatia meni vähän reisille. Reisille meni mun näkökulmasta myös kesäsäät täällä Suomessa ja lähiviikkoina olen löytänyt itseni haaveilemasta auringosta ja lämmöstä tässä syksyllä. Tuuria ei tietenkään ole ollut matkaseuran saamisessa. Olen kysellyt sellaisilta kavereilta, joiden kanssa olisi kiva lähteä ja joiden ajattelen voivan ehkä lähteä. No luck. Ei ole varaa tai ei ole lomaa, nehän ne yleisimmät syyt ovat itsellänikin olleet, jos en ole reissuun päässyt. Tosin olen huomannut, että mä arvostan matkustamista ja rantahengailua niin paljon, että olen valmis käyttämään viimeiset rahani reissuun, ja toki monet ovat itseäni järkevämpiä rahankäyttäjiä tässä.

Olenkin tällä viikolla ”hei miten olis lokakuinen Madeira no entäs Kypros no vaikka Dubai” -viesteilyjen jälkeen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lähden joko yksin tai sitten en lähde. Olen kovasti yrittänyt nähdä itseni lomailemassa yksin, mutta on vaikea kuvitella, mitä siitä pitäisin. Olen usealla reissulla majoittunut yksin omassa huoneessa, enkä koe vaikkapa yksin nukkumista ongelmaksi. Sen sijaan mietin, onko viikko omien ajatusten kanssa liikaa? Vai just sitä, mitä mun nyt kannattaakin tehdä. Pakko myöntää myös, että Kroatiassa sattuneen allergisen reaktion ja anafylaksian toistuminen yksin ulkomailla ollessa vähän mietityttää. Mähän kun en siis vieläkään tiedä, mikä sen aiheutti.

Jotta asia ei olisi liian helppo päättää, syksyn matkoja myydään tällä hetkellä niin hirveää vauhtia, että pitkäksi aikaa ei voi jäädä hieromaan ja miettimään tai jään ainakin ilman.

Joten pliis, näppis laulamaan kaikki yksin  lomailleet: miten meni, miltä tuntui ja suosittelisitko?! :)

Kuvituksena Kroatian Krkan luonnonpuiston upeutta.

Lifestyle · Reissut

Lomamatka vauvan kanssa ja pilalle mennyt loma?

Kun aiemmin kerroin meidän varanneen lomamatkan Kroatiaan ja mukaan lähtevän 4,5 kk ikäisen vauvan, mua pyydettiin jälkikäteen kertomaan, millaista lomailu oikein vauvan kanssa oli. Reissuun meitä lähti siis Rössö, miehensä, Saga-vauva ja mä. Mulla oli oma huone ja kolmikolla oma.

Rössö oli etukäteen jännittänyt aika paljon lentoa ja sitä, jos Saga itkee koko kolme tuntia putkeen. Lähtö kotoa oli aamuneljältä, joten tietysti sekin lisäsi kertoimia sille, että vauva olisi yliväsynyt. Pelko osoittautui turhaksi. Neiti söi, otti päikkärit ja lopun aikaa seurusteli tyytyväisenä. Huh! Homma vaati vain tädiltä vähän hassuttelua viereiseltä penkiltä ja sehän kyllä onnistui. Myös parin tunnin bussimatka Splitistä Vodiceen sujui kuin tanssi. Kaikki olimme ihan hämmentyneitä, että mitenkäs tämä menikin näin helposti :D

Vodicessa hyvä flow jatkui. Minähän en tietenkään ole Sagan kanssa arjessa 247, mutta hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että Saga oli tosi tyytyväinen ja kaikki ns. sujui paremmin kuin kotona! Tulimme siihen tulokseen, että reissussa oli niin paljon nähtävää uteliaalle tytölle (joka ei todellakaan siedä, jos hän ei näe, mitä ympärillä tapahtuu :), että häntä ei tarvinnut sen kummemmin viihdyttää. Lisäksi virikkeitä oli niin paljon, että tyttö myös väsähti iltaisin helposti, mutta toisaalta hänestä ei tullut kuitenkaan yliväsynyttä ja sen takia itkuista. Lisäksi mietimme sitä, että arjessahan hän viettää päivät Rössön kanssa. Vaikka kaksikko puuhaa kaikkea vaunulenkeistä perhekerhoon, on se kumminkin ihan eri asia, kuin lomalla, jossa meitä oli kolme aikuista, joilta sai jatkuvasti huomiota. En osaa sanoa, ovatko kaikki vauvat tällaisia, mutta Saga nautti ihan älyttömästi ihan siitä, että sai sätkiä ja potkia sängyn päällä ja hänen vieressään oli ja hänelle jutteli. Mulla ja Sagalla oli tapana aina kertoilla toisillemme illalla, mitä kaikkea olimme päivällä tehneet. Saga kertoili juttujaan välillä hiljaisella ja välillä melko kovalla lentolisko-äänellä :D

Me aikuiset olimme etukäteen ajatelleet pilke silmäkulmassa, että Saga on se reissun rosvosektori. Kun ei voinut tietää, miten lennot sujuvat tai ylipäätään mikään! Täytyy jälkikäteen todeta, että meillä oli oikeastaan koko loma täynnä vastoinkäymisiä, mutta mikään niistä ei liittynyt vauvaan! Mä kerroin jo aiemmin omasta ambulanssin vaatineesta allergiakohtauksestani. No, seuraavana päivänä lähdimme Krkan luonnonpuistoon, mitä olin etukäteen odottanut reissussa eniten. Se oli huikea paikka, niin kaunis <3 Onneksi tälle päivälle ei osunut mitään vastoinkäymisiä.

Siitä eteenpäin sitten kävikin niin, että Rössö sairastui kuumeiseen vatsatautiin. Hän käytännössä vietti puolet lomasta hotellihuoneessa :( Me koetimme sitten Henkan kanssa tehdä potilaan olon mahdollisimman siedettäväksi ja toimme nälkäisen vauvan aina syötettäväksi kipeälle Rössölle, ja jätimme sitten hänet taas lepäämään. Mä olen sellainen, että koen tosi voimakasta empatiaa jos toisella ei ole hyvä olla ja mun piti ihan pakottaa itseni tekemään silti normaaleja lomajuttuja, vaikka Rössö ei niitä päässytkään tekemään. Olimme tietysti suunnitelleet loppuviikolle kivoja juttuja, mm. retkeä lautalla läheiseen Sibenikin kaupunkiin, mutta se sitten peruuntui. Ja jos joku miettii, että miksi me emme voineet Henkan kanssa lähteä, niin syy on yksinkertainen: ei kuumeiselle ja kipeälle äidille voinut jättää vauvaa hoidettavaksi ja toisaalta vauva syö 2-3 tunnin välein, niin me emme Henkan kanssa kovin pitkälle siinä ajassa ehtineet :) Mutta meillä oli kyllä tosi hauskoja parituntisia Henkan ja Sagan kanssa kun teimme täsmätutustumisia Vodicen eri paikkoihin :)

Ambulanssikeikka ja vatsatauti ei vielä yksinään riittäisi miettimään, oliko loma pilalla. Isoimmat ongelmat lomalla liittyivät meidän hotelliin. Viereisellä tontilla oli iso rakennustyömaa, jossa parikymmentä työmiestä painoi 12 tunnin työpäivää klo 7-19 jokaisena lomamme kokonaisena päivänä. Siellä piikattiin, sirkkelöitiin ja ajettiin isoja työmaakoneita. Voitte kuvitella metelin, varsinkin kun olimme aika lailla sidottuja hotellille sairastumisen takia. Meillä ei etukäteen ollut tästä raksatyömaasta minkäänlaista tietoa. Aluksi mä pystyin ignooraamaan metelin aika hyvin, mutta viikon edetessä se alkoi kieltämättä rassata aika helvetisti. Otin huvikseni pari videotakin altaalta ja parvekkeeltani, ja huh kun niitä kuuntelee… Tein eilen matkanjärjestäjälle reklamaation asiasta, odotan innolla, millainen vastaus tulee ;)

Joten jep, ei mennyt loma ihan putkeen. Mutta syy, miksi se EI mennyt pilalle oli se, jonka kuvittelimme aiheuttavan isoimmat ongelmat! Nimittäin Saga nautti silminnähden lomasta niin paljon, että pelkästään se riittää jättämään reissun kirkkaasti plussan puolelle. Toki myöskin täydellinen sää ja kauniit maisemat vaikuttavat plussapuolella.

Oletteko te reissanneet pienen vauvan kanssa? Miten on mennyt? Entä onko pitkään odotettu lomamatka mennyt joskus pilalle?