Hyvän ihon määritelmä?
Jatketaan vielä ihon hoitoon liittyvällä asialla. Toivottavasti ette jo revi hiuksianne päästä, että ei taaaaaas ;) Mulla on nyt vaan jotenkin pyöriny nämä asiat viime aikoina mielessä, niin siksi tulee muutamakin postaus peräkkäin ihoon liittyen.
Mä olen kärsinyt iho-ongelmista teinistä lähtien. Siis näppylöistä ja epäpuhtauksista. Olen kasvanut ajattelemaan, että hyvä iho tarkoittaa samaa kuin näppylätön iho, ja että näppyläinen iho ei voi olla hyvä. Omaa naamaanikin olen arvioinut ja arvostellut tämän kriteerin perusteella, unohtaen muut seikat, jotka ihossa voivat olla hyvin tai huonosti.
Olen ihan viime viikkoina ja päivinä tajunnut, miten kapeakatseinen ja suorastaan idiootti tämä ajattelutapa on. Eikö muka kuulas ja kimmoisa iho ole hieno, jos leuassa on pari finniä? Entäpä onko samea, kuivuuttaan halkeileva iho upea, vaikka siinä ei ole näppylän näppylää? Olen monta kertaa suorastaan nolona ottanut vastaan kohteliaisuuden ihostani ajatellen, että kyseinen henkilö haluaa ehkä vain kettuilla, onhan hyvänen aika otsassani tai leuassani ollut muutama näppylä.
Huomasin muutama päivä sitten aamulla kasvojen pesun yhteydessä, että hitsi vie, mun iho on aivan älyttömän pehmeä, sileä ja kimmoisa. Mustapäitä on nenässä joo, ja pari pientä näppyä leuassa, mutta mitä v**tu sitte? :) Tämä havainto oli oikein kunnon ahaa-elämys. Ja tuli tosi hyvä mieli.
Jurliqueta pääsen kehumaan taas hah, mutta uskon vilpittömästi, että tässä pikkuisessa öljypurkissa on ihoni pehmeyden ja sileyden aikaansaaja tai vähintääkin suuri avittaja. Mietin nimittäin tuona kyseisenä aamuna, että mitä ihmettä olen muuttanut normaaleista rutiineistani, että olen saanut tällaisen pehmoihon. Ainoa muutos oli tämä tässä eli tasapainottava kasvoöljy. Iltaisin vain 2-3 tippaa öljyä hierotaan sormenpäihin ja sitten taputellaan kasvoille ja kaulalle. Tasapainotusta mun kuiva sekaihoni kyllä kaipaakin.
Mikä on teidän mielestänne hyvän ihon määritelmä? Onko täällä muita nuoruuden kaavoihinsa (lue: traumoihinsa) kangistuneita?