Vuosi 2017: mikä EI olisi muuttunut

31/12/2017 Salla18 kommenttia

Vuosi 2017 oli mulle sellainen, että oikeastaan koko elämäni räjähti palasiksi ja kursin sen kasaan ihan uutena ja erilaisena. Mä:

– erosin vuosien pituisesta parisuhteesta

– myin asuntoni ja ostin uuden. Muutin.

– asuin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen yksin

– hankin koiranpennun

– olin ensimmäistä kertaa ikinä vastuussa koirasta/koirista yksin

– olin ensimmäistä kertaa lomamatkalla yksin

– kummityttöni Saga syntyi

– tein kovemmin töitä kuin koskaan ennen

– jouduin turvautumaan läheisten apuun enemmän kuin koskaan ennen

– lomailin vauvan kanssa

– jouduin soittamaan itselleni ambulanssin

– koirat järjestivät tuparit ystävilleen

– olin sairaalassa (eri syystä kuin mistä ambulanssi tuli)

– pelkäsin tosissani amstaffi-Toran hengen puolesta kaksi kertaa Torden joutuessa päivystysleikkauksiin hullun dramaattisissa olosuhteissa

– Fionan sisko Kira oli mulla joulukuussa hoidossa muutaman päivän kun iskänsä energia meni Torasta huolehtimiseen 247. Meillä oli siis riehumista neljä päivää putkeen :D

– yllätyin siitä, miten hyvä stressinsietokyky mulla on

Niin. Voisin tehdä oman postauksensa siitä, mitä kaikkea olen oppinut tänä vuonna. Asioita nimittäin on PALJON. Opin esim. olevani tiukassa paikassa ylioptimistinen (I know right!) tyyppi, joka kuvittelee purkavansa yksin muuttokuorman parissa päivässä muutaman kuukauden ikäisen koiranpennun pyöriessä jaloissa ja siinä samassa hakevansa Ikeasta puuttuvat huonekalut, kokoavansa ne ja kyllä muuten nyt laitetaan tuulemaan. Ei muuten laitettu. Opin, miten ei voi puhua samana päivänä muutosta, arjesta tai koiran hoidosta silloin, jos niitä tekemässä on kaksi aikuista yhdessä, verrattuna siihen, että yhtäkkiä teetkin kaiken ihan yksin. On eri asia olla kykenemätön ulkoiluttamaan koiria silloin kun asuu yksin kuin silloin, jos puoliso ilman muuta hoitaa koirat jos olen sairas.

Opin kokemaan järkyttävää riittämättömyyden tunnetta. Töissä mun pitäisi pystyä antamaan 110 %, kotona vähintään saman verran, siinä sivussa sisustaa ja laittaa uutta asuntoa, tarjota koirille paljon liikuntaa ja virikkeitä, kouluttaa koiranpentua, päivittää blogia, harrastaa (edes) joogaa, että rankani kestäisi istumatyön, ylläpitää sosiaalisia suhteita, ja vielä jengi kyselee jatkuvasti, että olenko mä Tinderissä. No voin tässä yhteisesti vastata, että mua lähinnä naurattaa, kun mietin, että millä ajalla mä deittailisin! Oikeesti, MUAAHAHAHAHAHHAHAHAH JOO EI.

Tähän on hyvä lopettaa tämä vuosi. On muuten ollut rankin vuosi ikinä. Ihan tässä jännittää, millainen vuosi seuraavasta tulee! Millainen vuosi sulla on ollut?

Juhlakauden asu Lidlistä!

10/12/2017 Salla4 kommenttia

Suurin osa meistä ei voinut välttyä aiemmin syksyllä tiedosta, että huippumalli Heidi Klumin yhteistyömallisto saapui Suomen Lidleihin. Esmara-merkkiset vaatteet herättivät monen kiinnostuksen ja kuulin huhuja kyynärpäistä, tönimisistä ja ryntäilyistä malliston ympärillä. Mä päätin jo etukäteen olla tunkematta omaa lusikkaani tähän soppaan. Ryysis ja ruuhka ei todella ole mukavuusaluettani ja esimerkiksi Hulluille päiville en menisi ihan helpolla (toki ostan netistä ;). Kävi kuitenkin niin, että työkaverini oli Esmara-ostoksilla luottanut kokolappuun ja ilmeni, että hänen parillakympillä ostamansa mustat stretch-farkut olivat hänelle liian pienet. Minä tarjouduin sovittamaan pökiä ja kokolapussa lukevasta koosta 40 huolimatta ne vastasivat enemmän kokoa 38 ja sopivat mulle hyvin (ihanaa, kun kerrankin uudet farkut eivät purista hahaa). Tykästyin näihin farkkuihin kovasti ja nyt kun alkuviikosta bongasin Lidlin mainoksen uudesta mallistosta, se kiinnosti entistä enemmän.

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän kiiltävään siniseen bomberiin. Multa puuttuu tällainen sisäkäyttöinen hienompi takki, ja ihastuin takin upeaan sinisen värin ja kultaisten vetoketjujen yhdistelmään. Kävi loistotuuri, laitoin Lidlissä usein asioivalle kaverilleni kuvan takista saatteella ”osta jos näet”, ja hän näki ja osti toissapäivänä! 19,99 € oli hinta, ja tämäkin kaveri on kokoa 40, mutta todellisuudessa pieni 38. Se, mikä mut yllätti ihan täysin takkia sovittaessani oli sen laadukkaan näköinen tekojälki! Ompeleet, vetoketjut ja yksityiskohtien viimeistelemättömyys yleensä paljastaa halvat vaatteet, mutta väitän, että tästä takista ei voi mistään päätellä sen maksaneen 19,99 €. Hienoa ja hyvä Lidl!

Toinen saman malliston löytöni on tämä harmaa paljettitoppi. Silmääni miellytti blingiin materiaaliin yhdistetty hyvin pelkistetty malli. Väitän, että paljettitoppi on just se, mitä mun vaatekaappi kaipasi :D Tästä joutui köyhtymään 14,99 € ja koko on 38.

Sen sijaan, että heittäisi pyyhkeen kehään, kannattaa ilman muuta poiketa Lidlissä vielä näin lanseerauspäivän jälkeenkin jos mallisto kiinnostaa! Lidlejä on tosi paljon, ja vaatteiden menekki on varmasti erilainen esimerkiksi City-Centerin ja lähiö-Lidlin välillä.

Oletteko te ostaneet Lidlistä vaatteita? Saako lähestyvä joulu silmät kiilumaan kiillon ja glitterin perään? :)

Lifestyle

Sinulle, syksynrakastaja

26/11/201726/11/2017 Salla22 kommenttia

Hei sinä, joka nimeät lempivuodenajaksesi syksyn! Mulla olisi sulle kysymys.

Mä olen asunut tämän syksyn uudessa kodissa, ja se jakaa aika hyvin aikajanan aikaan ennen muuttoa ja muuton jälkeen. Kun muutin syyskuussa, oli reilun viikon verran hyvä sää. Sen jälkeen onkin sitten ollut tätä.

Mustaa.

Olen tässä harmaudessa, vesisateessa, viimassa ja loskassa miettinyt, että miten ihmiset pitävät tästä. Ja että mä en yksinkertaisesti en kovasta yrityksestä huolimatta onnistu siinä. Välillä ihan naurattaa, kun Beni ja Fiona huomaavat ulko-ovella, että sataa, ja yrittävät tehdä stopin, niin mä sanon niille, että voi kuulkaa kun en minäkään tästä nauti :D Sitten me kolme käppäillään pitkin rapaisia katuja ja kaikkia v**uttaa :D

Sain vähän aikaa sitten ahaa-elämyksen! Syksyn rakastajilla ei ole koiria. Ja luetaan pois vielä ne, joilla on oma (iso) piha, koska tämä karsii lenkkien määrän parhaimmillaan vain yhteen päivässä.

Aika moni voi varmaan olla samaa mieltä siitä, että syksykliseet villasukkineen, kynttilöineen ja teekupposineen kuulostavat kivoilta. Jos viettää syksyisin vapaa-aikansa lähinnä kotona vilttiin kääriytyneenä (mikä, jos multa kysytään, on just oikea juttu kun ulkona tulee vettä vaakatasossa), voi varmasti tästä ajasta nauttia. Voi hyvällä omalla tunnolla ottaa iisisti ja karsia menot minimiin. Laittaa sisällä vaikka kaikki valot päälle, ja voi unohtaa, että ulkona on ihan sysipimeää. Mutta jos työmatkojen lisäksi raahaudut kolme kertaa päivässä ulos sinne pimeyteen, jossa on parhaimmillaan tänä syksynä satanut KAKSI VIIKKOA PUTKEEN, on mun ihan hirveän vaikea tavoittaa minkäänlaista nautintoa.

Ulkona kastumisen, likaantumisen ja tuulessa kipeytyneen naaman lisäksi sisään tullessa on edessä koirien pesu. Voitte kuvitella, että energinen puolivuotias pentu on aika mahdoton saada pysymään paikallaan edes sitä aikaa, kun mä riisun kengät. Monesti eteisen lattia on aivan märkä, kun Finkku kierii ja pyörii siinä likaisena :D Mä käytän Benillä ja Fionalla takkeja siksi, että ne eivät tykkää tunteesta, kun sade vihmoo selkään ja kastelee turkin, mutta myös siksi, että edes osa tuosta kurasta olisi takissa eikä koirassa. Koirien (ja eteisen :D) pesun jälkeen vuorossa on tietty myös takkien ja pyyhkeiden pesu. Jokaisen lenkin jälkeen. Mun kylppäri näyttää lähinnä päiväkodin kuraeteiseltä!!

Ja koska joku tätä kysyisi kuitenkin, niin kyllä, syksy on pukeutumiskysymys. En halua edes ajatella, miten pärjäisin ilman ulkoiluvaatteitani. On kuulkaa vedenpitävää, on tuulenpitävää, on kumppareita ja Soreleita :D Niistä tää homma ei kyllä jää kiinni.

Haluaisinkin nyt tietää, sinä syksynrakastaja, että onko sulla koiraa? Jos on, ja tunnistat itsesi edellä olevasta kuvauksesta ja silti sanot syksyn olevan lempivuodenaikasi, niin please kerro, että MITEN sä teet sen??! :D

Koiraystäviä · Lifestyle

Niin hiljaista ilman koiria

29/10/201729/10/2017 Salla2 kommenttia

Mun possut lähti eilen lomalle. Fionan kummitäti Jonna asuu Fionan äidin (joka on myös Benin sisko <3) Hertan ja vuoden ikäisen Lempi-bulldoggin kanssa landella ja hän lupasi hoitaa kaikkia neljää kaveria mun reissun ajan :D Toki kun välimatkaa on parin tunnin ajomatkan verran, tulee koirien hoitoajasta mun reissua pidempi, ja he tosiaan lähtivät hoitoon eilen. Jonkun muun hoitajan kanssa saattaisi joutua stressaamaan, että onko ok, kun näitä extrapäiviä tulee, mutta Jonna sen sijaan oli harmissaan, kun mun matka on ”vain reilun viikon, eihän me ehditä tehdä koirien kanssa tarpeeksi kivoja juttuja, mitä oon suunnitellut” :D

Eli mä voin olla täysin rauhallisin mielin, että Beni ja Fiona ovat toivottuja vieraita. Aikamoinen hoitopaikka, vai mitä?! <3 Jonna lähetti mulle eiliseltä heti videoita ja muutaman kuvan.

City-bulldoggeilla on kyllä varsinainen elämysloma tiedossa! Siellä kuulemma juostaan metsässä koko kööri vapaana, kolutaan kuraojat ja kyntöpellot ja jäljestetään peuran hajujen perässä. Ai vitsi, mulla oikein sydäntä lämmittää, miten ihanaa tiedän Benkulla ja Finkulla siellä olevan. Sohva ja sänkykin on sallittua aluetta hihi ^_^ Jonna on sellainen koiranomistaja, että mun koirat ovat varmasti vähintään yhtä hyvässä hoidossa hänen luona kuin kotonaan. Mulla on niin huojentunut olo.

Jotkut teistä pyörittelevät varmaan silmiään, mutta mulle koirien hoitoon laittaminen ei ole mikään helppo juttu. Mulle se, että veisin koirat hoitoon ja lähtisin heidän jäädessä ovelle katsomaan suurilla silmillään, on tosi, tosi vaikea ajatus. Kun koirille ei voi selittää, että mamma kyllä tulee takaisin. Sen takia sain isältäni ja vaimoltaan hienon tarjouksen, että he voivat hakea koirat multa kotoa ja kuljettaa hoitoon. Minä vain puin innosta puhkuville Benille ja Fionalle pannat, ja he lähtivät taakseen katsomatta Pirjon mukaan! Saatoin kyllä katsoa vielä ikkunasta perään…. nähdäkseni, miten koirat hyppäsivät hirveällä vauhdilla autoon ja hymyssä suin lähtivät matkaan. Ihan mahtavaa. Multa säästyi niin monta ahdistusfiilistä ja ainakin yhdet itkut.

Mulla oli täällä eilen pikkuserkku käymässä ja heti koirien lähdettyä me alettiin sisustaa! Oli upeaa saada kuulkaa esimerkiksi IMUROIDA ilman, että kaksi bulldoggia tulee murisemaan ja hyökkimään siihen, ja ihan pystyi levittelemään lasiesineitä sohvalle ripustusta odottamaan ilman, että kukaan pomppi niiden päällä. Me saatiinkin Terhin kanssa tosi paljon tehtyä, ja täällä on jo vähän kodin näköistä ;) Mm. mun lukunurkkaus on valmis <3 Ajattelin tehdä ihan postauksenkin siitä, jos teitä kiinnostaa sisustusjutut?! :)

Eilen illalla kun olin menossa nukkumaan, tajusin, että en ole nukkunut IHAN YKSIN, siis ilman koiraa yli 10 vuoteen. Mietin, että näinköhän pystyn nukkumaan ollenkaan, kun on liian hiljaista. Kellahdin sitten sänkyyn ja heräsin, arvatkaas kuinka monen tunnin päästä? No 12,5!!!!!!! Taisi tulla nämä unet siis ihan tarpeeseen… eihän koiranomistaja voi koskaan nukkua näin paljon, ettei ulkoiluväli venähdä. Huh. Ja ”aamulla” pystyin tulemaan heti sohvalle näpyttelemään tätä postausta ilman, että tarttisi juosta ensimmäisenä tuonne sateeseen koirien kanssa. On tää outoa :D

Outoa, mutta kivaa. Ja huomenna pystyy tehdä töissä vähän pidemmän päivän! Parasta :’D

Lifestyle · Reissut

Otan ja lähden

11/10/2017 Salla24 kommenttia

Halusin tulla heti ilmoittamaan teille, että mä tein sen! Varasin aurinkoloman ja lähden reissuun yksin!

Syy, miksi halusin jakaa tän asian asappina teidän kanssa on se, että olisin todennäköisesti jänistänyt ilman teidän tsemppaavia kommenttejanne. Mähän mietin täällä kovastikin, että olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin. Olen ollut saman kysymyksen äärellä aiemminkin, mutta silloin ei ole tuntunut, että voin tai haluan reissata yksin. Nyt sitten, vaikka mulla oli koirien hoitopaikka tiedossa, työkuviot reilassa ja veronpalautustakin tulossa luultua enemmän, huomasin hannaavani matkan varaamista jostain ihan ihmeellisestä syystä! Pelosta varmaan. Käppäilin eilen puoli seiskan aikaan aamulla kaatosateessa koirien kanssa ja mietin teidän kommenttejanne. Tiesin, että mua tulee kaduttamaan jos en nyt repäise! Joten sitten mä vaan varasin reissun ^_^

Se olis vielä kolmisen viikkoa sateenpitoa Suomessa ja sit meikä lähtis Krabille Thaimaahan! <3 Odotukset ovat seuraavat: auringossa löhöilyä, hyvää ruokaa ja hierontoja. Lepäämistä ja olemista. Sitä en ole voinut harrastaa moneen kuukauteen, kun kolmen viikon kesälomakin meni hikipäässä juostessa. Tämä lomanen tulee varmaan enemmän oikeaan saumaan ja tarpeeseen kuin ikinä! :)

Mutta nyt mua kiinnostaa, onko joku teistäkin mahdollisesti uskaltautunut varaamaan reissun vain itselleen? Ja kenties ensimmäistä kertaa? Edellisen postauksen kommenttikentästä huomasin, että useampikin lukija mietti samaa vetoa kuin minä :) Niin ja kuka on käynyt Krabilla?!

Kuvat aiemmilta Thaimaan lomiltani <3