Kuka toi chihu on?

Onko toi chihu sulla hoidossa?

Onko toi chihu muuttanut teille? 

Näitä kysymyksiä olette laittaneet mun Instagram storyihin, joissa on esiintynyt eräs rusehtava chihuahua.

Saanko esitellä: hän on Gizmo. Hän on 4,5 kuukautta vanha ja hän on chihuahua.  Hänen lempinimensä on Miimo.

Mut pidempään tunteneet tietävät, että mä olen henkisesti ison koiran omistaja. Ranskanbulldoggi oli aikanaan pienin rotu, johon pystyin taipumaan ja edelleen mulla tuntuu välillä sellainen ison koiran ikävä. Että pitäisi päästä halaamaan semmoista isoa jässikkää. Ja nyt sitten mun ig storyt on täynnä reilun kilon painoista chihuahuaa. Mitä hemmettiä :D

Itsekin ihmettelen! Mutta tässä on nyt käynyt niin, että oon alkanut seurustella. Gizmon daddyn kanssa! Pikkuinen siimahäntäinen Gremlin tuli samassa paketissa kylkiäisenä :D

Valehtelisin jos väittäisin pitäväni siitä, että olkkarissa ei TAASKAAN voi olla mattoa, ja lattiat ovat täynnä sanomalehtiä. Ja siitä, että Fiona, lähes 3 v., taantui myöskin pissaamaan lattialle. Huh onneksi sitä kesti vain pari päivää, se olis ollut jo vähän liikaa! Hiljaisia hetkiä ei ole sitäkään vähää kuin ennen. Finkku ja Gizmo (eli ”pienet”) ovat nimittäin aivan samalla tasolla leikeissään, ja täällä on välillä ihan jäätävä meno ja meininki. Katsokaa Instasta jos ette usko :’ ) Ja vaikka mä kerään päivittäin lelut pois sohvalta, sohva näyttää seuraavana päivänä taas lelukaupalta.

Mutta oikeasti. Onhan tää koirakolmikko ihan hullun söpö. Ja Gizmo on tykästynyt bulldoggeihin ja muhun tosi paljon <3 Ja niin mekin siihen.

Benkku opettaa pientä miesten tavoille, ja Gizmo on niin fiksu, että se matkii Benkkua nopeasti ja osaa nyt jo pissata niin kuin isot pojat! Ja on muutenkin reipastunut pelottomien bulldoggien seurassa niin paljon, että aiemmin Gizmoa pelottaneet portaat ja hissi ovat jo whatever-osastoa. Kaikki ihmiset ovat ihaninta ikinä, ja koiria se haluaisi mennä aina moikkaamaan, eikä pelkää edes naapurin bernhardilaista. Reipas pieni mies :D

Pakko myöntää, että mä oon välillä ollut sormi suussa, kun chihun luonteenlaatua on ollut amstaffien ja bulldoggien jälkeen vaikea ymmärtää. Beni ja Fiona ovat tyyppiä, jotka hyppäävät benjihypyn ilman köyttä, ja jos vähän sattuu, niin leikitään, että ei tunnu missään. Gizmo sen sijaan vinkaisee varmuuden vuoksi kynsiä leikattaessa jo ennen kuin sakset osuvat mihinkään. Vertailun vuoksi; Benkku joutui kerran pieneen käsikähmään koirapuistossa, ja hänen siskonsa puri Benkun korvasta pienen palan pois. Benkku vaan katsoi hoomoilasena, että hei muijat relatkaa ja antakaa nyt mä jatkan tätä palloleikkiä :D

Poikkeuksellisena aikana voi tapahtua poikkeuksellisia asioita :)

Mun possut lähti eilen lomalle. Fionan kummitäti Jonna asuu Fionan äidin (joka on myös Benin sisko <3) Hertan ja vuoden ikäisen Lempi-bulldoggin kanssa landella ja hän lupasi hoitaa kaikkia neljää kaveria mun reissun ajan :D Toki kun välimatkaa on parin tunnin ajomatkan verran, tulee koirien hoitoajasta mun reissua pidempi, ja he tosiaan lähtivät hoitoon eilen. Jonkun muun hoitajan kanssa saattaisi joutua stressaamaan, että onko ok, kun näitä extrapäiviä tulee, mutta Jonna sen sijaan oli harmissaan, kun mun matka on ”vain reilun viikon, eihän me ehditä tehdä koirien kanssa tarpeeksi kivoja juttuja, mitä oon suunnitellut” :D

Eli mä voin olla täysin rauhallisin mielin, että Beni ja Fiona ovat toivottuja vieraita. Aikamoinen hoitopaikka, vai mitä?! <3 Jonna lähetti mulle eiliseltä heti videoita ja muutaman kuvan.

City-bulldoggeilla on kyllä varsinainen elämysloma tiedossa! Siellä kuulemma juostaan metsässä koko kööri vapaana, kolutaan kuraojat ja kyntöpellot ja jäljestetään peuran hajujen perässä. Ai vitsi, mulla oikein sydäntä lämmittää, miten ihanaa tiedän Benkulla ja Finkulla siellä olevan. Sohva ja sänkykin on sallittua aluetta hihi ^_^ Jonna on sellainen koiranomistaja, että mun koirat ovat varmasti vähintään yhtä hyvässä hoidossa hänen luona kuin kotonaan. Mulla on niin huojentunut olo.

Jotkut teistä pyörittelevät varmaan silmiään, mutta mulle koirien hoitoon laittaminen ei ole mikään helppo juttu. Mulle se, että veisin koirat hoitoon ja lähtisin heidän jäädessä ovelle katsomaan suurilla silmillään, on tosi, tosi vaikea ajatus. Kun koirille ei voi selittää, että mamma kyllä tulee takaisin. Sen takia sain isältäni ja vaimoltaan hienon tarjouksen, että he voivat hakea koirat multa kotoa ja kuljettaa hoitoon. Minä vain puin innosta puhkuville Benille ja Fionalle pannat, ja he lähtivät taakseen katsomatta Pirjon mukaan! Saatoin kyllä katsoa vielä ikkunasta perään…. nähdäkseni, miten koirat hyppäsivät hirveällä vauhdilla autoon ja hymyssä suin lähtivät matkaan. Ihan mahtavaa. Multa säästyi niin monta ahdistusfiilistä ja ainakin yhdet itkut.

Mulla oli täällä eilen pikkuserkku käymässä ja heti koirien lähdettyä me alettiin sisustaa! Oli upeaa saada kuulkaa esimerkiksi IMUROIDA ilman, että kaksi bulldoggia tulee murisemaan ja hyökkimään siihen, ja ihan pystyi levittelemään lasiesineitä sohvalle ripustusta odottamaan ilman, että kukaan pomppi niiden päällä. Me saatiinkin Terhin kanssa tosi paljon tehtyä, ja täällä on jo vähän kodin näköistä ;) Mm. mun lukunurkkaus on valmis <3 Ajattelin tehdä ihan postauksenkin siitä, jos teitä kiinnostaa sisustusjutut?! :)

Eilen illalla kun olin menossa nukkumaan, tajusin, että en ole nukkunut IHAN YKSIN, siis ilman koiraa yli 10 vuoteen. Mietin, että näinköhän pystyn nukkumaan ollenkaan, kun on liian hiljaista. Kellahdin sitten sänkyyn ja heräsin, arvatkaas kuinka monen tunnin päästä? No 12,5!!!!!!! Taisi tulla nämä unet siis ihan tarpeeseen… eihän koiranomistaja voi koskaan nukkua näin paljon, ettei ulkoiluväli venähdä. Huh. Ja ”aamulla” pystyin tulemaan heti sohvalle näpyttelemään tätä postausta ilman, että tarttisi juosta ensimmäisenä tuonne sateeseen koirien kanssa. On tää outoa :D

Outoa, mutta kivaa. Ja huomenna pystyy tehdä töissä vähän pidemmän päivän! Parasta :’D

Kun selvisi, että mulla ei tule olemaan uutta asuntoa vielä heinäkuussa kaverini tokaisi, että ”haha kohta ootte siellä neljän koiran kanssa, joista kaksi on pentuja”. Mun nielaisu kuului varmaan viereiseen asuntoon saakka. Niin. Neljä koiraa. Kaksi pentua. Kaksio. Tämä kauhuskenaario toteutui ja vielä niin, että mulla ei ollut uutta asuntoa eli tietoa muutoksesta edes tiedossa. Kunnes vihdoin heinäkuun lopulla selvisi, että saan kuin saankin uuden asunnon ja pääsen muuttamaan noin syyskuun puolivälissä.

Mulla loppui loma silloin ja mietin ahdistuneena, että 7 viikkoa tätä sirkusta edessä. Kaikki sanoo, että lyhyt aika menee vaikka päällä seisten. No sitä mä olen nyt yrittänyt. Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Että miten on kuulkaa nyt mennyt. Antakaahan kun mää kerron :D

Ulkoilu.

Isoin haasteista, ehdottomasti. Mä pystyn viemään kolme koiraa kerrallaan, mies jotenkuten kaikki neljä. Tällä tarkoitan sitä, että koirat pääsevät tekemään tarpeensa ja pennut riehuvat ja syövät keppejä ja käpyjä lähimetsässä. Mitään varsinaista lenkkiä ei pysty tekemään millään. Hermot menee ehkä 8/10 lenkeistä. Hihnat on solmussa ja kakkapusseja kädet täynnä ja tietenkään me ei voida mennä minnekään ilman, että vähintään viisi ihmistä haluaa silittää pentuja. Raskainta on se, että molempien pitää käytännössä viedä kaikki päivän lenkit mutta kuitenkaan yhdessä kaikkien neljän kanssa käveleminen ei ole mikään ilo. Pienten kanssa meno on jatkuvaa pysähtelyä ja kepin syömistä ja isot haluaisivat tietty kävellä reippaasti.

Riehuminen.

Jäätävää! Siis jäätävää :D Pennut riehuvat koko sen ajan kun eivät nuku. Eli käytännössä sen koko 1h45min kun olen aamulla kotona hereillä ja taas sen ajan kun olen illalla töistä kotona, lukuun ottamatta tietenkin ulkoilun. Tai no, riehumista se on sielläkin. Sohvat siirtyy ja vesikipot loiskuu kun hiljattain myös herra iso-bulldoggi on löytänyt pentujen kanssa riehumisen ilon. Benkun lempileikki on ladata täysiä makkariin ja sängyn alle niin että rappaukset rapisee ja haukkua siellä käheällä äänellään toivoen jännittyneenä, että joku tulee härkkimään sitä. Raukka kähisee siellä, eikä tajua, että nojatuoli estää taktisesti pentujen tulon makuuhuoneeseen :D Mä sitten yleensä lopulta hellyn ja yritän leikisti tavoitella Benkkua sängyn alta ja hän väistelee ja on onnessaan. No tää on kyllä oikeasti niin ylisöpöä, että ei voi edes ärsyyntyä :D  

Ruokailut.

Aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa kun isoille koirille pitäisi arvojärjestyssyistä antaa ruoka ensin, mutta pennut syövät paljon hitaammin ja niille annetaan sitä paitsi ruoka kolmesti päivässä kun aikuisille kahdesti. On myös vaatinut mielikuvitusta keksiä kaikille rauhalliset ruokailupaikat, koska Benin ja Toran välinen rauha edellyttää sitä, että ne eivät ikinä syö yhdessä. Benkku syökin nykyään makkarissa, vaikka sanotaan, että siellä ei saisi syödä vaan pelkästään nukkua ^_^

Meillä on kotona aivan järkyttävä kaaos koko ajan. Lattia on vuorattu pissa-alustoilla, leluja lojuu ympäriinsä varmaan 20 kappaletta ja koko ajan kaikki on ihan huiskin haiskin kun pennut, ja monesti tosiaan myös Benkku, riehuvat ympäri kämppää. Kuten juuri nyt kun kirjoitan tätä!  Ja en ole muuten koskaan tiennyt, että ranskispennut voivat olla näin äänekkäitä leikkiessään!! Täällä kuuluu kuulkaa sellainen murina ja haukunta, että mä vaan aamulla meikatessa väännän radiota kovemmalle :D ”Rauhallinen” aamun kahvihetki keskeytyy enkä keskimäärin seitsemän kertaa.

Tämän postauksen kirjoittamisen aikana olen ruokkinut koirat kerran, siivonnut yhdet kakat, vienyt pennut ulos, komentanut ehkä noin sata kertaa ja nauranut pari. Nyt makaan sängyllä selälläni ja mietin, että pitäis mennä nukkumaan.

Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Päälläseisomisen Suomen ennätys hei?! 

Näettekö te toistuvasti unia jostain samasta aiheesta? Mulla on nyt muutaman vuoden ajan toistuneet pari teemaa unissa. Yksi liittyy opiskeluun ja yksi lento- tai laivamatkustamiseen ja lähtöterminaalissa olemiseen. Nyt olen viime aikoina alkanut nähdä unia, joiden teemana on se, että jään yksin.

Pari viikkoa sitten näin painajaisen, jossa täytin 40 (tämä ei ole syy siihen, että kutsun unta painajaiseksi ahhah). Olimme siskon kanssa järkänneet juhlat ja illan edetessä jokainen vieras vuorollaan tuli kertomaan, miten on lähdössä kotiin. Jopa siskoni halusi lopettaa juhlimisen ajoissa, ja unessa mä jäin täydessä tällingissä seisomaan kädet levällään, että yksinkö mä lähden baariin, että ette kai te kaikki lähde.

Kerroin unesta pikkusiskolleni, joka totesi, että aika lieviä painajaisia mulla :D Totta sekin, mutta se fiilis unessa kertoo paljon enemmän kuin varsinaiset tapahtumat. Jotenkin se ydin, että kaikki lähtivät ja mä jäin yksin. Eihän tässä tarvitse Freud olla keksiäkseen, että elämäntilanteeni viimeaikainen iso muutos mietityttää mua kovasti.

Lähdin vuonna 2006 Ranskaan vaihtoon, sen jälkeen asuin siskon kanssa kämppiksenä ja sitten miehen kanssa. En ole asunut yksin yli kymmeneen vuoteen. Pelottaa helvetisti. Näen itseni uudessa kotona istumassa syksyn sysipimeässä illassa pahvilaatikoiden keskellä miettimässä, että mitä hittoa sitten. Pärjään yksin, kyllä varmaan, mutta tulee olemaan ihan saakelin outoa, ettei arjen asioita jaa samalla tavalla kenenkään kanssa. Jos Benkku makaa söpössä asennossa, niin kelle sen kerron? Tai jos töissä on raskasta. Mietityttää myös mitä teen, jos saan vaikka kovan migreenikohtauksen. Kuka hoitaa koirat silloin.

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Kohtahan se nähdään, miten mun käy! 

Mainitsin aiemmassa koiranpentu-uutisia koskevassa postauksessani, että pennun tulon lisäksi mulla on tulossa muitakin muutoksia lähiaikoina. Olen odottanut sopivaa hetkeä, jolloin maagisesti tuntuisi, että asioista on luontevaa kertoa, mutta eihän sellaista ikinä tule.

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota, että yhden pennun sijaan ainakin Instagram Storyssa jakamissani videoissa vilahtaa kaksi pentua? Ja ei, se toinen ei ole Benkku :D Kuvissa vilahteleva Benkunvärinen koira painaa kaksi kiloa ja hän on mun pennun sisko.

Mä sain jännittää melkein viimeiseen asti, kuka pennuista tulee mulle, ja lopulta selvisi, että se on brindlen värinen tyttönen, joka oli mun toiveissa alunperinkin. Hän ei sitten mennytkään sijoitukseen vaan tuli mulle <3 No kukas se punertava fawn-tyttöpentu sitten on? No hän on mun ex-miehen pentu.

Meillä meni lusikat ja kipot ja kupit jakoon tässä vähän aikaa sitten. Selvää oli alusta asti, että Benkku jää mulle ja Tora miehelle. Kun sitten varmistui, että Benkun sisko saa pentuja, mä ajattelin, että mun TÄYTYY saada tästä pentu Benkun kaveriksi. Samaa ajatteli mies, että pitäähän yksi bulldoggi taloudessa olla ja niinpä hänkin otti pentueesta tyttöpennun.

Uuden asunnon löytyminen ei ole mitenkään erityisen helppoa, ainakaan mun kriteereillä, joten toistaiseksi asumme saman katon alla minä, mies ja neljä koiraa :D Kertoilen koirakuulumisia paremmin myöhemmin, mutta nyt aluksi esittelen pennut!

Miehen pentu on nimeltään Kira von af Mustard.

Mun pentu on Fiona von af Mustard.

Mustardien sukunimi on myöskin herättänyt hämmennystä, joku luuli, että se on (mun) oikea sukunimi ja joku puolestaan, että pennut on tuotu ulkomaisesta Mustardin kennelistä :D Ahahahahhaaaa!! Oikea selitys on se, että mun oli kamalan vaikea päättää Fionalle nimeä ja kavereiden 3-vuotiaan pojan ehdotus (kummankin koiran) nimeksi oli ”Mustard”. Nauroin sille vedet silmissä, mutta niin vaan kävi, että kummasti tuo Mustard vakiintui yleisnimitykseksi sille, että missäs pahanteossa Mustardit nyt on :D Joten siitä tuli nyt sitten heidän sukunimensä, pienillä aatelislisäyksillä höystettynä tietysti. Ahahahhahahaaa!!

Tämmöistä tänne :D