Koiraystäviä · Lifestyle

Miten sujuu kaksiossa neljän koiran kanssa?

Kun selvisi, että mulla ei tule olemaan uutta asuntoa vielä heinäkuussa kaverini tokaisi, että ”haha kohta ootte siellä neljän koiran kanssa, joista kaksi on pentuja”. Mun nielaisu kuului varmaan viereiseen asuntoon saakka. Niin. Neljä koiraa. Kaksi pentua. Kaksio. Tämä kauhuskenaario toteutui ja vielä niin, että mulla ei ollut uutta asuntoa eli tietoa muutoksesta edes tiedossa. Kunnes vihdoin heinäkuun lopulla selvisi, että saan kuin saankin uuden asunnon ja pääsen muuttamaan noin syyskuun puolivälissä.


Mulla loppui loma silloin ja mietin ahdistuneena, että 7 viikkoa tätä sirkusta edessä. Kaikki sanoo, että lyhyt aika menee vaikka päällä seisten. No sitä mä olen nyt yrittänyt. Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Että miten on kuulkaa nyt mennyt. Antakaahan kun mää kerron :D


Ulkoilu.

Isoin haasteista, ehdottomasti. Mä pystyn viemään kolme koiraa kerrallaan, mies jotenkuten kaikki neljä. Tällä tarkoitan sitä, että koirat pääsevät tekemään tarpeensa ja pennut riehuvat ja syövät keppejä ja käpyjä lähimetsässä. Mitään varsinaista lenkkiä ei pysty tekemään millään. Hermot menee ehkä 8/10 lenkeistä. Hihnat on solmussa ja kakkapusseja kädet täynnä ja tietenkään me ei voida mennä minnekään ilman, että vähintään viisi ihmistä haluaa silittää pentuja. Raskainta on se, että molempien pitää käytännössä viedä kaikki päivän lenkit mutta kuitenkaan yhdessä kaikkien neljän kanssa käveleminen ei ole mikään ilo. Pienten kanssa meno on jatkuvaa pysähtelyä ja kepin syömistä ja isot haluaisivat tietty kävellä reippaasti.


Riehuminen.

Jäätävää! Siis jäätävää :D Pennut riehuvat koko sen ajan kun eivät nuku. Eli käytännössä sen koko 1h45min kun olen aamulla kotona hereillä ja taas sen ajan kun olen illalla töistä kotona, lukuun ottamatta tietenkin ulkoilun. Tai no, riehumista se on sielläkin. Sohvat siirtyy ja vesikipot loiskuu kun hiljattain myös herra iso-bulldoggi on löytänyt pentujen kanssa riehumisen ilon. Benkun lempileikki on ladata täysiä makkariin ja sängyn alle niin että rappaukset rapisee ja haukkua siellä käheällä äänellään toivoen jännittyneenä, että joku tulee härkkimään sitä. Raukka kähisee siellä, eikä tajua, että nojatuoli estää taktisesti pentujen tulon makuuhuoneeseen :D Mä sitten yleensä lopulta hellyn ja yritän leikisti tavoitella Benkkua sängyn alta ja hän väistelee ja on onnessaan. No tää on kyllä oikeasti niin ylisöpöä, että ei voi edes ärsyyntyä :D  


Ruokailut.

Aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa kun isoille koirille pitäisi arvojärjestyssyistä antaa ruoka ensin, mutta pennut syövät paljon hitaammin ja niille annetaan sitä paitsi ruoka kolmesti päivässä kun aikuisille kahdesti. On myös vaatinut mielikuvitusta keksiä kaikille rauhalliset ruokailupaikat, koska Benin ja Toran välinen rauha edellyttää sitä, että ne eivät ikinä syö yhdessä. Benkku syökin nykyään makkarissa, vaikka sanotaan, että siellä ei saisi syödä vaan pelkästään nukkua ^_^

Meillä on kotona aivan järkyttävä kaaos koko ajan. Lattia on vuorattu pissa-alustoilla, leluja lojuu ympäriinsä varmaan 20 kappaletta ja koko ajan kaikki on ihan huiskin haiskin kun pennut, ja monesti tosiaan myös Benkku, riehuvat ympäri kämppää. Kuten juuri nyt kun kirjoitan tätä!  Ja en ole muuten koskaan tiennyt, että ranskispennut voivat olla näin äänekkäitä leikkiessään!! Täällä kuuluu kuulkaa sellainen murina ja haukunta, että mä vaan aamulla meikatessa väännän radiota kovemmalle :D ”Rauhallinen” aamun kahvihetki keskeytyy enkä keskimäärin seitsemän kertaa.


Tämän postauksen kirjoittamisen aikana olen ruokkinut koirat kerran, siivonnut yhdet kakat, vienyt pennut ulos, komentanut ehkä noin sata kertaa ja nauranut pari. Nyt makaan sängyllä selälläni ja mietin, että pitäis mennä nukkumaan.

Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Päälläseisomisen Suomen ennätys hei?! 

Koiraystäviä · Lifestyle

Ihan yksin

Näettekö te toistuvasti unia jostain samasta aiheesta? Mulla on nyt muutaman vuoden ajan toistuneet pari teemaa unissa. Yksi liittyy opiskeluun ja yksi lento- tai laivamatkustamiseen ja lähtöterminaalissa olemiseen. Nyt olen viime aikoina alkanut nähdä unia, joiden teemana on se, että jään yksin.


Pari viikkoa sitten näin painajaisen, jossa täytin 40 (tämä ei ole syy siihen, että kutsun unta painajaiseksi ahhah). Olimme siskon kanssa järkänneet juhlat ja illan edetessä jokainen vieras vuorollaan tuli kertomaan, miten on lähdössä kotiin. Jopa siskoni halusi lopettaa juhlimisen ajoissa, ja unessa mä jäin täydessä tällingissä seisomaan kädet levällään, että yksinkö mä lähden baariin, että ette kai te kaikki lähde.


Kerroin unesta pikkusiskolleni, joka totesi, että aika lieviä painajaisia mulla :D Totta sekin, mutta se fiilis unessa kertoo paljon enemmän kuin varsinaiset tapahtumat. Jotenkin se ydin, että kaikki lähtivät ja mä jäin yksin. Eihän tässä tarvitse Freud olla keksiäkseen, että elämäntilanteeni viimeaikainen iso muutos mietityttää mua kovasti.

Lähdin vuonna 2006 Ranskaan vaihtoon, sen jälkeen asuin siskon kanssa kämppiksenä ja sitten miehen kanssa. En ole asunut yksin yli kymmeneen vuoteen. Pelottaa helvetisti. Näen itseni uudessa kotona istumassa syksyn sysipimeässä illassa pahvilaatikoiden keskellä miettimässä, että mitä hittoa sitten. Pärjään yksin, kyllä varmaan, mutta tulee olemaan ihan saakelin outoa, ettei arjen asioita jaa samalla tavalla kenenkään kanssa. Jos Benkku makaa söpössä asennossa, niin kelle sen kerron? Tai jos töissä on raskasta. Mietityttää myös mitä teen, jos saan vaikka kovan migreenikohtauksen. Kuka hoitaa koirat silloin.


Kaikkeen tottuu, sanotaan. Kohtahan se nähdään, miten mun käy! 

Koiraystäviä · Lifestyle

Miksi niitä on kaksi?

Mainitsin aiemmassa koiranpentu-uutisia koskevassa postauksessani, että pennun tulon lisäksi mulla on tulossa muitakin muutoksia lähiaikoina. Olen odottanut sopivaa hetkeä, jolloin maagisesti tuntuisi, että asioista on luontevaa kertoa, mutta eihän sellaista ikinä tule.

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota, että yhden pennun sijaan ainakin Instagram Storyssa jakamissani videoissa vilahtaa kaksi pentua? Ja ei, se toinen ei ole Benkku :D Kuvissa vilahteleva Benkunvärinen koira painaa kaksi kiloa ja hän on mun pennun sisko.

Mä sain jännittää melkein viimeiseen asti, kuka pennuista tulee mulle, ja lopulta selvisi, että se on brindlen värinen tyttönen, joka oli mun toiveissa alunperinkin. Hän ei sitten mennytkään sijoitukseen vaan tuli mulle <3 No kukas se punertava fawn-tyttöpentu sitten on? No hän on mun ex-miehen pentu.

Meillä meni lusikat ja kipot ja kupit jakoon tässä vähän aikaa sitten. Selvää oli alusta asti, että Benkku jää mulle ja Tora miehelle. Kun sitten varmistui, että Benkun sisko saa pentuja, mä ajattelin, että mun TÄYTYY saada tästä pentu Benkun kaveriksi. Samaa ajatteli mies, että pitäähän yksi bulldoggi taloudessa olla ja niinpä hänkin otti pentueesta tyttöpennun.

Uuden asunnon löytyminen ei ole mitenkään erityisen helppoa, ainakaan mun kriteereillä, joten toistaiseksi asumme saman katon alla minä, mies ja neljä koiraa :D Kertoilen koirakuulumisia paremmin myöhemmin, mutta nyt aluksi esittelen pennut!

Miehen pentu on nimeltään Kira von af Mustard.

Mun pentu on Fiona von af Mustard.

Mustardien sukunimi on myöskin herättänyt hämmennystä, joku luuli, että se on (mun) oikea sukunimi ja joku puolestaan, että pennut on tuotu ulkomaisesta Mustardin kennelistä :D Ahahahahhaaaa!! Oikea selitys on se, että mun oli kamalan vaikea päättää Fionalle nimeä ja kavereiden 3-vuotiaan pojan ehdotus (kummankin koiran) nimeksi oli ”Mustard”. Nauroin sille vedet silmissä, mutta niin vaan kävi, että kummasti tuo Mustard vakiintui yleisnimitykseksi sille, että missäs pahanteossa Mustardit nyt on :D Joten siitä tuli nyt sitten heidän sukunimensä, pienillä aatelislisäyksillä höystettynä tietysti. Ahahahhahahaaa!!

Tämmöistä tänne :D

Koiraystäviä · Lifestyle

Bulldoggiprinsessa

Osa mun blogin ig-seuraajista on ehkä osannut laskea 1+1, kun olen viime aikoina ja jakanut kuvia vauvabulldogeista. Vai oletteko? :D

Nimittäin tämä ”eskaloitui yhtäccii” ja viikon päästä meille tulee tyttöpentu! Pennuthan ovat Benkun siskon muksuja, eli joku heistä pääsee enonsa hellään huomaan ja kasvatukseen :D Pentujen emä Hertta on niin ihana, ja lisäksi niiiiin samanlainen kuin veljensä, että se on melkein kuin naispuolinen Benkku. Tottelevaisempi vaan :D Kyllä mä tiesin näistä pentu-uutisista kuullessani, että olisi mahdotonta olla ottamatta pentua.

Syy, miksi en ole asiasta yhtään aiemmin huudellut on se, että mä en VIELÄKÄÄN TIEDÄ, kuka näistä kolmesta tytöstä meille tulee!!! Kasvattaja sijoittaa tytöistä yhden ja hän ei ole vielä tähänkään päivään mennessä ole osannut päättää, kenet. Pennut ovat nyt 7 viikkoa ja 1 päivän vanhoja ja luovutus on viikon päästä. Mä en missään nimessä halua sijoituskoiraa ja mun on siis pitänyt vain yrittää pitää hermoni kurissa ja odottaa. Ja odottaa. On ollut yllättävän vaikeaa, kun ei saa eikä voi kiintyä pennuista kehenkään, koska sitten jos juuri se sijoitetaan… Enhän mä ole edes nimeä voinut päättää, kun en edes tiedä, kumman värinen pentu mulle tulee :( Sain muutama päivä sitten ihan oikeasti ihan itkuraivarit, kun harmitti niin paljon, etten tiedä kenen naamaa näistä kuvista tuijotella haaveksien ja kenet kuvitella omaan syliin istumaan. Mä oon tämmöinen tunteellinen hölmö, tiedetään, ja välillä se aiheuttaa mulle hankaluuksia.

Mutta nyt kyllä loppuu onneksi kasvattajankin harkinta-aika, koska pennut luovutetaan viikonloppuna :D Joku sieltä nyt kumminkin tulee, ja yritän ajatella niin, että kaikki kolme tyttöä ovat yhtä ihania, kun edes kasvattaja ei osaa päättää sitä ”parasta” :)

Mulla on tässä samassa syssyssä tulossa muitakin isoja muutoksia. Mutta kerron niistä sitten ajallaan myöhemmin.

Jei juhlia · Koiraystäviä · Lifestyle

Koirien syntymäpäivät ja vaikeus kutsua vieraita

Mä olen järjestänyt koirille syntymäpäiväjuhlat jo niin monena vuonna, että en näe siinä mitään ihmeellistä. Toisinaan keskustelukumppanin reaktiosta muistuu mieleen, että ehkä tämä ei olekaan ihan jokaisen koiranomistajan heiniä :D En tämän vuoden bileissä muistanut edes ottaa kunnollisia valokuvia ja ajattelin, että ehkä en tee juhlista postausta. Sain kuitenkin eilen niin kivan pyynnön kirjoittaa jätkien juhlista, ja koska te arvontapostauksen kommenteissa yllätitte mut toivomalla niin paljon koirajuttuja, päätin tehdä tällaisen fiilistelypostauksen aiheesta.


Jätkät heräilivät vappuaattona normaalin väsyneinä. Tältä meillä näyttää joka aamu, eikä omistajaa todellakaan revitä ylös ja ulos vaan ihan toisinpäin! :D

Benkku puki juhliin vaaleanpunaisen krakan ja Tora mustan mirrin. :D <3 Meno oli kuitenkin niin hurjaa, että kuteet riisuttiin pian kiristämästä.


Bulldoggi edusti sylivauvana ja oli mielissään, kun sai rapsutuksia joka puolelta :)

Vielä enemmän hilpeyttä herätti kuitenkin 40-kiloinen herrasväen sylikoira Tora, joka oli maailman eniten innoissaan kun tuli vieraita, jotka eivät hätkähtäneet hänen läheisyydenhakuisuuttaan :D Olisitte nähneet, miten onnellinen se oli <3

Pojat saivat hitsin kivoja lahjoja, luita ja leluja. Benkun lemppari oli pinkki pallo, jossa on GWITTEWIÄ.


Koiranomistajan ei muuten ole aina helppo kutsua kotiinsa vieraita. Se on mulle todella stressaavaa, jos meille tulee ihminen, joka pelkää tai vierastaa Beniä ja Toraa. Tora on huoleton  ja iloinen veikko, joka rakastaa kaikkia, mutta herran iso koko tai innostuneisuus voi olla ihmisille liikaa. Beni sen sijaan on aivan älyttömän tarkka lukemaan ihmisten tunnetiloja. Se aistii HETI, jos tyyppiä pelottaa tai jännittää ja alkaa sellaisessa tilanteessa itsekin miettiä, että ahaa, tässä tilanteessa ON jotain pelättävää. Jos sen sijaan vieras marssii meille ihan pokkana, Benikin on ihan cool. Pahinta on, jos vieraat jäävät jäykkänä eteiseen seisomaan hiljaa, tuijottavat koiraa ja lopulta kurottavat ylhäältä kättä sitä kohti (on muuten tosi yleinen reaktio jos ei ole kokemusta koirista)!

Koirien synttäreille on joka vuosi kutsuttu nimenomaan heistä pitäviä ihmisiä ja sellaisia, joiden pärjäämistä mun ei tarvitse koko ajan seurata ja jännittää. Toki komennan ja paimennan koiria tarvittaessa, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Tässä vielä ”viralliset” kuvat pentu vs. nyt:

Tora 3 vuotta.

Beni 4 vuotta.

Sellaiset hulinat meillä tänä vuonna! Saatteko te muuten koskaan päänvaivaa koirien kanssa olemiseen tottumattomien ihmisten vierailuista?