Avautumista · Ruoka ja juoma

Ruokavalion Remonttireiska

Oikeastaan ei voida puhua remontista, vaan siitä, että ruokavalio räjäytetään dynamiitilla taivaan tuuliin ja se rakennetaan alusta uudelleen. Tai siltä musta nyt on välillä tuntunut. Ennen kuin kerron, mitä tämä räjäytys konkreettisesti tarkoittaa, valotan hieman asian taustaa. Blogissani kerran jos toisenkin mainittu kosmetologini Cindy opiskeli jonkin aikaa sitten myös ravintovalmentajaksi. Siskollani oli – tarkemmin hänen asioistaan puhumatta – terveydellinen ongelma, johon hän päätti hakea apua ruokavaliosta. Sisko kävi Cindyn luona, hänelle katsottiin sopiva ruokavalio, ja ”edistymistä” seurattiin. Kävikin niin uskomattomasti, että siskolta poistui sekä terveysongelma että muutama kilo painoa siinä sivussa vahingossa. Tästä on aikaa ehkä puolitoista vuotta. Eli mulla kesti puolitoista vuotta tapella itseni kanssa jos mä saan jotain iloa suklaasta, niin mähän syön suklaata -asenteesta nykyiseen jos suklaasta tulee mulle paha olla, niin totta hemmetissä jätän sen syömättä -asenteeseen. Haluan vielä painottaa, että ihmiselle, joka ei ole halunnut miettiä, mitä suuhunsa pistää, tässä on oikeasti ollut aikamoinen demonien kamppailu, tahtojen taistelu jamitänäitäon. Ennen kuin sitten (myös siskoni sanoin) kuminauha katkesi, ja päätin varata ajan Cindyn ravintovalmennukseen.

Ja jos joku ei saanut käsitystä, mikä oli lähtötilanne, niin laitetaanpa tähän blogissa joulukuussa 2012 ollut kuva mun herkkukaapista. Mä en juuri koskaan syö isoja määriä mässyä kerralla, mutta syön sitä JOKA päivä. Tai siis olen syönyt. Ja tykkään niin suklaasta, lakusta kuin irtokarkeista, puhumattakaan kakuista tai cupcakeista. You name it, I like it.

Nykyisin herkuttelen (?) sitten näillä. Eli raakasuklaalla ja pähkinöillä.

Syy, mihin lähdin hakemaan ruokavaliosta apua oli yleinen jaksamattomuus ja energian puute. Kakkosjuttuna tuli sitten kiukutteleva, näppylää puskeva ihoni. Varasin ravintovalmennusajan heti ensimmäiselle lomaviikolleni kolme viikkoa takaperin, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen ajan ja energian, että ylipäätään jaksan ajatella ja toteuttaa minulle tosi isoja muutoksia. Pidin viikon verran ruokapäiväkirjaa, jota sitten analysoimme, ja mietimme, mitä pitäisi korjata, muuttaa ja lisätä.

Tässäpä Cindyn ohjeet pähkinänkuoressa:

– sokeri pois
– maitotuotteet pois
– lisää proteiinia (ja paljon!)
– enemmän ruokaa ylipäätään
– isompia ruoka-annoksia

Hyvää ruokavaliossani oli:

– syöminen painottuu aamupäivään ja alkuiltapäivään, ei iltaan
– juon paljon vettä
– syön säännöllisesti

Olen oikeastaan aina syönyt usein ja melko pieniä annoksia. Viime vuosina annokset ovat kuitenkin kutistuneet entisestään, ja proteiinin puutteesta johtuen mulla on ollut nälkä 247. Nälkäisenä sitten tulee helpommin mentyä kaapille hakemaan vähän suklaata tai muuta sokeria. Joka taas aiheuttaa verensokerin nopean nousun, nopean laskun, ja sitten onkin tosi väsynyt olo ja taas nälkä.

Olen tullut tutuksi Ruohonjuuren ja verkkohyvinvointikauppojen kanssa, joista olen ostanut kuvassa näkyvää vehnänorasjauhetta, viherjauhetta ja hampunsiemeniä. Lisäksi olen saanut siskon stashistä proteiinijauhetta, jota pitää ihan näillä näppäimillä ostaa lisää. Nappimuodossakin on uutta ”ruokaa” tullut nautittua, nimittäin sain kehotuksen ottaa päivittäiseen käyttöön maitohappobakteerit ja omega3-valmisteen. 

Tässä näkyy aamiaiseni eli smoothie, jota on ryyditetty proteiinijauheella, hampun siemenillä ja vehnänorasjauheella. Pohjana oli tällä kertaa kiivi, persikka, omena ja kourallinen viinirypäleitä. Niin ja mukissa oleva musta juoma on ihan kahvia ;)

Haha, tämä kuva oli pakko laittaa, taustalla näkyy uusi ystäväni tehosekoitin ja etualalla ”karkkeja” eli Cocovin Trailmixiä aiheeseen sopivassa astiassa ;)

Olen ollut nyt tasan kolme viikkoa syömättä sokeria, lukuun ottamatta kaksi viikkoa sitten maistamaani siskon hääkakkua (oikeasti vain pari pientä lusikallista) ja viime viikolla syömääni pientä palaa äidin leipomaa marenkikakkua. Oli syntymäpäiväni :) Ensimmäiset 10 päivää menivät helposti, sitten oli noin viiden päivän jakso, etten juuri ajatellut muuta kuin sokeria. Näin joka yö unta jättimäisistä vaahtokarkeista ja siitä, miten kauhon suuhuni kakkua tai muita herkkuja. Olisin voinut syödä ihan mitä vain makeaa. Mutta en syönyt. Monta kertaa olisi ollut tosi helppoa sanoa kyllä kiitos, vaikeampaa on sanoa ei kiitos. Kaikki ovat tottuneet siihen, että tykkään herkuista, ja siksi mulle niitä usein myös tarjotaan. Nyt on ollut jo vähän helpompaa, mutta en sano, etteikö joka päivä tekisi monta kertaa mieli lakua, irtokarkkeja tai sitruunamarenkikakkua.

Olosta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, koska lomalla nyt yllättäen jaksaminen on vähän eri luokkaa kuin arkena. Ensi viikolla menen taas töihin, ja ensijärkytyksen jälkeen pystyn varmaan vähän jo sanomaan, huomaanko mitään. Ihoni sen sijaan on reagoinut muutokseen vahvasti, eli puskemalla finniä kuin oja leskenlehteä keväällä. Näppyjä on tullut kaiken lisäksi ihan eri paikkoihin kuin yleensä, esimerkiksi hartioihin ja käsivarsiin. Tosi kiva varsinkin näin kesällä :( Cindy lohdutti, että tämä ihon reagoiminen on täysin normaalia ja ohimenevää. Itse asiassa käsivarsien näpyt ovatkin jo paranemaan päin, eikä uusia ole tullut. Katsotaan miten tästä eteenpäin.

En oikein tiedä, miksi kirjoitin tästä blogissa. Ehkä siksi, että tämä on itselleni niin iso asia, ja vaikuttaa toivottavasti toisaalta ihooni, josta täälläkin usein valitan. Kiitos ja anteeksi :) Kertokaa, jos teille heräsi ajatuksia.

14 thoughts on “Ruokavalion Remonttireiska

  1. Valtavan mielenkiintoinen aihe! Täällä ilmoittautuu toinen sokerihiiri, joka myös on vähentänyt kesän aikana herkuttelua. Oon hirveä tilastonikkari. Koska muutenkin istun koneella, niin on helppo merkata syömiset Nutris-nimiseen ohjelmaan, siellä on myös hyvin tietoa, mitä ravintoaineita kannattaa syödä. Palkeista näkee hyvin puupääkin (eli minä), onko syönyt oikeanlaista ravintoa päivänaikana. Toi proteiinin vähyys takuulla on yhteydessä karkkihimoon, nyt kun sanoit, niin itselläkin oli protskut tosi vähissä ennenkuin aloin taas vaihteeksi kirjaamaan syömisiäni. Itseähän olen tehnytt tuota ”kirjaustyötä” jo seitsemän vuotta sitten, kun laihdutin ohjelman avulla vuoden aikana 17 kg… Nyt ei tarvi painoa lähteä, tosin sitäkin on ”vahingossa” tippunut 2 kg, mutta halusin hieman tarkkailla pitkän ajan jälkeen syömisiäni.Jännityksellä jään odottamaan miten arkesi lähtee rullaamaan töiden alettua. :)

    Tykkää

    1. Kiitos vertaistuesta Jonna! Mä olen vain päivitellyt ainaista nälkääni ja toivonut saavani jostain jonkin pillerin, joka veisi sen mennessään. Siis kun IHAN KOKO AJAN ei kukaan pysty ihan käytännönkään syistä syömään. Ja se nälästä johtuva paha olo ja kuvotus…olen pari kertaa ollut ihan lähellä pyörtyäkin. Tämä kaikki johtuu luultavasti vain siitä, että proteiinin saantini on ollut ihan minimaalista. Ja onko ihme, että salitreenin jälkeen on väsyttänyt kahta kauheammin, kun muut sanovat saaneensa siitä energiaa?En ole vuosiin syönyt lainkaan punaista lihaa ja pidän kasvisruoista. Sitä suuremmalla syyllä proteiinin saantiin pitää kiinnittää erityistä huomiota, ja sen aion nyt tehdäkin :)

      Tykkää

  2. Tosi kiinnostava postaus! :D Mäkin oon miettinyt tota sokerin pois jättämistä… Vaikken ookaan sokerihiiri, niin kyllä se silti on vaikeeta, kun välillä vaan tekee mieli! :P Ajattelin just ehdottaa sulle punasta lihaa sokerihimoon, mut sit luin, ettet syö sitä :P Oon huomannut, et jos punanen liha jää pois, niin sokerihimo yltyy eksponentiaalisesti! En kyllä syö paljoa punaista lihaa, koska se on muuten niin epäterveellistä. :P

    Tykkää

    1. Kiitos, kiva kuulla, että kiinnosti, vaikkei kosmetiikkaa käsittelekään :)Sokeri on oikeasti huumetta!! Tai ainakin mun oman kokemuksen mukaan mieliteko on _jäätävä_. Punainen liha olis tosi jees, varsinkin kun mulla on raudan puutetta, mutta olen jo 16 vuotta ollut ilman, niin tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta aloittaa taas…

      Tykkää

  3. Mä jätin karkit pois reilu vuosi sitten. Tai oikeastaan suklaahan se ongelma oli… Ei tosin siinä mielessä, että olisin lihonut tai että mulle ois tullut paha olo siitä, vaan siksi että vaan söin sitä ihan liikaa. Siis levyn päivässä. Eikä ikinä tullut fyysisesti paha olo :D Ajattelin sitten, että en halua olla riippuvainen mistään aineesta ja jätin kaikki karkit samoin tein pois. Olosta en osaa sanoa mitään, tai että ainakaan mitään huomattavaa parannusta ei syntynyt mutta rahaa ainakin säästyy enkä enää tunnesyöpöttele niin paljoa :)Tsemppiä sulle ruokavaliomuutokseen! Mä en ikinä pystyisi noin tiukkaan, esim. maitotuotteita en mistään hinnasta jättäisi pois. Lisäksi en halua liikaa ajatella syömisiäni, kun pelkään että obsessoidun. Ja muutenkin tulee syötyä liian vähän, että jos pääsis ees siihen tilanteeseen että söis tarpeeksi niin jaksaisi paremmin :)

    Tykkää

    1. Mullakaan kyse ei ole painon pudotuksesta tai siitä, että söisin sokeriövereitä ja sitten olisi paha olo. Tarkoitin tuolla tekstissä sitä, että verensokerin heittelyt saa huonon olon ja väsymyksen aikaan. Syön itse asiassa herkkuja tosi maltillisesti kerrallaan, mutta USEIN ;)Kiitos tosi paljon Elisa! Mullakin oli kontrollifriikkinä pelkona juuri tuo, että elämäni alkaisi pyöriä pelkän ruoan ympärillä, ja juuri sen takia en ole aiemmin halunnut yhtään miettiä mitään ravintoarvoja tai muuta. Mä olen aika joko-tai-ihminen. Olen pari kertaa nuorempana äärimmäisessä stressitilanteessa lopettanut syömisen lähes kokonaan, ja sellaista en halua enää koskaan!

      Tykkää

  4. Jesss, mä jo vähän odottelin tätä ravintopostausta =D Ja täytyy kyllä kehua, et oot kunnioitettavan hyvin pitäny kiinni tosta ruokavaliosta!! Lohdutuksen sanana täytyy sanoa, et luultavasti voit myöhemmin varovasti lisäillä esim. niitä maitotuotteita ruokavalioon. Ainaki mulla se meni just niin. Niin ja toi makeanhimo mulla ainakin korreloi aika paljon siihen, miten paljon sitä tulee syötyä. Kun on pitkä aika, ettei oo syöny, niin ei tee oikeestaan mielikään. Ja mullakin punainen liha pitää parhaiten nälkää… Ja kyllä mä sitä vetelenkin ihan urakalla =P

    Tykkää

    1. Kiitos Rössö! Sä oot mun esikuva :)Ja tiedätkö oot ihan oikeassa siinä, että nälkäisenä juuri tuntuu, että voisi syödä MITÄ VAAN, missä on sokeria. Eli pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että syö tarpeeksi. Miten se onkin niin vaikeaa?

      Tykkää

  5. Hehe, eilen ku kerin 2 tuntii yhtä hemmetin matonkudevyyhtii (=D) nälkäsenä, niin oisin oikeesti voinu syödä ihan mitä vaan, kuhan siit ois saanu äkkii sokerii… Olin jo ratsaamassa herkkukaappii, kunnes muistin, et mullahan on ruokaa valmiina jääkaapissa =) Ja siis mullehan ei tuota mitään ongelmii syödä isoja annoksia =P Haahhhahahaaa!!

    Tykkää

    1. Ahahhahahahahhahahaaaaa!! Mulle käy usein samalla tavalla, alan nälkäisenä ihan niiteissä tehdä jotain nopeaa ruokaa, ja yleensä juuri kun saan kamat pannulle, niin muistan, että jääkaapissa on valmista ruokaa :D

      Tykkää

    2. Se kudevyyhdin keriminen on niin karmeeta! I feel your pain Reetta! :D Mun pitää kanssa mennä ravintoterapiaan, koska noi kaikki jutut näyttää niin hyviltä! Mä tykkään terveysruuista, mut yks kokki hankaloittaa mun terveellisiä elämäntapoja. Vika ei siis todellakaan oo mussa, mutta joku vois vähän kattoo mitä mä syön. Oot kyllä pärjännyt hienosti sun valion kanssa!

      Tykkää

    3. Jenni sun pitää nähdä tämä mahdollisuutena, ei ongelmana ;) Eli innostat kokin kokkaamaan sulle terveysjuttuja! Sanot sille, että ”ei voi maistua hyvältä”, niin se varmasti haluaa todistaa sun olevan väärässä :)

      Tykkää

  6. Mä rakastan ruokapostauksia! :) Tosin, pitkäksi aikaa sain ihan totaalikyllästyksen, raakaruokailin joitain vuosia ja silloin tuli pyörittyä niissä piireissä ihan liikaa. Meinaan oksentaa aina kun kuulen sanan superfoodi. :D Joo, se homma on ihan uskontoa.Ruokavaliosi kuulostaa mielenkiintoiselta, jään odottamaan ’Päivä Sallan lautasella’ -postausta! :) Mutta, mistä olen eri mieltä kuin monet uuden aallon ravintoterapeutit (en siis tiedä mitä koulukuntaa Cindy edustaa), on se että uskon enemmän ihan vaan tuoreen ruoan parantavan voimaan, en niihin kuivattuihin, jauhettuihin ja toiselta puolelta maapalloa raahattujen ’supereiden’. Eli siis mustikat, omenat, tomaatit ja salaatit jyrää! :)Mutta nyt pari vuotta olen kapinoinut ja syönyt ihan kamalasti kaikkea epäterveellistä. Olet oikeassa, sokeri on huume.

    Tykkää

    1. Joo, olen nähnyt jossain sanonnan ”superfood or like our parents call it, food.”, ja pitää hyvin paikkansa! Olen samaa mieltä, mitä lähempää, sen parempaa! Hmm, tuollaisen lautaspostauksen voisin vaikka tehdäkin :) Tosin pelkään, että sitten mua moititaan, että syön kuitenkin liian vähän protskua tms ;)Mulla on ollut niin järkyttävä makeanhimo nyt pari päivää, että olen meinannut kuolla! Tänäänkin oli varsinaista luonteenkasvatusta olla äidin synttäreillä, kun pöydässä oli mansikkatäytekakku, bebe-leivoksia (mun IHAN lemppareita) ja pähkinä-suklaaleivoksia. Serkkutyttö söi vielä berliininmunkkia ja toinen jäätelöä. Mä join mustaa kahvia ja itkin sisääpäin. ;)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s