Kroatia mielessäin

10/02/2017 Salla11 kommenttia

Vitsit, mulla on ihan sikakiva reissu tiedossa!! <3 En muista oliko idea alunperin mun vai Rössön, mutta keksittiin, että olisi kiva lähteä aurinkolomalle vauvan ollessa vielä sen verran pieni, ettei hän kävele ja ruokakin kulkee jääkaappeineen mukana ;) Jollain ihmeen konstilla saatiin myöskin vauvan isä innostumaan ajatuksesta, ja niinpä meillä on nyt sitten varsin sekalainen seurakunta lähdössä lomalle kesän alussa!

Kriteereinä oli Eurooppa ja jostain syystä päädyttiin yksimielisesti Kroatiaan. Tai siis näin luulin, lentojen varaamisen jälkeen selvisi, että isä luuli meidän olevan menossa Kreikkaan ahahahhaha!! No siis, Kreikka oli myös vaihtoehtojen listalla, mutta Kroatia on uusi maa meille kaikille ja kiinnosti myös kirkkaiden vesiensä ja luonnonnähtävyyksiensä takia. Kroatiassa on ilmeisesti vähintään miljoona kiinnostavaa lomakohdetta ja siellä on helppo tehdä kaikenmaailman saarihyppelyitä ja vaihdella asemapaikkaa. Tällainen liikkuva tyyli ei ollut nyt meidän juttu osittain siksi, että halutaan siirtymistä mahdollisimman kivuttomia, koska on ihan mahdoton sanoa, millaista matkustaminen vauvan kanssa tulee olemaan. Toinen syy on se, että ainakin itse haen lomalta ensisijaisesti valoa (!!), lämpöä ja hermolepoa. Mä olen oikeasti aika tylsä matkustaja, olen täysin tyytyväinen altaalla soodalasi kädessä, enkä todellakaan tarvitse äksöniä jokaiselle päivälle. Enkä edes halua! Jotenkin arki on niin hektistä kellon kanssa juoksemista, että en missään nimessä halua lomamatkalle samanlaista fiilistä. Näistä syistä valitsimme kohteeksi Vodicen, joka on rannikolla aika lähellä Splitiä.

Yksi syy valintaan oli vielä tämä. Krkan kansallispuisto, joka on lähellä ja joka näyttää UPEALTA. En niinkään välitä museoista tai kirkoista, vaan parhaat nähtävyydet lomalla ovat tällaisia luonnonpaikkoja. Pargan lomallakin paras juttu oli kuolemattomuuden virta, josta voi kurkata kuvia täältä.

Edullisemmalla olisimme päässeet, jos olisimme majoittuneet yhteen huoneeseen lisävuoteella tai huoneistoon. Onneksi olimme Rössön kanssa 100 % yksimielisiä siitä, että on kiva, että edes joku/jotkut saavat lomalla nukkua, joten päädyimme kahteen erilliseen huoneeseen. Tämä on siksikin hyvä vaihtoehto, että mun huoneessa, jonka olen leikkisästi nimennyt paniikkihuoneeksi (AHAAHAHAHHAHAA), saa sitten väsynyt äiti tai isä ottaa vaikka päikkärit tai tulla joksikin yöksi nukkumaan. Jos vauva valvottaa, ei ole mitään syytä siihen, että kaikkien kolmen aikuisen pitäisi myös valvoa 247.

Mun mielestä on myös tosi kiva lähteä kolmen aikuisen voimin, jolloin jokainen saa omaa aikaa. Mä tietenkin katson vauvaa vuorollani, jolloin vanhemmat pääsevät vaikka illalliselle kahdestaan ja sitten mä voin olla isän apuna ja seurana jos Rössö haluaa lähteä vaikka melomaan. Joustoa, joustoa, sitä kolme aikuista tuo :)

Ihan käsittämättömän siistin näköistä! On upeaa nähdä paikkoja, joita voi vaan tuijottaa suu auki ja miettiä, että OIKEESTI??? :)

Krkassa menee varmasti yksi päivä ja läheisessä, hieman isommassa kaupungissa Sibenikissä ehkä toinen. Muuten varmaan vaan chillataan Vodicessa, siellä on kuulemma tosiaan hyvät melontamahdollisuudet (Rössölle) ja snorklausmahdollisuudet (mulle jos uskallan :D). Toki saa antaa muitakin vinkkejä, jos joku on tuolla päin lomaillut! :)

Reissuun on vielä aikaa vaikka kuinka, mutta kyllä se vaan niin on, että on ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa. Mulla ainakin parani fiilis välittömästi, ihan hassua :)

Onko teillä reissuja tiedossa? :)

Kuvat: http://www.vodice.hr

Peseekö Sensai Diorin? Parhaan ripsivärinpohjustajan metsästys vol 47

08/02/2017 Salla11 kommenttia

Muistatte ehkä, että olen jo vuosia ollut vannoutunut Diorin ripsivärinpohjustajan, Lash Plumping Serumin käyttäjä. Jokin aika sitten vertailin Dioria ja sen varsin varteenotettavaa kilpailijaa, Blincin Black Lash Primeria. Tykkäsin edelleen Diorin lopputuloksesta eniten, mutta Blincin musta väri oli kieltämättä todella iso plussa, koska päälle sudittavalla ripsivärillä ei tarvinnut muistaa peittää kaikkea valkoista massaa.

Postauksen kommenttiboksissa Jonna kertoi tykkäävänsä eniten Sensain primerista. En muistanut edes kuulleeni aiemmin Sensain tuotteesta, joten tokihan nyt se piti sitten pyytää testiin ja kokeilla :D

Sensain Eyelash Base 38´ C:ssa on massaa 6 ml ja hinta on 26 €. Diorilla vastaavat speksit ovat 10 ml ja n. 40 € ja Blincillä 5 ml ja 28,70 €. Jos laskee litrahinnan, niin suhteessa edullisin näistä kolmesta on Dior ja kallein Blinc. Sain pikkusiskolta rakentavaa kritiikkiä siitä, että en läheskään aina mainitse tuotteiden hintoja, ja hinta on kuulemma aika tärkeä asia. Yritän nyt siis tsempata tässä asiassa ;)

Kaikki kolme harjaa ovat ihan omanlaisensa. Sensain massa on valkoiseen Dioriin verrattuna näkymättömämpää ja luonnollisempaa, ja sen saa peitettyä helpommin.

Tässä ripsillä Sensain pohjustaja ja MAC Instacurl Lash. En ensin oikein pitänyt Sensain pohjustajan harjasosasta, mutta hyvin se kuitenkin toimii kun pääsee yli ”oudosta” muotoilusta :D Ripset ovat pitkät, erotellut ja yleisvaikutelma on erittäin siisti. Sensain ehdoton valtti onkin mielestäni siisti ja huoliteltu yleisilme. Ripset ovat näyttävät, mutta luonnolliset ja kauniit. Jos käyttää 38-ripsiväriä, on tämä loistotuote, koska se on 38-tuote itsekin. Eli lähtee ripsistä lämpimällä vedellä. Itse käytän normaaleja vesiliukoisia ripsivärejä, joten tämä ominaisuus sinänsä on itselleni turha, mutta ei myöskään haittaa käytössä mitenkään.

Kuten totesin jo Diorin ja Blincin välisessä vertailussa, Blincin kanssa ripsistä tulee tuuheat ja huolettomat, minkä ominaisuuksien kustannuksella siisteys kärsii vähän. Oikealla oleva Dior pidentää parhaiten ja kuvasta huomaa, että tuote oli mulla ollut käytössä jo jonkin aikaa, nimittäin kun se on ollut vähän aikaa avattuna ja käytettynä, ripsistä tulee vielä tuuheammat kuin uuden kappaleen korkatessaan. Ylipäätäänkin ripsivärinpohjustajat eivät minusta ole parhaimmillaan heti avattuna :)

Jos voisin, niin pitäisi Sensaita arkipohjustajana, kun sen saa Dioria helpommin ripsivärin alle piiloon ja helposti kauniin siistin lopputuloksen. Dior olisi käytössä silloin, kun haluaa näyttävyyttä ja pituutta ja on aikaa nyhvätä vähän enemmän. Koska kuitenkin ripsiin laitettavia tuotteita ei suositella käytettävän kuin enintään 6 kk, ja itse en käyttäisi yli neljää, ei kahta pohjustajaa saa millään käytettyä tuossa ajassa. Näyttää siis (HUOH!!!!!!) edelleen siltä, että ostan EDELLEEN Dioria jos vain pääsen tax free -myymälän halvempien hintojen ääreen ja muutoin Sensaita. Mua alkoi jo ihan väsyttää, kun ei Dioria parempaa vain tunnu löytyvän! :D Olinkin jo ajatellut, että nyt saavat primertestit vähäksi aikaa olla tässä, mutta eiköhän sitten Lumene lanseerannut ripsivärinpohjustajan ja lähetti sen vielä mulle pyytämättä testiinkin! Joten nojoo, kaipa sitä nyt sen vielä voi testata ;D

Mikä näistä näyttää teidän mielestänne parhaalta? Ja uskallanko enää edes kysyä: onko muka olemassa joku vielä parempi? :D

Blinc ja Sensai saatu blogin kautta, Dior ostettu itse.

Lifestyle

Rössön baby

06/02/201705/02/2017 Salla26 kommenttia

Rössön vauva on täällä! Hän on pikkuinen tyttö. Ja musta tulee kummitäti <3

Kaksosten kesken jotkut asiat ovat eri lailla. Esimerkiksi en ole missään vaiheessa saanut pyyntöä, että tulisinko kummiksi (aika hauskaa itse asiassa :D). Olen vain koko raskauden ajan tiennyt, että tulen. Ja Rössö on tiennyt, että se on itsestäänselvää. Samoin mulle on ollut selvää tietyt vauvan nimeen ja muihin asioihin liittyvät jutut, vaikka niistä ei ole keskusteltu. Jotkut jutut vain tietää :)

Mä olen täti jo ennestään, joten sinänsä tämä on mulle ”tuttu juttu”. Kaksossiskon vauvassa on kuitenkin jotain aivan extrajännää. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta se on lähimpänä mun omaa lasta, mitä kukaan voi olla. Uteliaana tuijottelen pikkuisia kasvonpiirteitä ja etsin ominaisuuksia, jotka ovat siskoltani peritty, ja voivat siten olla samanlaisia kuin mulla. Vitsi olisi supersiistiä, jos meissä olisi vauvan kanssa samaa näköä :) Rössö esimerkiksi on todella paljon tätimme näköinen, joten ihan hyvin on mahdollista, että mä ja vauvakin ollaan samikset <3

Olen nähnyt ja pidellyt vastasyntynyttä vauvaa monet kerrat, mutta aina yllätyn siitä, miten piiiiiiiieniä he ovat. Pääkin on aivan pikkuriikkinen puhumattakaan sormista tai varpaista. Vauvat kasvavat niin nopeaa vauhtia, että kohta tämäkin neiti on pulskaposkinen touhottaja, joka huitoo pulleilla käsillään ympäriinsä. Älytöntä.

Ihan hassua, että mulla jotenkin loppuu sanat tässä kohtaa ihan täysin. Tavallaan tämä uusi perheenjäsen on oudointa mutta kuitenkin luonnollisinta, mitä voi olla.

Ps Synnytyslaitokselle voi tuoreelle äidille viedä tuomisiksi muutakin kuin kukkia. Mä vein salmiakkia ja sushia :D <3

Kosmetiikan nettishoppailut · Luomivärit · Meikit · Päivän meikki · Too Faced

Sweet Peach ja pari persikkaista arkimeikkiä

04/02/201704/02/2017 Salla17 kommenttia

En muista milloin olisin himoinnut jotain kosmetiikkatuotetta niin paljon kuin tätä. Huusin ooooo jo viime kesällä, kun Too Faced julkaisi limited edition Sweet Peach -paletin, joka myytiin erittäin nopeasti loppuun. Nyt talvella, kun merkki ilmoitti ottavansa kokonaisen Sweet Peach -kokoelman vakiovalikoimaansa, tiesin, että tämä paletti on saatava. Monen mutkan ja epäonnisen Sephora-tiedustelun kautta ja jälkeen sain vihdoista viimein palettini tällä viikolla, kun meidän kaikkien oma persikkakuriiri Henna auttoi ja hoiti. Harva ymmärtää todellista kosmetiikkaan kohdistettua raastavaa pakko saada -meininkiä niin hyvin kuin toinen bloggaaja. Mä tosin koin hikoiluttavia päiviä, kun paletti oli Hennan kotona, mutta en millään päässyt sitä heti hakemaan pitkän välimatkan takia. Ihan hyvää luonteenkasvatusta mulle hahaa.

Jokos olette lukeneet Sweet Peachista sata arvostelua? Vaikka tosin Too Facedin tuotteet ovat sen verran hankalasti saatavilla, että ehkä ette nyt ihan sataa kuitenkaan? Tämän saadakseen täytyy osua sopivaan Sephoraan (joissain on niin pieni valikoima, että kaikkea ei ole) tai me matkustamattomat voimme tilata omamme Puolan Sephorasta (postikulut parikymppiä) tai sitten Selfridgesiltä Briteistä, josta me tilasimme, kun Henna sai sieltä jollain supervip-koodillaan ilmaiset postikulut. Puolan Sephorasta nämä olivat loppukin vielä tässä vähän aikaa sitten. Hintaa paletille tuli n. 45 euroa.

White Peach / Luscious / Just Peachy / Bless Her Heart / Tempting / Charmed, I´ m sure
Nectar / Cobbler / Candied Peach / Bellini / Peach Pit / Delectable
Peaches ´ n Cream / Georgia / Caramelized / Puree / Summer Yum / Talk Derby To Me

Paletti on jännä sekoitus persikkaa, ruskeaa, shampanjaa, vihreää ja violettia. Sävyistä 10 on shimmerisiä, 6 mattaisia ja 2 glitterisiä. Mulla ei ole kauheasti kokemusta Too Facedin luomiväreistä, mutta kiinnitin huomiota pariin asiaan. Ensinnäkin mattaiset sävyt ovat NIIN kermaisia, että voisin kuolla. Siis aivan sairaan ihana koostumus. Shimmeriset hohtoluomivärit ovat aivan upeita ja kauniita, mutta eivät ihan kaikki aivan niin pehmeitä kuin odotin. Täytyy kokeilla vähän erilaisia siveltimiä näiden kanssa!

Ai niin! Yksi tärkeä asia. Tämä tuoksuu! :D Vähän jännitin etukäteen, että millainen tuoksu mahtaa olla, mutta jos tiedätte Haribon sokeripäällysteiset persikan muotoiset ja makuiset karkit, luomiväripaletti tuoksuu ihan samalta! Ihan hauska tuoksu siis, eikä sitä mitenkään haista enää siinä vaiheessa kun on meikannut :)

Tässä swatchit sävyistä, joista tuli ensimmäisinä mun lempparit eli vasemmalta lukien:
ylärivissä Just Peachy, Candied Peach, Luscious, Cobbler ja Bellini
alarivissä Peaches ´n Cream ja Georgia

Voi että kun olisi hyvä värisilmä ja osaisi leikkiä tällä paletilla sen vaatimalla tavalla heti alkuun! Mun on kuitenkin parempi aloittaa ”ilmiselvistä” yhdistelmistä ja kasvatettava erilaisia variaatioita sitten ajan kanssa. Persikan ja violetin yhdistelmä on yleisesti aivan älyttömän kaunis, ja sellaisen tekeminen himottaa just nyt eniten :)

Olen kirjoitellut blogiin aiemminkin hullaantumisestani persikan sävyisiin meikkeihin. Tykkään persikasta tosi paljon ja lisäksi koen, että se myös sopii mulle, niin huulille, poskille kuin luomillekin. Tein tietenkin ensimmäisenä kokeiluna meikin, johon ymppäsin molemmat persikan sävyt, hohtavan Just Peachyn liikkuvalle luomelle ja tummemman matta-glitterisen Candied Peachin luomivakoon. Hieman häivyttelyä mattaisella Georgialla ja eikun töihin :)

Vihreäsilmäisille tiedoksi, että persikka korostaa aika ihanasti silmien väriä :)

Eilen perjantaina olen tainnut olla TODELLA väsynyt, koska kaikissa meikkikuvissa oli ihan omituisia varjoja :D Ei mitään hajua, miten edes olen saanut ne aikaiseksi! Mutta älkää niistä välittäkö vaan keskittykää silmiin ;) Huulipunankin muistin laittaa näköjään vasta bussissa. Harmi, koska MAC Sweet & Sour sopi tähän lookiin kuin nenä päähän.

Tykkäsin tästä meikistä ihan sikana ja koko päivän oli mukava katsoa peiliin. Harmi, etten saanut sitä nyt kunnolla kuviin ikuistettua. Levitin liikkuvalle luomelle hohtavaa Lusciousia ja häivytin sen mattaisella Peaches ´n Creamillä. Ennustan tästä meikistä arkeni go to -silmämeikkiä, niin helppo mutta kaunis se oli.

Sen lisäksi, että hohtavat sävyt ovat upean kauniita, on paletissa mun mielestä superplussaa mattaisten (häivytys)sävyjen onnistuneisuus! Georgia ja Peaches ´n Cream (varmaan muutkin, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla) ovat aivan sikamaisen kauniita sävyjä ja sopivat häivyttämiseen älyttömän hyvin. Itse asiassa ne ovat tähän astisen kokoelman parhaat häivytyssävyt!

Aluksi mua harmitti vähän, kun rehellisen persikkaisia sävyjä oli Sweet Peach -paletissa niin vähän. Mutta olen tajunnut monen sävyn ihanuuden vasta levitettyäni sitä luomelle ja nähtyäni monivivahteisen sävyn siellä. Niinpä voin sanoa, että joo, tämä oli just niin hyvä ostos kuin ajattelinkin ja tämän etukäteishehkutuksen jälkeen se on paljon se! :D

Tykkäättekö persikkameikeistä ja kiinnostaako Sweet Peach? Ja muuten jos sieltä löytyy bloggaajia, jotka olette julkaisseet Sweet Peach -meikkejä blogissa, niin arvostaisin linkkejä inspiraatioksi :)

Avautumista

Laiskat nukkuu päiväunia

02/02/201704/02/2017 Salla32 kommenttia

Mä olen kuulemma jo pienenä lapsena ollut tällainen. Tykkäsin heti elämäni alusta asti valvoa hiukan myöhempään kuin kaksossisko ja torkkua aamulla vielä kun sisko oli jo hereillä. Meillä oli esikouluikäisinä sääntö, että äidin ja isän viereen saa mennä vasta aamulla kun kello näyttää tiettyä lukemaa, olisiko ollut kuusi. En muista yhtäkään kertaa, että olisin ehtinyt nousta ensimmäisenä ja kömpiä parhaaseen paikkaan eli isän ja äidin väliin. Sisko se aina siellä nukkui kun mä vaivalloisesti sain silmäni auki ja huomasin, että ei vitsi, kai munkin on noustava :D

Ala- ja yläasteella hyvät yöunet riittivät mulle mutta jo lukioajoilta muistan, miten ehdin tulla koulusta pariksi tunniksi kotiin ennen treeneihin lähtöä. Ja kulutinko ajan läksyjä tehden, en tietenkään, vaan ottaen päivätorkut. Totta kai tärkeintä oli syödä, mutta puolen tunnin levolle löytyi usein aikaa. Ja sen ajan hyödynsin. Tykkäsin levätä sohvalla tai sitten sängyllä, mutta päiväpeiton päällä, etten tekisi oloani liian kotoisaksi ja heräämistä mahdottomaksi. Lukioaikoina päikkärihetki saattoi mennä kovan treenaamisen ja yövalvomisen ”piikkiin”, mutta mitenkä sitten opiskeluaikoina saati nyt työelämässä.

Kyllä, otan edelleen nokkaunet päivällä lähes aina kun siihen on mahdollisuus. Musta tuntuu, että vaikka aamu ja päivä olisi ollut kuinka karsea tai rankka niin päiväunten jälkeen saa ikään kuin uuden mahdollisuuden päivään ja ilta voikin olla ihan superkiva. Mitä se yleensä onkin, mä olen iltaihminen :) Joskus kun tulen niin myöhään kotiin, ettei kunnollista lepohetkeä enää kertakaikkiaan ehdi ottaa, vetäisen itseni levyksi keittiön tai olohuoneen pehmeälle matolle, jonne saan kaveriksi yleensä koiran tai kaksi. Siinä sitten makoilemme silmät kiinni hetkisen ja palaudumme päivästä.

Mikä tässä on sitten ongelma? Ongelma on mun päässä, koska koen ainaisen ihmettelyn päikkäritavastani arvostelevaksi ja syyllistyn siitä. ”En mä MITENKÄÄN ehdi!”, ”voi kun itsekin voisin”, ”en mä osaa nukkua päivällä kun siivoukset on tekemättä”. Silmienpyörittelyä. Leuat nousevat aavistuksen pystyyn. Tuttuja juttuja. Puhuimme muutaman työkaverin kanssa asiasta viime viikolla. Oli perjantai ja kerroimme, mitä kullakin oli ohjelmassa. Mä kerroin, että perjantai on päikkäripäivä. Yksi työkaveri totesi, että joo, hänkin aikoo mennä. Olin ihan silmät pyöreinä, että sinäkinkö nukut päiväunia? Että kun tuntuu, ettei KUKAAN muu nuku kuin minä. Työkaveri totesi lakonisesti, että luultavasti nukkuu, mutta sitä ei haluta myöntää, koska tällaisesta ihmisestä muodostetaan helposti laiska kuva. Jäin miettimään tätä. Tulin siihen tulokseen, että tämä on just se syy, miksi mua nolottaa välillä oma tapani. Koen, että ihmiset pitävät mua laiskana, mitä taas en halua.

Mä yritän kovasti opetella olemaan välittämättä siitä, mitä ihmiset musta ajattelevat. Yritän ajatella, että jos joku pitää mua laiskana, niin hei pitäköön. Mulle pienet unet on tapa palautua henkisesti raskaasta työstä ja keino nauttia illasta enemmän. Hektinen kanssakäyminen muiden kanssa rasittaa mua, mikäli se ei tapahdu mun ehdoillani, niin kuin esimerkiksi töissä ei tapahdu ;). Kun mä olen ihmisten kanssa, olen sataprosenttisen läsnä. Vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa. Lepohetki on hetkinen hiljaisuutta, rauhaa ja elpymistä.

Muita päiväunien nukkujia, kuka kehtaa myöntää? :)