Avautumista · Koiraystäviä · Lifestyle

Kun pelästyin kuoliaaksi

Maanantaina mulla oli kauhea päivä. Tai aamu alkoi tietysti ihanasti Purkkimafia-intoilulla ja postasin tänne ensimmäisen postauksenikin. Ilta menikin sitten vähän toisenlaisissa merkeissä.

20150213_121233

Tora-amstaffillani oli ollut edeltävänä viikonloppuna vatsatauti, mutta ei mitään sen kummempaa. Maanantaiaamun lenkki oli miehen kanssa mennyt ihan normaalisti, mutta kun mä lähdin 12 maissa viemään koiria ulos, Tora ei meinannut suostua nousta sohvalta. Kyseessä on siis yhdeksän kuukauden ikäinen YLI-INNOKAS pentu, jonka energiaa ei meinaa saada millään loppumaan ja joka sekoaa jo, kun näkee mun pukevan toppahousuja jalkaan. Lopulta se nousi vaikean näköisesti ylös, ja käveltiin pieni lenkki korttelin ympäri. Normaalisti Tora sinkoilee, hypähtelee, syö keppejä ja puuhaa vaikka sun mitä, nyt se käveli vaikeasti ja vaisusti koko lenkin mun perässä, pissasi pari kertaa, mutta ei haistellut yhtään.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vatsatauti on tainnut olla sille liikaa, ja pitää seurata sen oloa tarkasti ja mahdollisesti varata lääkäriaika. Mies tuli kotiin kahden aikaan, mutta Tora ei mennyt ovelle vastaan. Normaalisti meillä on tuskastuttava kouluttaminen siitä, miten koirien pitää odottaa kauempana, eikä mennä rynnimään oven eteen. Se, että koira ei edes jaksa mennä isäntää vastaan, on todella huolestuttavaa siis. Olin myös aiemmin yrittänyt tarjota sille syötävää ja juotavaa, mutta se ei suostunut ottamaan mitään. Sitten se alkoi läähättää, mikä on levossa ja normaalissa lämpötilassa olevalla koiralla merkki kivusta tai huonosta olosta. Siinä vaiheessa lähti sitten puhelua eläinlääkäriin, ja saatiinkin aika heti puolen tunnin päähän.

IMG_5842

Kamalin yllätys oli se, että kun oltiin lähdössä lääkäriin, Tora ei oikeasti PYSTYNYT nousta sohvalta. Se huusi ja ontui ja tuntui, että koko koira oli ihan kamalissa kivuissa. Tässä vaiheessa mä pelästyin oikeasti, mitä ihmettä tää on?? Mies joutui kantamaan 34-kiloisen Toran autoon ja autosta eläinlääkäriin. Seuraavat viisi tuntia vietettiin siellä, ja Toraa tutkittiin.

Me menetettiin koiramme Riki viime toukokuussa sillä tavalla, että aiemmin täysin terve koira jouduttiin lopettamaan kolmen päivän sairastamisen jälkeen. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun odotettiin miehen kanssa Rikin labroja eläinlääkärin huoneessa ja tuntui, että ilma seisoi ja aika pysähtyi. Enkä koskaan muuten ole kokenut samanlaista totaalista lohduttomuuden tunnetta, kuin kävellessämme tuolta eläinlääkärikäynniltä kotiin pelkät Rikin valjaat kädessä. Nyt Toran kanssa mulla alkoi olla pelko samasta. Ulkoisesti olin rauhallinen, mutta pään sisällä oli vuoristorata. Oli hullun pelottavaa, että vielä aamulla terve koira oli iltapäivällä täysin poissa pelistä, huusi siihen koskettaessa ja kuolasi ja läähätti. Siinä vaiheessa kun se ei jaksanut enää pitää päätään pystyssä, mun piti todella tsempata, että pysyin Toran nähden reippaana ja rauhallisena. Ja pysyinkin. Pääni sisällä kuitenkin valmistauduin taas kävelemään kotiin ja roikottamaan niitä samoja tyhjiä valjaita.

IMG_5976

Toran diagnoosi oli moniniveltulehdus. Sillä oli jokaisessa jalassa tulehtuneita niveliä ja hirveät määrät nivelnestettä. Se sai kunnon annoksen kipulääkettä ja aloitettiin antibiootit ja päästiin kuin päästiinkin sen kanssa kotiin. Nyt odotetaan nivelnestenäytteen analysoinnin tuloksia Viikin eläinsairaalasta. On tosi monta kysymysmerkkiä ilmassa, lähinnä, että mistä HELVETISTÄ tällainen voi tulla?! Mutta odotellaan rauhassa ja tärkeintä, että pikku-Torsti voi jo paremmin. Ilmeisesti jotain bakteerin aiheuttamaa siellä oli, koska antibiootti on auttanut niin hyvin! Nyt meidän ongelmana on se, että pitää estää niitä kauheasti riehumasta bulldoggin kanssa :)

IMG_5956

Eläimen pahan olon katsominen on jotain ihan kamalaa. Onneksi sitä pahinta kesti tällä kertaa vain yhden päivän. Jos haluat lukea Rikin tarinan, niin sen voi katsoa täältä. Riki olisi muuten tänään täyttänyt 10 vuotta <3

Kuvituksena postauksessa on koirajätkien random-juttuja :)

48 thoughts on “Kun pelästyin kuoliaaksi

  1. Voi Tora-mussu, pikaista paranemista! Eläinten sairastaminen on ihan hirveää, kun ei oikein tiedä miten päin olisi avuksi niin etteivät ne aisti huolta. Rapsutuksia karvakorville, kerro heti kun jotain selviää! <3

    Tykkää

    1. No niinpä, ja sitten kun ne ei osaa kertoa, mihin sattuu :( Mä oon kyllä aika ylpeä itsestäni, miten oon tiukan paikan tullen ollut rauhallinen ja kylmänviileä, silleen rohkaisevalla tavalla tietysti, enkä alkanut eläimen kuullen voivotella ja vinkua.
      Kiitos, rapsut menee perille <3

      Tykkää

  2. Huh, toivottavasti olo paranee. Tuli niin sama fiilis, kuin mikä oli muutama kuukausi sitten kun Olli-kissan kanssa lähdettiin lääkäriin, kun yhtäkkiä ei suostunut syömään, juomaan, käymään laatikolla, leikkimään. Ja kun tultiin takaisin vain tyhjän kopan kanssa. Ei siitä näköjään ole vieläkään haavat parantuneet, sattuu vieläkin jo ajatus. Mutta Toralle paljon halauksia ja pikaista paranemista! <3

    Tykkää

    1. Voi itku, otan osaa :( Tuo tyhjä koppa on sama kuin mulle ne tyhjät valjaat. Niin lohdutonta ja tyhjää. Rikin kuolemasta on nyt lähes 10 kk, ja kyllä se aika vaan auttaa pikkuhiljaa. Tosin haavat aukeavat tällaisissa saman tyyppisissä tilanteissa, sen huomasin.

      Tora kiittää ja toivottaa sulle paljon kivoja muistoja Ollin kanssa <3

      Tykkää

  3. Toivotaan pikaista paranemista Toralle! Tuo on niin kamalaa kuin olla voi! :/ Kyllä itsellä on vieläkin tuoreessa muistissa edellisen koiran lopetus, vaikka siitä on jo 8 vuotta. Sydän loppui raukalla kesken, mutta onneksi ikääkin oli ehtinyt jo karttua 13 vuoden verran. Meiltä löytyy nyt iso ruskea labbisuros, painoa on vain 45 kiloa… Mä en edes saisi sitä yksin nostettua mihinkään. Mies joutui sen aikoinaan käyttämään kurkkutulehduksen vuoksi eläinlääkärissä jossa se nukutettiin, ja oli melko mahdotonta tuon kokoista pötköä yrittää siirtää aivan velttona yhtään mihinkään. :D

    Tykkää

    1. Niinpä, ei noita juttuja unohda… :(

      Mä mietin samaa, en olisi saanut yksin Toraa minnekään, onneksi mies oli kotona. Veltto, kivulias 34-kiloinen on aika paha maastanostettava, saati sitten 45 kg painava kaveri :D

      Tykkää

  4. Pikaista paranemista potilaalle!
    Näiden lemmikkien kanssa saa olla kyllä sydän syrjällään. Ne kun eivät osaa sanoa, että nyt on vähän huono olo. Oireet tulee siinä vaiheessa, kun tilanne on jo paha.
    Onneksi apu oli lähellä ja saitte nopeasti ajan!
    En ikinä unohda 5 vuoden takaista Viikin eläinsairaalassa käyntiä 2 kk vajaa 20-vuotiaan kissamme kanssa. Lähdimme sieltä kotiin kissa huopaan käärittynä. Kävimme hautaamassa rakkaamme mökin pihalle. Kun sieltä lähdimme, radiosta soi The Rasmuksen Sail Away…

    Tykkää

    1. No niinpä! Monesti eläimet vielä pyrkivät salaamaan (pienen) pahan olonsa omistajalta, jolloin huomaat oireet vasta siinä vaiheessa, kun on jo oikeasti kiire lääkäriin :/. Kiitos tsempistä!

      Tippa tuli linssiin kun kuvittelin tilanteenne :´(

      Tykkää

  5. Ei tässä kauaakaan aikaa kun vein kissan eläinlääkäriin ja seuraavana päivänä se lopetettiin, kun mitään ei ollut enää tehtävissä.
    Seuraavalla viikolla veinkin sitten hevosen lopetettavaksi.
    Alkuvuosi on ollut ihan järkyttävä ja todella tunnen tuskasi. Se voimattomuus ja lohduttomuus…

    Toivottavasti Toran tilanteeseen löytyy joku helppohoitoinen tyhjentävä selitys ja pääsette jatkamaan elämää normaalisti!

    Tykkää

    1. Voi kauheaa, otan osaa :( Se suru on musertava. Tuntuu, että sydän olisi otettu pois rinnasta. Onneksi ajan kanssa helpottaa, ja vaikka kuinka kuulostaa kliseeltä, niin se on totta mitä sanotaan, että muistoja ei voi kukaan viedä pois!

      Kiitos, näin toivotaan!

      Tykkää

  6. Voi Tora! <3 Me pidetään täällä Nallen kanssa kaikki sormet, varpaat ja kannuskynnetkin ristissä, että pikkunen toipuu pian takasin täysiin voimiinsa :) Meijän pirpanalla nous pentuna maksa-arvot ihan mystisestä syystä huippulukemiin eikä äkkiparantumisen jälkeen koskaan selvinny, mistä se johtui! Vieläkin toi on vähän mystinen pallero, koska kaikki ravintoaineet ei oo pentuna kunnolla imeytyny ja hermoston kehitys jotenkin häiriintyi mikä näkyy käytösongelmina :/ Silti niin rakas karvapallo, ja huoli haukun sairastumisesta on aina suuri – voin vaan kuvitella, miltä tuntuu kun toisen jalatkaan ei kanna ja ilonen luonne on kivun takia poissa <3 Onneksi olo helpottui pian!

    Tykkää

  7. Huh, kyllä tuollainen sairastuminen säikäyttää kovasti, onneksi antibiootti alkoi purra heti. Toivotaan, että Tora paranee nyt niin, että vaiva ei toistu enää ikinä.

    Tiedän tuon menettämisen pelon, menetin kaksi koiraa 11 kuukauden sisällä vuosina 2007 ja 2008. Toinen oli mäykkyvanhus, jonka menetys ei tullut yllätyksenä ja toinen vasta 8kk, bullipoika, jonka nilkuttamisen ja kipujen syyksi löytyikin alaspainunut niskanikama. Nykyisen bullineidin kanssa kesti aika pitkään, että opin elämään rennosti.

    Tykkää

    1. Mä alan aina melkein itkeä, kun kuulen näitä, että koiran on joutunut menettämään sen ollessa vielä pentu. Ihan kamalaa varmasti, en osaa edes kuvitella :( Riki kuitenkin ehti elää pitkän, hyvän elämän ja se helpotti omaa oloani.

      Veit sanat suustani, en haluaisi tällaista vaivaa kohdata enää ikinä!!

      Ps Mikä on bulli, bullmastiffiko? Vai bullterrieri? <3

      Tykkää

      1. BULLTERRIERI!!! Just eilen miehen kanssa ihasteltiin niiden kuvia netissä, ne on jotain niin <3 Tai sitten sellainen kääpiöversio, olis Benille kokoisensa kaveri :D

        Tykkää

  8. Huhhuh aika rankkaa lukea tätä mun viimeaikaisten kokemusten valossa. Luin tuon Riki-postauksenkin ja märisin tietysti. Toivottavasti syy selviää pian ja Tora toipuu nopeasti, se eläimen kivun todistaminen on tosiaan aivan hirveän musertavaa. Nostan hattua sille että pysyit reippaana :)

    Tykkää

    1. No arvaa tulitko ensimmäisenä mun mieleen siellä klinikalla……. :( Mä en ole vielä pystynyt lukemaan postaustasi aiheesta, nää jotenkin riipaisee aina niin syvältä.

      Kiitos <3

      Tykkää

  9. Voi itku, onneksi asiat selvisi. Pikaista paranemista Toralle :)
    Minäkin olen tosi herkkä, itsekin olen hämmästynyt sitä miten sitä on sitten kuitenkin löytynyt yllättäen vahvuutta ja tyyneyttä, kun on ollut tosi paikka kysymyksessä.
    Ja muuten …me muutamme ja meidän naapuristossa on meidän koirakaverimme, ei paha ;)

    Tykkää

    1. Kiitos! Olet muuten oikeassa, ihmisestä löytyy ihan hurja voima kun sitä voimaa ja vahvuutta tarvitaan. Onneksi ei kovin usein tarvitse sitä etsiä itsestään, se ottaa aika koville…

      Ai uudessa naapurustossako? Ihanaa! :)

      Tykkää

    1. Juuri noin. Ihan ihmettelin, kun mun ääni oli vakaa ja olemus rauhallinen, vaikka itku oli koko ajan kurkussa. Ihminen tosiaan pystyy aikamoisiin suorituksiin jos on pakko.

      Huomenna pitäisi selvitä nivelnestenäytteen viljelyn tulos, täällä on kaikki peukut pystyssä bakteerin puolesta!

      Tykkää

  10. Voi toista! <3 Toivottavasti tosiaan pääsitte säikähdyksellä ja olisi kyse bakteeriperäisestä, että riesa ei uusiutuisi. En edes tiennyt, että koiralle voi tulla jotain tällaista?!? O_O Paljon haleja ja rutistuksia sulle, Toralle ja Benille. <3

    Tykkää

  11. paranemista Toralle ! Ihmisille voi tulla reaktiivinen niveltulehdus esim. suolistoinfektion jälkitautina. Voihan se olla ehkä koirallakin mahdollista. Hyvä, egttä lääkkeet tepsivät. Rapsutuksia koirille.

    Tykkää

      1. Mites Tora jakselee ? Mun cardigan-Onni sai eilen aivotärähdyksen. Onneksi lievän. Tuli kuin raketti mua vastaan eteiseen. Siinä hötäkässä liukastui ja kalautti päänsä. Oli sitten muutaman tunnin vähän kuutamolla. Annoin särkylääkkeen ja tarkkailin. Meni onneksi ohi. Kyllä vähän pelästyin, kun koira käveli hoippuen ja takajalat oli epävakaat. Toki tyypillisiä oireita, kun on kalauttanut kallonsa.

        Tykkää

      2. Voi kauhea :o Meilläkin pojat riehuu niin kovasti, että on vaan ajan kysymys, milloin käy jotain vastaavaa! Kiitos kysymästä, Tora on ihan oma (ärsyttävä) itsensä, säntäilee ulkonakin jo ihan normaaliin tapaan ;). Viikin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta toivottavasti huomenna! Rapsuksia pojille ja erityisesti sekoilija-Onnille <3

        Tykkää

  12. <3 Hirmuisesti voimia niin omistajille kuin koiralle! <3 Itsekin sain kuukausi sitten ikäviä uutisia, kun yksi tosi tärkeä kissakaveri oli mennyt kissojen taivaaseen. Halvaus, jolle ei voinut enää tehdä mitään. Eniten surettaa se, että tuo oli ilmesesti tapahtunut yön aikana ja tapahtunut huomattiin vasta aamulla, omistajien herättyä. Ajatus siitä, että eläin on joutunut kärsimään, on se eniten mieltäni kalvavin ja toki se, että tuo tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta, kissa oli vielä edellisenä iltana juossut vailla huolen häivää :'( Ja sitten se, kun ei enää voi ottaa sitä kissakaveria syliin, siis se ikävä! Voin vain kuvitella kuinka kamalalta ja raastavalta teistä on tuntunut siellä eläinlääkärin vastaanotolla :(

    Tykkää

    1. Voi kamala :( Ihan hirveää, kun ei tiedä, onko kissaystäväsi joutunut kärsimään. Itse varmasti yrittäisin vaan ajatella, että ei ole, koska toinen vaihtoehto tuntuu niin pahalta. Ja nämä yllättävät jutut kyllä järkyttää tosi pahasti :(

      Ja tosiaan, myös toisten lemmikkeihin voi kiintyä tosi kovasti, mielestäni eläimet ovat ystäviä siinä missä ihmisetkin. Esimerkiksi siskoni kävi Rikin kuoleman jälkeen eläinkaupassa ostamassa Benille nameja, niin siellä hän oli vain alkanut itkeä… :( <3

      Tykkää

  13. Ei löytynyt viljelystä bakteereja, mutta eläinlääkäri epäilee silti bakteeriperäistä tulehdusta, koska antibiootti auttoi niin hyvin.

    Mutta meillä huono tuuri jatkuu… Toralle on tullut jostain, ehkä kipupiikistä, märkäpaise niskaan :( Se avataan ja tyhjennetään tänään rauhoituksessa. Kaikkea sitä… :/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s