Öljyä myös huulille!

25/02/2015 Salla14 kommenttia

Intoilin aiemmin öljyistä, joita hölvään raskaalla kädellä niin kasvoille, hiuksiin kuin vartalollekin. Tätä taustaa vasten voitte uskoa, että innostuin melko paljon, kun kuulin Clarinsin uutuudesta, Instant Light Lip Comfort Oilista, eli kotoisesti huuliöljystä! Kävin kyselemässä tuotetta niin livenä kuin verkossakin (Sokoksen nettikaupassa on verkkoasiakaspalvelija käytettävissä, toisinaan hyvin kätevää :), ja lopulta löysin huuliöljyn Emotionista samana päivänä, kun ne olivat sinne tulleet.

Öljyjä tuli kaksi, vakiokokoelmaan jäävä, sävytön Honey ja tämä minun ostamani Raspberry, joka on kausituote. Pakkaus on kaunis ja ylellinen, ja sen sisältä paljastuva aplikaattori muhkea megaversio. Ihan superjees, kyllä tuolla pehmeällä jättiaplikaattorilla kelpaa huuliaan sivellä.

Tuote on jotain hoitotuotteen ja kiillon välimaastosta. Se jättää huulten pinnalle selkeästi kerroksen, mutta ei ole lainkaan tahmeaa (mistä ominaisuudesta en kiilloissa tykkää). Huuliöljy tuntuu huulilla selkeästi kosteuttavalta, mutta en sitä kuitenkaan yöksi laittaisi, sitä varten on ihan pelkät huulirasvat. Jännä hybridi tämä siis on. Itse olen käyttänyt öljyä huulirasvan asemasta päivisin, jolloin kevyen kosteutuksen lisäksi saa ihanan kiillon huulille. Tuoksu on makean vadelmainen, aivan ihana.

Vaikka huuliöljy näyttää pullossa tummalta, se on levitettynä lähes väritöntä. Hento vaaleanpunainen sävy siitä kuitenkin löytyy. Itse arvoin hetken tämän Clarinsin öljyn ja YSL:n uuden Tint-in-Oilin välillä, mutta päädyin Clarinsiin sen helppokäyttöisyyden vuoksi. Olen lukenut kollegoiden kokemuksena, että YSL:n tuote on todella pigmenttinen, vähän niin kuin ”stain”. Halusin, että öljyä voi huoletta levittää vaikka ilman peiliä.

Tällaiselta huuliöljy näyttää huulilla. Loisto-ostos, tykkään tosi paljon. Hintaa taisi olla karvan alle 20 euroa.

Miltäs vaikuttaa, kiinnostavatko huuliöljyt? :)

Avautumista · Lifestyle

Mä

23/02/2015 Salla37 kommenttia

Heippa, olen Salla! Olen 33-vuotias pääkaupunkiseutulainen, joka käy työssä, joka ei liity millään tavalla kosmetiikkaan tai kauneuteen.

Tykkään hölmöillä, hassutella ja mulla on ärsyttävän kova ääni. Nauran aika paljon ja tosi kovaa ja usein silloin, kun ketään muuta ei naurata :D

Kerään My Little Ponyja, tarkemmin ottaen G1-poneja, eli sellaisia, joilla omassa lapsuudessani leikin. Silmääni eivät miellytä nykyiset isopäiset ja vihaisen näköiset ponit ollenkaan. Pakko vielä korostaa, että joo, olen yli kolmekymppinen, perusfiksu nainen, joka keräilee MUOVIPONEJA. Vitsi toi kuulostaa hauskalta :D Ponien lisäksi tykkään hulluna Muumeista (Poliisimestari ja Mörkö <3) ja Pipsa-Possusta.

Rakastan hyvää kahvia, ja olen usein kuullut itsestäni käytettävän sanaa kahvihifistelijä ;) Paha kahvi on mielestäni lähestulkoon rikos ihmisyyttä vastaan. Toisinaan olen tahtomattani aiheuttanut ystävilleni paineita menemällä kylään, raukoilla on kauheat paineet keittää hyvää kahvia :´D Kysymys ”otatko kahvia” on kohdallani turha, siis milloin olisin muka vastakeitetystä kahvista kieltäytynyt, jos sitä tarjotaan, kysynpä vaan?? Kotona keittelen kahvini Bodumin pressopannulla, aamuisin kiireessä Dolce Guston kapselikeittimellä tai hemmotteluhetkenä mutteripannulla, jolloin teen lattea.

Asun miehen kanssa ja meillä on kaksi koiraa, vajaa parivuotias ranskanbulldoggi Beni ja yhdeksänkuinen amstaffipentu Tora. Paras ystäväni, tuolloin 9-vuotias Riki-amstaffi lenteli koirien taivaaseen 10 kuukautta sitten. Koirat ovat mulle ihan hullun tärkeitä, kaikki mut tuntevat tietävät sen.

Matkustelu on ihanaa! Tosin en tykkää itse matkanteosta, mutta siellä perillä on aina kivaa ;) Yleensä käyn kerran vuodessa jossain lämpimässä ja kerran Kööpenhaminassa sukulaisten luona, minkä lisäksi tulee risteiltyä Tukholmaan (sukulaisia sielläkin) ja Tallinnaan. Lempipaikkani maailmassa on perheemme mökki järven rannalla. Oloni ei ole missään muualla yhtä rauhallinen ja rento <3

Kirjoitan blogissani ”kosmetiikkapainotteisesti”, eli enimmäkseen kosmesta, mutta joukossa on välillä juttuja koirista, kahvista, poneista ja milloin mistäkin. Reissuistani kirjoitan myös toki aina. Olen varsinainen tuoksufriikki, mut saa ostamaan huonon tuotteen, jos se vaan tuoksuu hyvälle ;) No ei nyt ihan, mutta sanotaan, että pystyn huumaavan tuoksun takia antamaan anteeksi aika paljon. Vartaloani en jaksaisi varmaan koskaan rasvata ilman ihanan tuoksuisia voiteita. Lushin liike on mulle taivas, koska kaikki siellä on värikästä ja ah niin hyvän tuoksuista. Sellaisesta tulee hyvälle tuulelle :) Säilytän Guerlainin meteoriittejani kotona paraatipaikalla lipaston päällä ja saatan myös haistella niitä ihan vaan ohi kulkiessani.

Ihoni on kenkkuillut teini-ikäisestä asti, joten suhtaudun sen hoitoon asiaankuuluvalla vakavuudella. Olen entinen ihonhoidon inhoaja, joka nykyisin saa kiksejä vaikkapa uudesta naamiosta tai seerumista. Olen vasta viime vuosien aikana oppinut tuntemaan ihoni hyvin ja tiedän, mitä se kulloinkin tarvitsee. Hiusten hoitoon hurahdin viime vuonna oikein kunnolla, omani ovat sekä hennot että käsitellyt, joten työsarkaa riittää! Kynsissäni on aina lakkaa, en kykene olemaan ilman, ja kuluneen lakkauksen kanssa ei voi keskittyä ;). Hölvään käsiini kiitettävän määrän öljyjä ja voiteita pitääkseni ne hyvässä kunnossa.

Lempikosmetiikkatuotteitani ovat mainitsemieni naamioiden ja seerumien lisäksi huulipunat (!), meikin pohjustustuotteet, meikkivoiteet ja erilaiset kuultotuotteet. Muutenkin meikissä panostan meikkipohjaan extrasti. Aikaavieviä silmämeikkejä teen harvoin, vaikka pidän tosi paljon näyttävistä silmistä. Se kirkas huulipuna on kuitenkin paljon nopsempi tapa tuoda lookiin huoliteltu ilme, joten suosin sitä arjen hulinoissa.

Tällänen mä oon, kukas sä oot? :)

Clinique · Meikit · Meikkipohjat

Peittävä uutuusmeikkivoide Cliniquelta

22/02/2015 Salla16 kommenttia

Sain vähän aikaa sitten tilaisuuden päästä Sokoksen uudistuneelle Cliniquen pisteelle ihoanalyysiin ja keskustelemaan asiantuntevan ja mukavan konsulentin (terkkuja vaan Kati!) kanssa ihoni hoidosta. Mulle tulee jälkitoimituksena pari tuotettakin tutustuttavaksi, joten tulemme palaamaan ihonhoitopuoleen myöhemmin. Nyt keskitytään Cliniquen uutuustuotteeseen, Beyond Perfecting -meikkivoiteeseen, jonka sain tilaisuudesta mukaani! Kuten pullossa lukee, kyseessä on meikkivoiteen ja peitevoiteen yhdistelmä, eli Cliniquen koko valikoiman peittävin meikkivoide.

Tykkään itse yleensä hieman kevyemmistä pohjista (varsinkin kesällä, jolloin pohjani on poikkeuksetta BB- tai CC-voide, jos edes jaksan sävytettyä aurinkovoidetta kummempaa laittaa), mutta talvella meikkivoiteen pitää olla peittävämpää. Varsinkin tänä talvena ihoni on pukannut epäpuhtauksia ja näppyjä varsinkin leukaan, joten otin oikein mielelläni kokeiluun peittäväksi luvatun meikkivoiteen.

Levitystapa on jännä, vähän niin kuin huulikiiltoa levittelisi :D Tarkoitus on vetäistä aplikaattorin tasaisella sivulla kasvoille meikkivoideviivat tai -pisteet ja levittää ne haluamallaan tavalla. Tämän jälkeen voi tarvittaviin kohtiin taputella meikkivoidetipat aplikaattorin koveralla puolella. Muuten sanoisin, että kiva, erilainen levitystapa, jolla saa varmasti kätevästi vedeltyä meikkivoidetta sopivan määrän kasvoille, johon se on sen jälkeen helppo levittää. Koska mulla kuitenkin on meikkivoiteita avattuna x-määrä (ihan sikana!), niin yksittäinen pullo kuluu TODELLA hitaasti, enkä halua pulloon jo heti sen korkkausvaiheessa bakteereja. Niinpä olen ottanut meikkivoidetta spaattelilla tuosta levityspäästä. Mutta ihan varmasti jos käytät vain paria meikkivoidetta yhtä aikaa, niin voit ihan huoletta levittää suoraan kasvoille. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin mäkin kyllästyn pian tähän säätämiseen ja levitän meikkivoidetta suoraan aplikaattorilla :)

Valitsimme konsulentin kanssa mulle neutraalin sävyn 2 Alabaster. Mietimme sekä keltapohjaisen että neutraalin välillä ja valittuamme neutraalin, tummuuksien 2 ja 3 välillä. Mielestäni päädyimme tämänhetkiseen väriini (eli luultavasti vaalein, mitä missään vaiheessa vuotta olen) täydellisesti sopivaan sävyyn. Sävyjä on yhteensä 20, tosin en tiedä tulevatko ne kaikki Suomen markkinoille.

Peittävyyden lisäksi Beyond Perfecting lupaa pitkää kestoa, kevyttä koostumusta ja kosteutusta.

Olen kokeillut meikkivoidetta kolmella erilaisella levitystavalla, aina saman kosteusvoiteen ja kosteuttavan primerin päälle. Ensimmäisellä testikerralla levitin Beyond Perfectingin sormin. Lopputulos EI ollut hyvä! Meikkivoide korosti aika voimakkaasti otsani kuivuutta, ja sitä oli mielestäni tosi vaikea saada levittymään nätisti. Seuraavalla kerralla nappasin lempivälineeni, eli Beauty Blender -meikkimunan ja voilà, loistava ja luonnollinen lopputulos! Kolmannella kerralla kokeilin Real Techniquesin Expert Face Brushilla, joka on mieleisin omistamani meikkivoidesivellin. Tulos ei ollut huono, mutta ei yhtä virheetön kuin meikkimunalla.

Näissä kuvissa meikkivoide on levitetty juuri meikkimunalla, koska koin sen parhaaksi välineeksi Beyond Perfectingin kanssa, jos haluaa lopputuloksen olevan kuitenkin mahdollisimman luonnollinen. Kuvassa oleva kasvojeni oikean puolen iho on huonommassa kunnossa kuin vasemman, ja yksi kerros ei aivan riittänyt peittämään näkyvimpiä näppyjä. Erittäin tehokas peitto kuitenkin, ja tarvittaviin kohtiin voi kerrostaa lisää meikkivoidetta aplikaattorin koveralla puolella. Toki voi käyttää myös erillistä peitevoidetta, kuten itse yleensä teen.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat. Tosin jälkeen ei ole sellainen meikki, missä lähtisin esimerkiksi töihin, koska en ehtinyt laittaa luomille yhtikäs mitään. Hiuksetkin ovat laittamatta, mutta se on sitten jo eri juttu ;)

Meikkivoide on tarkoitettu Cliniquen käyttämistä ihotyypeistä numeroille 2 ja 3 eli kuivalle sekaiholle ja rasvaiselle sekaiholle. Itselläni on kuiva sekaiho, ja talvella Beyond Perfecting toimii kosteuttavan primerin kanssa, ja keväämmällä luultavasti jonkin hohtoprimerin kanssa (jolloin jälki on varmasti vielä nätimpää!). Omalla ihollani pysyvyyskin oli loistava. Meikki oli kasvoillani 10 tuntia, ja tässä ajassa oli tapahtunut vain ihan pientä kulumaa otsan alueella. Ainoa, mitä en aivan allekirjoita, on kosteuttavuus. Iho ei millään lailla kiristele tai tunnu epämukavalta, mutta ei erityisen kosteutetultakaan. Mielestäni Beyond Perfectingin kosteutustehosta ei voi puhua samana päivänä esimerkiksi Laveran 2-in-1 Compact Foundation -meikkivoiteen kanssa, joka myös on todella peittävä.

Edit. Meikkivoide tulee Suomen markkinoille maaliskuussa ja sen suositushinta on 42 euroa.

Miltäs näyttää? Tykkäättekö te käyttää peittäviä meikkivoiteita, vai mitä kevyempi, sen parempi? :)

Tuote saatu blogin kautta.

Lifestyle · Tee · Testiryhmä

Matchaa!

21/02/2015 Salla22 kommenttia

Vitsi musta on hassua ruksia tämäkin postaus edellisen lisäksi lifestyle-kategoriaan. Mä olen aina ajatellut, että lifestyle-juttuja kirjoittavat ne, joiden elämä on jännää ja jotenkin tosi erikoista. Mutta nyt olen tajunnut, että jos vien koirani eläinlääkäriin ja kirjoitan siitä, kirjoitan lifestylea. Jotenkin ihan hullun huvittavaa =D Mutta siis enihuu…

Kuka tietää, mitä kuvassa on? Ihan varmasti aika moni, sen verran päivänpolttavasta asiasta on kyse ;) Nimittäin gojimarjat ja pakurikäävät on soooo last season ja nykyisin kuuluu hei juoda matchaa! Mut tuntevat tietävät, että mä olen aivan turisti näissä kaikissa ituhippijutuissa, ja kuljenkin siskojeni vanavedessä. Näin kävi nytkin, nimittäin pari viikkoa sitten siskoni olivat luonani kylässä ja kahvipöydässä alettiin puhua jotain matchasta. Mulla meni jonkin aikaa, että tajusin, mistä on kyse, mutta totta kai kiinnostuin. Kaikkea pitää kokeilla!

Ja puhutaan asioista niin, että mäkin sen ymmärrän, eli kyseessä on siis VIHREÄ TEE. Mulla meni nimittäin siskojeni ajatustenvaihtoa kuunnellessa varmaan 10 minuuttia, ennen kuin tajusin sen verran hahaaa. Mutta matchan salaisuus piilee siinä, että se ei ole teelehtiä vaan jauhetta. Matchaa ei hauduteta eikä mitään siivilöidä pois. Näin tulet juoneeksi myös teelehdet ja palkinnoksi saat kaikki niiden sisältämät hyvisaineet ja kofeiinin. Kupillinen matchaa vastaa ravintoaineiltaan 7-10 kupillista tavallista vihreää teetä. Matchaa on käytetty perinteisesti osana japanilaista teeseremoniaa ja buddhalaismunkkien meditaatioharjoituksia. Kuulemma matcha auttoi munkkeja keskittymään ja edistämään mielenrauhaa. Siistiä :D

Myös matchajauheen valmistus eroaa tavallisesta vihreästä teestä. Teelehtiä tuottavat pensaat suojataan auringolta muutama viikko ennen poimintaa, jolloin niihin muodostuu suurempi määrä lehtivihreää ja aminohappoja, mikä tekee teestä miedompaa ja makeampaa. Teelehdet kuivatetaan auringolta suojassa ja niistä poistetaan varret ja lehtisuonet, ja jäljelle jäävä osuus jauhetaan hienoksi, minkä jälkeen matchajauhe on valmis.

Matchakupillisen valmistus on tosi helppoa. Ensin kiehautetaan vesi ja kaadetaan sitä desilitran verran isoon kuppiin (valitettavasti muumimukissa ei mahdu kunnolla vispaamaan) ja annetaan jäähtyä n. 80-asteiseksi. Sitten teelusikallinen matchaa perään.

Mmmmm :D

Sitten vain vispilöidään niin kauan, että juoma on tasaista. Toki mikä tahansa tiheä vispilä käy, mutta koska sain siskoltani nämä ystävänpäivälahjaksi, sain vispilänkin :) Ja onhan tää bambuvispilä ihan törkeän söpö <3

Valmis!

No miltä se maistuu? No ihan kuulkaa vihreältä teeltä :D Vähän vahvemmalta ja jotenkin puhtaammalta, mutta ihan hyvältä. Ei ole mitään tsäänssiä, että korvaisin aamukahvin tällä (ajatuskin naurattaa), mutta ajattelin hörppiä matchaa illansuussa. Kofeiinia ei kuitenkaan ihan hirmuisesti ole, ehkä ison kahvikupillisen verran, mutta ainakin mahalle on parempi juoda teetä kuin se sadas kuppi kahvia ;) Siskoni mukaan matcha ”pärisee”, eli hän koki sen herättävän aamulla tosi hyvin. Itse huomaan pienen piristävän vaikutuksen, mutta en mitään mullistavaa. Siskon mies ei kuulemma huomannut mitään :)

En osaa sanoa, mistä tämä mun setti on ostettu (koska lahjahevonen), mutta vahva veikkaus on Ruohonjuuri. Myös monet teekaupat toimittavat postitse.

Seuraavaksi mä kokeilen matcha lattea! Siis kuinka friikkiä se varmaan on :D Onko matcha teille jo tuttu juttu? Faneja?

Avautumista · Koiraystäviä · Lifestyle

Kun pelästyin kuoliaaksi

19/02/2015 Salla48 kommenttia

Maanantaina mulla oli kauhea päivä. Tai aamu alkoi tietysti ihanasti Purkkimafia-intoilulla ja postasin tänne ensimmäisen postauksenikin. Ilta menikin sitten vähän toisenlaisissa merkeissä.

Tora-amstaffillani oli ollut edeltävänä viikonloppuna vatsatauti, mutta ei mitään sen kummempaa. Maanantaiaamun lenkki oli miehen kanssa mennyt ihan normaalisti, mutta kun mä lähdin 12 maissa viemään koiria ulos, Tora ei meinannut suostua nousta sohvalta. Kyseessä on siis yhdeksän kuukauden ikäinen YLI-INNOKAS pentu, jonka energiaa ei meinaa saada millään loppumaan ja joka sekoaa jo, kun näkee mun pukevan toppahousuja jalkaan. Lopulta se nousi vaikean näköisesti ylös, ja käveltiin pieni lenkki korttelin ympäri. Normaalisti Tora sinkoilee, hypähtelee, syö keppejä ja puuhaa vaikka sun mitä, nyt se käveli vaikeasti ja vaisusti koko lenkin mun perässä, pissasi pari kertaa, mutta ei haistellut yhtään.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vatsatauti on tainnut olla sille liikaa, ja pitää seurata sen oloa tarkasti ja mahdollisesti varata lääkäriaika. Mies tuli kotiin kahden aikaan, mutta Tora ei mennyt ovelle vastaan. Normaalisti meillä on tuskastuttava kouluttaminen siitä, miten koirien pitää odottaa kauempana, eikä mennä rynnimään oven eteen. Se, että koira ei edes jaksa mennä isäntää vastaan, on todella huolestuttavaa siis. Olin myös aiemmin yrittänyt tarjota sille syötävää ja juotavaa, mutta se ei suostunut ottamaan mitään. Sitten se alkoi läähättää, mikä on levossa ja normaalissa lämpötilassa olevalla koiralla merkki kivusta tai huonosta olosta. Siinä vaiheessa lähti sitten puhelua eläinlääkäriin, ja saatiinkin aika heti puolen tunnin päähän.

Kamalin yllätys oli se, että kun oltiin lähdössä lääkäriin, Tora ei oikeasti PYSTYNYT nousta sohvalta. Se huusi ja ontui ja tuntui, että koko koira oli ihan kamalissa kivuissa. Tässä vaiheessa mä pelästyin oikeasti, mitä ihmettä tää on?? Mies joutui kantamaan 34-kiloisen Toran autoon ja autosta eläinlääkäriin. Seuraavat viisi tuntia vietettiin siellä, ja Toraa tutkittiin.

Me menetettiin koiramme Riki viime toukokuussa sillä tavalla, että aiemmin täysin terve koira jouduttiin lopettamaan kolmen päivän sairastamisen jälkeen. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun odotettiin miehen kanssa Rikin labroja eläinlääkärin huoneessa ja tuntui, että ilma seisoi ja aika pysähtyi. Enkä koskaan muuten ole kokenut samanlaista totaalista lohduttomuuden tunnetta, kuin kävellessämme tuolta eläinlääkärikäynniltä kotiin pelkät Rikin valjaat kädessä. Nyt Toran kanssa mulla alkoi olla pelko samasta. Ulkoisesti olin rauhallinen, mutta pään sisällä oli vuoristorata. Oli hullun pelottavaa, että vielä aamulla terve koira oli iltapäivällä täysin poissa pelistä, huusi siihen koskettaessa ja kuolasi ja läähätti. Siinä vaiheessa kun se ei jaksanut enää pitää päätään pystyssä, mun piti todella tsempata, että pysyin Toran nähden reippaana ja rauhallisena. Ja pysyinkin. Pääni sisällä kuitenkin valmistauduin taas kävelemään kotiin ja roikottamaan niitä samoja tyhjiä valjaita.

Toran diagnoosi oli moniniveltulehdus. Sillä oli jokaisessa jalassa tulehtuneita niveliä ja hirveät määrät nivelnestettä. Se sai kunnon annoksen kipulääkettä ja aloitettiin antibiootit ja päästiin kuin päästiinkin sen kanssa kotiin. Nyt odotetaan nivelnestenäytteen analysoinnin tuloksia Viikin eläinsairaalasta. On tosi monta kysymysmerkkiä ilmassa, lähinnä, että mistä HELVETISTÄ tällainen voi tulla?! Mutta odotellaan rauhassa ja tärkeintä, että pikku-Torsti voi jo paremmin. Ilmeisesti jotain bakteerin aiheuttamaa siellä oli, koska antibiootti on auttanut niin hyvin! Nyt meidän ongelmana on se, että pitää estää niitä kauheasti riehumasta bulldoggin kanssa :)

Eläimen pahan olon katsominen on jotain ihan kamalaa. Onneksi sitä pahinta kesti tällä kertaa vain yhden päivän. Jos haluat lukea Rikin tarinan, niin sen voi katsoa täältä. Riki olisi muuten tänään täyttänyt 10 vuotta <3

Kuvituksena postauksessa on koirajätkien random-juttuja :)