Lauantaipäivä

18/11/2012 SallaKommentoi

Huhhuijakkaa on taas ollut menoa ja meininkiä koko viikonloppu. Just vasta tajusin, että ylipäätään on viikonloppu, ja kohta pitääkin taas mennä töihin. Ja taas on maanantai.. Herää kysymys, että onko maanantain perkule jotenkin useammin kuin muut viikonpäivät? Sen verran usein se tuntuu olevan. I rest my case.

Mä hoidin eilen sosiaalisia suhteita :) Ekana näin pitkästä aikaa kaveria lounaan merkeissä, sitten oli vuorossa joululahjapaltsu (mitä ostetaan kenellekin ja kumpi hoitaa – hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ahhah) siskon kanssa, jonka jälkeen mentiin katsomaan toisen siskon uutta kotia ja Nemo-koiraa.

Minäkin ulos, minäkin!!

Mikä juttu toi ranteeseen tarttuminen on, riiviö! :)

Autan mammaa ;)

Kattokaa noita pentuhampaita, suht terävät! Nemo on nyt viisi kuukautta, ja pentumaisen leikkisä. Koko on jo aika hurja ja välillä tekikin tiukkaa muistaa miten vauva se oikeasti on. Nemo osaakin jo niin monta juttua että huhhuh :)

Me syötiin sushia ja salaattia, mutta kamera unohtui tietysti laukkuun ja muistin sen vasta jälkkärin aikaan. Tämä on ylivalottunut kuva parhaasta mutakakusta, jota oon ikinä syönyt. Siis niin hyvää. Pitää muistaa pyytää siskolta resepti!

Pieni sylikoira mammansa kanssa <3

Ostin eilen ekan joululahjan jee :) Tykkään aloittaa ajoissa, toivon siis välttäväni niin viime hetken paniikin. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.. Lainasin siskon kirjahyllystä yhden sisustus- ja yhden pukeutumiskirjan. Mulla on ensi viikon viikonloppu kolmepäiväinen, eli vaikka lauantai ja sunnuntai kuluvat luultavasti taas tukka putkella, ehtii maanantaina chillata ja lukea. Tänä viikonloppuna en oo ehtinyt lukea sivuakaan kirjaa tai lehteä. Se on jännä, täysin toimeton viikonloppu ei todellakaan ole ideaali, mutta ei myöskään ihan näin ohjelmallinen. Kultainen keskitie, muista Salla, kultainen keskitie :)
Alemmassa kuvassa yritän kuvata uusia ponejani, mutta utelias amstaffi tekee siitä aika vaikeaa ;) Kaverini oli löytänyt ponit lastentarvikkeiden jakelupisteestä ja ystävällisesti ottanut ne mulle. Molemmat ovat ”oikeita”, eli noita 80-luvun G1-poneja, joita keräilen, ja kumpaakaan mulla ei ollut ennestään. Kiitos vielä Johanna kun muistit mua :)

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa. Meillä viime lauantaina saatu amaryllis on avautunut täyteen kukkaansa :)

Hömppää ja naurua · Koiraystäviä

Tassuterapiaa

07/11/2012 Salla2 kommenttia

Rölli, Jedi ja Riki

Meidän naapurissa asuu Jedi-ranskanbulldoggi. Mulla on joku soft spot ollut aina noihin lyttynaamaisiin bulldoggeihin, ja oonkin hankkinut jonkin asteisen hullun maineen Jedin omistajien silmissä. ”Niin se on se muija, joka aina huutelee parvekkeelta”. Jepjep, just se ;) Oon muutaman kerran varoittanut Jedin omistajia, että saatan dognapata Jedin ja viime sunnuntaina se onnistui ihan luvan kanssa, kun saatiin Jedi lainaksi mukaan meidän kanssa koirapuistoon.

Jedillä ei ollut mitään ongelmaa pärjätä kahden 40-kiloisen amstaffin kanssa, että on se aika kova muija!

Kun tultiin puistosta kotiin, niin Jedin omistaja oli vielä kaupoilla, ja niinpä me ”vastentahtoisesti” otettiin hänet meille vähäksi aikaa leikkimään :)

Jedi tykkää näköjään pehmoista yhtä paljon kuin Riki :)

Aikamoista menoa ja meininkiä… :)

Täytyy ihan hattua nostaa pikkuisen sinnikkyydelle, vuoden ikäinen tyttö laittoi kelpo vastuksen isolle rohnolle! Jedin omistaja kertoi jälkeenpäin, että Jedi on tottunut leikkimään tanskandoggiuroksen kanssa..se selittääkin aika paljon :)

Muumi kuoli, mutta mulla oli ihan huippukivaa <3 Ja Jediä saa kuulemma toistekin lainaan, jeee! Jedin omistaja sanoi, että sunnuntain jälkeen J on ollut aina tulossa meidän rappuun ohi kävellessään. Hänkin tykkäsi leikkiä Rikin kanssa awwwww :)

Koiraystäviä

Olen Nemo, hauska tavata!

25/08/2012 Salla4 kommenttia

Kävin pari päivää sitten katsomassa siskon uutta hauvavauvaa…

Minun nimeni on Nemo ja olen yhdeksän viikkoa vanha <3 Istun tässä sanomalehtien päällä, mutta en muuten varmaan pissaa kun te katsotte :)

Nemo on valkoinen paimenkoira ja hänen turkkinsa tuntuu pumpulilta. Aivan ihana kaveri. Mä kyllä yllätyin vähän miten iso se jo oli, vaikka tiesin tietysti että rotu on iso. Silti on hassua, miten koira voi yhdeksässä viikossa kasvaa pikkuisesta marsusta tuollaiseksi jässikäksi, Nemo on jo isompi kuin monet pikkukoirat :)

Käsipäivää

Anturat olivat ihan samettisen pehmeät… Jos tästä tekstistä ei vielä tullut ilmi, niin mulla on aika jäätävä koirakuume. Vaikka mulle tuleva koira olisi ihan eri rotuinen ja oloinen, niin koiravauvan näkeminen ei kyllä auta mun kuumeeseen ollenkaan. Huoh :)

Sain Salla-tädiltä köysilelun

Koiraystäviä · Reissut

Vesihirviö mökkirannassa

03/08/2012 Salla4 kommenttia

Kauas pilvet karkaavat, niin minäkin. Me oltiin lauantaina nimittäin mökillä, ekaa kertaa tänä kesänä. Kun säätiedotus lupasi tän helevetin sateen sijaan hellettä, ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, mitä sitä tekisi. Meidän mökki on niin lähellä, että sinne pääsee samassa ajassa, kuin vaikka Hietsuun. Niin tällaisen päiväreissun heittää ihan tosta noin vaan :) Mulla oli kyllä kamera mukana, mutta koska pikkusiskoni ovat vielä innostuneempia kuvaamisesta kuin minä, totesin että jaahas, minäpoika annan kameran olla repussa ja keskityn rentoutumiseen. Tässä siis Miss Piggy`s Sistersin näkemys lauantaisesta mökkeilystämme :)

Riki on ihan hulluna uimiseen. Siis ihan oikeesti mä luulen, että siltä puuttuu joku pala aivoista, joka kertoisi, että relaa vähän :) Se nimittäin ui, ui ja ui. Ihan viimeisillä voimillaan, niin kauan kuin mökillä ollaan. Se on myös yksi syy, että mä tykkään näistä päiväkeikoista mökille. Nimittäin Riki ei mökillä malta syödä eikä nukkua (ei tartte varmaan sanoa, että nämä maittavat kotona kyllä ;). Rikiä ei meinaa kotona saada arkiaamuisin millään nousemaan lenkille, mutta mökillä se alkaa viimeistään klo 7 vinkua ulos. Ei pissalle, vaan järveen. Helvetti :) Nouse siinä sitten itsekin kukonlaulun aikaan, kun kerrankin voisi ottaa chillisti. Lisäksi se ei kuuntele omia voimiaan eikä jaksamistaan yhtään, se ui aamusta yöhön, niin kauan kunnes on niin loppu ettei meinaa jaksaa kävellä. Nytkin jo pari kertaa luulin, että pitääkö se syöksyä pelastamaan, kun uimatahti hidastui..raukka oli aivan loppu :)

Toinen juttu on se, että Rikin kanssa ei voi uida. Tai siis voi yrittää, mutta yritä siinä sitten lähteä uimaan, kun 40-kiloinen merihirviö lähtee louskuttaen sun perään, kun luulee sun olevan hädässä. Se oikeasti ui ihmisen/ihmisten ympärillä ympyrää, ja vahtii laumaansa. Sitä on pakko työntää päästä kauemmas, sattuu meinaan kohtuullisesti jos se vahingossa ui päälle tai ”kroolaa” terävillä kynsillään liian lähellä.

Jos joku oikeasti haluaa uida tai soudella (kyllä, myös yksi airo on kokenut kovia, kun Riki on hypännyt laiturilta ”pelastamaan” vesille lähtijöitä ;), niin Rikin kanssa pitää lähteä mökkitielle kävelemään. Hihnaa ei parane unohtaa, käskyt ”ei” ja ”tänne” kaikuvat ihan kuuroille korville silloin, kun on vettä näkyvissä.

Uimapatjallakin voi köllötellä vain kuivalla maalla Rikin mukana ollessa..

Mutta on se myös niin söpö. Tässä se seisoo ja katsoo, että eikö KUKAAN tulisi heittämään keppiä, että saisi hakea vedestä. Sellaista aitoa iloa on kyllä hieno katsella.

Tulipas Riki-aiheinen postaus, vaikka piti olla mökkiaiheinen. Kiitti ja anteeks :)

Koiraystäviä · Sisustus ja koti

Silmäteräni tauluna

11/09/2011 Salla2 kommenttia

Mietin tuossa taannoin kolmenkympin rajapyykin täyttymisen hyviä puolia. Olen itse asiassa ottanut tuon pelottavan iän yllättävän vähillä angsteilla ja kriiseillä vastaan, hyvä mä =D Tässä on taas yksi syy siihen, että neljänkympin käyminen ei juurikaan ahdista. Nimittäin synttärilahjaksi saamani taulu karvaisesta silmäterästäni Rikistä. Upea, eikö?!

Taulun teki super taiteellinen ystäväni Laura, joka muuten pitää myös blogia. Karvakuonot ovat myös Lauran sydäntä lähellä, kuten hänen blogistaankin saattaa huomata ;) Taulu pääsi meillä kunniapaikalle keittiön pöydän päälle!