Koirien ensimmäinen mökkireissu

29/07/2014 Salla10 kommenttia

Tämän näköisiä innokkaita ja virkeitä kavereita menin herättelemään kahdeksan aikaan tässä eräänä aamuna pari viikkoa sitten. Tora on pitänyt mammaansa hereillä ERITTÄIN monena yönä, mutta heti meille tulostaan lähtien se on nukkunut poikkeuksetta aamulla pitkään. Oikein hyvä, opitaan talon tavoille heti vauvasta lähtien ;) Syy tähän poikkeukselliseen herätysaikaan oli se, että me lähdettiin jätkien kanssa mökille.

Käynti oli kummallekin ensimmäinen meidän mökillä. Beni on kyllä ollut muutamia kertoja järven rannalla ja uinutkin (kummallakin kerralla hypättyään Rikin perään haha), mutta Toralle kerta veden äärellä oli ensimmäinen. Siinä missä Riki juoksi aina täysiä suoraan autosta järveen, Tora lähinnä ihmetteli uutta jännää paikkaa. Beni sen sijaan juoksi ympäri nurmikkoa ja mökkiä bulldoggimainen hullunkiilto silmissä :D Veteen pojat menivät vasta hetken päästä.

Beni tykkäsi kahlailla ja tutkia vettä, Tora pysytteli sen sijaan aika lailla rannassa. En tehnyt mitään rohkaistakseni (enkä varsinkaan pakottaakseni) sitä veteen, se oli kuitenkin vasta 10 viikkoa vanha, ja aikaa on. Kaikki tuntemani amstaffit ovat uimahulluja, joten eiköhän Torakin vielä uimaan halua :)

Siinä missä Tora veteli paritkin pitkät päivätorkut, Beni ei malttanut levätä HETKEÄKÄÄN (tyypillistä bulldoggia tämäkin ;) koko päivänä. Sitä ei myöskään jännittänyt yhtään lähteä paikkoihin, joihin se ei meitä ihmisiä nähnyt, vaan huiteli milloin missäkin. Joskus metsästä näkyivät vain sen pystyt korvat =D Benin piti tietenkin osallistua myös sulkapallon ja koriksen pelaamiseen.

Söin muuten kesän ensimmäisen kerran grilliruokaa! Ja isän loimuttamaa kohta. Mikään ei kyllä ole yhtä hyvää kuin se <3

Äiti on vähän väsynyt.

Yleensä mökkireissut ovat mulle todellisia stressinpoistohetkiä ja oikein tunnen, kuinka pulssi hidastuu ja verenpaine laskee. Tällä kertaa mukana oli kuitenkin kaksi hölmöläistä, joiden kaitsemisessa oli täysi työ, varsinkin kun kummankaan uimataidosta ei ollut varmuutta. Takana oli myös (jälleen) huonosti nukuttu yö. Tora ei nimittäin vielä tuossa vaiheessa ollut oikein sisäistänyt, että öisin kuuluu nukkua. Ihme tyyppi.

Benistä oli kivaa, että kerrankin oli isoja keppejä =D Niitä se sitten kävi halkokopasta hakemassa ja levitteli ympäri nurmikkoa.

Oltiin perillä mökillä noin kahdeksan tuntia ja kyllä oli väsyneitä koiria paluumatkalla. Vaikka olin itsekin aika väsynyt, oli tosi kiva seurata, miten kummallakin koiralla oli hauskaa ja ne nauttivat vapaana olemisesta ja riehumisesta :) Täytyy ehdottomasti mennä mökille vielä ainakin kerran tänä kesänä! Haluan nähdä, josko Tora haluaisi jo uimaan :)

Ajastan tämän postauksen nyt maanantai-illan sijaan tiistaiaamuksi, jolloin on mun ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Vähän haikea on mieli, taasko se loma on ohi? :( Onko siellä muitakin töihin palanneita? Jos teillä on hyviä vinkkejä, miten paluutuskaa saa loivennettua, kertokaa jooko?

Hyvää kahvia ja kullan kimallusta

01/06/2014 Salla6 kommenttia

Oltiin viikko sitten perjantaina Kissiksen kanssa liikeellä, kun sain sen ylipuhuttua mun mukaan Siivouspäivä etkoiluun eli bloggaajakirpparille. Tehtiin molemmat hyviä löytöjä, ja sitten tuli välikahvin aika. Kissis ehdotti, että mennään Fazerille, koska sieltä saa parasta kahvia. Mulla meinasi mennä sylki väärään kurkkuun, siis mitä, parasta kahvia Fazerilta..?? Tämä arvonanto Fasua kohtaan alkoi kiinnostaa tosi paljon, joten mentiin sitten maistelemaan sitä kahvia.

Ja joo, olihan se hyvää, kun kerran halusin ostaa samaa kahvia kotiinkin :) Jotenkin kun mietitään Helsingin parasta kahvia, ajattelen vaistomaisesti parasta lattea. Tavallista kahvia juon kahviloissa harvemmin, toki sitäkin aina välillä. Toinen jännä juttu liittyy Kaffa Roasteryn kahveihin. Niitä kehutaan kovasti, mutta ainoa Kaffa-kokemukseni oli niin kamala, ettei ole huvittanut erityisemmin enempää maistella. Nimittäin Kluuvin Torressa otin kerran laten sijaan mustan kahvin (joku Kaffan blend, en muista tarkemmin) ja se oli jotain ihan kamalaa tavaraa. Toki silloinkin ajattelin, että ehkäpä vika oli keittimessä tai keittäjässä purujen sijaan, mutta yhtä kaikki Kaffa ei vakuuttanut.

Tämä Fazer Blend sitävastoin oli ihan killerihyvää, niin Fasulla kuin sitten kotonakin (itse asiassa juon sitä tässä postausta kirjoitellessani). Kahvi oli papuina ja sen sai haluamallaan jauhatuksella (vaikka Kissis asiaa kovasti epäilikin, aina kannattaa hei kysyä hahhaa). Suosittelen maistamaan!

Olin selannut aiemmin Glitterin hiusopasta ja bongannut sieltä useamman kivan hiuskoristeen. Noh, suurin osa kuvissa kivoilta näyttäneistä näytti mun päässä ihan kamalilta, mutta tämä kultainen kolikkohässäkkä ei :)

Tuo yksinäinen ketju tulee siis pään päälle jakauksen kohtaan, vähän jännää! Mun otsis vähän vaikeuttaa tällaisten pantojen käyttämistä tai siis ne näyttäisivät mun mielestä kivemmilta ilman. Mutta onneksi otsiksen saa taakse tai syrjään, koska tämä panta on niin kiva!

Tein bloggaajakirpparilla ihan sikahyviä löytöjä, mutta en jaksanut alkaa kuvata mustia vaatteita, joita ostin useamman. Tässä kuitenkin pieni vilaus ostamastani neuleesta ja hameesta, sopivat hyvin käytettäväksi yhdessäkin :)

Pakko vielä sanoa, että mä RAKASTAN bloggaajakirppiksiä! Olen löytänyt Siivouspäivän ja Kierrätystehtaan kirppareilta parempia vaatteita kuin kaupoista, tai siis jostain syystä en ole koko keväänä löytänyt Helsingin kaupoista mitään mieleistä. Ensi lauantaina on vielä yksi ihana kirppis tiedossa, kun vaatefriikki kaverini pitää kahden vielä vaatefriikimmän kaverinsa kanssa privaatin muotikirppiksen. Ihan parasta! :)

Tykkäättekö te shoppailla kirppareilta vaatteita? Iskeekö kulta? :)

Koiraystäviä · Lifestyle

Rikille

27/05/2014 Salla49 kommenttia

Karvainen silmäteräni Riki lensi reilu kolme viikkoa sitten koirien taivaaseen. Hän eli yhdeksän vuotta täyttä koiran elämää lähes loppuun asti ja leikki koirapuistossa Benin kanssa vielä kolme päivää ennen kuolemaansa. Vappuaattona Rikille alkoi tulla outoja oireita virtsankarkailusta syömättömyyteen, ja vappupäivänä käytimme sitä eläinlääkäripäivystyksessä. Rikin virtsassa oli hieman proteiinia ja valkosoluja, mutta ei mitään selkeää, eikä löydös korreloinut Rikin huonon kunnon kanssa. Rikiä nesteytettiin ja sille aloitettiin varmuuden vuoksi laajakirjoinen antibiootti. Saimme ohjeeksi seurata tilannetta perjantain ja varata ajan tarkempiin labroihin, jos olo ei parane huomattavasti. No eihän se parantunut. Riki jaksoi perjantaina syödä enää mun kädestä kyljellään maaten, eikä noussut muuten kuin pari kertaa kun veimme sen talon ympäri pissalle. Lauantaiaamuna veimme todella väsyneen Rikin lääkäriin. Lääkäri näki heti Rikin silmistä, että ne olivat kellertävät, ja sanoi epäilevänsä, että maksassa oli jotain vialla. Verikoe vahvisti epäilyn, Rikin maksa-arvo oli niin korkea, että laite ei edes mitannut lukemaa. Mitään ei ollut enää tehtävissä, ja niin piti tehdä se päätös, jonka tekemistä jokainen koiranomistaja kammoaa.

Riki oli käynyt hoitohuoneen lattialle makaamaan heti verikokoeen ottamisen jälkeen, eikä jaksanut enää nostaa päätään. Yritimme puhua rohkaisevalla äänellä ja tietenkin silittelimme ja rapsutimme sitä paljon. Rikin pää oli mun sylissä, kun se sai viimeiset pistokset. Ennen sitä olin istunut lattialla ja katsonut Rikiä silmiin. Silmät olivat tosi väsyneet. Riki kuitenkin jaksoi vielä nuolaista mua naamasta. Sen oli aika mennä.

Sen sijaan, että muistelen Rikin kuolemaa, haluan muistella Rikin elämää.

Tapasin Rikin ensimmäistä kertaa kun se oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Tuolloin kävin poikakaverin luona ensimmäistä kertaa. Riki tuli ovelle vastaan, ja muistan kuin eilisen, miten kuiskasin onpas se ISO :) Riki oli kyllä aika vaikuttavan kokoinen, aika tarkkaan 40 kg. Tuolloin se oli vielä supertikissä, nuorena ja timminä. Onneksi mulla oli lapsuudessa ollut kotona koira, enkä muutenkaan pelännyt niitä. Kaverillani oli kaksi staffia, eli pienempää versiota tästä rodusta, joten mulle oli tuttua myöskin näiden kavereiden hurjalta näyttävä tapa leikkiä ;)

Mä otin Rikin heti omakseni. Ja se otti mut. Ei ollut tietoakaan mistään mustasukkaisuudesta tai siitä, ettei se olisi totellut mua. Samanlaista katse riittää -auktoriteettia kuin poikakaverini kanssa mussa ei Rikille tietenkään ollut, sellaisen voi saada vain yksi henkilö ja vain se, joka on koiran pennusta asti kouluttanut. Riki oli opetettu ja koulutettu kiva kaveri jo mulle valmiiksi.

Rikiä rakastivat kyllä mun lisäksi muutkin. Se sai poikkeuksellisen monta ”fania”, muun muassa kaksi siskoani. Rikin rauhallisesta aurasta kertoo sekin, että äitini, joka on lapsesta asti pelännyt isoja koiria, oppi pois pelostaan Rikin (huom. pelottavan tappajakoiran ;) avulla. Äiti myös piti Rikistä, ja se vasta oli ihmeellistä.

Riki oli uskomattoman taitava aistimaan erilaisia tunnetiloja. Jos mulla oli paha mieli ja vetäydyin sänkyyn lepäämään, ei mennyt kuin hetki, kun iso amstaffi tuli viereen ja laski päänsä mun käden tai jalan päälle. Rikiä on suurelta osin kiittäminen siitä, että mä olen vielä jotakuinkin järjissäni.

Riki rakasti pehmolelujen lussuttamista.

Ja pitkiä päikkäreitä, pää aina tyynyllä.

Se rakasti lunta, ja monesti talvisin jouduttiin lähtemään koirapuistosta pois liian lumensyömisen takia etuajassa :) Sillä oli myös ihan mieletön puruvoima.

Viimeisen vuotensa Riki-poika sai elää isoveljenä tai Isosetänä, niin kuin me sanotaan. Rakastan Rikin lempeää, mutta päättäväistä katsetta tässä kuvassa.

Riki oli tosi tarkka sen suhteen, että se halusi omaa tilaa. Sänkyynkin se tuli aina vasta viimeisenä, että sai itse mennä niin lähelle meitä kun halusi, mutta jos sitä lähenteli liikaa, sille saattoi tulla äkkilähtö sohvalle nukkumaan ;)

Mä muistan tosi selvästi tämän kuvan ottamisen. Beni oli ollut meillä muutaman päivän ja haki läheisyyttä Rikiltä, joka vähän kummeksuen vaihtoi heti paikkaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Riki antoi Benin tulla lähelle.

Sittemmin pojista tuli erottamattomat <3

Riki rakasti yli kaiken uimista ja nimenomaan veteen hyppäämistä meidän mökin laiturilta. Tällaisena mä haluan Rikin muistaa.

Lifestyle · Reissut · Ruoka ja juoma

Kulinaristina Köpiksessä

17/05/2014 Salla12 kommenttia

Mä oon ehtinyt tässä jossain välissä heittää pikareissun Tanskaankin. Tarkemmin sanottuna Kööpenhaminaan ja Roskildeen, missä tätini ja serkkuni asuvat. Liikkeellä olin, niin kuin useimmiten, siskon kanssa. Katsokaapa, miten hienosti koristeltu ulko-ovi toivotti meidät tervetulleiksi <3

Suht pähee! :)

Me käydään Tanskassa yleensä kerran vuodessa, mutta viime reissusta oli ehtinyt vierähtää jo lähes kaksi vuotta! Oli jo aikakin siis päästä tanskalaisten herkkujen ääreen ;)

Jos joku ei tiedä, mitä ovat Flødebollit ja Brasilit, niin korjataan tämä asia heti alkuunsa. Brasilit ovat suklaalla kuorrutettuja vaahtonameja, joiden sisällä on sitkeähkön vaahdon lisäksi myös suklaakerros. Näitä myydään valmiissa karkkipusseissa kaupoissa (näitä pieniä) ja sitten sellaisia mega-Brasileita suklaakaupoissa (joita Tanskassa on ainakin viittä eri ketjua!). Flødebollit ovat vähän niin kuin tutut Brunbergin suukot, mutta näissä sisällä oleva vaahto on vähän paksumpaa. Lisäksi näissä on kaikkia jänniä makuja, kuten lakritsi tai pähkinä, ja joidenkin Flødebollien pohjassa on tanskalaisittain marsipaania. Tätini ja meidän mielestä parhaat saa suklaakauppa Frellseniltä. Ja se on muuten taivas..!! Ai niin, musta on jotenkin hassua ja söpöä, että Tanskassa jos tilaa jätskikiskalta tötterön, niin siihen saa joka paikassa lisämaksusta myös (pienen) Flødebollin, joka isketään jäätelöpallon päälle naama alaspäin :)

Tanskassa käydään brunsseilla. Siis oikeasti, kaikki ja minä viikonpäivänä tahansa. Rakastan brunssittelukulttuuria ihan kympillä. Tietenkin täti osaa kulinaristina viedä meidät parhaisiin paikkoihinkin, mutta olen joka paikassa tykännyt brunssista ihan älyttömästi. Tanskassa brunssilla on juuri sellaisia juttuja, joista tykkään. Ei mitään lämpimiä ruokia tai salaatteja, lounas on sitten erikseen ;)

Café Norden

Jokaisella Tanskan reissulla vietetään vähintään yksi päivä Köpiksessä ja päivä alkaa aina brunssilla Café Nordenissa. En muista viimeisen kymmenen vuoden ajalta yhtäkään Tanska-visiittiä ilman Nordenin brunssia. Kallishan se on kuin mikä, mutta joka pennin arvoinen.

Mä valitsin turkkilaista jugurttia kotitekoisella myslillä, mutta sen tilalle olisi voinut ottaa myös pannukakkuja tai munakasta. Appelsiinimehun tilalle olisi saanut smoothien. Niin ja hintaan kuuluu valinnainen erikoiskahvi tai jäätee. Nuo epämääräisen näköiset mömmöt ovat lohitahnaa (NIIN hyvää) ja sitten jonkinlaista lihatahnaa. Kuvasin siis vahingossa tädin annoksen, omassani oli lihamömmön tilalta tuplasti hedelmiä :)

Ainoa miinus Nordenissa oli, että heillä ei ollut soijamaitoa. Otin sitten tavallisen kahvin, mutta otin brunssiin kuuluvaksi juomaksi jääteen, joka on muuten parasta koskaan juomaani. Listalta ostettuna jäätee maksaa varmaankin vähintään 6 € ;) Brunssin hinta oli 200 kruunua, joka on n. 27 €. Kallista, mutta niin se vaan Tanskassa syöminen ja juominen on.

Kiireettömän brunssin jälkeen oli aika lähteä vähän shoppailemaan. Meinasin aluksi esitellä ostokseni tässä samassa postauksessa, mutta totesin, ettei kukaan olisi jaksanut lukea loppuun asti ;)

Pienemmän serkun luokan esitys :)

Köpis-päivän jälkeen ehdittiin hengähtää puoli tuntia, kunnes oli aika lähteä serkkutyttöjen ala-asteelle kansainvälisiä juhlia viettämään. Kyseisessä koulussa on paljon eri kansallisuuksia, joten tarkoitus oli tutustuttaa oppilaita ja vanhempia mm. eri maiden ruokakulttuureihin. Tapahtumassa oli tanssi- ja lauluesityksiä ja kaikkea kivaa pientä puuhaa, niin sen ruoan lisäksi. Oli tosi kiva käydä tutustumassa likkojen kouluun :)

Lauantaipäivän aamiaisemme tädin luona näytti tältä. Täti on kulinaristi ja esteetikko, joten sekä silmä että maha olivat tyytyväisiä. Olisipa joka lauantai tällainen aamiainen odottamassa kun herään ;)

Päivää jatkettiin Roskildessa kahvittelemassa Druedahlsilla, jossa myös on ihana brunssi. Tällä kertaa otimme kuitenkin ”vain” kakkukahvit. Mun ottama mazariinikakku oli taivaallista <3

Ehdottomasti yksi reissun parhaista hetkistä oli kummityttöni (vanhempi serkuista) keksimä peli, jossa meidän siskon kanssa piti arvailla tanskankielisiä sanoja ja serkkujen suomenkielisiä. Otimme lattialle muutaman esineen, sanoimme jonkin sanan suomeksi, ja tyttöjen piti arvata, mikä esineistä sopii sanaan. Ja sitten meidän piti siskon kanssa arvata tanskankielisiä sanoja, apua. Vitsi, että oli hauskaa ja kisassa nähtiin myös kunnon lätkätuuletuksia ;)

Iltakahvin kanssa oli jälleen suklaata eli vaahtobanaaneja, Brasileja ja suolapähkinävaahtokarkkeja, joiden nimeä en muista. NIIN hyvää :)

Mä olin Flødebollien herkkää rakennetta uhmaten päättänyt saada niitä viedyksi Suomeen. Tässä sisko pakkaa niitä yön kähmässä folioon, etteivät raukat menisi rikki. Voisi äkkiseltään ajatella kyseessä olevan sisarusrakkautta, mutta oikeasti sisko oli ihan hohteessa päästessään pakkaamaan. Pliis saaaaaaaaanko mä pakata ne?? Joo no ihan vapaasti =D

Jos ei selvinnyt tekstistä, niin oli ihan superkiva reissu, niin kuin aina! Suosittelen Köpistä aina ja kaikille, ihmiset ovat mukavia (ja pitkiä!), ruoka mielettömän hyvää ja ostosmahdollisuudet loistavat. Jos jotakuta kiinnostaa, niin vanhoihin Köpis-postauksiini pääsee tästä ja tästä :)

Kuka muu on Köpis-fani? :)