Kadonnut meikkaamisen ilo

25/06/2015 Salla12 kommenttia

Kaikki varmaan tietävät sen fiiliksen, kun meikkaaminen ei huvittaisi yhtään. Ei jaksaisi herätä aamulla minuttiakaan aikaisemmin sen takia, että joutuu viettämään meikkipurkkien seurassa aikaa. Tuntuu, että naama näyttää ihan samalta ennen ja jälkeen meikkaamisen. Ihan kaikilla on varmasti tällainen fiilis joskus. Mutta entäs kun se fiilis jatkuu monta kuukautta? Ja olet kauneusbloggaaja. Aika nihkeetä.

Mulla oli tässä keväällä kausi, kun oikein mikään ei kiinnostanut. Tämä päti valitettavasti myös meikkaamiseen. Ihoani jaksoin hoitaa normaalisti, koska mun vaan on pakko tehdä se, ellen halua sitten sammutella kauheita tulipaloja jälkikäteen. Mutta meikkaaminen, se tuntui ihan pakkopullalta. En halunnut budjetoida meikkaamiseen aamuisin aikaa juuri yhtään ja lätkin naamaani vain ihan pakolliset kamat. Senkin tein vain oikeastaan kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan tai välttääkseni ootsä kipeä -kyselyt. En siksi, että olisin katsonut peiliin mitenkään paremmalla fiiliksellä meikkaamisen jälkeen. Sain blogin kautta ja kavereilta jonkin verran meikkejä ja vaikka ne olivat miten ihania, en välttämättä jaksanut edes kokeilla niitä. Ihan kauheaa :( Blogissakin toivottiin enemmän meikkejä, mutta tuntui aika mahdottomalta toteuttaa yhtään mitään kuvaamisen arvoista.

Sitten ihan pikkuhiljaa, jotain tapahtui. Mulla alkoi olla kasvoilla pikapohjan ja poskipunan lisäksi muutakin. Kivoja luomivärikokeiluja, pitkästä aikaa hieman räväkämpiä poskipunia ja huulipunaa sävyttävän huulivoiteen sijaan. Aurinkopuuterileikkejä, uusia kulmatuotteita. Arkiaamun paras hetki on se, kun koirien ulkoilutuksen ja smoothien valmistuksen jälkeen istahdan kahvikupillisen kanssa keittiön pöydän ääreen, avaan radion ja alan meikata. Käytän siihen mielelläni 20 minuuttia, ja hifistelen jopa usean luomivärin kanssa. Olen taas oma itseni <3

Uskallan kirjoittaa tästä vasta nyt, kun meikkaamista koskeva alennustilani on ohi. Pelkäsin, että jään ikuisiksi ajoiksi ihan sama -modeen ja menetän ison ilon. Onneksi niin ei käynyt, huokaisen helpotuksesta. Löytyykö kohtalotovereita?

Kuvituksena kevään aikana ostamiani ja saamiani meikkejä, joista ilotsen N-Y-T :) <3

Avautumista · Kahvi · Lifestyle

Kahvi vei yöuneni

05/06/2015 Salla15 kommenttia

Joudun taas kerran nöyrtymään ja toteamaan, että mä taidan olla aika itsepäinen tyyppi. Mä pidän joistain jutuista kynsin ja hampain kiinni ja se on ihan sama mitä järki sanoo, mutta fiilis edellä mennään. Hohhoijaa.

Mä nimittäin olen tajunnut viimeisen kahden viikon aikana, että mun vuosien nukahtamisvaikeudet ovat johtuneet KAHVISTA (!!!!!!). Kyllähän kaikki ihmiset tietävät, että kahvissa on kofeiinia, joka on piriste. Tästä voisi johtaa sen, että miksi ottaa piristettä illalla, jos haluaa saada jossain vaiheessa unen päästä kiinni. Mä olen kuitenkin, ihan oikeasti, aina luullut, että kahvi ei vaikuta MULLA yöuniin. En ole ikinä edes testannut jättää alkuillan kahveja pois, koska olen mielessäni vedonnut siihen, että joinhan mä silloin-ja-silloinkin kahvit illalla ja sain unta. HALOO!

Jotain kuitenkin liikahti, kun asiasta sanoi mulle ihminen, jonka sanaan luotan kuin kallioon. Ajattelin, että what the hell, kaikkea voi kokeilla. Päätin aloittaa kokeilut ja asetin rajaksi klo 17, jonka jälkeen kahvia ei enää saa juoda. Ei tekosyitä. Arvaatte ehkä postauksen sävystä miten kävi? Noh, mä olen saanut unta helpommin kuin vuosiin.

Aluksi tuntui inhalta, että ei saa enää juoda illansuukahvia siinä seiskan aikaan. Teinkin jotain, mille olen aina nauranut räkäisesti, eli ostin kofeiinitonta kahvia! Mä olen oikeasti ihan aidosti ihmetellyt, että mitä varten kofeiinitonta kahvia edes on. Mitä järkeä? :D Kahvi on mulle kuitenkin piristävän vaikutuksensa lisäksi mitä suurin nautinto elämässä, ja ihan oikeasti päivän valopilkku ja paras hetki. Ostin siis kofeiinitonta kahvia, josko sillä saisi saman fiiliksen iltaisin kuin oikeallakin kahvilla. Juu ei saanut. Ihan hyväähän ainakin tällainen laadukas kofeiiniton kahvi on, mutta se ei maistu kahville. Oikeasti on aika jännä, miten maku muuttuu siitä, että kofeiini on poistettu. Äärimmäisessä hädässä menee, mutta ennemmin olen nyt juonut mukillisen vihreää teetä (jossa siinäkin on kofeiinia, mutta moninkertaisesti vähemmän kuin kahvissa).

Mun on pakko sanoa, että ihan oikeasti HÄVETTÄÄ, etten ole kokeillut tätä aikaisemmin. Se, että iltakahvi ei ole päivänä x vienyt yöunia, ei tarkoita, etteikö sillä olisi ikinä vaikutusta. Luulen, että esimerkiksi stressittömällä lomalla saattaa pystyä juomaan kahvia myöhemminkin, koska mieli on rauhallinen eikä käy ylikierroksilla. Nyt kuitenkin kahden viikon kokemuksella sanon, että niin ihanaa kuin iltakahvi onkin, se ei ole sen arvoista, että pyörii sängyssä tuntikausia ahdistumassa.

Kokemuksia? Ajatuksia? Muita jääräpäitä? :D

Ps Kuvan Starbucksin Guatemala Antigua on yksi parhaimmista kahveista, mitä olen juonut. Suosittelen :)

Avautumista · Koiraystäviä · Lifestyle

Haluat koiran? Luepa tämä ensin.

26/05/2015 Salla33 kommenttia

Tämä on ehkä aika hassu postausaihe, mutta mä mietin, että olen blogissa hehkuttanut koiriani, niiden ylimaallista söpöyttä ja mitä kaikkea hattaraa niin paljon, että pieni reality check ei tee kenellekään pahaa. Homma lähti siitä, kun Toran isän omistaja mietti, että olispa kiva herätä koira kainalossa, mutta järjellä ajateltuna hän ei halua koiraa makuuhuoneeseensa. Mä en voinut olla miettimättä, että oikeasti, järjellä ajateltuna en OMISTAISI koiraa. Tässä pari syytä miksi.

En pidä kävelylenkeistä.
Niinpä, muakin naurattaisi ellei itkettäisi. Koiran ottamalla sitoudut lenkkeilemään sen kanssa joka jumalan päivä, säällä kuin säällä kolme kertaa päivässä. Ulos on lähdettävä vaikka olisit väsynyt, flunssassa tai telkkarista tulee paras ohjelma ever. Tai jos koiralla on vatsatauti, niin viisi kertaa yössä siihen päälle. Aika hassua, että ihminen, joka ei nauti ulkoilusta ja kävelemisestä, tekee sitä vapaaehtoisesti vähintään 1,5 tuntia päivässä. Toki koirien ulkoilun iloa on ihana seurata esimerkiksi koirapuistossa tai niiden ollessa vapaana. Mutta se puuduttava käveleminen. Yäk. Silti teen sitä koska on pakko.

Koira maksaa maltaita.
Ja nyt en tarkoita koiran hintaa, vaikka pakko myöntää, että 1800 euroa eläimestä on kyllä aika helkkaristi. Laskin pikaisesti, että pelkkä koiran ruokkiminen maksaa helposti 400 € vuodessa ja päälle tulee tietenkin luut, namit, mahdolliset vaatteet ja tossut, tarvikkeet ja lelut. Benin vakuutus maksaa toiset 400 € vuodessa, minkä päälle tulee tietenkin vakuutuksen omavastuut ja rokotukset. Lisäksi on aina pakko olla vähän sukanvarressa, jos tulee yllättäviä kalliita sairastumisia kuten Toralla talvella.

Koti ei ole ikinä siisti.
Ne karvat. Se kuola. Ne lattialla lojuvat lelut. Vähän hankalaa ihmiselle, joka suuremmin välitä siivoamisesta. Puhumattakaan pentuajasta, kun et tee mitään muuta kuin siivoa pissaa, kakkaa ja rikkimenneitä tavaroitasi.

Huoli.
Se ei syönyt, onkohan se sairas? Se söi liikaa, onkohan se sairas? Se lepää lenkin jälkeen, eikä riehu, onkohan se sairas? Koira kun ei osaa puhua ja pyrkii vielä peittelemään kipunsa ihmiseltä, niin välillä saa olla ihan sydän syrjällään näiden kavereiden kanssa. Koiran sairauden takia et myöskään voi olla töistä pois ja on kyllä maailman kamalin tunne jättää koko yön oksentanut väsynyt koira yksin kotiin ja lähteä töihin :(

Jos pystyt elämään näiden asioiden kanssa, niin ota koira. Jos et, niin ymmärrän kyllä. Sanotaan, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kyllä vaan on monta päivää, jotka voisin vaihtaa. Silti en kadu hetkeäkään päätöstä ottaa koira. Kyllä niiden kanssa aina plussan puolelle jää <3

Olen kuullut, että kesän kynnyksellä monelle tulee fiilis, että hei, loma tulossa, otanpa koiran sopivasti siiheksi. Sen enempiä harkitsematta. Kyllä siinä mennään metsään. Koiran ottaminen täytyy harkita aina todella tarkkaan ja myös miettiä, onko itsestä siihen, että sosiaalistaa ja kouluttaa juuri sen rotuisen koiran, joka on itsestä kiva. Kyllä voin sanoa suoraan, että esimerkiksi Tora-amstaffin pentuaika oli todella haastavaa. Yhdistettynä siihen, että isovelibulldoggikin oli vielä pentu ;) Huh, never again :D

Heräsikö ajatuksia?

Blogitapahtumat · Lifestyle

Kauneusbloggaajat Turuus

24/05/2015 Salla8 kommenttia

Viime viikon lauantaina oli kiva päivä. Kävin elämäni toista kertaa Suomen Turuus ja siitä ensimmäisestäkin visiitistä oli aikaa sellaiset 23 vuotta :D Kosmetiikkabloggaajien historian suurin miitti näköjään vaadittiin, että meikäkin nousi pyllyltään ja lähti Turkkuseen.

En ollut ainoa, jota tapahtuma oli itse asiassa jännittänytkin aika paljon. Tai ei tietoisesti, mutta sen huomasi lyhyiksi jääneistä yöunista, että vähän jänskätti. Onneksi on kahvi ;) Tässä istuskellaan Designin` Eyes -blogin Annin kanssa Gaggui-kahvilassa ennen itse miittiä. Pakko kyllä sanoa, että gaggu oli hyvää, mutta kahvi oli haaleaa ja laihaa :P Jos kahvilassa laitetaan kahvi termariin odottamaan tarjoilua asiakkaalle, kannattaisi varmistaa, että termari oikeasti pitää kahvin tarpeeksi kuumana. Sori, mutta oli pakko avautua :D

Kakkujen, pienen ikkunaostoskierroksen ja kröhöm MACin tiskin jälkeen (ei ostettu mitään, rasti seinään) oli aika mennä tapahtumapaikalle eli Panimoravintola Kouluun. Meille oli varattu ihana iso kabinettitila, jossa sekä söimme että kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja.

Porukkaa oli kasassa yli 50, huh! Iloista puheensorinaa, kuvaa kuvan perään ja pöydissä kiertävien vaihtaripussukoiden tonkimista.

Luentoja meillä oli yhteensä kolme kappaletta, joista ensimmäinen oli IDUN Mineralsilta. Olen kirjoitellut merkin mineraalipohjasta ja peiteaineesta täällä ja kyllä tykkäisin kokeilla myös mm. kehuttua Brunkulla-luomivärinelikkoa ja herkullista Hallon-poskipunaa.

(Kuva: Dazzling Glow)
Seuraavaksi meille puhui Essien edustaja, minkä lisäksi meitä hemmoteltiin merkin kynsibaarilla :) Itse valitsin hempeän lilan Lilacism-sävyn, joka pitää varmaankin nyt sitten hankkia. Niin kiva se oli!

Lopuksi ilonamme oli vielä kuuluisa Tigimies, joka esiintyi myös viimevuotisessa Tampereen miitissä. Tigimies työskentelee Warehousella, joka tuo maahan mm. Tigiä :)

Janetille loihdittiin ihana, ajankohtainen rento lettikampaus. Mikko (Vainio) muuten kertoi, että tänä kesänä hiustrendeistä pinnalla ovat ostahiukset ja värit, jotka saavat näkyä. Enää ei kuulemma tarvitse näyttää siltä, kuin hiuksissa olisi oma väri. No hei hyvä, ottaen huomioon tämänviikkoisen hiusmuutokseni ;)

Tapahtuman järjestäjien eli etupäässä Nonnulan Jonnan järkkäämä goodie bag oli valtaisa. Poimin sieltä kaikkein kiinnostavimmat tuotteet eli Tigin ja Batisten hiusjuttuja, Essien koko kevätkokoelma (ooh), BareMineralsin kokeilukokoinen mineraalipohja, Shiseidon meikinalusvoide, Dr. Schellerin kosteusvoide, Nivean aurinkovoide ja IsaDoran herkullinen luomivärinelikko.

Tässä vielä kaikki tapahtuman sponsorit. Kiitos kun osallistuitte päiväämme :) Missähän me mahdetaan miitata ensi vuonna..?

Ps Pakko myöntää, että astuessani tuohon tupatentäynnä olevaan valtavaan saliin, ensimmäinen ajatus oli vähän pelonsekainen. Hirveästi tuttuja naamoja, mutta tosi paljon myös mulle valitettavasti tuntemattomaksi jääneitä bloggaajia. Onneksi pelkofiilis meni pian ohi ja pystyi rentoutumaan. Muita jännittäjiä??

Postauksen tuotteet saatu blogin kautta.

Lifestyle

Minä kosmetiikan kuluttajana

19/05/2015 Salla18 kommenttia

Olen viime aikoina miettinyt paljon yhtä asiaa, nimittäin itseäni kosmetiikan kuluttajana. Ajatuksia herättivät erityisesti Päivin postaukset hänen aloittamastaan ostolakosta ja Petrakin kirjoitti juuri LivBoxin tekemästä tutkimuksesta koskien kosmetiikan kuluttamista.

Ostolakko on varmasti monelle kosmetiikan harrastajalle ja varsinkin siitä bloggaavalle ihmiselle tuttu juttu. Välillä laitetaan kukkaronnyörit totaalisesti kiinni. Mä en ole koskaan ollut ostolakossa, niin kosmetiikan kuin minkään muunkaan suhteen. Yleensäkään mun juttu ei ole ehdottomuus oikeastaan minkään asian suhteen. Karkkilakossa en ole ollut koskaan, paitsi yhden kerran olin sokerivieroituksessa muutaman kuukauden, koska se oli ainoa tapa katkaista sokerin syömisen kierre. Vähentäminen ei silloin tullut kyseeseen, oli laitettava homma kerrasti poikki. Sen pohjalta tavoitan kyllä totaalisen kieltäytymisen ajatuksen, mutta jos ei ole ihan pakko, pyrin vähentämään, en lopettamaan.

Jos joskus tuntuu, että apua, nyt on mennyt kosmetiikkaan ihan hirveästi rahaa, rajoitan ostamista jo ihan alitajuisesti. Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että mun käytettävissä oleva kuukausittainen rahamäärä on pienentynyt huomattavasti ja olen huomannut, että olen vähentänyt ostamista ihan huomaamattani. En tosiaankaan voi sanoa, että ostaisin vain tarpeeseen, koska let´s face it, en mä oikeasti tarvitse yhtään mitään. Kriteeri, joka mulla on kuitenkin aina ja kaikessa ostoissa on se, että tuleeko tätä käytettyä. Sekään ei riitä, että en omista vastaavaa tuotetta, jos syy on juuri se, että en näe käyttöä juuri kyseiselle tuotteelle.

Mietin myös aina ennen ostamista tosi tarkkaan, että omistanko jo vastaavan tuotteen. Jos näen upean persikkaisen poskipunan, mutta mulla on jo lähes vastaava sävy samalla koostumuksella, jää tuote hyllyyn, vaikka kuinka olisi MAC limited edition. Kahdesta samanlaisesta tuotteesta toinen jää automaattisesti käyttämättä. Huulipunia omistan paljon, mutta niissä koostumuksia on kevyestä kiiltopunasta täysimattaiseen kestopunaan, joten lähes identtisiä sävyjäkin voi olla, jos koostumus on ihan eri.

Mun vinkki onkin, että kun näet jotain ihanaa, mieti:

1) Omistanko vastaavan tuotteen ennestään?
Jos omistat, niin miksi ostaisit uuden samanlaisen? Toki kosmetiikassa vaikkapa luomiväreissä koostumuksia on niin paljon erilaisia, että esimerkiksi tumman mattaruskean lisäksi käyttöä luultavasti on myös hohtavalle versiolle, vaikka niissä olisi sama sävykin.

ja toinen, vielä tärkeämpi kriteeri:

2) Tuleeko mun käytettyä tätä?
Jos vastaus on ei, jätä tuote tiskille. Jos vastaus on KYLLÄ, niin vaikka tuote olisi ns. turhakin, anna mennä :D

Jos näitä juttuja miettii aina ennen ostamista, ei ole suurta pelkoa siitä, että homma lähtisi ns. rällästä.

Miten te rajoitatte kosmetiikan ostojanne vai tarvitseeko niitä rajoittaa mitenkään? Käyttääkö joku samoja kriteereitä kuin minä? :)