Kosmetiikkabloggaajan noloista tunnustuksista kirjoitteli Sissi ja idea oli niin hauska, että halusin heti kantaa oman korteni tähän kekoon. Itselleen nauraminen on aika terapeuttista ja nyt minun lisäkseni te pääsette lukemaan ja nauramaan partoihinne meikäläisen juttuja :D

En osaa meikata kulmakarvoja
Tää on pahin. Mä en ole varmaan ikinä saanut meikattua kulmiani niin, että olisin tyytyväinen. Eikun yhden kerran muistan, oikeasti! YHDEN. Niistä tulee joko liian puuteriset, liian skarpit, väärän muotoiset tai eriparia. Huoh.

En osaa tehdä liner-rajauksia
En vaan osaa. Pitäis harjoitella mutku en jaksa. Miksei voi osata hetinytsamantien?? Kynällä tehty rajaus oli osa mun päivittäistä meikkia tosi monta vuotta, mutta viime aikoina en ole jostain syystä tehnyt sitäkään kuin harvoin.

En osaa käyttää jalkavoidetta
Niinku, en osaa. Milloin sitä oikeasti voi laittaa? Jos laitan päivällä/illalla, en voi kävellä rasvaisilla jaloilla. Jos laitan yöksi, pitää laittaa sukat jalkaan ja ainakin kesäkuumalla en halua sukkia laittaa. Rasvaiset jalat lakanoissa on jotain ihan superällöä! Pitääkö siis jalkapohjat jättää rasvaamatta että voi kävellä vai miten ihmeessä jengi ratkaisee nämä ongelmat?! :D

En osaa laittaa hiuksiani
Ja siis en osaa laittaa niitä MITENKÄÄN. Nykyisin olen niin laiska, etten juuri edes föönaa niitä (oops), saatika sitten käsittele niitä suoristusraudalla tai tee kiharoita. Aina juhliin mennessä ajattelen, että NYT, mutta aika loppuu joka kerta kesken, ja siellä mä taas olen laittamattomalla tukalla. Onneksi mun kampaaja tietää tämän ja leikkaa mallin aina niin, että se on ihan nätti ”pese ja pidä” -mentaliteetillakin :)

En käytä Ebayta tai Shipitoa
Kunnon hc-kosmebloggaajat tilaavat haluamansa luomiväripaletit Jenkeistä Shipito-postituspalvelun kautta, jos niitä ei muutoin ole Suomeen saatavilla. Ebaysta taas saa vaikka ja mitä esimerkiksi aasialaista jännää kosmetiikkaa. Mä en ole koskaan tilannut mitään kummastakaan/-llakaan ja välillä en edes ole ikinä kuullut merkeistä, joista kosmetiikkabloggaajien Facebook-ryhmässä kohkataan. En myöskään katso (ulkomaalaisia) Youtube-videoita, ja olen aina ihan pihalla kaikista uusista ilmiöistä ja meikkityyleistä. Ehkä mä en olekaan niin hc-kosmetiikkafani kuin olen luullut tai ainakin olen tosi usein ihan kahvilla :D

Olen ostanut kalliita selluliitti-/kiinteyttäviä tuotteita
Tämä ihan oikeasti hävettää. Pitäisihän mun nyt tietää, että ne eivät oikeasti voi toimia ja saman lopputuloksen saa vartalon kuivaharjauksella (jota en ole tehnyt ikinä) ja säännöllisellä rasvauksella (jonka laiminlyön). Ja ostamani tuotteet eivät ole olleet mitään Niveaa vaan oikeasti kallista kamaa. Aaaargh, ihan supernoloa :D

Olen huoliteltu ainoastaan käsistä ja kasvoista
Tämä on jännä. Mulla on kynnet lähes aina moitteettomassa kunnossa, ihonhoidosta en luista koskaan, ja jos hiukset eivät asetu, laitan päähän pipon/lippiksen etteivät muut huomaisi asiaa. Meikkini on huoliteltu, vaikka se olisikin nopeasti tehty (tosin vapaapäivinä en edelleenkään yleensä meikkaa). Kaulasta alaspäin onkin sitten pelkkää villiä länttä. Laistan vartalon ja jalkojen ihon hoidosta niin usein ja paljon, että välillä hävettää ihan pirusti. Toki kesällä myös sääreni ovat katseenkestävät, mutta heti syksyllä farkkukelien alkaessa homma kuivuu taas kokoon. Kulissit kunnossa tai jotain sinnepäin :´D

Menen tosi helposti mainoslauseiden halpaan
Thank god olen blogiharrastuksen myötä oppinut väkisinkin kriittisemmäksi, mutta edelleen huomaan, että mulla on taipumus innostua (ehkä vähän liikaakin haha) niin paljon, että unohdan kyseenalaistaa asioita. Sitten kun pahin into laantuu tajuan, että ei hitsi tämä ollutkaan sellainen, mitä luvattiin. Ja sitten taas hävettää, että meninkin uskomaan kaikenmaailman lupauksiin. Mun pitäisi tietää paremmin :D

En osaa photoshopata
Niinpä. En ole koskaan edes nähnyt, miltä Photoshop näyttää saati käyttänyt sitä tai tehnyt vastaavaa käsittelyä millään muullakaan ohjelmalla. Säädän valokuvista ainoastaan kuvan rajauksen, valoisuuden ja sävyt. En edes tiedä, miten peittäisin kuvista finnit tai rypyt, joten voitte luottaa, että kuvat ovat sellaisia kuin ovat AHAHAHHAHA. Joskus olisi kyllä kiva osata tehdä isompaakin muokkausta, ja ehkä joskus vielä opettelen.

Herranjumala. Tässä teillä on kauneusbloggaaja :D Please kertokaa te nyt omat salaisuutenne :D

Nyt on sellainen fiilis, että on pakko avautua. Tiedättekö sen tunteen, kun kurkussa on sellaista painetta, joka on pakko saada oksennettua ulos. Kun tuntuu, että kaikki ärsyttää. Miten kätevää, että mulla on tää blogi :´D Pahoittelut etukäteen rumasta kielenkäytöstä.

Todennäköisesti mun kyrsiintymisen takana on ihan muut, paljon isommat, jutut, kuin ne, mitkä tässä päällimmäisenä ketuttaa. Mutta avautuminen auttaa aina, oli ongelma sitten mikä tahansa.

Tänään ottaa pannuun:

1) Tekosyyt
”En ehdi meikata koska lapsi/aikainen herääminen/aamulenkki/koirat.” Yhtään ihmisten aamukiireitä väheksymättä olen aika varma, että mikäli ihminen HALUAA, hän pystyy sen kolme minuuttia irroittaa aamustaan, että saa vaikkapa meikkipuuterin ja värillisen huulivoiteen levitettyä. Ottaa päähän, että esimerkiksi päivitellään huokaillen mun arkimeikkiä tyyliin, ”olispa mullakin aikaa”. Mun meikkiin menee alle vartti (ja se on oikeasti todella basic) ja tarvittaessa saan sen tehtyä viidessä minuutissa, vaikka bussissa. Samaan kategoriaan menee ”En voi joogata, koska en ehdi mennä tunnille.” No joogaa kotona? ”En voi, koska koirat ei anna mun olla rauhassa.” Mene toiseen huoneeseen/laita koirat toiseen huoneeseen/joogaa koirien kanssa. :D ”No emmääää…”

Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, se on aivan täysin jokaisen oma asia, jos ei halua meikata/joogata whatever, mutta sitä ei tarvitse verhota marttyyrimaisten tekosyiden taakse. Voi sanoa, että en halua tai valitsen tehdä sillä ajalla jotain muuta. Ja se on ihan täysin jees. Tästä päästäänkin aihe kakkoseen:

2) Marttyyrimeininki
”En millään voi pitää lounastaukoja töissä, koska mulla nyt on näitä töitä niin hirveästi.” Öö, kaikilla on! Totta kai joskus on sellaisia päiviä, ettei yksinkertaisesti ehdi, mutta näin pääsääntöisesti ne työt kyllä odottavat, ja lounastauon ajasta ei yleensä saa palkkaa, joten ihan turha nälkäisenä sitä aikaa käyttää ikävien ajatusten hautomiseen kun ei niitä töitäkään jaksa tehdä 247 ilman ruokaa ja taukoja. Todennäköisesti olet pienen breikin jälkeen tehokkaampi loppupäivän eli win-win. Tähän samaan kohtaan menee myös mm. se, että mennään lääkärin kirjoittaman sairausloman aikana töihin kuolemantaudissa siksi, kun ”ei ne pärjää siellä ilman mua”. Uskallan väittää, että useimmissa tapauksissa kyllä pärjää! Kukaan ei tule siitä jälkikäteen kiittämään, jos tappaa itsensä työnteolla.

3) Töksäyttely ja vittuilu
Niinku oikeasti, miksi pitää?! Ystävällisyys ei maksa mitään. Monesti ihminen mainostaa nyt vain olevansa suorapuheinen, mutta minusta suorapuheisuudella ja mänttiydellä on kyllä ero. En myöskään ymmärrä, miksi pitää tavallaan nolata toinen vastaamalla kysymykseen silmien pyörittelyllä ja huokaisulla, että hei haloo, etkö sä tätäkään tiennyt. Eikö voi vain vastata ja auttaa? Kauheen vaikeeta.

4) Minä MINÄ minä
Me kaikki tiedämme sen ihmisen, joka saattaa jopa itsestään puhumisen lomassa kysyä, että ”mitäs sulle?”. Ilahdut (ja yllätyt hah), että sinulta kysytään ja alat kertoa. Ehdit sanoa puolitoista lausetta, kun tämä tyyppi jatkaa lausettasi, että ”no nimenomaan, mullakin oli just sejase…” Ja sinne meni sinun kuulumisillesi varattu aika. Todella kuluttavaa. Kenenkään ei tarvitse olla toisten roskis, ja jopa niin kiltti ihminen kuin olenkin, olen tajunnut tämän.

5) Kilpailu siitä, kenellä menee huonoiten
En tarkkaan tiedä miksi, mutta mä näen punaista aina, kun joku (asiallisesti) valittaa jostain asiasta, ja hänet hiljennetään välittömästi sanomalla, että mutta hei tajuutsä, että mulla on NÄIN-JA-NÄIN! Eli tyyliin mä en voi olla surullinen ja huolissani koirani sairaudesta, koska jonkun muun koiralla on VIELÄ pahempi sairaus. Tai että normaalia työviikkoa tekevä ei voi olla väsynyt, koska joku muu tekee ylitöitäkin. Toki valittaminen ei aina ole se rakentavin tapa, ja asioilla on hyvä olla mittasuhteet, mutta se, että jollakulla muulla tässä maailmassa menee vielä huonommin, ei tarkoita, että toisen murheet voi mitätöidä. Inhoan sitä, että toisen ihmisen tunteista sanotaan, että hei, sä tunnet väärin.

Huhhuh phuuh, HELPOTTI!

Mikä sua ärsyttää just nyt?!