Moni bloggaaja on viime aikoina kirjoitellut hassuja tai jänniä faktoja itsestään. Munkin oli tarkoitus tehdä tällainen postaus, kunnes sain kuningasidean! Mehän tehdään sellainen Rössön kanssa molemmat ja vielä niin, että mä kerron faktoja Rössöstä ja Rössö minusta :D Rössöä on kyselty blogiin hänen päänavauksensa jälkeen, joten saamanne pitää! Me haluttiin mukaan vielä pienet kommentit, ja päätin jakaa postaukset omikseen, että jaksatte lukea loppuun saakka. Ja pakko vielä mainita, että me molemmat tehtiin oma osuutemme salaisesti, paljastamatta toisillemme faktoja etukäteen :)

Tässä ensimmäisessä osassa mä kerron teille Rössöstä!

  

1) Rössö pelkää ahtaita paikkoja. Ei ehkä enää niin kauheasti, mutta joskus aiemmin oli selvää, että esimerkiksi lennon laskeuduttua emme ryysi muun porukan mukana ulos koneesta vaan odotamme suurimman ihmismassan lähtevän ennen kuin itse tungemme mukaan. Myös magneettikuvaus on Rössölle paha, mutta suurin fear factor on varmaankin paikat, jossa on paaaaaaljon ihmisiä pienessä tilassa. Jos heittäisin Rössölle ehdotuksen, että lähdetäänkö Stockmannin Hulluille päiville pyörimään ja hengaamaan muuten vaan, seuraisi lyhyt hiljaisuus ja sitten hirveä räkänauru kummaltakin. JUU EI.

”Jess! Ei todellakaan kannata edes unelmoida meikäläisen kanssa esim. keikkojen permantopaikoista 😂”

2) Rössö on mestari vaikuttamaan fiksummalta kuin oikeasti on. Hän myös lukee välillä iltaisin sängyssä sivistyssanakirjaa ihan siksi, että voi sitten sopivan tilaisuuden tullen brassailla jollain vaikealla sanalla. Ja hassuinta tässä on se, että Rössö oikeasti ON fiksu.

”Kröhöm… en todellakaan myönnä mitään!”

3) Rössö kykenee nukahtamaan missä vaan. Ja oikeasti tarkoitan, että missä vaan. Hän on muun muassa nukahtanut eräässä nuoruuden työpaikassa ensimmäisenä työpäivänä palaverissa ja nukkunut elämässään varmaankin puolessa elokuvista, jotka on mennyt ihan elokuvateatteriin asti katsomaan. Kun asuimme kämppiksinä opiskeluaikoina, mä olin aina ihan hiilenä tökkimässä Rössöä hereille kun katsoimme jotain sarjaa tai elokuvaa sohvalla :D

”Ja kaikki edellä mainittu pätee edelleen… 😆”

4) Jos et jaksa kasata itse omia huonekalujasi niin soita Rössölle! Siinä missä mä mieluiten ottaisin Ikean huonekaluni valmiiksi kasattuina, Rössö nauttii siitä, että saa kasattua jutut IHAN ITSE. Isoa kirjahyllyä ei myöskään tietenkään voi jättää kyljelleen odottamaan kantoapua vaan Rössö myös kantaa/raahaa kamat paikoilleen IHAN ITSE. Ahahahahhaa!

”Täh, eiks kaikki muka diggaa Iksujen kasaamisesta?? Ja minen varsinkaan ketään miestä tarvii roudariksi. Siks käydään salilla!”

  

5) Rössö tekee ensin ja kertoo sitten. Hän ei kaipaa muiden mielipiteitä ennen päätösten tekemistä vaan kertoo päätöksistään muille vasta jälkikäteen :D Esimerkiksi kouluaikoina hän aloitti uusia harrastuksia tuosta noin vaan puhumatta mitään ja myöhemmin työelämässä on spekuloimatta sen enempää hakenut sellaisia työpaikkoja, että itse olisin tarvinnut huomattavan paljon läyhäämistä ennen päätöksen tekemistä. Tämä on kavereiden kesken Rössön metodi: tee ensin ja kerro muille vasta sitten. :D

”Ihan turha jauhaa keskeneräisistä asioista 😂😂”

6) Jos Rössö innostuu jostain, hän todella lähtee satalasissa mukaan. Uusia harrastuksia Rössö aloittaa varmaan kuukausittain (:D) ja aina pitää hankkia lajiin sopivat välineet ja tarvikkeet viimeisen päälle, vaikka ehkä joku muu saattaisi ensin kokeilla, tykkääkö lajista ylipäänsä :D Rössöllä on pelit ja vehkeet mm. maastopyöräilyyn, nyrkkeilyyn, kiipeilemiseen, kitaran soittamiseen, viiten eri tanssilajiin (toki kaikkiin nyt lajin mukaiset kengät pitää olla!), virkkaamiseen ja yrttien kasvattamiseen.

”Haluan muistuttaa, et oon myös kokeillut mm. surffausta ja harrastanu monta vuotta melomista, ENKÄ oo ostanu omia kamoja (veikkaan tosin, et syynä oli ihan vaan säilytystilan puute 😆). P.s. haluaisko joku ostaa Taido-puvun, rullaluistimet, pomppukengät tai säärisuojat?? 😂😂”

Tällainen on Rössö! Seuraavassa osassa kuulette, mitä Rössö ajattelee meikäläisestä :D

Mä tiedän, että tällaisista ensimmäisen maailman ongelmista valittaminen ei kannata. Mutta entä jos vaan yksittäisiä, sinänsä pieniä asioita kertyy samalle viikolle niin paljon, että enää ei naurata? Otan riskin ja avaudun silti.

Suurimmaksi osaksi bloggaaminen on ihan parasta. Saa kirjoittaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ylös niin, että moni ihan oikeasti lukee sen, mitä olen kirjoittanut. Blogitilaisuudet ovat useimmiten inspiroivia ja ihania, ja lukijoiden kommentit ilahduttavia ja ajatuksia herättäviä. Silloin tällöin mulla iskee kuitenkin päälle tunne, jota kutsun blogialennustilaksi. Mut valtaa vahva tunne siitä, että vaikka ”teen kaikkeni”, blogini ei vaan riitä.

Kuten totesin, yksittäiset asiat kuten ikävä kommentti tai jonkin mieluisan tilaisuuden kutsun saamatta jääminen ei vielä keikuta venettä. Kuitenkin tällainen pieni asia voi olla se kuuluisa korsi kamelin selässä. Avasin maanantaina tämän uuden blogini erittäin lukuisten (puhutaan varmasti useista useista kymmenistä) tuunaukseen käytettyjen tuntien jälkeen. Tiesin tietenkin, että uutta blogia ei Google heti löydä, ainakaan kun vanha blogini on vielä Purkkimafiassa auki tämän viikon loppuun. Silti yllätyin, miten paljon kävijämäärät tippuivat tällä viikolla.

Blogini oli kaksi vuotta sitten Cisionin top 10 kauneusblogien listalla. Tuolloin olin lähinnä suu auki, että miten ihmeessä. Kuitenkin kun eilen kuulin, että listaus tehdään taas ja minä EN ole sillä mukana, aloin miettiä, että onko mun blogin taso Cisionin käyttämillä mittareilla laskenut kahdessa vuodessa. Itse näen kehityssuunnan selvän nousujohteisena, mutta kyllä valehtelisin jos sanoisin, ettei uusi listaus olisi pistänyt miettimään. Tokihan on täysin mahdollista, että muut blogit ovat kehittyneet enemmän/pitäneet aiemman hyvän tasonsa mutta silti pieni ääni kuiskaa takaraivossa, että sinä et ole riittävä. Bloggaaminen on jotain niin henkilökohtaista, niin minua, että homman kyseenalaistaminen osuu yllättävän syvälle.

Vielä eilen mietin, että hei, mähän otin tuon listalta tippumisen tosi aikuismaisesti, mutta sitten se aikuismaisuus loppui. Huomasin nimittäin Facebookista, että eräältä yritykseltä oli tullut tosi kivan kuuloinen kutsu kollegoilleni. Yritys on sellainen, joka on tähän asti lähettänyt kutsut minullekin. Menin innoissani katsomaan maileja, mutta no new messages, not even from your mother sai vatsassa muljahtamaan ikävästi. Tämäkin vielä.

Näillä spekseillä syntyi tämänkertainen blogialennustila, jolla toki saattaa olla tekemistä myös muuten raskaan viikon ja väsymyksen kanssa. Nyt mä sitten kierin hetken, todennäköisesti tämän illan, itsesäälissä ja nostan huomenna taas leuan pystyyn odottamaan uusia pettymyksiä :D Todennäköisesti myös tämän postauksen kirjoittaminen saattaa myöhemmin kaduttaa, joten siksipä klikkaan nopeasti, että postaa.

Kosmetiikkabloggaajan noloista tunnustuksista kirjoitteli Sissi ja idea oli niin hauska, että halusin heti kantaa oman korteni tähän kekoon. Itselleen nauraminen on aika terapeuttista ja nyt minun lisäkseni te pääsette lukemaan ja nauramaan partoihinne meikäläisen juttuja :D

En osaa meikata kulmakarvoja
Tää on pahin. Mä en ole varmaan ikinä saanut meikattua kulmiani niin, että olisin tyytyväinen. Eikun yhden kerran muistan, oikeasti! YHDEN. Niistä tulee joko liian puuteriset, liian skarpit, väärän muotoiset tai eriparia. Huoh.

En osaa tehdä liner-rajauksia
En vaan osaa. Pitäis harjoitella mutku en jaksa. Miksei voi osata hetinytsamantien?? Kynällä tehty rajaus oli osa mun päivittäistä meikkia tosi monta vuotta, mutta viime aikoina en ole jostain syystä tehnyt sitäkään kuin harvoin.

En osaa käyttää jalkavoidetta
Niinku, en osaa. Milloin sitä oikeasti voi laittaa? Jos laitan päivällä/illalla, en voi kävellä rasvaisilla jaloilla. Jos laitan yöksi, pitää laittaa sukat jalkaan ja ainakin kesäkuumalla en halua sukkia laittaa. Rasvaiset jalat lakanoissa on jotain ihan superällöä! Pitääkö siis jalkapohjat jättää rasvaamatta että voi kävellä vai miten ihmeessä jengi ratkaisee nämä ongelmat?! :D

En osaa laittaa hiuksiani
Ja siis en osaa laittaa niitä MITENKÄÄN. Nykyisin olen niin laiska, etten juuri edes föönaa niitä (oops), saatika sitten käsittele niitä suoristusraudalla tai tee kiharoita. Aina juhliin mennessä ajattelen, että NYT, mutta aika loppuu joka kerta kesken, ja siellä mä taas olen laittamattomalla tukalla. Onneksi mun kampaaja tietää tämän ja leikkaa mallin aina niin, että se on ihan nätti ”pese ja pidä” -mentaliteetillakin :)

En käytä Ebayta tai Shipitoa
Kunnon hc-kosmebloggaajat tilaavat haluamansa luomiväripaletit Jenkeistä Shipito-postituspalvelun kautta, jos niitä ei muutoin ole Suomeen saatavilla. Ebaysta taas saa vaikka ja mitä esimerkiksi aasialaista jännää kosmetiikkaa. Mä en ole koskaan tilannut mitään kummastakaan/-llakaan ja välillä en edes ole ikinä kuullut merkeistä, joista kosmetiikkabloggaajien Facebook-ryhmässä kohkataan. En myöskään katso (ulkomaalaisia) Youtube-videoita, ja olen aina ihan pihalla kaikista uusista ilmiöistä ja meikkityyleistä. Ehkä mä en olekaan niin hc-kosmetiikkafani kuin olen luullut tai ainakin olen tosi usein ihan kahvilla :D

Olen ostanut kalliita selluliitti-/kiinteyttäviä tuotteita
Tämä ihan oikeasti hävettää. Pitäisihän mun nyt tietää, että ne eivät oikeasti voi toimia ja saman lopputuloksen saa vartalon kuivaharjauksella (jota en ole tehnyt ikinä) ja säännöllisellä rasvauksella (jonka laiminlyön). Ja ostamani tuotteet eivät ole olleet mitään Niveaa vaan oikeasti kallista kamaa. Aaaargh, ihan supernoloa :D

Olen huoliteltu ainoastaan käsistä ja kasvoista
Tämä on jännä. Mulla on kynnet lähes aina moitteettomassa kunnossa, ihonhoidosta en luista koskaan, ja jos hiukset eivät asetu, laitan päähän pipon/lippiksen etteivät muut huomaisi asiaa. Meikkini on huoliteltu, vaikka se olisikin nopeasti tehty (tosin vapaapäivinä en edelleenkään yleensä meikkaa). Kaulasta alaspäin onkin sitten pelkkää villiä länttä. Laistan vartalon ja jalkojen ihon hoidosta niin usein ja paljon, että välillä hävettää ihan pirusti. Toki kesällä myös sääreni ovat katseenkestävät, mutta heti syksyllä farkkukelien alkaessa homma kuivuu taas kokoon. Kulissit kunnossa tai jotain sinnepäin :´D

Menen tosi helposti mainoslauseiden halpaan
Thank god olen blogiharrastuksen myötä oppinut väkisinkin kriittisemmäksi, mutta edelleen huomaan, että mulla on taipumus innostua (ehkä vähän liikaakin haha) niin paljon, että unohdan kyseenalaistaa asioita. Sitten kun pahin into laantuu tajuan, että ei hitsi tämä ollutkaan sellainen, mitä luvattiin. Ja sitten taas hävettää, että meninkin uskomaan kaikenmaailman lupauksiin. Mun pitäisi tietää paremmin :D

En osaa photoshopata
Niinpä. En ole koskaan edes nähnyt, miltä Photoshop näyttää saati käyttänyt sitä tai tehnyt vastaavaa käsittelyä millään muullakaan ohjelmalla. Säädän valokuvista ainoastaan kuvan rajauksen, valoisuuden ja sävyt. En edes tiedä, miten peittäisin kuvista finnit tai rypyt, joten voitte luottaa, että kuvat ovat sellaisia kuin ovat AHAHAHHAHA. Joskus olisi kyllä kiva osata tehdä isompaakin muokkausta, ja ehkä joskus vielä opettelen.

 

Herranjumala. Tässä teillä on kauneusbloggaaja :D Please kertokaa te nyt omat salaisuutenne :D