Syksyn ainoat kivat asiat

14/08/2015 Salla16 kommenttia

Koska syksy ei koskaan ole ollut itselleni mieluisa vuodenaika, olen yrittänyt tänä vuonna tehdä asialle jotain. Ensimmäinen askeleeni on ollut nauttia lämmöstä ja valosta ja pitkittää kesää niin pitkälle kuin mahdollista. Yleensä kesä loppuu mun päässä silloin, kun palaa lomalta töihin, mutta eihän sen tarvitse mennä niin! Olenkin nyt viimeisen viikon aikana ollut kaksi kertaa mökillä relaksoitumassa (oikeasti, sinne kun pääsee, niin stressilevelit laskevat sadasta nollaan vartissa!) ja poimimassa mustikoita, lisäksi kävin viime sunnuntaina uimassa kaverin ja tämän tyttären kanssa. Joka viikko yhtenä päivänä olemme työkavereitten kanssa syöneet lounaan ulkona. Puhumattakaan tietysti jätskin syömisestä, joka tekee kesän minkä vaan räntäkelin keskelle ;) Nyt on ollut niin hyvä sää, että naatiskeleminen on ollut helppoa. Olen myös tehnyt listan asioista, joita odotan syksyssä ja jotka tekevät syksystäkin kivan. Raivolla perkele :´D Yllättävän moni liittyy muuten kosmetiikkaan! Kuvituksena mökkibulldoggi.

1) Lushin joulukokoelman tuotteet
Eli tietysti Snow Fairy kavereineen <3 Tätä bloggaajatilaisuutta odotan eniten joka syksy. Lushin tuoksuvat ja värikkäät tuotteet ovat mitä parhainta tuoteterapiaa ja yleensä lanseeraus on ollut lokakuussa, jolloin todella tarvitseekin vähän piristystä! Viime vuoden postauksen voit katsoa täältä ja edellisen täältä.

2) I love me -messut
Jah! Jokaisen kosmetiikkafriikin täytyy päästä I love me -messuille, jossa on sellainen kattaus kosmetiikkaa, ettei sitä kahlata läpi edes kokonaisessa päivässä! Itse teen yleensä aika tarkan suunnitelman ständeistä, jotka haluan käydä tsekkaamassa, muuten homma menee haahuiluksi, enkä oikeasti löydä yhtään mitään. Viime vuonna pääsin messuilla Oriflamen pisteelle meikkiin ja löysin kaikkea mukavaa kotiin viemistä. Tänä vuonna messut pidetään 16.-18.10. ja paikka on Messukeskus.

3) Meikkimerkkien Holiday-kokoelmat
Syyskokoelmat eivät yleensä puhuttele minua läheskään yhtä paljon kuin kevätkokoelmat, mutta juhlakauden tuotteet ovat yleensä aivan ihania! Varsinkin MACin ja Guerlainin juhlakokoelmia odotan aina innolla <3 Viime vuonna sain joululahjaksi kausikokoelman meteoriitit. Jännä nähdä, mitä kaikkea kimaltavaa ja juhlavaa tänä vuonna on luvassa.

4) Köpiksen reissu
Tykkään reissata ja yleensä olenkin ollut syksyllä Thaimaassa. Tänä vuonna ei ole sellaiseen mahdollisuutta, mutta suunnitteilla on reissu sukulaisten luo Kööpenhaminaan/Roskildeen siskon laatuseurassa :D Rakastan Tanskan ihania brunsseja, suklaakauppoja, ystävällisiä ihmisiä, eikä myöskään haittaa, että Köpiksessä on sekä Sephora ETTÄ MAC Pro Store <3

5) Kummipojan nimiäiset
Sain elokuun viimeisenä päivänä maailman söpöimmän kummipojan ja herran nimiäisiä vietetään jossain vaiheessa syksyllä. Odotan <3

6) Blogimaailman aktivoituminen
Kesä on yleensä bloggaajatapahtumien suhteen aika hiljaiseloa ja homma käynnistyy näin elokuussa taas rytinällä. Nytkin kalenterissa on jo vaikka mitä kivoja tapahtumia ja onpa pari huippukivaa mittiäkin tiedossa ihan kuukauden sisällä! Ne tietenkin tietävät uusia ja jänniä postausaiheita ja pientä piristysruisketta blogiin.

7) Benkun näyttely
Benkku teki koiranäyttelydebyyttinsä heinäkuussa ja aion viedä sen toisen (ja ehkä viimeisen kerran ellen nyt ihan hurahda tähän hahahaa) kerran näyttelyyn, joka pidetään SISÄLLÄ. Heinäkuisen päivän kaatosade teki näyttelykokemuksesta aika mielenkiintoisen, joten haluan ainakin kerran nähdä, miten homma (ja Benkku) toimii sisätiloissa.

Huhhuh hei joo, keksin seitsemän siistiä asiaa tulevassa syksyssä! Mulla on vielä toivoa! :D Viime vuonna keksin vain yhden: Snow Fairy. Ahahahahhaaaa!

Kertokaa, mitä te odotatte syksyssä? Onko ylipäätään syksyt vaikeaa aikaa, vai oletteko syksyihmisiä? :)

Avautumista · Lifestyle

Lomakuulumiset

03/08/2015 Salla14 kommenttia

Mulla on mennyt kaksi edellistä kesälomaa 247 koiravauvoja yhteiskuntakelpoisiksi koulien. Olinkin nyt ihan yllättynyt, miten paljon kaikkea lomalla voikaan ehtiä tehdä! Kirjoitan tätä postausta sunnuntai-iltana, ja huomenna pitäisi raahata itsensä takaisin töihin. RIP loma, olit kiva!

Ehdin tehdä kaikkea tätä:

– viettää viikon lämpimässä Pargassa

– viettää kaksi päivää luomumansikoita poimien ja pakastaen

– tavata vuorokauden ikäisen kummipoikani ensimmäistä kertaa

– siivota vaatehuoneen ja vaatekaapit ja laittaa ylimääräiset vaatteet kiertoon

– lukea kaksi kirjaa (Karkkipäivä ja Britt-Marie kävi täällä)

– värjäsin hiukseni violeteiksi

– käydä leffassa katsomassa Minions-elokuvan ja ihastua pikku-Bobiin

– viettää synttäreitäni

– käydä Benkun kanssa ensi kertaa koiranäyttelyssä (jossa se rokkasi BTW :D)

– ottaa tatuoinnin

– syödä ihan sikana jätskiä ja mansikoita

– käydä kaksi kertaa Roobertin herkussa syömässä parasta salmiakkipehmistä ever

– nukkua <3

– käydä ekaa kertaa pariin vuoteen baarissa

– ulkoilla koirien kaa ihan sikana

Oli kivaa! Mitäs te olette tehneet lomalla? Vai vieläkö jollain onnekkaalla pirulaisella on lomat edessä??

Akne · Avautumista · Ihonhoito

Mun akne

01/07/2015 Salla36 kommenttia

No niin. Mä olen maininnut hankalasta ihostani tasaisin väliajoin ihonhoitoa käsittelevissä postauksissa. Olen kertonut sen olevan pintakuiva, sään muutoksiin herkästi reagoiva ja epäpuhdas. Olen maininnut, että iho räjähtelee välillä ja ihoista ihohuokosista en taida päästä ikinä eroon. En ole kuitenkaan varsinaisesti kirjoittanut siitä, että olen kärsinyt aknesta 12-vuotiaasta lähtien. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta silti. Nyt ihon tilanne on taas mennyt sen verran huonompaan suuntaan, että aionpa avautua aiheesta blogissa oikein kunnolla.

Sanon heti alkuun, että mulla ei ole pahaa tulehdusta tai syviä ontelonäppylöitä. Tilanteeni ei ikinä ole ollut sellainen, mistä ihmiset pahimmillaan kärsineet. Silti ihoni kunto on aiheuttanut monet itkut, pahaa mieltä ja itsetunnon laskua. En koskaan kiinnitä huomiota toisten näppyihin tai arpiin, mutta voi luoja, että niitä omia jää usein tuijottamaan tuskastuneena.

Kasvojen finnien kanssa osaan jollain lailla elää, koska ne saa aika hyvin meikillä piiloon. Ihon meikkaaminen on onneksi edelleen kivaa eikä pakonomaista. Lähden aina koiralenkeille ja kauppaan ilman meikkiä ja se on useimmiten ihan fine. Paitsi silloin, kun kaverin viisivuotias tyttö kysyy, että onko mulla vesirokko vai pisamia. Näin tapahtui viime viikolla. En oikein tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Vaikka kykenenkin olemaan ilman meikkipohjaa, tällaisen pahimmat näpyt ihossani -aiheisen kuvan julkaiseminen tekee tosi pahaa. Tulee vähän huono olo, kun tuota katselee. Päätin kuitenkin julkaista sen silti. Pientä siedätysterapiaa saakeli soikoon!

Kuten sanoin, siedän aknea kasvoillani jotenkuten. Sen sijaan olkapäihin, kaulaan, rintaan ja yläselkään ilmestyvät näppylät saavat aikaan totaalisen inhoreaktion. Tässä pari viikkoa sitten ihan ahdisti ajatus, että kohta on loma ja täytyy esiintyä vähissä vaatteissa. Vartalolla olevia näppylöitä on paljon vaikeampi peitellä, koska ei meikkaa koko ympäröivää ihoa kuten kasvoilla.

Olen elämäni aikana käyttänyt niin suun kautta kuin ulkoisesti käytettäviä reseptillä saatavia aknelääkkeitä. Teho on ollut vaihteleva ja vaikutus loppunut aina lääkkeiden lopettamisen yhteydessä. Ainoa, mitä en ole kokeillut, on Roaccutan. Edelleenkään en ole henkisesti siinä pisteessä, että haluaisin ottaa riskin kuurin mahdollisista, todella veemäisistä sivuvaikutuksista. Olen ollut muutaman kuukauden ajan ruokavaliolla, josta karsittiin sokeri ja maitotuotteet. Sillä ei ollut ihoni kuntoon mitään vaikutusta,

Muistan ikuisesti, kun yläasteella meidän luokalla oli pari ~~kusipää~~ ääliömäisesti käyttäytyvää poikaa, jotka keksivät lähes kaikille luokkalaisillemme ilkeitä haukkumanimiä. Mun haukkumanimi oli Psoriasis. Sitten voi kysyä miksi akne aiheuttaa mulle edelleen henkistä rasitusta.

Olen viime aikoina löytänyt pari aika hyvää ihonhoitotuotetta akneihon hoitoon. Kerron niistä omassa postauksessaan. Nyt olen jotenkin tämän aiheen takia vähän kiihtyneessä mielentilassa, joten tuotearvostelut on paras jättää toiseen kertaan ;)

Mietteitä, fiiliksiä, kommentteja?

Avautumista · Lifestyle · Meikit · Meikkijuttuja

Kadonnut meikkaamisen ilo

25/06/2015 Salla12 kommenttia

Kaikki varmaan tietävät sen fiiliksen, kun meikkaaminen ei huvittaisi yhtään. Ei jaksaisi herätä aamulla minuttiakaan aikaisemmin sen takia, että joutuu viettämään meikkipurkkien seurassa aikaa. Tuntuu, että naama näyttää ihan samalta ennen ja jälkeen meikkaamisen. Ihan kaikilla on varmasti tällainen fiilis joskus. Mutta entäs kun se fiilis jatkuu monta kuukautta? Ja olet kauneusbloggaaja. Aika nihkeetä.

Mulla oli tässä keväällä kausi, kun oikein mikään ei kiinnostanut. Tämä päti valitettavasti myös meikkaamiseen. Ihoani jaksoin hoitaa normaalisti, koska mun vaan on pakko tehdä se, ellen halua sitten sammutella kauheita tulipaloja jälkikäteen. Mutta meikkaaminen, se tuntui ihan pakkopullalta. En halunnut budjetoida meikkaamiseen aamuisin aikaa juuri yhtään ja lätkin naamaani vain ihan pakolliset kamat. Senkin tein vain oikeastaan kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan tai välttääkseni ootsä kipeä -kyselyt. En siksi, että olisin katsonut peiliin mitenkään paremmalla fiiliksellä meikkaamisen jälkeen. Sain blogin kautta ja kavereilta jonkin verran meikkejä ja vaikka ne olivat miten ihania, en välttämättä jaksanut edes kokeilla niitä. Ihan kauheaa :( Blogissakin toivottiin enemmän meikkejä, mutta tuntui aika mahdottomalta toteuttaa yhtään mitään kuvaamisen arvoista.

Sitten ihan pikkuhiljaa, jotain tapahtui. Mulla alkoi olla kasvoilla pikapohjan ja poskipunan lisäksi muutakin. Kivoja luomivärikokeiluja, pitkästä aikaa hieman räväkämpiä poskipunia ja huulipunaa sävyttävän huulivoiteen sijaan. Aurinkopuuterileikkejä, uusia kulmatuotteita. Arkiaamun paras hetki on se, kun koirien ulkoilutuksen ja smoothien valmistuksen jälkeen istahdan kahvikupillisen kanssa keittiön pöydän ääreen, avaan radion ja alan meikata. Käytän siihen mielelläni 20 minuuttia, ja hifistelen jopa usean luomivärin kanssa. Olen taas oma itseni <3

Uskallan kirjoittaa tästä vasta nyt, kun meikkaamista koskeva alennustilani on ohi. Pelkäsin, että jään ikuisiksi ajoiksi ihan sama -modeen ja menetän ison ilon. Onneksi niin ei käynyt, huokaisen helpotuksesta. Löytyykö kohtalotovereita?

Kuvituksena kevään aikana ostamiani ja saamiani meikkejä, joista ilotsen N-Y-T :) <3

Avautumista · Kahvi · Lifestyle

Kahvi vei yöuneni

05/06/2015 Salla15 kommenttia

Joudun taas kerran nöyrtymään ja toteamaan, että mä taidan olla aika itsepäinen tyyppi. Mä pidän joistain jutuista kynsin ja hampain kiinni ja se on ihan sama mitä järki sanoo, mutta fiilis edellä mennään. Hohhoijaa.

Mä nimittäin olen tajunnut viimeisen kahden viikon aikana, että mun vuosien nukahtamisvaikeudet ovat johtuneet KAHVISTA (!!!!!!). Kyllähän kaikki ihmiset tietävät, että kahvissa on kofeiinia, joka on piriste. Tästä voisi johtaa sen, että miksi ottaa piristettä illalla, jos haluaa saada jossain vaiheessa unen päästä kiinni. Mä olen kuitenkin, ihan oikeasti, aina luullut, että kahvi ei vaikuta MULLA yöuniin. En ole ikinä edes testannut jättää alkuillan kahveja pois, koska olen mielessäni vedonnut siihen, että joinhan mä silloin-ja-silloinkin kahvit illalla ja sain unta. HALOO!

Jotain kuitenkin liikahti, kun asiasta sanoi mulle ihminen, jonka sanaan luotan kuin kallioon. Ajattelin, että what the hell, kaikkea voi kokeilla. Päätin aloittaa kokeilut ja asetin rajaksi klo 17, jonka jälkeen kahvia ei enää saa juoda. Ei tekosyitä. Arvaatte ehkä postauksen sävystä miten kävi? Noh, mä olen saanut unta helpommin kuin vuosiin.

Aluksi tuntui inhalta, että ei saa enää juoda illansuukahvia siinä seiskan aikaan. Teinkin jotain, mille olen aina nauranut räkäisesti, eli ostin kofeiinitonta kahvia! Mä olen oikeasti ihan aidosti ihmetellyt, että mitä varten kofeiinitonta kahvia edes on. Mitä järkeä? :D Kahvi on mulle kuitenkin piristävän vaikutuksensa lisäksi mitä suurin nautinto elämässä, ja ihan oikeasti päivän valopilkku ja paras hetki. Ostin siis kofeiinitonta kahvia, josko sillä saisi saman fiiliksen iltaisin kuin oikeallakin kahvilla. Juu ei saanut. Ihan hyväähän ainakin tällainen laadukas kofeiiniton kahvi on, mutta se ei maistu kahville. Oikeasti on aika jännä, miten maku muuttuu siitä, että kofeiini on poistettu. Äärimmäisessä hädässä menee, mutta ennemmin olen nyt juonut mukillisen vihreää teetä (jossa siinäkin on kofeiinia, mutta moninkertaisesti vähemmän kuin kahvissa).

Mun on pakko sanoa, että ihan oikeasti HÄVETTÄÄ, etten ole kokeillut tätä aikaisemmin. Se, että iltakahvi ei ole päivänä x vienyt yöunia, ei tarkoita, etteikö sillä olisi ikinä vaikutusta. Luulen, että esimerkiksi stressittömällä lomalla saattaa pystyä juomaan kahvia myöhemminkin, koska mieli on rauhallinen eikä käy ylikierroksilla. Nyt kuitenkin kahden viikon kokemuksella sanon, että niin ihanaa kuin iltakahvi onkin, se ei ole sen arvoista, että pyörii sängyssä tuntikausia ahdistumassa.

Kokemuksia? Ajatuksia? Muita jääräpäitä? :D

Ps Kuvan Starbucksin Guatemala Antigua on yksi parhaimmista kahveista, mitä olen juonut. Suosittelen :)