Näettekö te toistuvasti unia jostain samasta aiheesta? Mulla on nyt muutaman vuoden ajan toistuneet pari teemaa unissa. Yksi liittyy opiskeluun ja yksi lento- tai laivamatkustamiseen ja lähtöterminaalissa olemiseen. Nyt olen viime aikoina alkanut nähdä unia, joiden teemana on se, että jään yksin.

Pari viikkoa sitten näin painajaisen, jossa täytin 40 (tämä ei ole syy siihen, että kutsun unta painajaiseksi ahhah). Olimme siskon kanssa järkänneet juhlat ja illan edetessä jokainen vieras vuorollaan tuli kertomaan, miten on lähdössä kotiin. Jopa siskoni halusi lopettaa juhlimisen ajoissa, ja unessa mä jäin täydessä tällingissä seisomaan kädet levällään, että yksinkö mä lähden baariin, että ette kai te kaikki lähde.

Kerroin unesta pikkusiskolleni, joka totesi, että aika lieviä painajaisia mulla :D Totta sekin, mutta se fiilis unessa kertoo paljon enemmän kuin varsinaiset tapahtumat. Jotenkin se ydin, että kaikki lähtivät ja mä jäin yksin. Eihän tässä tarvitse Freud olla keksiäkseen, että elämäntilanteeni viimeaikainen iso muutos mietityttää mua kovasti.

Lähdin vuonna 2006 Ranskaan vaihtoon, sen jälkeen asuin siskon kanssa kämppiksenä ja sitten miehen kanssa. En ole asunut yksin yli kymmeneen vuoteen. Pelottaa helvetisti. Näen itseni uudessa kotona istumassa syksyn sysipimeässä illassa pahvilaatikoiden keskellä miettimässä, että mitä hittoa sitten. Pärjään yksin, kyllä varmaan, mutta tulee olemaan ihan saakelin outoa, ettei arjen asioita jaa samalla tavalla kenenkään kanssa. Jos Benkku makaa söpössä asennossa, niin kelle sen kerron? Tai jos töissä on raskasta. Mietityttää myös mitä teen, jos saan vaikka kovan migreenikohtauksen. Kuka hoitaa koirat silloin.

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Kohtahan se nähdään, miten mun käy! 

Mainitsin aiemmassa koiranpentu-uutisia koskevassa postauksessani, että pennun tulon lisäksi mulla on tulossa muitakin muutoksia lähiaikoina. Olen odottanut sopivaa hetkeä, jolloin maagisesti tuntuisi, että asioista on luontevaa kertoa, mutta eihän sellaista ikinä tule.

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota, että yhden pennun sijaan ainakin Instagram Storyssa jakamissani videoissa vilahtaa kaksi pentua? Ja ei, se toinen ei ole Benkku :D Kuvissa vilahteleva Benkunvärinen koira painaa kaksi kiloa ja hän on mun pennun sisko.

Mä sain jännittää melkein viimeiseen asti, kuka pennuista tulee mulle, ja lopulta selvisi, että se on brindlen värinen tyttönen, joka oli mun toiveissa alunperinkin. Hän ei sitten mennytkään sijoitukseen vaan tuli mulle <3 No kukas se punertava fawn-tyttöpentu sitten on? No hän on mun ex-miehen pentu.

Meillä meni lusikat ja kipot ja kupit jakoon tässä vähän aikaa sitten. Selvää oli alusta asti, että Benkku jää mulle ja Tora miehelle. Kun sitten varmistui, että Benkun sisko saa pentuja, mä ajattelin, että mun TÄYTYY saada tästä pentu Benkun kaveriksi. Samaa ajatteli mies, että pitäähän yksi bulldoggi taloudessa olla ja niinpä hänkin otti pentueesta tyttöpennun.

Uuden asunnon löytyminen ei ole mitenkään erityisen helppoa, ainakaan mun kriteereillä, joten toistaiseksi asumme saman katon alla minä, mies ja neljä koiraa :D Kertoilen koirakuulumisia paremmin myöhemmin, mutta nyt aluksi esittelen pennut!

Miehen pentu on nimeltään Kira von af Mustard.

Mun pentu on Fiona von af Mustard.

Mustardien sukunimi on myöskin herättänyt hämmennystä, joku luuli, että se on (mun) oikea sukunimi ja joku puolestaan, että pennut on tuotu ulkomaisesta Mustardin kennelistä :D Ahahahahhaaaa!! Oikea selitys on se, että mun oli kamalan vaikea päättää Fionalle nimeä ja kavereiden 3-vuotiaan pojan ehdotus (kummankin koiran) nimeksi oli ”Mustard”. Nauroin sille vedet silmissä, mutta niin vaan kävi, että kummasti tuo Mustard vakiintui yleisnimitykseksi sille, että missäs pahanteossa Mustardit nyt on :D Joten siitä tuli nyt sitten heidän sukunimensä, pienillä aatelislisäyksillä höystettynä tietysti. Ahahahhahahaaa!!

Tämmöistä tänne :D

Osa mun blogin ig-seuraajista on ehkä osannut laskea 1+1, kun olen viime aikoina ja jakanut kuvia vauvabulldogeista. Vai oletteko? :D

Nimittäin tämä ”eskaloitui yhtäccii” ja viikon päästä meille tulee tyttöpentu! Pennuthan ovat Benkun siskon muksuja, eli joku heistä pääsee enonsa hellään huomaan ja kasvatukseen :D Pentujen emä Hertta on niin ihana, ja lisäksi niiiiin samanlainen kuin veljensä, että se on melkein kuin naispuolinen Benkku. Tottelevaisempi vaan :D Kyllä mä tiesin näistä pentu-uutisista kuullessani, että olisi mahdotonta olla ottamatta pentua.

Syy, miksi en ole asiasta yhtään aiemmin huudellut on se, että mä en VIELÄKÄÄN TIEDÄ, kuka näistä kolmesta tytöstä meille tulee!!! Kasvattaja sijoittaa tytöistä yhden ja hän ei ole vielä tähänkään päivään mennessä ole osannut päättää, kenet. Pennut ovat nyt 7 viikkoa ja 1 päivän vanhoja ja luovutus on viikon päästä. Mä en missään nimessä halua sijoituskoiraa ja mun on siis pitänyt vain yrittää pitää hermoni kurissa ja odottaa. Ja odottaa. On ollut yllättävän vaikeaa, kun ei saa eikä voi kiintyä pennuista kehenkään, koska sitten jos juuri se sijoitetaan… Enhän mä ole edes nimeä voinut päättää, kun en edes tiedä, kumman värinen pentu mulle tulee :( Sain muutama päivä sitten ihan oikeasti ihan itkuraivarit, kun harmitti niin paljon, etten tiedä kenen naamaa näistä kuvista tuijotella haaveksien ja kenet kuvitella omaan syliin istumaan. Mä oon tämmöinen tunteellinen hölmö, tiedetään, ja välillä se aiheuttaa mulle hankaluuksia.

Mutta nyt kyllä loppuu onneksi kasvattajankin harkinta-aika, koska pennut luovutetaan viikonloppuna :D Joku sieltä nyt kumminkin tulee, ja yritän ajatella niin, että kaikki kolme tyttöä ovat yhtä ihania, kun edes kasvattaja ei osaa päättää sitä ”parasta” :)

Mulla on tässä samassa syssyssä tulossa muitakin isoja muutoksia. Mutta kerron niistä sitten ajallaan myöhemmin.