Toivepostaus: Näin keität hyvää kahvia pressopannulla

13/01/2018 Salla22 kommenttia

Pikkuserkkuni kävivät mun luona kahvilla joulupäivänä, ja vähän tämän vierailun jälkeen toinen naisista laittoi usealla huutomerkillä varustetun viestin siitä, miten hänen pressopannulla keittämänsä kahvi ei ole koskaan hyvää. Ensin ihmettelin hieman, että miten muka on vaikeaa, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, prosessissa itse asiassa on monta kohtaa, jossa voi mokata rumasti. Antakaahan kun mä show you how it’s done ^_^

1) Kai sulla on Bodum?

En osaa sanoa mitään tämän tanskalaismerkin halvoista mukailijoista, mutta sen tiedän, että oma vanhin Bodumini on palvellut moitteetta 16 vuotta. Kyllä. Kuinka monesta kahvinkeittimestä voi sanoa samaa. Ja saa hyvää kahvia aina vaan. Tämä pinkki pannuni on ostettu Tanskasta ehkä reilu 10 vuotta sitten :)

2) Keitä tuore kylmä vesi kiehuvaksi

Jokainen sana on tärkeä: veden pitää olla kylmää, suoraan hanasta ja sen pitää kiehua.

3) Käytä pressojauhatusta

Ei suodatinjauhatusta, joka on ihan liian hienoa pressopannuun! Muuten osta merkkiä, josta TYKKÄÄT. Ainoa kielto on X-tra, se ei ole kahvia.

4) Opettele oikea suhde

Oma veden ja kahvinpurujen suhteeni on kaksi tasaista mittaa ja hömpsäys päälle per muumimukillinen vettä. Suomeksi siis olen kokeilemalla selvittänyt, mihin asti pannua vettä kannattaa kaataa, että kahvia tulee täysi muumimukillinen ja että kahvi on sopivan vahvaa. Jos et vielä tiedä oman pannusi suhteita, aloita mittaamalla keitettävä vesi sillä mukilla, jolla kahvin yleensä juot. Yksi iso kupillinen vaatii sen kaksi mittaa ja pienen hömpsyn päälle :) Ja aina jos et ole varma, tee mieluummin liian vahvaa kuin liian laihaa.

5) Kaada vesi purujen päälle heti sen kiehuttua

Jos et ehdi kaataa vettä heti, kiehauta se uudestaan. Tämä on se vaihe, jossa kahvista saa todella pahaa haalennutta vettä käyttämällä.

6) Odota.

Ohjeen mukaan pitää odottaa vähintään 4 min, ennen kuin kannen männän painaa alas. Tee se. Muuten kahvi ei maistu miltään tai jos odotat 20 min, maku voi olla kitkerä.

7) Älä kaada viimeisiä tippoja

Älä tiristä viimeisiä tippoja pannusta, muuten saat pohjalle valuneen sakan mukaan kuppiisi. Kuvan pannusta voisi vielä kaataa ihan aavistuksen lisää, mutta ei niin, että jäljelle jäävät vain purut.

7) Nauti.

Noni, ei tämän vaikeampaa! :D Saitko uusia vinkkejä? Missä oot mokannut? Onnistuitko? :D

Akne · Meikit · Meikkipohjat · Päivän meikki · Peitevoiteet · Primerit · Puuterit · Toivepostaus · Tutoriaalit

Toivepostaus: Kuinka meikata näppylät piiloon?

28/03/201605/09/2016 Salla20 kommenttia

Blogini synttäriarvonnan voitti Pipsa! Palkinto on jo postitettu voittajalle, onneksi olkoon :)

Kiitos kaikille kivoista kommenteista ja hyvistä postausideoista. Yritän toteuttaa niistä niin paljon kuin pystyn ja aloitan nyt heti tällä akneaiheisella postauksella! Eräs lukija nimittäin kertoi, että hänellä on vaikeuksia saada näppylöitä meikattua piiloon ja kysyi, että miten mä (yritän) piilotan ne. Tosi hyvä postausidea, tästä en olekaan kirjoittanut aiemmin, vaikka olen itsekin tuskaillut aiheen kanssa. Tässä nyt sitten tulisi pieni tutoriaali meikkipohjan teosta näppyläiholle, toivottavasti tästä olisi apua teille muille, jotka kärsitte samasta ongelmasta!

Postauksen pointti on siis se, että miten tästä lähtötilanteesta…

…pääsee tähän?

Let me tell you :)

Eli siis jäätävällä määrällä tuotteita, niin se onnistuu ;)

Pidän itse siitä, että vaikka meikki olisi (ainakin paikoin) peittävä, se on silti niin luonnollinen kuin mahdollista. Tämä ei onnistu sillä, että sulloo ihon täyteen megapeittävää meikkivoidetta. Tuloksena on maski, joka ei ainakaan omaa silmääni miellytä. Oma tapani meikata peittoa kaipaava iho on käyttää useita useita ohuita kerroksia. Itse käytän pohjustajaa, meikkivoidetta, peitevoidetta ja puuteria kahta kutakin. Voi kuulostaa paljolta, mutta älkää lannistuko, se on itse asiassa yllättävän nopeaa. Tässä meikin teko vaihe vaiheelta :)

1. Pohjusta
Itselleni hyvä pohjustus on osa viimeisteltyä meikkipohjaa siksi, että ihossani on niin kuivuutta, suuria ihohuokosia kuin sitten niitä näppyjäkin. Yksi parhaista huokosia häivyttävistä primereista on Dermalogican Skinperferct Primer, jota pyörittelen sormella nenän alueelle täyttämään neulanpistoilta näyttävät ihohuokoset. Kosteuttavaa (tai kesällä heleyttävää) primeria, tässä Inikan Pure Primeria käytän otsaan ja poskiin sekä kevyesti myös leukaan. Yleensä peittävät meikkivoiteet eivät ole kovin kosteuttavia, joten pintakuivalla sekaihollani kosteuttava pohjustus estää meikkipohjan muuttumisen ”pilkulliseksi” kuivista kohdista.

Jos olet niin onnellisessa asemassa, etteivät ihohuokoset ole näkyviä tai toisaalta ihossasi ei ole kuivuutta, skippaa ihmeessä tämä vaihe.

2. Levitä meikkivoide
Vaikka MACin Pro Longwear Nourishing Waterproof Foundation ei tee maskimaista lopputulosta yksinkään (ah sitä ihanan ohutta koostumusta, tarkempi arvostelu täällä), tulos on kaikkein kaunein, kun siihen sekoittaa valoa tuovaa meikkivoidetta. Lempparini siitä kategoriasta on YSL:n Le Teint Touché Eclat, josta käytössäni on vielä vanha koostumus. Meikkivoidetta on hiljattain uudistettu ja toki haluaisin kokeilla sitäkin :) Jos ihmettelette dymomerkintää, niin se on mulla muistilappuna Pannuprojektia varten :)

Teen niin, että sekoitan keskenään yhden pumppauksen YSL:ää ja vähintään yhtä ison määrän MACiä. Tämän sekoituksen levitän koko kasvoille Beautyblenderillä. Sillä saa aikaan tosi ohuen lopputuloksen ja varsinkin tällaisessa meikissä en oikeasti voi hyvällä omallatunnolla suositella mitään muuta välinettä, kun olen kerran Beautyblenderin löytänyt. Sekoituksen levittämisen jälkeen otan vielä peittävää MACin meikkivoidetta yksinään ja käyn sillä läpi kohdat, jotka tarvitsevat lisää peittoa.

Tilanne on meikkivoiteen jälkeen tämä. Emme tietenkään ole tähän vielä tyytyväisiä, joten jatketaan!

3. Peitevoiteet esiin
MAC Pro Longwear Concealer on mun the silmänalusten peittäjä (kuvassa sävyt NW 20 ja NW 25, joista sekoitan sopivan), mutta otin sen mukaan tähän ihopostaukseen siksi, että peiteainetta jää lähes aina yli. Käytän ylijäämän kasvojen punoittaville kohdille, joissa kuitenkaan ei ole erityisiä näppylöitä, kuten otsaan ja nenänpeiliin. Toimii minusta loistavasti siinä hommassa.

Varsinainen näpyn peittäjä on MACin Studio Finish Concealer. Sen jäykkä vahamainen koostumus pysyy näppyjen päällä paikallaan loistavasti ja peittokyky on hyvä. Tykkään levittää sen mieluiten MACin Hammasharjasiveltimellä, mutta myös sormi tai Beautyblender käyvät tosi hyvin. Mulla on sävy NC 20.

Tässä vaiheessa homma alkaa olla jo voiton puolella. Vielä kuitenkin tarvitaan meikin kiinnitys, varjostukset, joita mielestäni ei nimenomaan peittävän pohjan kanssa saa unohtaa sekä ihon blurraaminen lopuksi.

4. Kiinnitä ja blurraa
Peittävä pohja kiinnittyy luonnollisimmin irtopuuterilla, joka itselläni on loistava Clarinsin Mineral Loose Powder. Tämän jälkeen teen kasvoille normaaliin tapaan varjostukset ja levitän poskipunan. Sen jälkeen on Guerlainin meteoriittien vuoro päästä tekemään taikojaan. Pyöräyttelen meteoriitteja isolla viuhkasiveltimellä koko kasvoille. Kasvojen läpikäynnin jälkeen levitän vielä toisen kerroksen poskipäille ja ohimoille.

Valmis! Sitten onkin enää jäljellä silmien ja huulien meikkaaminen ;)

Otin tätä postausta varten meikkikuvat lauantaina ja menin sitten iltaa istumaan kaverin luokse. Kaveri sanoi, että hän ei kyllä tajua, että miten niin mulla muka on finnejä. Vastasin, että jesssss, tämä oli paras mahdollinen palaute, koska olin juuri ottanut kuvat tätä postausta varten :) Tuntuu vähän huojentavalta, että kaikkien ei tarvitse tietää, miten huonossa kunnossa iho kulloinkin on, kun vain jaksaa nähdä vähän vaivaa meikkipohjan eteen.

Vai mitäs sanotte? Mä sanon vaan, että I <3 Makeup! :)

Postaus sisältää mainos- eli affiliate-linkkejä.

Meikit · Päivän meikki · Toivepostaus

Arkimeikkini 1/3: 7 minuutin meikki

22/03/2015 Salla17 kommenttia

Multa on toivottu postausta sekä arkimeikistäni että enemmän meikkilookeja yleensäkin. Valitettavasti tästä blogista ei mitään meikkitaidetta löydä, mutta sellaista taviksen meikki-ilakointia kylläkin ;) Päätinkin tehdä pienen postaussarjan arkimeikistäni. Tässä ensimmäisessä osassa näytän, millainen on nopein mahdollinen meikki, jossa kuitenkin tunnen oloni meikatuksi ja omaksi itsekseni. Toki viiletän usein ilman meikkiä tai pelkässä meikkivoiteessa, ja sekin on ihan ok. Tässä kuitenkin pienimmällä mahdollisella efortilla toteutettu koko kasvojen meikki, johon aikaa meni 7 minuuttia.

Seuraavissa postaussarjan osissa teen ensin yleisimmän työmeikkini ja sitten hieman enemmän aikaavievän meikin, joka kuitenkin on selkeästi arkimeikki.

Halusin kokeilla, kauanko kestää tehdä päivämeikki niin, että koen olevani oma itseni. Tiedättehän sen fiiliksen, kun on esimerkiksi ehtinyt sipaista kasvoilleen vain BB-voidetta. Sekin on erittäin jees, mutta itselläni on kuitenkin hieman alaston olo. Jos yleensäkään meikkaan yhtään, aloitan aina pohjasta. Pohja on itselleni kaikkein tärkein, ja vasta sen jälkeen mietin, mihin muuhun on aikaa. Jos käytettävissä on vain minuutti-kaksi, lätkin jonkin meikkipohjan ja punaan posket kevyesti. Jo se tekee paljon!

Nopeimmista nopein arkimeikki lähtee liikkeelle peitevoiteesta, joka kiireessä on ehdottomasti MAC Pro Longwear Concealer. Se on yksi harvoista peiteaineista, joka toimii sekä silmänalusilla että peittää punoitusta muualla kasvoissa. Sen jälkeen levitän kuvassa näkyvän Diego Dalla Palman Compact Powder Foundationin isolla irtopuuterivipalla, johon aikaa kuluu ehkä minuutti. Olen huomannut, että heittämällä nopein meikkipohja syntyy meikkipuuterilla. Meikkivoiteen tarkkaan työstöön saan tuhraantumaan todella paljon aikaa, jos sitä on.

Kiireessä ei ole aikaa kasvojen varjostuksille tai korostuksille, joten valitsen ehdottomasti hohtavan poskipunan, jossa on ikään kuin korostustuote samassa. Benefitin Coralista toimii loistavasti. Huulille sipaus värillistä huulirasvaa tai kevyttä punaa, nyt käytin Clarinsin Instant Light Lip Balm Perfectoria sävyssä 1 Rose*. Sitten kulmiin äkkiä vähän väriä Zuiin kulmakynän* sävyllä Taupe ja silmien sisärajaus katsetta kirkastamaan IsaDoran Blonde-kajalkynällä. Tässä vaiheessa aikaa on kulunut 4 minuuttia ja on aikaavievimmän vaiheen eli ripsivärin vuoro :)

Diorin ripsivärin pohjustajasta en halua luistaa kiireessäkään, joten sitä alle ja ronskit huitaisut maskaraa päälle. Tässä käytössäni oli MACiltä kylkiäisenä saatu minimaskara False Lashes Extreme Black. Ripsiin sain kulumaan aikaa 3 minuuttia.

Ja tässä näkyy 7 minuutin lopputulos. Täydellistä meikkiä on tässä ajassa turha havitella, ja silmämeikkiä ei ehdi edes miettiä, mutta tärkeintä itselleni on siisti ja freesi ilme, ja tosiaan se, että tunnen oloni kotoisaksi. Olen myös aina ollut aika hidas meikkaaja, koska jään haaveilemaan, fiilistelemään ja valitsemaan juuri sen hetken mielialaan sopivia tuotteita. Olin itse asiassa ihan yllättynyt, että sain edes tämän verran aikaan 7 minuutissa ;)

Mitä kaikkea te ehtisitte meikata 7 minuutissa? :)

* Saatu blogin kautta.

Benefit · Dior · IsaDora · MAC · MUFE · MUS · Päivän meikki · Toivepostaus · YSL

Toivepostaus: Turvameikkini, eli tältä mä näytän aina

06/12/2013 Salla18 kommenttia

Edellisen arvontapostauksen kommenteissa toivottiin postausta mun turvameikistä, eli miltä näytän arkena kun ei ehdi/jaksa panostaa, vaan tekee sen tutun, turvallisen ja helpon meikin.

Tässä mun everyday-naama eli tältä, pienillä variaatioilla, mä näytän aina. No usein. Ainakin arkisin :) Hienoilla luomivärihäivytyksillä ei kikkailla, eikä irtopuutereita tupsutella. Meikki valmistuu bussissa. Mitä kaikkea tähän hienoon mestariteokseen (aaaaahhahahaaa) on sitten käytetty?

Tässäpä nämä. Mielestäni aika vähällä pärjään arkimeikissä, oletteko samaa mieltä?

Ensin teen pohjan. Meikkivoiteen alle laitan ensin tietysti kosteusvoiteen ja primerin, joka on tämän hetkinen suosikkini Lumenelta. Viime viikkoina olen sen päälle taputellut Narsin Illuminator–hohdevoidetta kriittisiin kohtiin, eli poskipäille (aika laajalle alueelle), leukalinjaan ja ohimoille.

Seuraavaksi levittelen aivan yber-mahtavan Lumenen CC-voiteen Kicksin BB-voidesiveltimellä (myöskin yber ;) ja samalla siveltimellä peitevoiteen silmien alle. Tällä hetkellä käytän Make Up Storen Reflex Coveria, koska se sattuu olemaan tummuusasteeltaan oikea hieman ruskettuneelle iholleni. Lisään silmien alle hieman Yves Saint Laurentin valokynää ja kiinnitän pohjan Benefitin Hello Flawless -puuterilla.

Sitten hieman väriä kasvoille, eli teen varjostuksen poskiluun alle, otsaan ja leukan MUSin kivipuuterin sävyllä Chocolate ja poskille sudin MUSin Lust-poskipunaa. Käytettävää poskipunaa vaihtelen päivittäin fiiliksen mukaan, mutta jos mietin päivää, jolloin peilistä katsoo zombie tai mulla ei ole resursseja miettiä mitään, valitsen Lustin. Se ei petä koskaan :)

Luomille levitän ARTDECOn Eye Shadow Basea (kuvassa oikealla), ja sen päälle rakkaustuotettani Make Up For Everin Aqua Shadown sävyä 28E. Mulla on muutama voidemainen luomiväri, joiden käyttöä vuorottelen fiilispohjalta. Puuterimaisia luomivärejä en arkimeikissä käytä.

Yläluomelle syntyy rajaus turvallisimmin MACin tummanruskella rajauskynällä (kausisävy) ja alasisäluomen rajaan IsaDoran InLiner Kajalin sävyllä Blonde. Alasisäluomen rajaus ihonvärisellä kynällä tekee mielestäni ihmeitä, se kirkastaa hetkessä väsyneen katseen ja punoittavat silmät. Keskellä kuvassa olevaa IsaDoran Eyebrow Lifteriä sipaisen kulmakarvojen alle ja silmien sisänurkkiin.

Ripsiin laitan tietenkin Diorin Lash Plumping Serumia (tästä en luovu!) pohjustukseksi ja tällä hetkellä käytössä on Benefitin They`re Real -ripsiväri.

Sitten onkin meikkaamatta enää huulet. Monelle ehkä turvameikkiin kuuluu nudet, huomaamattomat huulet. Mä taas koen, että näin simppelissä meikissä huulilla on pakko olla vähän väriä, muuten olisi ihan rähjäinen olo ;) Usein laitan vain MACin Prep + Prime -huultenpohjustajaa ja levitän sen päälle punan suoraan hylsystä. MACin Riri-punaa olen käyttänyt tosi ahkerasti!

Tässä perus-Salla ;)

Kuinka paljon te panostatte meikkaamiseen arkena?

Hömppää ja naurua · My little pony · Toivepostaus

Toivepostaus: My Little Pony -kokoelmani

17/08/2013 Salla16 kommenttia

Mun on pitänyt jo pidempään tehdä postaus My Little Pony -kokoelmastani. Homma oli muutaman kuukauden jäissä, kun pari lempiponiani oli tatuoijatädillä mallina. Nyt olen saanut kaverit kotiin, ja pesun kautta takaisin vitriiniin :)

Olen siis Salla 32 vee, ja keräilen muoviponeja. Hahaa, tähän on tultu ;)

Innostuin nostalgisoimaan lapsuuteni leluja ja kirjoja reilu vuosi sitten, ja päätin ostaa pari ponia, kun olin niin pahoillani, että lapsuuteni ponit oli hävitetty jossain perheemme muutossa. Ei se ihan pariin poniin jäänyt sitten kuitenkaan. Olen kuitenkin onneksi tosi nirso ja tarkka keräilijä. Ostan vain todella hyväkuntoisia poneja, ja vain niitä, jotka todella miellyttävät silmää. Loppujen lopuksi löydän aika harvoin ponin, jonka haluan ostaa. Keräilen nimittäin vain ja ainoastaan ”ensimmäisen sukupolven poneja” eli G1-poneja. Näitä ovat vuosina 1982-1993 julkaistut ponit, eli näitä ei voi marssia kaupasta ostamaan. Ne ponit, joita nyt myydään Prismoissa, ovat mun päässäni jotain ihan muuta, kuin My Little Ponyja. Ja ovathan ne aivan eri näköisiäkin isoine megapäineen ja ufon silmineen. Tuli varmaan selväksi, että me no likey. Oman suolansa keräilyyn tuo nimenomaan se, että tässä hommassa rahalla toki saa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun saatavuus on todella rajoitettu, on myös hyvä onni tarpeen ja silmät kannattaa pitää auki aina kirpputoreilla liikkuessaan.

G1-poneja on kymmeniä erityyppisiä, on siivekkäitä, yksisarvisia, nukkapintaisia, helmiäispinnoitteisia, kimaltavia, aikuisia, lapsia, ballerinoja, meriponeja ja vaikka mitä. Aluksi halusin hankkia yhden kutakin tyyppiä, jotta näkisin, mistä tykkään eniten. Huomasin kyllä tosi nopeasti, mitkä ponit oikeasti miellyttävät silmääni ja saavat sydämen heltymään :)

Yksiä suosikkejani ovat nämä ”tavisponit” keskirivissä, eli vasemmalta lukien Bow Tie, Blossom ja Lemon Drop. Tuo ”pose”, jossa poni roikuttaa päätään alaspäin, on nimeltään Collector`s pose ja jotenkin tosi söpö :) Suuri ylpeyteni aihe on kuvassa näkyvät äiti-lapsi-parit, joita omistan viisi.

Etualan kaksi vasemmanpuoleista vauvaponia ovat Pearlized Babyja, joita on killerivaikea löytää, ja niistä saa myös pulittaa killerihinnan. Näitä helmiäisvauvoja on yhteensä kuusi, toivottavasti joskus omistan ne kaikki. Olemassa on myös G1 Pony Friends -eläimiä, niin kuin kuvan Woolly-lammas. Pony Friendit ovat super ihania, mutta tosi harvinaisia. Oikealla on sitten meriponivauva Ripple sammakkolauttoineen :)

Hitsi vieköön, olin ihan päättänyt, että mitään oheiskrääsää EN sitten ala kerätä. Mutta niin vaan en voinut vastustaa posliinisia ponimukeja, joita mulla on nyt sitten neljä kuudesta. Ponikamaahan on oikeasti aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä ponien vaatteista ihmisten astioihin ja tyynyliinoista lyijykyniin. Mutta sille tielle ei saa edes kuvitella lähtevänsä, muuten vitriinistä loppuu tila ennen kuin ehdin sanoa eBay.

Poneja on kokoelmassani tällä hetkellä 39, laskin juuri :) Mulla on yksi ponivauva kahteen kertaan, joten toisen myyn heti kun jaksan ja sitten kavereita on 38 kappaletta.

Mitäs sanotte kokoelmastani? Sainko lisää hulluus- vai sympaattisuuspisteitä?