Hömppää ja naurua · My little pony · Toivepostaus

Toivepostaus: My Little Pony -kokoelmani

Mun on pitänyt jo pidempään tehdä postaus My Little Pony -kokoelmastani. Homma oli muutaman kuukauden jäissä, kun pari lempiponiani oli tatuoijatädillä mallina. Nyt olen saanut kaverit kotiin, ja pesun kautta takaisin vitriiniin :)

Olen siis Salla 32 vee, ja keräilen muoviponeja. Hahaa, tähän on tultu ;)

Innostuin nostalgisoimaan lapsuuteni leluja ja kirjoja reilu vuosi sitten, ja päätin ostaa pari ponia, kun olin niin pahoillani, että lapsuuteni ponit oli hävitetty jossain perheemme muutossa. Ei se ihan pariin poniin jäänyt sitten kuitenkaan. Olen kuitenkin onneksi tosi nirso ja tarkka keräilijä. Ostan vain todella hyväkuntoisia poneja, ja vain niitä, jotka todella miellyttävät silmää. Loppujen lopuksi löydän aika harvoin ponin, jonka haluan ostaa. Keräilen nimittäin vain ja ainoastaan ”ensimmäisen sukupolven poneja” eli G1-poneja. Näitä ovat vuosina 1982-1993 julkaistut ponit, eli näitä ei voi marssia kaupasta ostamaan. Ne ponit, joita nyt myydään Prismoissa, ovat mun päässäni jotain ihan muuta, kuin My Little Ponyja. Ja ovathan ne aivan eri näköisiäkin isoine megapäineen ja ufon silmineen. Tuli varmaan selväksi, että me no likey. Oman suolansa keräilyyn tuo nimenomaan se, että tässä hommassa rahalla toki saa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun saatavuus on todella rajoitettu, on myös hyvä onni tarpeen ja silmät kannattaa pitää auki aina kirpputoreilla liikkuessaan.

G1-poneja on kymmeniä erityyppisiä, on siivekkäitä, yksisarvisia, nukkapintaisia, helmiäispinnoitteisia, kimaltavia, aikuisia, lapsia, ballerinoja, meriponeja ja vaikka mitä. Aluksi halusin hankkia yhden kutakin tyyppiä, jotta näkisin, mistä tykkään eniten. Huomasin kyllä tosi nopeasti, mitkä ponit oikeasti miellyttävät silmääni ja saavat sydämen heltymään :)

Yksiä suosikkejani ovat nämä ”tavisponit” keskirivissä, eli vasemmalta lukien Bow Tie, Blossom ja Lemon Drop. Tuo ”pose”, jossa poni roikuttaa päätään alaspäin, on nimeltään Collector`s pose ja jotenkin tosi söpö :) Suuri ylpeyteni aihe on kuvassa näkyvät äiti-lapsi-parit, joita omistan viisi.

Etualan kaksi vasemmanpuoleista vauvaponia ovat Pearlized Babyja, joita on killerivaikea löytää, ja niistä saa myös pulittaa killerihinnan. Näitä helmiäisvauvoja on yhteensä kuusi, toivottavasti joskus omistan ne kaikki. Olemassa on myös G1 Pony Friends -eläimiä, niin kuin kuvan Woolly-lammas. Pony Friendit ovat super ihania, mutta tosi harvinaisia. Oikealla on sitten meriponivauva Ripple sammakkolauttoineen :)

Hitsi vieköön, olin ihan päättänyt, että mitään oheiskrääsää EN sitten ala kerätä. Mutta niin vaan en voinut vastustaa posliinisia ponimukeja, joita mulla on nyt sitten neljä kuudesta. Ponikamaahan on oikeasti aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä ponien vaatteista ihmisten astioihin ja tyynyliinoista lyijykyniin. Mutta sille tielle ei saa edes kuvitella lähtevänsä, muuten vitriinistä loppuu tila ennen kuin ehdin sanoa eBay.

Poneja on kokoelmassani tällä hetkellä 39, laskin juuri :) Mulla on yksi ponivauva kahteen kertaan, joten toisen myyn heti kun jaksan ja sitten kavereita on 38 kappaletta.

Mitäs sanotte kokoelmastani? Sainko lisää hulluus- vai sympaattisuuspisteitä?

16 thoughts on “Toivepostaus: My Little Pony -kokoelmani

  1. Sympatiapisteitä,ehdottomasti! Ihana olet :D Ja haa,mulla on kanssa yksi ponimuki,tuo jossa on mintunvihreä sisus! Se on aarre,sitä ei käytetä.

    Tykkää

  2. Voihan poni! :D Juuri nuo oman lapsuudenkin ponit on niitä ainoita ja oikeita poneja, ne nykyiset on kamalia, jopa pelottavia. :o Pitäähän tytöllä ”harrastus” olla. ;)

    Tykkää

  3. Mun on niin pakko päästä katsomaan näitä kaunokaisia uudestaan! Tiedoks vaan! :D Muistan elävästi kun pienenä halusin meriponin joululahjaksi, enkä koskaan saanut sitä. :’) Järkky pettymys! Saanks mä sellaisen vielä metsästettyä jostain? :O

    Tykkää

    1. Voi ei, karvaita pettymyksiä :P Kyllä varmasti saat metsästettyä meriponin, jos vain on kärsivällisyyttä. Monesti poni löytyy helpommin kuin tuo lautta… Ja valitettavasti meriponit ovat monesti vedessä liottamisen takia huonossa kunnossa. Mutta sinnikkyys palkitaan!Tervetuloa :)

      Tykkää

  4. Meillä taitaa olla vanhemmilla vielä tallessa mun ja siskon lapsuusaikojen G1-poneja. Omalla tytölläni on uusia muutama, mutta ei ole oikeastaan koskaan niillä leikkinyt.

    Tykkää

  5. Mää teen aina pientä sisäistä kuolemaa poneja nähdessä. Mulla oli pienenä sellaiset länkkäri- ja merirosvoponit, jotka oli ihan parhaita ja mun äiti oli kerran mennyt antamaan ne mun serkun lapselle ilman mun lupaa. Näin ihan näin aikuisiällä kerran, että se mun serkuntyttö, joka on nyt jo kans aikuinen oli tehnyt mun merirosvoponista vähän ”taidetta” ja siellä mun poniraukka oli tärveltynä. Oli oikeestii tulla itku kun sen näki. Kyllä määkin ihan vielä näin 28 -vuotiaana haluaisin mun ponit takaisin ja voisin keräilläkin poneja, jos rahaa löytyis. Ihana kyllä tuo sun kokoelma. Mulla oli muistaakseni Cotton Candy niminen vauvaponikin lapsena.

    Tykkää

    1. Voi ei Johis, I feel your pain :( Sulla on ollut poikaponit Barnacle ja Tex, ne on kaiken lisäksi vielä tavisponeja arvokkaampiakin. Mulla on kanssa Baby Cotton Candy, sille olisi nyt äiti hakusessa :)

      Tykkää

  6. Hih; sama tauti iski reilu vuosi sitten; olen vm.-76. Nyt ponskuja on … >100, vaikka myös minä keräilen VAIN niitä, jotka miellyttävät ja ovat hyväkuntoisia. Joukossa 6kpl MOC/MIB yksilöitä. Kun antoi pikkusormen… Yllättävän hyvin olen oppinut kunnostuspuoltakin, ja monesta kirppishirviöstä on kuoriutunut vitriiniyksilö :-) Tämä on IHANA harrastus!!!

    Tykkää

    1. Se vei koko käden!! I know :DMä sen sijaan oon liian tumpelo ja laiska kunnostamiseen, puhdistan ponit, mutta siihen se sitten jääkin ;) Sain juuri ihanaisen Spunky-kamelin <3 Hän ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa piakkoin! Ja olen samaa mieltä, ponien keräily on ihan paras harrastus <3 Ihanaa kun kommentoit!

      Tykkää

  7. Minäkään en välitä niistä uusista poneista.. kun ensi kertaa niitä näin, olin suorastaan närkästynyt siitä mitä my little pony paroille on tapahtunut! :D itsellä noin 14 kipaletta omia vanhoja G1 poneja löytyy ja muutama aikojen saatossa hävinnyt poni on pitänyt sitten hommata ”takaisin” kokoelmaan… noooo, sitten törmäsin sellaisiin poneihinkin, joita pikkutyttönä olin nähnyt kavereilla ja toivonut samanlaisia… Tietäähän sen mihin se johtaa! :D Keräilen poneja vain oman makuni mukaan, en siis sillä tavalla, että sarja pitää aina saada täyteen.. ihan muutamat sarjat olen huomannut kokonaisuudessaan olevan mieleeni. :) niin ja minä oon vuosimallia -85 ja vielä äiti-ihminen! poikani ja mieheni pitävät minua hieman tärähtäneenä harrastukseni johdosta… Vaikka ei minulla ole vielä kuin vasta 19 ponia! :D

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s