Vahinko-ostolakko

07/02/2016 Salla18 kommenttia

Tartuin viime syksynä härkää sarvista ja pidin syyskuusta joulukuuhun kirjaa siitä, paljonko rahaa kulutan kosmetiikkaan. Asian seuraaminen oli tosi kiinnostavaa ja osittain myös vähän yllätyksellistä. Huomasin, miten pienistä kertaostoksista voi kasvaa huomattavan iso summa kuukaudessa. Huomasin myös, että mulla oli aika paljon vaihtelua kuukausien välillä. Koska homma tuntui tosi kiinnostavalta niin itseni kuin teidänkin mielestä, päätin jatkaa kirjanpitoa ainakin samanmoisen neljän kuukauden pätkän ja ehkä pidempäänkin.

Vaikka nyt takana on vasta yksi kuukausi vuoden 2016 osalta, en malta olla kertomatta teille tammikuussa käyttämääni rahasummaa.

Tammikuu:
0 €

Nyt voidaan sitten pitää pieni hiljainen hetki. Tai ainakin mä pidän :D Nimittäin en tiedä, onko tällaista tapahtunut koskaan tai ainakaan viimeiseen lähes viiteen vuoteen kun olen blogia pitänyt.

Homma meni niin, että tajusin muistaakseni tammikuun 23.päivä, että EI JUMA, mä en oikeasti ole ostanut tässä kuussa mitään. ”Ostolakko” ei ollut tarkoituksellista vaan ihan vaan tulosta siitä, että en ole oikeasti tarvinnut mitään tai halunnut mitään niin paljon, että olisin sen ostanut. No okei, kyllähän MACin nestemäiset huulipunat kutsuivat mun nimeä samoin kuin erään taannoisen kokoelman Beauty Powder. En kuitenkaan ole kohdannut mitään sellaista, minkä ostamisen voisin itselleni perustella. Täytyy myöntää myös, että rahatilanteeni on vaikuttanut tähän todella paljon. Mulla on parin muuttujan seurauksena tällä hetkellä aika naurettavan surkea rahatilanne, johon ei todella kuulu sellaisen kosmetiikan osto, mitä en tarvitse. Tähän väliin mun on pakko vielä todeta, että kun valotin omaa kosmetiikan kulutuskäyttäytymistäni täällä, kirjoitin, että en ole koskaan ollut ostolakossa. Enkä ole nytkään. Mä suhtaudun sanaan lakko vakavasti :D Mun mielestä sanalta syö kaiken painon se, että julistaa harva se kuukausi menevänsä lakkoon ja sitten kuitenkin viikon päästä ostelee ”vähän jotain”. Miksei sitten voi sanoa, että yrittää vähentää kosmetiikan ostamista? On se jännä, mitä asioita mäkin mietin :´D

Kuun viimeisinä päivinä jouduin luopumaan sekä misellivedestäni että silmämeikinpoistoaineestani, jolloin olisi ollut perusteltua lähteä ostoksille. Mulla kuitenkin oli vähemmälle käytölle jäänyt misellivesi ja kasvomeikin poistoaine, joka soveltuu myös silmämeikin poistoon. Niinpä olen nyt sitten käyttänyt niitä. Yksi sivellin on myös kutkutellut kovasti, koska en omista kunnollista korostustuotteen levittämiseen sopivaa sivellintä. Senkin olen kuitenkin jättänyt ostamatta.

Pakko sanoa, että olen saanut ihan hyvät kiksit siitä, että tammikuun saldo oli pyöreä nolla. Saa nähdä, miten helmikuun käy :)

Onko teillä usein nollakuukausia? Entä ostolakkoja?

Avautumista · Kenkiä

Keski-ikäinen kettutyttö

06/02/2016 Salla12 kommenttia

Mä tajusin tässä yksi aamu työmatkalla, että näytän vihreän, tuulen- ja vedenpitävän parkatakkini sekä nastakenkieni kanssa ihan keski-ikäiseltä kettutytöltä! Jaoin fiilikseni Fb-tililläni ja oli hassua, miten nastakenkiäni kummeksuivat mun pidempiaikaiset tutut, kun taas hieman tuoreempien kavereideni mielestä yhdistelmässä Salla ja nastakengät ei ollut mitään outoa.

Tajusin, että vielä opiskeluaikoina en omistanut edes talvikenkiä ja nastoista puhuttaessa olisin varmaan nauranut räkäisesti. Mitä on tapahtunut? No vanheneminen. Toki joo, onhan mulla 55 kg innokasta uroskoiraa ulkoilutettavana mutta luultavasti omistaisin nastakengät ilman niitäkin. Olen muuttunut sekä mukavuudenhaluiseksi että varovaiseksi. En mä halua taittaa niskojani tai edustaa lopputalvea ranne kipsissä.

Niin ja unohdin mainita, heijastin on tietenkin ihan ehdoton. :’D

Muita käytännöllistä, varovaisia ja mukavuudenhaluisia? :D

Ps Tiesittekö, että erään määritelmän mukaan 37-vuotias on keski-ikäinen?! Sanaton. Mä olen ajatellut keski-iän alkavan siinä 47-vuotiaana.

Avautumista · Lifestyle · My little pony

Varautuminen pahimpaan

31/01/2016 Salla21 kommenttia

Monet valittavat inhoavansa maanantaipäiviä. En mäkään varsinaisesti mikään fani ole, mutta kyllä sunnuntai-illat voittavat inhokkiskabassa ihan mennen tullen. Miksikö niin? No siksi, että sunnuntaisin varaudun vähintäänkin maailmanloppuun eli tulevaan viikkoon.

Mulla on jo pidempään ollut rutiini, että kasvojen kuorinta ja naamio tehdään sunnuntaina. Myöskin kynnet lakkaan yleensä sunnuntaina, koska niiden pitää kestää mahdollisimman pitkälle työviikkoa siisteinä. Epäsiistin lakkauksen kanssa ei voi keskittyä, ja ajauduinkin pienessä stressissä helposti nyppimään rakoilevaa lakkausta, jolloin kynsien liuskoittuminen pahenee. Sunnuntaisin pesen meikkisiveltimet. Hiukset pitää aina pestä sunnuntaina, ettei sitä tarvitsisi ainakaan heti maanantaina tehdä (olenko ainoa, joka kokee hiustenpesun föönauksineen TOSI työlääksi?).

Kauneudenhoitoon liittyvien rutiinien lisäksi sunnuntaisin tulee aina tarkistettua vaatteiden puhtaustilanne ja pestyä pyykkiä. Lakanat tai vähintään tyynyliina lähtee vaihtoon sunnuntaina. Valmistan myös yleensä seuraavan viikon iltapaloiksi mysliä. Laukku pitää tietenkin pakata valmiiksi ja valita fiilikseen sopiva muki, jonka vien maanantaina töihin siksi viikoksi. Yleensä yhdistetty keittiön- ja meikkipöytäni on viikon aikana päässyt räjähtämään, joten se siistitään tulevaa viikkoa varten.

Sunnuntai on jostain syystä se päivä, jolloin muistan puhdistaa Benin korvat ja tarvittaessa leikata molempien koirien kynnet. Myös Benkun naamaryppyjä pitää välillä puhdistaa. <3

Homma menee niin, että lööbailen tyytyväisenä jonnekin illansuuhun asti, kunnes muistan tämän koko tehtävälistan, jota sitten alan käydä läpi. Sunnuntai-ilta menee siis kokonaan erilaisissa askereissa, jotka kaikki vain valmistavat tulevaan viikkoon. Välillä ihan naurattaa, että miten näitäkään asioita ei voi tehdä pikkuhiljaa pitkin viikkoa vaan kasata kaikki yhtään iltaan ja pahimmassa tapauksessa ahdistua ja myöhästyttää nukkumaanmenoa? Mun pitäisi varmaan tehdä joku askarekalenteri, jossa jokaisen päivän kohdalla olisi joku näistä jutuista.

Muita sunnuntaiahdistujia?

Kuvituksena uusin My Little Pony -löytöni eli Baby Applejack. Äitiponi sai vihdoinkin kaverikseen vauvaponin ja nyt on sitten perhe koossa :) <3

Avautumista · Ihonhoito

Pettymys, helpotus ja ongelma

28/01/2016 Salla23 kommenttia

Veikkaan, että suurin osa teistä ei ole voinut viime päivinä olla välttymättä PHMB-kohulta. Kyseessä on siis kosmetiikassa säilöntäaineena käytetty ainesosa, jonka käyttö tuli kosmetiikassa kielletyksi vuoden 2015 alusta. PHMB on luokiteltu aineosaksi, jonka epäillään aiheuttavan syöpää. Kun aine saa tämän luokituksen, sen käyttö kosmeettisissa valmisteissa tulee kielletyksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo EU:n yhteistä kosmetiikkalainsäädäntöä Suomessa. Tukesin tulkinta on, että PHMB:tä sisältävien kosmeettisten valmisteiden myynti on kiellettyä. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että kyseistä ainetta löytyy vielä vaikka jos mistä myynnissä olevasta kosmetiikkatuotteesta.

Listoja löytyy runsaasti ja olen kuullut, että ihmiset ovat esimerkiksi jonkin blogin sivuilta varoituslistan nähtyään kiirehtineet heittämään tuotteensa roskiin. Tässä vaiheessa kannatta vetää hieman henkeä ja ihan oikeasti käydä läpi tuotteet, joissa kyseistä ainetta väitetään olevan. Monen merkin tuotteissa sitä nimittäin on ollut aikaisemmin ja listalle on päätynyt tuolloin aivan lainsäädännön mukaista kamaa, josta ainesosa on sittemmin poistettu ja tuote muutettu lainsäädännön mukaiseksi. Esimerkiksi Lumene julkaisi tiedotteen, jossa kertoi, että heidän tuotteistaan ei PHMB:tä enää löydy, vaikka listalla merkin silmämeikinpoistoaine (vanhan koostumuksensa takia) onkin. Pahimmassa tapauksessa täysin kurantteja tuotteita lentää roskiin ja tietyt tuotteet leimautuvat ihan turhaan. Kritiikkiä siis ihmiset lukemaanne kohtaan! :)

Mä kävin eilen kosmetiikkojani läpi PHMB:tä etsien tämän listan avulla ja löysin kaksi sellaista tuotetta ja yhden tuotteen näytteitä. Kyseessä olivat La Roche-Posayn misellivesi ja Vichyn silmämeikinpoistoaine. Ihan pelotti mennä tutkimaan testausta odottavien tuotteiden kasaa, nimittäin L´Occitanen mantelituotteet, joita rakastan, olivat edustettuina listalla. Amande Milk Concentratessa PHMB:tä olikin, mutta onneksi omistan tuotetta vain näytepusseja. Katsoin täysikokoiset, korkkaamattomat Amande Velvet Serumin ja Velvet Balmin läpi ja jesssss, niissä ei PHMB:tä ollut! Voin siis korkata ne testiin turvallisin mielin, ihanaa <3

Ensin mietin, että käytän ihan hyvillä mielin pois miselliveden ja silmämeikinpoistoaineen, joissa kiellettyä ainesosaa on. Nyt kuitenkin parina iltana olen kokenut sellaista ällötyksen tunnetta tuotteita kohtaan, että kyllä vaan mun täytyy niistä luopua heti. En todellakaan halua tai edes voi jeesustella käyttämieni tuotteiden turvallisuudesta yleisesti. Mun elintapoihin kuuluu epäterveellisiä asioita ja on tietoinen ratkaisu tehdä tiettyjä asioita niiden epäterveellisyydestä huolimatta. Pointtini on se, että jokaisen kuuluu saada valita, haluaako käyttää mahdollisesti vaarallisia ainesosia sisältäviä tuotteita. Tuotteiden valmistajan täytyy noudattaa säännöksiä, koska kuluttajan ei voi olettaa pystyvän rajallisen tietämyksensä varassa voivan ottaa selvää jokaikisen aineosan turvallisuudesta. Kaikkihan me tiedämme, että kovat rasvat, alkoholi ja tupakka ovat vaarallisia terveydelle. Niin kuin uv-säteilykin, liika sokeri ja niin edelleen. Jos vaaramomentti on tiedossa, on jokaisen oma asia, mitä valitsee asian suhteen. Ei joidenkin vaarallisten elintapojen ylläpitäminen tarkoita sitä, että olisi jotenkin kaksinaismoralistinen jos haluaa tehdä toiset asiat turvallisesti. En minä ainakaan voi tulla pätemään toisten valinnoista. Jos valitsee ottavansa aurinkoa vaarallisella tavalla, on silti enemmän kuin järkevää käyttää turvavyötä autolla ajaessa.

Haluan siis sanoa, että tehkää faktoihin perustuvia valintoja, ja lukekaa klikkihakuisia tieteeseen perustumattomia kirjoituksia (niin kuin vaikka tätäkin postausta ahhah) lähdekriittisesti. Jos bongaatte käyttämänne tuotteen INCIstä ainesosan Polyaminopropyl Biguanide, kannattaa pysähtyä ja miettiä, haluatko käyttää tuotetta vanhaan tapaan vai kenties valita tilalle tuotteen, jossa tätä ainetta ei ole.

Ajatuksia? Ja mistä ihmeestä mä nyt löydän sekä tehokkaan että silmiä ärsyttämättömän silmämeikinpoistoaineen jos oletetaan, että Vichyn ja toisen suosikkini Lancomen silmämeikinpoistoaineissa on edelleen PHMB:tä?

Avautumista · Lifestyle · Sisustus ja koti

Ei voi kauhalla vaatia

23/01/2016 Salla16 kommenttia

Jos on lusikalla annettu, meinaan. Tämä on tarina siitä, miten ihminen voi saada hermoromahduksen pöytävalaisimen takia.

Kun näin Nooran Instassa ja myöhemmin blogissa tämän Lightbox-valaisimen, sekosin hieman. Valaisin, johon saa laittaa vaikka joka päivä iskevän (muhaha) mietelauseen, kannustusmantran tai jotain hassua. Ihan paras juttu! Tähän olisi saatavilla vielä pastellinvärisiä kirjaimia ja merkkejä, kuin siistiä! Klikkailin samointein itseni Miniones.fi-verkkokauppaan ja tilasin valaisimen. Luin kyllä kuvauksesta, että valoon sopivaa adapteria tai pattereita ei tule paketin mukana, mutta kerran muutkin bloggaajat olivat tämän ostaneet, ei kai sopivan piuhan löytäminen voi kovin vaikeaa olla, ajattelin.

Salamannopean toimituksen jälkeen kipitin lamppu kainalossa kotiin leikkimään kirjainpaloilla ja katsoin johdon paikkaa, että jaahas, tähän tosiaan ei ”normaali” piuha käy. Olin ajatellut, että varmaan tietokoneen laturin piuhan pyöreä pää sopisi. No ei. Mitä hitsiä, tämänhän oli jo useampi bloggaaja ostanut, enkä ollut huomannut, että ongelmia olisi ollut.

Googletin sitten ohjeiden mukaisen 9 V 1500 mA adapterin ja kävi ilmi, että kyseinen muuntaja maksaa noin 20-30 euroa. Yhden ainoan kympin hintaisen löysin kun nopeasti selailin kännykällä. No worries, ostaisin sellaisen halvan isossa marketissa asioidessani. Pieni valikoiman yliarviointi :D Ainoa myynnissä ollut adapteri maksoi 30 euroa ja se tuntui vaan todella paljolta neljänkympin lampun päälle. En maksa, ajattelin, vaan tilaan sitten netistä. Kotona sitten surffailin vähän paremman ajan kanssa, ja tietenkin ne kympin adapterit olivat loppu kyseisestä myymälästä, eikä ollut tietoa, milloin niitä tulisi lisää. No, eipä hätiä mitiä, laitan sitten ladattavia pattereita, onpa lamppu sitten ainakin helposti liikuteltavissa ja ilman rumia piuhoja. Tarvitsee vain ostaa ladattavia pattereita lisää, koska laitteen vaatima kuusi paristoa oli paljon enemmän kuin mulla oli vapaita (mihin laitteeseen muka tarvitsee kuusi paristoa???).

Taas samaiseen markettiin, missä tsekkailin ladattavia paristoja ja myhäilin tekopyhänä, että miksi muuten kukaan edes ostaa tavallisia, kertakäyttöisiä pattereita, että kyllähän nyt luonnonystävä toki lataa omansa uudelleen. Katselin sitten tarkemmin ladattavien paristojen pakkausta ja huomasin, että niiden volttimäärä oli 1.2 kun sen piti olla 1.5. Myyjän avustuksella vielä tarkistimme kaikki AA-kokoiset ladattavat paristot ja joo, niitä ei ollut sopivalla volttimäärällä kun taas kaikki tarkistamani kertakäyttöiset patterit olivat tarvittavaa 1.5 volttia. Niinku öö miksi?! Lopputuloksena oli, että nolona ja tässä vaiheessa jo melko kypsänä säätöön nappasin tavallisia pattereita mukaani.

Kotiin päästessäni syöksyin valon luo kokeilemaan pattereita. Mitä. Valossa oleva patterinpaikka ei olekaan avattavissa ilman ristipääruuvaria, jota sitten etsin hammasta purren joka paikasta. Lopulta löysin kuin löysinkin ruuvarin, sain lokeron auki, patterit sisään ja luojan kiitos valo toimi. Kyllä olisin saattanut itkeä katkerasti, jos ei olisi valoa syttynyt :D

Lightbox on ihan törkeän hieno ja ehdottomasti neljänkympin hintansa väärti ja toimitus tapahtui Miniones.fi-kaupasta supernopeasti. Varoituksen sanana kuitenkin muille sähkölaitteista/piuhoista/muuntajista/ruuvimeisseleistä mitään tietämättömälle tai tarkoille rahankäyttäjille, että ”mä käytän jotain kotoa löytyvää johtoa” ei välttämättä toimi :D Myöskin kolmekymppiä lisää hintaa neljänkympin lampulle on aika iso raha. Ainakin sellaiselle, jolla ei olisi ollut edes sitä neljääkymppiä ;D