Onko sulle käynyt niin, että aikuisena kun luulet tuntevasi itsesi, tuleekin hetki, jolloin tajuat olevasi jotain ihan muuta, kuin mitä olet aina ennen ajatellut? Sellainen shokin kaltainen fiilis, että miten sitä onkin voinut olla niin sokea. Mulle kävi niin viime kesänä.

Ajelimme siskon kanssa kotiin eräistä sukujuhlista, jolloin mä totesin ääneen, että tiedätkö Reetta mitä mä tajusin, mä olen epäsosiaalinen ihminen. Moni saattaa ajatella, että mitä sitten, mutta mä olin todella aidosti järkyttynyt tuosta havainnosta. Tunsin itseni ihan epäonnistuneeksi. Olen aina tutustunut helposti uusiin ihmisiin, enkä ole koskaan ollut ilman kavereita tai muita sosiaalisia ympyröitä. Tuon pitkän (ainakin varmaan siskon mielestä AHAHAHAA) automatkan aikana siskoni joutui spekuloimaan tätä asiaa kanssani, koska musta jotenkin tuntui, että miten mä voin olla mä, jos olen epäsosiaalinen. Sisko sanoi yhden jutun, joka jäi mieleen. Hän sanoi, että pitää muistaa erottaa sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Ihminen voi olla hyvinkin paljon (isossakin) seurassa viihtyvä, mutta silti saattaa olla niissä tilanteissa hiljaa tai laukoa hieman epäsopivia kommentteja, koska hänellä ei ole hyviä sosiaalisia taitoja. Samoin epäsosiaalisella ihmisellä saattaa olla melko hyvätkin sosiaaliset taidot.

Olen aika puhelias ja hyvin kovaääninen, mitä ominaisuuksia pidetään sosiaalisen ihmisen juttuina. Sellainen antaa herkästi vaikutelman, että on kuin kala vedessä, vaikka oikeasti on kaikkea muuta. Mä olen valitettavasti myös hyvin sisäänpäinlämpenevä ihminen. Viihdyn kyllä isommassakin porukassa, jos porukan ihmiset ovat mun tyyppejä tai muuten saan ihmisistä hyvät vibat. Mä aistin tosi herkästi, jos musta ei pidetä ja silloin muutun tosi varautuneeksi. Monet tykkäävät isoista juhlista, koska on kiva tutustua uusiin ihmisiin ja jutella small talkia. Mulle sellainen on monesti epämiellyttävä ja ehkä pelottavakin tilanne. Tiedän ihmisiä, jotka lähtevät ulkomaanreissuille yksin, koska kyllähän siellä tutustuu tyyppeihin. Toki tutustuu, mutta entä jos ei halua? Sosiaalisena eläimenä oleminen on ihan mielettömän työlästä ja juhlat tai muut häppeningit vievät musta mehut monesti vielä juhlia seuraavaksi päiväksikin. Jännitän myös tällaisia tapahtumia aika paljon. Tätäkään en ollut aiemmin pitänyt minään, ajattelin, että kaikkia jännittää. Mutta ilmeisesti ei :D Esimerkiksi viime viikonloppuna pidetyt I love me -messut ovat monelle parasta ikinä, mutta mua mietitytti jo valmiiksi se ihmismäärä. Tungos ja häly eivät todellakaan ole mun juttuja. Vähänkö nauratti messujen jälkeen, kun mä olin yhtä puhki kuin koko päivän karateskaboissa kisannut sisko :´D Bloggaajanakin on välillä huvittavaa, kun toiset saavat energiaa ja loistavat isoissa tapahtumissa ja mä vaan hikoilen siinä vieressä.

Vuosi sitten olin järkyttynyt tästä introverttiminästä, joka valkeni yhtäkkiä, mutta nyt olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä asian. Mä tarvitsen paljon omaa aikaa ja sellaisia päiviä, jolloin kalenterissa on tilaa. Viihdyn parhaiten pienessä porukassa kavereiden kanssa tai muuten sellaisten ihmisten, joista saan lämpimät vibat. Mieluummin kunnon keskustelu yhden kanssa kuin pintapuolista jutustelua kymmenen kanssa. Ja se on ihan ok. Sellainen mä oon, halusin tai en. Helpompaa on hyväksyä itsensä omine, ehkä epäviehättävinekin piirteineen kuin taistella jatkuvasti vastaan.

Muita aikuisena itsensä ”löytäneitä”? Oletteko te hyväksyneet itsessänne piirteitä, jotka olisitte toivoneet olevan toisin?

Kävin vähän aikaa sitten sellaisen keskustelun, joka herätti miettimään yhtä asiaa vähän enemmänkin. Olimme erään kanssabloggaajan ja siskoni kanssa kahvilla, ja keskustelu siirtyi samana iltana pidettävään pr-tapahtumaan. Keskustelu kulki kutakuinkin niin, että hieman negatiivissävytteisesti mietimme, että onkohan siellä sellaista samanlaista tylsää kuin x:nkin tapahtumassa oli ollut. Ihan varmaan ei edes ole goodie bageja tai sitten vain joku yksi tuote. Onkohan siellä tarjolla edes kahvia. Äh onko pakko mennä.

Onneksi sisko oli porukassa mukana, koska vaikka hän oli hiljaa, tajusin, miltä me kuulostimme. Kiittämättömiltä ja varmaan ihan helvetin ärsyttäviltä. Sanoin sitten fiilikseni ääneen ja sisko totesi, että joo, hän kyllä jo vähän kuuntelikin…

Bloggaajat ovat viime aikoina todenteolla ymmärtäneet oman arvonsa. Monelle ei enää riitä se yksi ripsiväri ja ”näkyvyys” vaan bloggaamiseen suhtaudutaan kuten työhön ja työstähän kuuluu saada kunnon korvaus. Totta on, että jos yritys antaa bloggaajalle vaikka sen ripsivärin, ovh 16,90 €, ja bloggaaja kirjoittaa tuotteesta blogiinsa, jossa käy tuhansia lukijoita kuukausittain, on kyseessä aika hemmetin halpa mainos. Toisaalta ilmiö on ehkä johtanut siihen, että myös viikko sitten aloittanut bloggaaja kokee, että hänenkin kuuluu heti saada kaikki ja kaikkea, mitä viisi vuotta blogannut kaverikin saa. En sano, että missään näistä tavoissa on sinänsä mitään pahaa, pohdin vain sitä, mitä yritysten kasvava kiinnostus blogeja kohtaan on tuonut mukanaan. On ihan luonnollista, että blogitapahtumia vertaa tiedostamattaankin toisiinsa ja välillä eri yritysten toimintatavat eroavat kuin yö ja päivä ja tätä on minusta ihan ok päivitellä. Pilalle hemmoteltu kakara ei kuitenkaan saa olla, note to self.

Olen saanut itseni aiemminkin kiinni siitä, että isosta pr-tapahtumasta tullessani marisen sitä, kun blogitestiin saamani tuotteet painavat niin paljon. Tai tapahtumaan piti herätä niin aikaisin. Sitten tajuan, miten naurettavalta kuulostan ja pidän leipäläpeni kiinni. Yritän muistaa arvostaa tilannetta, jossa olen, mutta arvostaa kuitenkin myös blogiani niin, etten suostu naurettaviin ehtoihin, joita valitettavasti vieläkin bloggaajien sähköpostilaatikkoihin kilahtaa. Sarjassamme kirjoita viikon sisällä tällaisia-ja-tällaisia kuvia sisältävä postaus verkkokaupastamme, jossa pitää olla vähintään viisi suoraa linkkiä ja kaksisataa sanaa. Saat ehkä kiitokseksi alennuskoodin jos hyvä tuuri käy. Juu ei.

Mulla olisi sananen sanottavana myös bloggaamiseen liittyvästä kateudesta ja huonoista käytöstavoista, mutta jätetäänpä ne avautumiset seuraavaan kertaan :D

Miten on, ovatko bloggaajat kiittämättömiä?!

Kuvituksena on blogin kautta saatuja tuotteita. Kuvien tuotteet eivät liity tekstissä esitettyyn :D