Tiedättekö sellaisen juhlaa edeltävän fiiliksen kun MIKÄÄN ei mene niin kuin pitää. Kylmä hiki alkaa nousta pitkin selkää ja kädet täristä hieman kun tajuaa ajan rientävän ihan liian nopeasti. Suunnittelemani meikki onnistui ihan ok, mutta siihen se sitten jäi.
Olisin halunnut luomelle levittämäni kullansävyn olevan vähän vaaleampi, sellainen shampanja ja violetin puolestaan vähän vähemmän luumuinen. Näillä kuitenkin mentiin (meikkien tehoinventaariossa tulin antaneeksi pois myös tuotteita, joille näköjään olisikin löytynyt käyttöä :D), ja tulos oli ihan fine. Ei loistava, mutta ok. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun aloin puoli tuntia ennen lähtöä kihartaa hiuksiani uudella muotoiluraudalla. Tiesin suunnitelman olevan haavoittuvainen, mutta koska olin edellisenä iltana perehtynyt laitteen käyttöohjeisiin ja katsonut tutorialinkin Youtubesta, luulin selvityväni urakasta. No kyllä ei. Joko rauta on maanantaikappale, tai sitten mä olen vielä tumpelompi kuin olin luullut. Nimittäin ensin en saanut raudan vesihöyrytoimintoa päälle. Aikani venkslattua ajattelin, että so not, kyllä tämä toimii ihan höyryäkin. Aloin kihartaa, mutta ihmettelin, että onpa kumma kun ei mitään kiharoita tule. Kokeilin rautaa ja huomasin sen olevan vain hiukan haalea, ei todellakaan 170 asteisen kuuma. Hell yeah. Tässä vaiheessa olin tietenkin jo suihkuttanut pään täyteen muotoilusuihketta, joka todellakin vaatii kuuman raudan jälkeensä. Hätäpäissäni kaivoin kaapissa (onneksi!) olleen lämpöharjan ja harjasin muutamalla vedolla hiuksiin edes hieman ilmavuutta.
Tässä vaiheessa olin tietenkin jo rumasti myöhässä. Käväisin nopeasti vessassa ja vetäessäni (inhoamiani!) sukkahousuja ylös kuului kova RAKS ja sukkahousut olivat repaleisina lantio-osasta polveen. Tsiisus kun tuli kiire vaihtaa vielä ne sukkahousut, tietenkin kiireessä ihonvärisistä mustiin, koska muita en löytänyt, mutta onneksi ehdin kuitenkin lähteä juuri ja juuri ajoissa. Matkalla meinasin vielä myöhästyä bussista, koska oletin bussin lähtöpaikaksi ilmoitetun ”Kampin” tarkoittavan Kampin bussiterminaalia mutta sepä tarkoittikin Fredalla Kampin kaupunginosassa olevaa pysäkkiä. Huoh. Selviydyin kuitenkin hengissä juhliin ja takaisin kotiin ja tänään en aio tehdä enää mitään vaativaa, koska epäonnistun kuitenkin.
Mitenkäs teidän päivä? :D
Siis just eikä melkeen!!! Hiusten kanssa tulee AINA katastrofi, arkena ne joskus menee vahingossa jotenkin sinne päin, mutta sitten kun yrittää, niin takuuvarma fail. Sitten jotain on AINA hukassa. Jotain, jonka paikan ihan varmasti tietää (juhlalaukku, koru, kengät, bolero, …) EI VAAN LÖYDY. Ja viimeinen silaus sukkahousuista, jotka jos eivät ole hukassa niin ovat vahingossa väärää kokoa tai väriä tai juurikin hajoavat. Eli mulla ihan vakiojuttu, enkä viisastu vahingosta seuraavaksi kerraksi, vaan aina samaa epätoivoista sähellystä ja kilpajuoksua kellon kanssa ;)
TykkääTykkää
Mä luulen, että syyllinen tuohon kaikenlaiseen säätöön on yksinkertaisesti kiire. Toisaalta silloin, kun varaan laittautumiseen reilusti aikaa, otan niin liioitellun rennosti välikahveineni ym, että silloinkin tulee lopuksi kiire. Eli sama kuin sullakin, joka kerta sama juttu :D
TykkääTykkää
Hämmästyin otsikkoa, mun mielestä lookki näyttää tosi kauniilta. Varsinkin nuo bambisilmät on upeat :)
TykkääTykkää
Voi kiitos :) Joo, meikki oli ainoa (lähestulkoon) hyvä asia mun lookissa! Hiukset meni päin mäntyä, sukkikset meni rikki ja mekonhelmassakin oli tahra, jonka tietenkin huomasin vasta juhlapaikalla. Noh, tämmöistä sattuu :D
TykkääTykkää