Koirien syntymäpäivät ja vaikeus kutsua vieraita
Mä olen järjestänyt koirille syntymäpäiväjuhlat jo niin monena vuonna, että en näe siinä mitään ihmeellistä. Toisinaan keskustelukumppanin reaktiosta muistuu mieleen, että ehkä tämä ei olekaan ihan jokaisen koiranomistajan heiniä :D En tämän vuoden bileissä muistanut edes ottaa kunnollisia valokuvia ja ajattelin, että ehkä en tee juhlista postausta. Sain kuitenkin eilen niin kivan pyynnön kirjoittaa jätkien juhlista, ja koska te arvontapostauksen kommenteissa yllätitte mut toivomalla niin paljon koirajuttuja, päätin tehdä tällaisen fiilistelypostauksen aiheesta.
Jätkät heräilivät vappuaattona normaalin väsyneinä. Tältä meillä näyttää joka aamu, eikä omistajaa todellakaan revitä ylös ja ulos vaan ihan toisinpäin! :D
Benkku puki juhliin vaaleanpunaisen krakan ja Tora mustan mirrin. :D <3 Meno oli kuitenkin niin hurjaa, että kuteet riisuttiin pian kiristämästä.
Bulldoggi edusti sylivauvana ja oli mielissään, kun sai rapsutuksia joka puolelta :)
Vielä enemmän hilpeyttä herätti kuitenkin 40-kiloinen herrasväen sylikoira Tora, joka oli maailman eniten innoissaan kun tuli vieraita, jotka eivät hätkähtäneet hänen läheisyydenhakuisuuttaan :D Olisitte nähneet, miten onnellinen se oli <3
Pojat saivat hitsin kivoja lahjoja, luita ja leluja. Benkun lemppari oli pinkki pallo, jossa on GWITTEWIÄ.
Koiranomistajan ei muuten ole aina helppo kutsua kotiinsa vieraita. Se on mulle todella stressaavaa, jos meille tulee ihminen, joka pelkää tai vierastaa Beniä ja Toraa. Tora on huoleton ja iloinen veikko, joka rakastaa kaikkia, mutta herran iso koko tai innostuneisuus voi olla ihmisille liikaa. Beni sen sijaan on aivan älyttömän tarkka lukemaan ihmisten tunnetiloja. Se aistii HETI, jos tyyppiä pelottaa tai jännittää ja alkaa sellaisessa tilanteessa itsekin miettiä, että ahaa, tässä tilanteessa ON jotain pelättävää. Jos sen sijaan vieras marssii meille ihan pokkana, Benikin on ihan cool. Pahinta on, jos vieraat jäävät jäykkänä eteiseen seisomaan hiljaa, tuijottavat koiraa ja lopulta kurottavat ylhäältä kättä sitä kohti (on muuten tosi yleinen reaktio jos ei ole kokemusta koirista)!
Koirien synttäreille on joka vuosi kutsuttu nimenomaan heistä pitäviä ihmisiä ja sellaisia, joiden pärjäämistä mun ei tarvitse koko ajan seurata ja jännittää. Toki komennan ja paimennan koiria tarvittaessa, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Tässä vielä ”viralliset” kuvat pentu vs. nyt:
Tora 3 vuotta.
Beni 4 vuotta.
Sellaiset hulinat meillä tänä vuonna! Saatteko te muuten koskaan päänvaivaa koirien kanssa olemiseen tottumattomien ihmisten vierailuista?
Miss Piggy`s Pearls 