Kynnet

Kaviaarikynnet

Haksahdinpa minäkin näihin, nimittäin Ciatén Caviar manicureen. Idea on niin uudenlainen, etten malttanut olla kokeilamatta. Poikaystävä kysyi paketin nähdessään, että ”laitetaanko noita huuliinkin??” Juu ei laiteta :)

Kaviaarikynnet on todella helppo, joskin hiemas työläs, toteuttaa. Ensin lakataan yksi kerros vaaleanpunaisella lakalla ja annetaan kuivua. Sitten lakataan yksi kynsi kerrallaan toinen kerros, ripotellaan helmiä suoraan purkista kynnelle muovisen alusen päällä ja painellaan kiinni kosteaan lakkaan. Ja sama homma joka kynnelle.

Lopuksi kaadetaan aluseen varisseet helmet suppilon avulla takaisin purkkiin ja annetaan kuivia 15 minuuttia.

Ja voilà ;) Iltahämärässä otetuista kuvista ei (taas kerran) välity helmien kirkkaat kimaltavat värit kaikessa loistossaan. Mutta ihanasti ne hohtavat kynnellä, pakko sanoa :) Nyt vaan jännäämään kuinka kauan lakkaus kestää. Sen verran varppasin, että pesin tukan ennen lakkausta, tuntuu, että raivokkaalla shampoon vaahdottamisella ja huuhtelulla saisi hyvinkin puolet helmistä revittyä irti.

Jännä nähdä mitä työkaverit sanovat huomenna. Näin karrikoituna mä herätän huomiota jo sillä, että mulla ylipäätään on lakkaa kynsissä ;)

Edit. Kahden päivän päästä ei yhtäkään helmeä enää jäljellä, great success. Joko ne on paineltava vielä huolellisemmin lakkaan kiinni tai sitten tämä on hyvä ainoastaan lakkauspäivän (kokeilen uudelleen heti kun on aikaa askarrella :). Jostain blogista/nettisivulta muistan lukeneeni, että lakkaus kestäisi kaksi päivää hyvänä, tämä ei siis ainakaan mulla pidä paikkaansa. Positiivista kuitenkin on, että ilman helmiäkin lakkaus on aika hauska, jokainen helmi on nimittäin jättänyt vaaleanpunaiseen lakkaan kyseisen värisen pisteen, niin näyttää kuin olisi kymmenia hohtavia pikkupisteitä kynnet täynnä =) 

Ruoka ja juoma

Piparit tylsyyden tappajina

Mikä neuvoksi kun on liian kipeä lähtemään mihinkään, mutta liian terve vain makaamaan ja toimittamaan tyhjää? Painiskelin tämän kysymyksen kanssa luettuani kaikki rästissä olevat aikakauslehdet ja pitkän pätkän kirjaa. Tuntui, että tylsistyn kuoliaaksi.

Sitten keksin, mähän leivon pipareita! :) Rahjustin kauppaan, hain tuskanhiessä tarpeet ja rupesin raivolla tekemään. Enpä muuten ole aikuisiällä tehnyt pipareita kertaakaan, että oli jo aikakin. Mulla oli joskus jostain pikkujouluista saatuna tasan kaksi muottia, kirahvi ja hirvi (älkää kysykö, en tiedä miksi), ja ne pääsivät nyt sitten käyttöön. Yritin katsoa Alepasta lisää muotteja, mutta eihän niillä ollut.

Vitsi, että oli hauskaa. Varsinkin tuo koristeleminen ;) Vähän vaatii vielä harjoitusta, niinkuin kuvasta näkyy. Seuraavaan satsiin haluan kyllä lisää muotteja (muumi!) ja pinkkiä sokerikuorrutetta.

Mikä maistuu paremmalta, kuin uunituore pipari ja mukillinen vaalea glögiä manteleiden ja kuivattujen aprikoosien kanssa. Opin tämän glögi-yhdistelmän viime jouluna ystävältä, enkä sen jälkeen ole enää punaista glögiä kotiin ostanutkaan. Suosittelen kokeilemaan!
Täällä tuoksuu ihan joululta <3 Ja ilman mitään tuoksukynttilöitä, kerrankin ;)

Kynnet

Pikkujoulukynnet miinus pikkujoulu

Älkää kysykö miks Blogger kääntää välillä nää kuvat väärinpäin. Mä en tiedä!! Tääkin käsikuva näyttää vähintäänkin joltain valtameren asukilta, kun se on näin päin. Prkl. Mutta siis enivei halusin näyttää kun tein itselleni pikkujoulukynnet. Diego dalla Palman lakkaa nro 21 ja jotain (oliskohan Seppälästä?) halpis glitterilakkaa kynsien kärkiin.

Hauskaahan tässä on se, että mä oon ollut nyt puolitoista viikkoa flunssassa/poskiontelontulehduksessa/kuolemantaudissa, ja enhän mä sinne pikkujouluihin päässyt. Mutta olipahan kotona sit nätit kynnet hah. Joulukuu on snadisti huono aika sairastaa, kun koko ajan tapahtuu kauheesti. Oon tän puolentoista viikon aikana missannut yhdet läksiäiset ja kahdet pikkujoulut. Mutta kamelin selän katkaisi se, että jouluostospäivä (tänään) peruuntui. Tauti saa kaataa mut sänkyyn ja estää juhlimasta, mutta damn right se ei saa estää mua shoppailemasta, ainakaan joululahjoja!!
Mä pystyn itselleni ostamaan lähes kaiken tarpeellisen netistä jos on pakko, mutta joululahjojen kanssa se ei onnistukaan niin helposti. Jos ei ole ihan varma mitä hakee, on hankala ostaa näkemättä tuotetta. Lisäksi esim. Stockan verkkokaupasta tilatessa ei pysty hyödyntämään alennusseteleitä (20 euroa säästöä). Ollaan siskon kanssa tehty lista mitä ostetaan kenellekin. Taidanpa käydä listan kohta kohdalta läpi, ja punoa vähän juonia, josko niitä saisi tilattua. Tai sitten laitan sormet ristiin, että olo olisi huomenna tai sunnuntaina parempi, ja lahjon jonkun mun mukaan Jumboon :)

Poikakaveri lähti siis yksin ostoksille tänään, se taisi sääliä mua sen verran, että lupasi kuitenkin hakea mulle pari pakettia postista. Yhtä pakettia odotan oikein erityisesti, sen sisällön avulla nämä glitterkynnet kalpenevat aika pahasti… kuka arvaa mitä kynsijuttua sieltä on tulossa? :)

Avautumista · My little pony

Twins

Mä olen siinä erittäin onnellisessa asemassa, että mulla on sisaruksia. Paljon ;) Vieläkin onnellisempaa itse asiassa on, että ollaan niin hyvissä ja läheisissä väleissä. On olemassa paljon sellaisiakin sisaruksia, joilla ei juuri ole muuta yhteistä kuin sukunimi, eikä muuta puhuttavaa kuin se, kuka perittyä kotipaikkaa hoitaa milloinkin.

Yhden sisaruksistani olen tuntenut -kirjaimellisesti- koko ikäni, nimittäin kaksossiskoni. Tai ehdin mä oikeastaan hengittää tämän maailman ilmaa puoli minuuttia yksin ensin ;) Kaksossisko on erittäin kätevä olla, perhelomilla oli aina ”kaveri” mukana, peruskoulun kokeisiin oli aina lukukaveri, tai jos isä tai äiti oli maailman tyhmimpiä ikinä, oli aina liittolainen lähellä. Lisäksi väittäisin, että kaksosten välillä oleva erityinen side ei ole mitään keksittyä. Jos nyt toisen ajatuksia ei ihan osaa lukea, niin monesti ainakin melkein :)

Kun aloin kerätä My little poneja, tiesin, että haluan Newborn twins -kaksosparin. Ja yhdessä. En tietenkään tiedä ovatko nämä Sniffles ja Snookums alkujaan samasta paket..niin siis poniäidistä, mutta niin ovat moitteettomassa kunnossa molemmat, että voisin hyvin niin uskoa. Varsakaksoset ovat aika lailla niinkuin minä ja kaksossisko, paljon samaa, mutta kuitenkin isoja eroja. Uskoisin, että ollaan molemmat siskon kanssa samaa mieltä siitä, että meidän luonteissa on itse asiassa enemmän samaa kuin olemme nuorempina ajatelleet. Meillä on vain vähän erilainen ulosanti ja tapa olla.

Pikkuiset kaksoset päiväkodin kuvassa :)

Kiitos kaikille siskoilleni ja veljilleni, että olette olemassa. Niin ja ens vuonna MÄ saan sen mantelin ;))