Panda25

25/01/2014 Salla19 kommenttia

Mulla oli pari viikkoa sitten ilo osallistua Pandan 25-vuotissynttäreille, jotka hän oli järjestänyt vartavasten meille kosmetiikkabloggaajille.

Ihan ensimmäisenä täytyy todeta, että en muista milloin olisin ollut juhlissa (lukuun ottamatta häitä), joiden eteen on nähty näin paljon vaivaa. Asunto oli koristeltu viimeisen päälle ja jopa pehmoleluilla oli juhlatamineet päällä :)

Olin aivan häkeltynyt juhlien ruoka- ja juomatarjonnasta, oli muuten ihan vimpan päälle! Kiljahtelin innosta, kun huomasin, että Panda oli hankkinut juhliin sponsoriksi muun muassa lempparini Chjokon, jonka suussasulavista macaron-leivoksista ja konvehdeista saimme nauttia. Mielettömät kokkaukset huuhtelin kurkusta alas Herra Hakkaraisen limulla <3

Tapasin juhlissa myös julkkiksen, nimittäin Nestorin, joka on aloitellut muotibloggaajan uraa.

Viedessäni takkia tilan puutteen vuoksi makuuhuoneeseen, saatoin huutaa vähän. Pandan tuntien ajattelin, että hän on tosiaan saattanut hankkia sponsorin tai pari. Mutta siis katsokaa näitä mielettömiä säkkejä?! Ei ollut ihan yksi tai kaksi tuotetta nimittäin noissa.

Syönnin jälkeen Panda piti arvonnan, jossa jokainen arpa voitti (jee!). Minä sain onnennumerolla 13 kaksi Zoyan kynsilakkaa, joista tuo sininen on aivan kuin upea öinen tähtitaivas. Zoya onkin itselleni ihan uusi tuttavuus, joten olin tosi iloinen arvontavoitostani!

Arvonnan jälkeen Mr.Panda (joka liikuttavasti hääräsi koko illan keittiössä, ja keitti muun muassa kofeiiniaddiktille pyynnöstä kahvia, arvostan) järjesti tietokilpailun, jossa oli palkintona kolme kuvassa näkyvää mieletöntä Schwarzkopfin Oil Miracle -hiustuotesettiä. Arvatkaa, miten iloinen olin, kun voitin niistä yhden. Voittoa varten minun piti tietää sydämen eri osat (tässä kohtaa Reetta sun kuuluu olla musta ylpeä ;). Olen käyttänyt tuota vasemmalla olevaa suihkutettavaa öljyhoitoainetta nyt juhlista lähtien, se on ihana!

Kilpailun jälkeen Panda jakoi kaikille goodie bagit ja joukko iloisia bloggaajia pääsi tutkimaan niiden sisältöä. Aika vaikuttava kasa, vai mitä! Koen nyt varsinaista runsaudenpulaa testailun suhteen, mutta katsotaan edes vähän tarkemmin, mitä kaikkea sain.

Ripsareita oli jopa kolmin kappalein, nimittäin ARTDECOlta, Make Up Storelta ja ACOlta. Lisäksi sain Duroyn ripsentaivuttimet. Normaalisti en taivuta ripsiäni lainkaan, koska ne kärsivät siitä niin paljon, mutta ajattelin, että olisi hyvä omistaa hyvät taivuttimet juhlia tai muita spesiaalitilanteita varten.

Huulikiiltoja sain kaksi, MUSilta ja Mirabellalta. MUSin kiillon kanssa voi leikkiä lediritaria, koska se loistaa pimeässä :)

Meikkipohjatuotteista sain ACOn BB-voiteen, Max Factorin Whipped Creme -vaahtomeikkivoiteen ja Duroyn kiiltoa imeviä papereita (onko näillä virallinen nimi, puuteripaperi ei ole oikea ainakaan, koska näissä ei ole puuteria :).

Ihonhoitotuotteita oli Exuviancelta, Simplelta, Himalayalta ja Duroylta. Kasassa on muun muassa silmämeikinpoistolappuja, huulirasva, meikinpoistoliina ja meikinpuhdistus- ja kosteutustuotteita.

Hiustuotteitakin oli, nimittäin wannabe-Tangle Teezer Glitteristä, Biozellin hiusöljy ja Osiksen hiuslakka ihanassa paljettipussukassa.

Saimmepa vielä Triple Dry -antiperspirantitkin ja älypuhelinsormikkaat (!), joita myydään Glitterissä.

Huh, ihan tuli hiki, näitä oli niin paljon ;) Oliko joukossa jotain teidän suosikkejanne? Tai uusia tuttavuuksia, joista haluaisitte lukea lisää?

Superkiitos vielä Panda mielettömistä juhlista, tulen hymyssä suin miettimään niitä vielä kauan <3 Iso kiitos myös muille vieraille, oli mahtavaa tavata monia uusia ihmisiä ja nähdä jo entuudestaan tuttuja näin kivoissa merkeissä!

Avautumista

Ei tartte auttaa

23/01/2014 Salla8 kommenttia

Mä olen miettinyt viime aikoina paljon asioita liittyen avun pyytämiseen ja vastaanottamiseen. Meillä jokaikisellä on tullut ja tulee taatusti vastaan tilanteita, joissa perheen, ystävän tai jopa puolitutun ihmisen apu tulee tarpeeseen. Mä olen itse aina ollut ihan surkea pyytämään apua. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkäpä on tuntunut siltä, että pyytämällä apua myöntää, ettei itse selviä. Että kyllä nyt hyvänen aika aikuisen ihmisen on pärjättävä itse. Jopa oma-aloitteisesti tarjotun avun vastaanottaminen on ollut tosi vaikeaa. Aikaisemmin lähinnä vain ne ovat voineet auttaa, jotka ovat kielloistani huolimatta vain tulleet ja auttaneet muuttolaatikoiden pakkaamisessa tai käyneet kaupassa jos olen ollut kipeänä sängyn pohjalla.

Minä itte!!

Olen parin viime vuoden aikana oppinut vastaanottamaan apua. Jos tarvitsen sitä, ja sitä minulle tarjotaan, osaan vastata kyllä kiitos (Go me). On ollut ihan uskomatonta huomata, että apua oikeasti saa! Kaikkein konkreettisin tilanne oli pari vuotta sitten uuteen asuntoon muuttaessani, kun mulla oli apua sekä pakkaamisessa, uuden asunnon siivoamisessa että itse muutossa. Se oli mahtavaa! :) Pyytää en oikein vieläkään osaa, mutta ehkäpä senkin taidon opin tässä vuosien varrella.

Äidin mies asensi uudet lamput :)

Olen miettinyt paljon sitä, että voiko apua ylipäätään pyytää, jos kyse ei ole mistään vakavasta eli en ole sairaalassa tms ;) Jos kyse on vain siitä, että elämäni olisi helpompaa, jos saisin vaikkapa kyydin ystävän luo, jonne pääsy julkisilla vaatisi kolmen eri kulkuneuvon käyttöä. Voiko olettaa, että vastapuoli kieltäytyy, jos ei halua tai pysty auttamaan? Entä jos kyseinen henkilö on luonteeltaan niin kiltti, että tiedät hänen suostuvan oikeastaan aina, kun kysytään, tai jopa tarjoutuvan velvollisuudentunnosta auttamaan, vaikka ei olisi oikeasti aikaa tai mahdollisuuttakaan? Onko se ylipäätään avun tarvitsijan asia huolehtia siitä, että palveluksen tekijä kieltäytyy, jos ei halua/pysty auttamaan. Vai voiko ajatella niin, että kysyminen ei maksa mitään ja että aikuinen ihminen ottaa itse vastuun siitä, suostuuko auttamaan kaveria/perheenjäsentä pyydettäessä?

Mitäs sitten jos kysyjä on yksinkertaisesti laiska, ja hänellä on pokkaa pyytää sitäsuntätä ihan koko ajan. Onko silloin kysyjän vai kiltin palveluksen tekijän vika jos tälle tyypille laitetaan suunnilleen kengätkin jalkaan vain siksi, että hän hoksaa kysyä?

Nöf?

Paljon kysymyksiä, eikä yhtä oikeaa vastausta. Olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä te olette. Mä olen jo solmussa näiden kysymysten pyörittelyn kanssa :)

Ruoka ja juoma

Apua mä laihdun!

19/01/2014 Salla31 kommenttia

Kerroin kesällä ruokavalioni kokonaisuudistuksesta. Mun on pitänyt jo pitkän aikaa kertoa tuloksista, mutta olen vähän arastellut aiheesta kirjoittamista. Olen huomannut muiden blogeista, että ruokaan ja syömiseen liittyvät kirjoitukset saavat tosi helposti aika ilkeitäkin kommentteja, ja itse en jaksaisi mitään ei-rakentavaa kritiikkiä. Silläkin uhalla, tässä pieni väliraportti ruokaremontistani.

Lähtötilanteesta voi lukea tarkemmin täältä. Kävin siis Cindy Rieran ravintovalmentajan tuolissa tarkastelemassa ruokavaliotani siltä kannalta, olisiko sitä muuttamalla mahdollista saada lisää energiaa ja jaksamista arkeen. Myös ihon kunnon parantuminen oli mielessä. Haluan vielä painottaa, että tarkoituksena ei ollut painon pudottaminen.

Muutokset ruokavaliossani olivat yksinkertaiset: sokeri pois, maitotuotteet pois, lisää proteiinia. Tulin todella nopeasti siihen tulokseen, että sokeri todella on huumetta. Kesti ainakin 2-3 kuukautta, että päivittäinen, jäätävä sokerinhimo lieveni ja lähes katosi. Näin lähes joka yö unia Arnoldsin donitseista (miksi, en edes syö niitä juurikaan ;) ja olisin voinut tappaa Makuunin irtokarkkipussista. Luulin jo, ettei himo helpota ikinä, mutta kyllä se vaan helpotti. Ehkä kolmen kuukauden lähes täydellisen sokerivieroituksen jälkeen otin käyttöön sokeripäivän, eli kerran viikossa saan syödä sokeria. Sain kuulla varoitteluja, että lähteeköhän homma lapasesta tai että syönkö sitten koko viikon edestä kerralla. Kumpikin huoli oli turha. Reilun neljän kuukauden päästä ruokavalion muutoksesta lähdin Thaimaahan, ja söin siellä noin viitenä päivänä sokeria. Joulun ajan söin niin paljon kuin halusin :) Loppiaisesta lähtien olen ollut taas ruodussa, ja joulun mässäilystä arkikuriin palaaminen on ollut helpompaa kuin luulin.

Sokerin syönnin rajoittaminen on lopettanut kamalat verensokerin laskut täysin. Ennen saatoin muuttua ihan kalpeaksi ja todella pahoinvoivaksi, jos nälkä äityi liian suureksi. Nykyisin pystyn toimimaan normaalisti näläntunteesta huolimatta, ja ehdin aina syödä ennen olon muuttumista pahaksi, koska se ei tapahdu nopeasti. Olen ollut töissä virkeämpi.

Valitettavasti en ole huomannut ihossani muutoksia.

Siskojen kanssa tehty raakakakku, nam :)

No mikä tässä sitten on ongelma? Ongelma on se, että nyt kun en voi saada päivittäisiä kaloreja sokeroiduista jugurteista, rahkoista, välipalapatukoista ja herkuista, taidan saada kaloreita liian vähän. Sokerin aiheuttama turvotus lähti parissa viikossa, mutta senkin jälkeen on tippunut kiloja. En omista vaakaa, mutta olen huomannut sen todella selkeästi vaatteistani. Olen sitä mieltä, että nyt ei tarvitsisi todellakaan tippua kiloakaan. Syön aamulla ja töissä paljon ja terveellisesti, mutta iltaisin olen kotiin tullessani niin väsynyt, etten jaksa ruveta tekemään täyttävää, hyvää ruokaa. Joskus olen ollut niin väsynyt, että kun en saa syödä kaapissa majailevia leivoksia, en sitten syö mitään. Kamalaa, tiedän.

Olen saanut moneen postaukseen niin hyviä vinkkejä, että josko joku teistä osaisi auttaa minua nytkin? Mitä ihmettä (nopeaa, lähes vaivatonta) voin tehdä ja syödä illalla, kun ei olisi energiaa muuhun kuin valmisruoan lämmittämiseen?

Ei näin.

Jaksatteko te muut tehdä ruokaa pitkän työpäivän jälkeen? Miten ihmeessä? :/

Korostustuotteet · Luomivärit · MAC · MAC Limited Edition

Vahinko-MAC

19/01/2014 Salla19 kommenttia

Ei tässä pitänyt näin käydä. Menin viikko sitten MACin pisteelle ostamaan tarpeeseen vaaleaa mattaluomiväriä, ja mukaan saattoi vahingossa tarttua muutakin.

Tajusin hetki sitten naamakuviani katsellessa, että hitsi mä käytän ihan liian helmiäisiä luomivärejä kulmaluulla. Ei hyvä. Pläräsin sitten luomivärivalikoimani läpitte, ja sieltä ei löytynyt yhtään sopivaa mattaista. No nyt löytyy, ja Blanc Type on ihan täydellinen neutraali vaalea. Koostumus on Matte2, ja mulla ei ole sitten niin minkään näköistä tietoa siitä, miten se eroaa Matte-koostumuksesta.

Vasemmalla Whisper of Gilt, oikealla Magnetic Appeal

Vahinko-ostokseni on kuvassa oikealla, eli Magnetic Nude -kokoelman Extra Dimension Skinfinish. Kyseessä on siis normaaleja MACin Mineralize Skinfinish -highlighterereita kermaisempi, jopa lähes voidemainen korostustuote, jolla voi muotoilla ja korostaa kasvoja. Omistin ennestään samankoostumuksisen Whisper of Giltin, josta olen tykännyt kovasti. Nyt ostamani sävy on nimeltään Magnetic Appeal.

Olin Magnetic Nude -kokoelman ilmestymisen yhteydessä käynyt tsekkaamassa tuotteet MACin nettisivuilta. Mietin silloin, että korostustuotetta en ainakaan tarvitse. Kuitenkin Magnetic Appealin sävy oli niin upea, ja tosi erilainen kuin mikään omistamani korostustuote, että se lähti pienen harkinnan jälkeen mukaan. Ja onneksi lähti, se on tosi monikäyttöinen tuote! Eilisissä hääjuhlissa (joista tulee oma postauksensa :) käytin Magnetic Appealia varjostustuotteena, mutta se käy tosi hennolla sivellinkädellä levitettynä myös korostukseen ja vaikkapa luomiväriksi.

Ostitteko te jotain Magnetic Nude -kokoelmasta? Kuinka monta korostustuotetta ihminen tarvitsee? :)

BareMinerals · Dr.R.A.Eckstein · Estee Lauder · Sleek · Soap&Glory

Kosmetiikkavaihtareita

15/01/2014 Salla22 kommenttia

Olin viime lauantaina juhlimassa Pandan synttäreitä bloggaajaporukalla. (Synttäreistä tulee oma postauksensa, mutta haluan ensin odottaa, että Panda saa julkaista omansa ensin :) Onneksi joku fiksu tajusi pari päivää ennen juhlia kysäistä, olisiko Pandasta ok, jos halukkaat pitäisivät pientä kosmetiikkakirppistä samassa tilaisuudessa. Mikä oiva tilaisuus tehdä löytöjä, kun paikalla on parisenkymmentä kosmetiikkafriikkiä ;)

Niinhän se menee, että toiselle turha on toiselle aarre. Nimittäin vein keskikokoisen paperikassillisen itselleni turhaa tavaraa paikalle ja sain ”vastineeksi” nämä! Jotkut arvokkaampia juttuja tuoneet ilmeisesti tekivät ihan normaalisti kauppaa, mutta suurin osa vain kaatoi yhteiseen läjään omat juttunsa, josta sai sitten penkoa toisten tuomisia. Aivan ihanaa! Mä ainakin myönnän, että ihan varmasti silmät kiiluivat ;)

Kotiin kannoin Soap & Gloryn Glam-a-Lot-vartalotuoksun (oih tuoksu), Dr.R.A.Ecksteinin Lecithin Nail Oilin (kynsiöljyjä ei voi olla koskaan liikaa), Sevenin hiuspuuterin (omani oli juuri edellisenä päivänä loppunut, ja seuraaja on vasta postissa tulossa) ja Estee Lauderin Perfectly Clean -vaahtoputsarin (jee, mulla ei ollut tällä hetkellä yhtään vaahtoputsaria, vaikka tykkään niistä kovasti).

Tässä kuvassa oli tarkoitus olla meikkituotteet, mutta tajusin vasta, että eipä kai BareMineralsin Pure Transformation Night Treatment -”yöpuuteri” ole sinänsä meikki- vaan ihonhoitotuote. Enivei. Se oli jännin saamani tuote! Yöksi laitettavaa, hoitavaa mineraalipuuteria yöksi hei :D Tuote on kiinnostanut lanseeraamisestaan asti, mutta en varmaan olisi sitä itse koskaan raaskinut ostaa, koska mineraalipuuterin yöksi laittaminen tuntuu NIIN oudolta, ja jotenkin väkisinkin mietityttää, että tekeekö se enemmän haittaa kuin hyötyä iholle. Ilmaiseksi saatuna ja vain kerran käytettynä kotiutin sen kuitenkin enemmän kuin mielelläni ja nyt olenkin käynyt nukkumaan astetta ihmismäisemmän näköisenä :) Tämä tuote ansaitsee varmaankin oman postauksensa, kunhan kokemusta kertyy vähän lisää.

Myös Sleekin i-Divine-luomiväripaletin kohdalla silmäni avautuivat lautasen kokoisiksi. Voi hyvää päivää, miten upeita sävyjä tässä Respect-nimisessä paletissa on! Ja tätäkin vain kerran käytetty, voitteko kuvitella? Tämä onkin ensimmäinen Sleekin meikkituotteeni ja odotan innolla, että pääsen kokeilemaan sitä.

Näitkö jotain kiinnostavaa, josta haluat lukea lisää? Kerro! :)