Koiraystäviä · Ruoka ja juoma

Koiramuija Kissaämmän luona

Meillä jäi Kissiksen kanssa Vohvelikahvilan jäljiltä vohvelihammasta kolottamaan niin paljon, että päätettiin pitää omat vohvelikestit. Tai siis Kissis teki kaiken työn, ja mä vain istuin valmiiden vohveleiden ääreen, ihanaa. Lisukkeina oli kaikkea, mitä nyt mieleen voi tulla. Ja tietty hyvää kahvia :)

Mä päätin vetää kaikilla mausteilla -tyylillä ;) Oli muuten hyvää, ja jaksoin syödä kolme tällaista ääriään myöten täytettyä vohvelia, koska olin syönyt lounaaksi tarkoituksella vain salaatin. Go me! :)

Toinen syy vierailulleni löytyi ruokailun aikana pöydän alta. Rosa-koira lepäili siellä ja toivoi, että murusia olisi tippunut suoraan hänen suuhunsa <3

Rosa on kunnioitettavaan 13-vuoden ikään ehtinyt kultainennoutaja-cockerirouva, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Kyllä oli ihanaa upottaa pää noin pehmeään turkkiin <3

Blogiani lukeneet tietävät, että rakastan koiria. Mun täytyy kuitenkin tunnustaa, että ihan kaikki koirat ovat mun mielestä kivoja, mutta päästäkseen niin sanotusti nextille levelille mun silmissä koiran täytyy joko olla söpö tai sympaattinen. Yleensä nämä ominaisuudet tosin kulkevat käsi kädessä. Mun lapsuudessa meillä oli labradorinnoutaja, joten (puoli)noutajilla on oma spesiaali paikkansa mun sydämessä. Rakastuinkin Rosaan ihan heti <3

Rosakin tykkäsi selkeästi halittavana olemisesta <3

Ja ANTEEKSI nämä jatkuvat sydämet, en voi itselleni mitään! :)

Rosan käsittelyn jälkeen näytin tältä =D Karvanlähtö oli aika eri luokkaa, kuin mun omilla lyhytkarvaisilla koirilla.

Hassua on muuten se, että omien koirien kanssa on välillä SUURIA vaikeuksia jaksaa lähteä lenkille. Kuitenkin kun multa kysyttiin, haluanko lähteä viemään Rosaa ulos, tietenkin halusin.

Ja se oli kivaa :) Koirarouva selkeästi nautti elämästään <3

Mitä te olette tehneet pääsiäisenä?

Kahvi · Kahvilat · Ruoka ja juoma

Ei näin äiti, ei näin!

Mä suhtaudun kahviin suurella tunteella. Juon pahaa kahvia vain äärimmäisessä kofeiinin puutteessa (sitäkin tapahtuu ahhah) ja olen töihinkin roudannut oman pressopannun. Mikään ei piristä työpäivää paremmin kuin kuppi hyvää kahvia. Olen oppinut pressopannun käyttämisen tätini ja äitini kautta, Tanskassa asuva tätini ”toi maahan” eli tutustutti meidän Bodumin pressopannuihin jo 15-20 vuotta sitten. Sainkin ensimmäisen Bodumini tädiltä ylioppilaslahjaksi, ja tuo samainen pannu on juuri se, joka palvelee mua edelleen päivittäin työpaikalla. Kestävää kamaa siis! Yhteiset kahvihetket ovat olleet niitä, joista ei ole äidin ja tädin kanssa tingitty, ja oltiinpa Roskildessa, Kööpenhaminassa tai Helsingissä, aina hakusessa on kahvila, josta saa loistavaa kahvia.

Tätini viimeksi käydessä Suomessa hän kertoi, että voi hyvin lämmittää Bodumilla keitettyä kahvia parin tunnin päästä mikrossa. Ja se on kuulemma hyvää. Mä taisin huutaa mitäääääääääää aika kovalla äänellä. Tähän sitten äitini komppasi, että hänkin tekee välillä niin, ja kahvi on ihan hyvää. Voin kertoa, että koin tuolla hetkellä pienen kuoleman. Mä olen luullut, että nämä perheenjäseneni ovat kahvihifistelijöitä, mutta he juovatkin MIKROSSA LÄMMITETTYÄ kahvia. (Ja tietenkin kokeilin tätä testimielessä, ja ei, se EI maistunut hyvältä). En voi muuta sanoa, kuin että ei näin äiti!!

Tämän esipuheen saattelemana kerron teille Tampereen ihanimmasta paikasta (huimalla parin tunnin kokemuksella), nimittäin Vohvelikahvilasta. Kissis onneksi tiesi paikan, ja mä vohveleita rakastavana olin tietysti heti messissä.

Meillä oli tiedossa kosmetiikkabloggaajien kanssa lounas klo 13, mutta olimme siinä 12 aikaan jo niin nälkäisiä, että otimme suolaiset vohvelit. Eikä tietenkään makeaa voinut jättää maistamatta ;) Mun suolaisessa vohvelissa oli vohvelitaikinaan leivottuna fetaa ja sipulia ja päällä tomaattia ja rucolaa. Voin kertoa, että oli ihan hemmetin hyvää. Puhumattakaan nyt tästä makeasta lakuvohvelista <3 Lakujäätelöä, kermavaahtoa ja lakukastiketta. En ole tainnut mitään noin hyvää syödä aikoihin!

Oli muuten ihan yberluksusta, että kaiken (jopa jäätelöt!) sai laktoosittomana, siis täysin! Olen tottunut siihen, että vähälaktoosinen on paras, mitä monessa paikassa on tarjota, ja jäätelöt ovat aina jotain kämästä vaniljajäätelöä lukuun ottamatta tavallisesta maidosta. Tästä siis suurensuuri plussa Vohvelikahvilalle! Palvelukin oli tosi ystävällistä :)

Ainoa miinus oli paikan kahvi, tai siis kahvikone, jonka tuotoksia en sitten halunnut maistaa. Toki voin olla väärässäkin, mutta kone näytti sellaiselta lääkäriaseman odotushuoneen tai työpaikan koneelta, jonka kahvit ovat taskulämpimiä litkuja. Kertokaa joku, jos olette juoneet mestan kahvia, millaista oli? :)

Blogitapahtuman tuoksinassa alkoi kahvihammasta kolottaa, ja Plevnan kahvia yhden kupillisen juoneena innostuin ajatuksesta lähteä käymään Tampereen Kahvipaahtimon kuppilassa hakemassa hieman parempaa mustaa kultaa.

Otin soijalaten, jota en valitettavasti pysty kunnolla arvioimaan, koska se ei maistunut juuri muulta kuin soijamaidolta. Eri paikoissa soijalattea juoneena olen huomannut, että soijamaitoja on todella eri makuisia. Esimerkiksi Robert`s käyttää nimenomaan erikoiskahvien valmistukseen tarkoitettua soijamaitoa, joka ei peitä itse kahvin makua. Tampereen Kahvipaahtimolle vinkvink ;) Muuten ehkä haukkuisin saamaani lattea vähän (juuri tuon käytetyn maidon takia), mutta tytöt sanoivat, että heidän kahvinsa olivat tosi hyviä :)

Ostin mukaan pussillisen Tammer Pehmeä -kahvia ja se on kyllä aivan loistavaa!

Kahviaiheeseen liittyen en malta olla vilauttamatta uutta ystävääni, Airamin termosmukia. Näin tällaisen kaverilla ja ihastuin heti tähän retrotermokseen mukimuodossa. Ystävä huomasi innostukseni ja osti mulle sitten samanlaisen :)

Kannen saa lukittua kiinni ja se aukeaa kätevästi pienellä sormen liikkeellä. Ja muki pitää muuten kahvin tosi hyvin kuumana, ihan ässä kaveri viikonloppujen koirapuistoreissuille (tai Tampereen junaan jos ei halua juoda junan pahaa kahvia hahhaa) :) Ja on niin nätti <3

Onko täällä tamperelaisia? Käyttekö Vohvelikahvilassa tai Kahvipaahtimolla? Mä voisin lähteä uudelleen Tampereelle ihan vaan ton lakuvohvelin takia =D

Niin ja tuleeko joku muukin pahalle tuulelle pahasta kahvista? Yleisin versio pahasta kahvista on taskulämmin kahvi, joka on saatanasta. Näin. Kiitos avautumismahdollisuudesta :D

Ruoka ja juoma

Rakkautta on itsetehty pähkinämysli

Avauduin vähän aikaa sitten siitä, miten vaikea on keksiä hyvää ja terveellistä syötävää iltaisin. Tai oikeastaan vaikeinta siinä on se, että syötävän pitäisi olla vielä lisäksi helppoa ja nopeaa valmistaa. Kiitos tosi paljon kaikille postausta kommentoineille, sain monta hyvää ideaa ja vertaistukea!

Kuvassa näkyvä epämääräinen mömmö on kuluneen viikon suosikki-iltapalani, nimittäin omatekemää mysliä turkkilaisen jugurtin, kookoshiutaleiden ja hunajan kanssa. Aivan taivaallisen hyvää ja vielä terveellistäkin! Mulla ei ollut käynyt myslin tekeminen edes mielessä, ennen kuin postaukseen kommentoinut Elisa siitä mainitsi. Innostuin välittömästi, ja kyhäsin myslin kasaan niistä aineista, mitä kaapista sattui löytymään. Satsista riittää syötävää ainakin viikoksi, joten arki-illat on pelastettu kerralla :)

Sekoitin keskenään
5 dl kaurahiutaleita
4 dl pähkinöitä (parapähkinöitä, manteleita ja pekaanipähkinöitä)
1,5 dl kookoslastuja
2 murennettua riisikakkua

ja lisäsin seokseen liedellä lämmittämäni oliiviöljyn (n. 0,75 dl) ja hunajan (n. 0,5 dl) sekä vähän suolaa ja kanelia.

Sitten vain koko roska 175-asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi.

Tadaa! Ihan sairaan hyvää, vaikka itse sanonkin. Olin muuten aika ylpeä, että keksin murentaa riisikakkuja sekaan, koska mulla ei ollut mitään siemeniä tai muuta kamaa kaurahiutaleiden seuraksi ;)

Mysli on kaiken lisäksi nätin näköistäkin kauniissa lasipurkissa <3

Mulla on parasta aikaa toinen kokeilu käynnissä, nimittäin sain päähänpiston, että mun on pakko tehdä samanlaista riisisuklaata, mitä lapsena tehtiin Rice Krispies -muroista. Itse muroissa on tietenkin sokeria, samoin tomusokeri kuuluu ohjeeseen, mutta tein varsinaisen ramdom-tee-se-itse-kokeilun, joka on tällä hetkellä jääkapissa kovettumassa. Saa nähdä, miltä riisisuklaani maistuvat :)

Ruoka ja juoma

Apua mä laihdun!

Kerroin kesällä ruokavalioni kokonaisuudistuksesta. Mun on pitänyt jo pitkän aikaa kertoa tuloksista, mutta olen vähän arastellut aiheesta kirjoittamista. Olen huomannut muiden blogeista, että ruokaan ja syömiseen liittyvät kirjoitukset saavat tosi helposti aika ilkeitäkin kommentteja, ja itse en jaksaisi mitään ei-rakentavaa kritiikkiä. Silläkin uhalla, tässä pieni väliraportti ruokaremontistani.

Lähtötilanteesta voi lukea tarkemmin täältä. Kävin siis Cindy Rieran ravintovalmentajan tuolissa tarkastelemassa ruokavaliotani siltä kannalta, olisiko sitä muuttamalla mahdollista saada lisää energiaa ja jaksamista arkeen. Myös ihon kunnon parantuminen oli mielessä. Haluan vielä painottaa, että tarkoituksena ei ollut painon pudottaminen.

Muutokset ruokavaliossani olivat yksinkertaiset: sokeri pois, maitotuotteet pois, lisää proteiinia. Tulin todella nopeasti siihen tulokseen, että sokeri todella on huumetta. Kesti ainakin 2-3 kuukautta, että päivittäinen, jäätävä sokerinhimo lieveni ja lähes katosi. Näin lähes joka yö unia Arnoldsin donitseista (miksi, en edes syö niitä juurikaan ;) ja olisin voinut tappaa Makuunin irtokarkkipussista. Luulin jo, ettei himo helpota ikinä, mutta kyllä se vaan helpotti. Ehkä kolmen kuukauden lähes täydellisen sokerivieroituksen jälkeen otin käyttöön sokeripäivän, eli kerran viikossa saan syödä sokeria. Sain kuulla varoitteluja, että lähteeköhän homma lapasesta tai että syönkö sitten koko viikon edestä kerralla. Kumpikin huoli oli turha. Reilun neljän kuukauden päästä ruokavalion muutoksesta lähdin Thaimaahan, ja söin siellä noin viitenä päivänä sokeria. Joulun ajan söin niin paljon kuin halusin :) Loppiaisesta lähtien olen ollut taas ruodussa, ja joulun mässäilystä arkikuriin palaaminen on ollut helpompaa kuin luulin.

 
Sokerin syönnin rajoittaminen on lopettanut kamalat verensokerin laskut täysin. Ennen saatoin muuttua ihan kalpeaksi ja todella pahoinvoivaksi, jos nälkä äityi liian suureksi. Nykyisin pystyn toimimaan normaalisti näläntunteesta huolimatta, ja ehdin aina syödä ennen olon muuttumista pahaksi, koska se ei tapahdu nopeasti. Olen ollut töissä virkeämpi.

Valitettavasti en ole huomannut ihossani muutoksia.

Siskojen kanssa tehty raakakakku, nam :)

No mikä tässä sitten on ongelma? Ongelma on se, että nyt kun en voi saada päivittäisiä kaloreja sokeroiduista jugurteista, rahkoista, välipalapatukoista ja herkuista, taidan saada kaloreita liian vähän. Sokerin aiheuttama turvotus lähti parissa viikossa, mutta senkin jälkeen on tippunut kiloja. En omista vaakaa, mutta olen huomannut sen todella selkeästi vaatteistani. Olen sitä mieltä, että nyt ei tarvitsisi todellakaan tippua kiloakaan. Syön aamulla ja töissä paljon ja terveellisesti, mutta iltaisin olen kotiin tullessani niin väsynyt, etten jaksa ruveta tekemään täyttävää, hyvää ruokaa. Joskus olen ollut niin väsynyt, että kun en saa syödä kaapissa majailevia leivoksia, en sitten syö mitään. Kamalaa, tiedän.

Olen saanut moneen postaukseen niin hyviä vinkkejä, että josko joku teistä osaisi auttaa minua nytkin? Mitä ihmettä (nopeaa, lähes vaivatonta) voin tehdä ja syödä illalla, kun ei olisi energiaa muuhun kuin valmisruoan lämmittämiseen?

Ei näin.

Jaksatteko te muut tehdä ruokaa pitkän työpäivän jälkeen? Miten ihmeessä? :/

Päivän meikki · Ruoka ja juoma

Kummitäti söi sokeria

Mitä näette ylläolevassa kuvassa? No tuoreen kummitädin tietenkin :) Mä sain tänään kunnian tulla kaverieni lapsen, ylisöötin pikkuneidin kummiksi.

En viitsi toisten vauvoja kuvailla blogiin, joten sen sijaan näette, mitä kaikkia herkkuja juhlissa oli tarjolla. Ja tiedättekö mitä, mäkin söin niitä vähän!

Kana-parmesansalaatti

Pätkis-valkosuklaakakku keksipohjalla. LOVES it!

Yläritsillä on Hopeatoffee-täytteisiä keksejä <3

Amerikkalainen juustokakku

Mokkapaloja, lapsen isän tekemiä :)

Mä olen poikkeustapauksissa eli esimerkiksi siskoni häissä syönyt pienen palan kakkua. Arjessa pidän kuitenkin edelleen tiukkaa linjaa sokerilakkoni suhteen. Myös tänään oli sellainen päivä, että söin pienen palan oikeasti aivan täydellistä Pätkis-valkosuklaakakkua, puolikkaan mokkapalan, yhden keksin ja kaksi Hopeatoffeeta. Ja söin ne hyvällä omallatunnolla :)

Keksiikö joku syyn, ettei kerran viikossa-kahdessa saisi syödä sokeria? Tämä on siis ihan aito kysymys, olen nimittäin miettinyt, etten vain nyt ryssi kolmen kuukauden sokerivieroitustani tällaisilla pienillä sivuraiteelle poikkeamisilla? Itse en tajua, miten tästä voisi olla haittaa, mutta kuulen mielelläni, mikäli joku on eri mieltä!

Meikissä luotin Chanel-kiiltooni ja luomille tein kevyen meikin IsaDoran Highlandsilla. Onnistuin omasta mielestäni saamaan meikkipohjasta tosi kuulaan, kiitos taas kerran Helena Rubinsteinin Color Clone ;)

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna kierrellä I love me -messuilla :)