Aina välillä asiat ei tosiaankaan mene niin kuin on ajatellut. Mä olin miettinyt, että ehkä ensimmäisenä tai toisena iltana täällä Kroatiassa kirjoitan pienen leppoisan postauksen siitä, miten on lämmintä ja mukavaa. Ja lämmintä ja mukavaa täällä onkin, mutta eipä ollut kovin mukavaa maanantaina.

Aamu oli sujunut ihanasti altaalla lekotellen, ja puolen päivän jälkeen päätimme lähteä lounaalle johonkin lähelle. Löysimme kivan ravintolan ja kaikille maistui ruoka. Mä otin tonnikalasalaattia ja olin jo syönyt siitä ehkä puolet, kun aivan yhtäkkiä iski ihan armoton päänsärky. Ihan erilainen kuin migreenissä ja taisin kuvaillakin sitä, että ihan kuin vanne kiristäisi otsaa. Meni hetki ja tunsin, että miten mun sydän hakkaa. Söin siinä samalla annostani loppuun ja mittasin pulssini, oho 120. Sitten oltiinkin jo syöty ja lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Tässä vaiheessa sisko kysyi, että oonko mä palanut auringossa, vai miten ihmeessä oon ihan punainen. Olin juuri ennen ravintolaan lähtöä käynyt hotellihuoneessa ja tarkistanut tapani mukaan, että mistään ei punoita, joten olin ihan suu auki, että miten mä voin olla yhtäkkiä sitten varjossa syödyn lounaan jälkeen ihan punainen.

Päästiin hotellille ja arvelin herkistyneeni eräälle aurinkovoiteelle, jota olin laittanut juuri ennen syömään lähtöä. Tässä vaiheessa mulla punoitti kasvot, rinta ja yläselkä. Sanoin meneväni huoneeseen lepäämään ja sisko ja miehensä lähtivät käymään kaupassa. Katsoin itseäni peilistä ja säikähdin, olin tosiaan jo aivan punainen. Kävin pikasuihkussa pesemässä aurinkovoiteet pois ja kävin sängylle makaamaan. Tunsin, miten pulssi vaan kiihtyi ja kiihtyi. Mittasin sen ja se oli jo yli 160. Olo alkoi tuntua todella heikolta. Ehdin googlettaa ”anafylaksia” ja kun näin sanat nopeutunut syke ja ihon punoitus, tajusin. Nousin sängyltä ylös soittaakseni hotellin respaan, että tarvitsen lääkärin apua. Huomasin, etten pysty enää olemaan pystyssä. Päässä oli yksi ajatus, nyt äkkiä ulos tästä lukitusta huoneesta käytävälle. Älä pyörry ennen kuin pääset käytävälle. Sain otettua puhelimen mukaan ja pääsin käytävään. 

Enää ei siskolle soittaminen auttaisi, vaan näppäilin puhelimesta hätänumeron. Ihan hyvä, että olin sattunut näkemään sen jostakin esitteestä edellisenä päivänä. Ei muuten toimi hätäpuhelut Kroatiassa ihan samalla lailla kuin Suomessa. Yritin selittää asiaani ja mut yhdistettiin kaikkiaan neljälle (!!!) eri ihmiselle, joille jokaiselle piti selittää sama asia. Mua pyydettiin TAVAAMAAN hotellin osoite. Huusin puhelimeen, että en tiedä osoitetta! Toistin vain hotellin nimeä ja anafylactic reaction ja mietin, että taju lähtee ihan kohta. 

Tässä kohtaa pahaa aavistamaton siskoni tulee käytävään ja näkee mut retkottamassa maassa. Taisi raukka melkein saada sydärin hänkin. Hän hoiti onneksi puhelun loppuun ja kävi ohjeistamassa respaa, minne ensihoitajat pitää lähettää. Ambulanssi tuli muuten nopeasti! Ensihoitajat kyselivät ja tutkivat, ja sitten sain kortisonia piikillä kankkuun. Mulla oli syke pilvissä ja verenpaineet alhaalla, mutta happisaturaatio kunnossa. 

Siinä vaiheessa kun ensihoitajat lähtivät, olin tulipunainen jo hiusrajasta nilkkoihin asti. Kortisoni alkoi onneksi hiljalleen vaikuttaa, ja kolme tuntia piikin jälkeen (jotka tärisin kauheassa kylmänhorkassa) olin taas vaihtanut väriä normaaliin kuten kuvasta näkyy. 

Mä en ole tietääkseni ole ollut aikaisemmin millekään allerginen ja nyt söin jotain niinkin tavallista kuin tonnikalasalaatin, ja tilanne meni näin pahaksi. Oon nyt ihan kunnossa, väsyttää vaan. Mutta voin myöntää, että ei tekisi oikeastaan mieli syödä yhtään mitään :( Voin vain arvailla, aiheuttiko reaktion tonnikala vai joku muu. Tuleeko se toiste? Tuleeko se vielä pahempana tai nopeammin? Entä jos olen taas yksin? Ihan käsittämätöntä, että yhtäkkiä 35-vuotiaana käy näin. Täytyy Suomessa mennä lääkäriin ja pyytää allergiatestejä. Olisi ihan mukava pystyä jatkossa välttämään sitä, mikä ikinä tämän aiheutti.

Tällainen ERILAINEN lomatervehdys Kroatiasta teille, että terveisiä vaan :D 

Sain kumminkin kummitytöltä Jyri Possun parane pian -muistamisena ja se piristi mieltä tosi paljon <3 :)

Mitä teille kuuluu? :)