Stadin parhaat pääsiäisnamit

02/03/2016 Salla13 kommenttia

En ole varma, kumpi ehti ensin laittaa mulle useita huutomerkkejä ja sydämiä sisältävän kuvan Facebookissa, Kissis vai Rössö. Kuvassa näkyi ilouutinen, Roobertin Herkun pääsiäissuklaat olivat saapuneet! Kissishän se mestasta ensiksi huuteli viime kesänäkin, ja mä ryntäsin silloin välittömästi paikalle kuullessani sanan salmiakkipehmis. Oli muuten ehkä maailman parasta, ja värikkäilla tuoleilla jätskin kanssa nautittu kahvi maistui taivaalta. Nyt en ollut kesän jälkeen käynyt mestoilla (ellei lasketa, että systeri kävi syksyllä ja saatoin tilata häneltä jotain), mutta viime lauantaina oli viikon kohokohta, kun pääsin karkkitaivaaseen taas!

Roobertin Herkkuhan sijaitsee Viiskulmassa (Freda 19) ja sitä pyörittävät sympaattiset sisarukset, joiden mummolle liike kuului ennen vanhaan. Ajatelkaa, että olen lapsena asioinut tässä heidän mummonsa liikkeessa (silloin se oli Iso Roballa) ja muistan sen onnen, kun lauantaina pääsi valitsemaan nameja <3

Liikkeessä on laajan irtokarkkivalikoiman lisäksi kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja korostan, että kaikkea JÄNNÄÄ. Reese`sin Peanut butter cupsit ovat suurta herkkuani ja täältä sai sellaisiakin merkin tuotteita, joita en ole muualla Suomessa nähnyt. Ja mitäpä sanotte Charleston Chewstä, joka kannattaa kuulemma pakastaa, niin saa JÄÄTELÖÄ!!! Lakrids-kuulat puolestaan ovat, jos yksi pitää valita, maailman paras karkki. Pehmeän lakupallon ympärillä on taivaallista suklaata, joka on kuorrutettu lakritsijauheella. Näihin jää aivan totaalisen koukkuun, oletteko kokeilleet?!

Teapigsin teetä en olekaan ennen maistanut, mutta pakkohan niitäkin oli pari pussia ostaa mukaan. Inkiväärifanina ostin Sweet Gingerin ja siskon suosituksesta Yerba Maten, jonka pitäisi kuulemma herättää vaikka kuolleista! Eikun testiin ensi maanantaina :D

Ja joo, ostin mä toki niitä pääsiäisnamejakin ;) Cadburyn pupun sisällä on suklaanappeja ja Smarties-kanan sisällä tietty Smarties-rakeita. Jotenkin tosi liikuttavaa, kun namit helisevät suklaan sisällä <3 Cadburylta oli paria erilaista möhnämunaakin, tiedättekö sellaisia, joissa suklaamunan sisällä on pehmeää lusikoitavaa möhnää sisällä! Ihastuin jo vuosia sitten Maraboun vastaaviin, mutta ikäväkseni niitä ei ole pariin pääsiäiseen enää löytänyt MISTÄÄN (etsitty on). Tänä vuonna rukoukseni on kuultu ja möhnämunia löytyy niin Roobertin Herkusta kuin kuulemma ihan S-kaupastakin. Itse kävin Lidlissä viime viikolla ja ostin Favorina-merkkisiä möhnämunia. Täytyy sanoa, että alkuperäisen maku ei tietty ollut enää ihan tuoreessa muistissa, mutta Favorinat maistuivat aivan törkeän hyvälle! Cadburylta oli sekä creme- että suklaatäytteisiä munia ja valitsin vaihtelun vuoksi tämän suklaamoussetäytteisen. Mutta kyllä kräämi on parempaa, vaikka eivät nämäkään syömättä jää ;)

Ai niin! Huomaatteko mitään yhtäläisyyttä blogibannerini ja kuvan Pipsa Possun välilllä? Pipsahan on ollut innoittajana bannerilleni ja tämän ihanan keijupukuisen Pipsan sain pari vuotta sitten kaverilta Berliinistä. Huudahdin ilosta, kun huomasin, että Roobertin Herkussa oli koko Possun perhe! Oli isää, äitiä, mutta kaikkein söpöin oli tietty lohikäärmepukuun pukeutunut Jyri Possu eli Pipsan sisko. Nyt mulla on sitten sisarukset kasassa :D Eikä muuten ollut kallis (yleensä pehmot maksavat maltaita), kaikki paikan pehmot olivat 7,50 €!

Mistä päästäänkin Roobertin Herkun ainoaan varjopuoleen, nimittäin siihen, että sinne voi mennä ihan suoraan pankkikortti kourassa, että ottakaa mitä haluatte. Mä ainakin sekoan tällaisten erkkarinamien (ja teet ja pehmot jajaja), että kulutan liikkeessä ihan tolkuttomia summia. Nytkin olin ihan suu auki, että eikö teillä oikeasti ole ostoskoreja muhahahahaaaa! Noh, onneksi käyn mestoilla vain muutaman kerran vuodessa :D

Oletteko te jo ostaneet pääsiäisnameja? Mitkä on parhaita? Niin ja kuka muu <3 Roobertin Herkkua? :D

Ps Kandee seurata paikaan Instaa @roobertinherkku, niin pysyy ajan tasalla sesonkikarkeista ja uutuuksista :)

Avautumista · Lifestyle

Bucket list

26/02/2016 Salla11 kommenttia

Mä tein puolitoista vuotta sitten hetken mielijohteesta itselleni bucket listin, eli listan asioista, joita haluan tehdä ennen kuin heitän lusikan nurkkaan. Löysin vähän aikaa sitten vahingossa tämän listan kännykän muistiinpanoista ja aloin käydä sitä läpi. Yllätyin siitä, miten olin puolentoista vuoden aikana oikeasti tehnyt muutaman asian tältä listalta! Koin suurta tyydytystä kun yliviivasin listalta näitä asioita.

Mun lista tällä hetkellä on tässä!

Haluan:

1) käydä New Yorkissa
Ja käydä istumassa Carrien kotiportailla!

~~2) osallistua Joulupuu-keräykseen~~
Jes, olen osallistunut keräykseen nyt jo kaksi kertaa :)

3) lentää bisnesluokassa
Joooooo, lentäisi vaan Thaimaahan penkki makuuasennossa ja siemailisi jääteetä. Joo!

4) asua rivitalossa, jossa on kiva piha

5) oman vattupensaan

6) ison Jukkapalmun kotiin

7) Burberryn trenssin

8) muistutella pianon soittamisen mieleen

~~9) olla jonkun sisarukseni lapsen kummi~~
Jes, tämäkin toteutui viime syksynä :)

10) bulldoggin, jolla on musta naakki
Myös bullmastiffi kävisi <3

11) imumonnin
Meillä oli lapsena akvaario, jonka hauskin asukas oli partaimumonni nimeltä Tuomari Nurmio. Monnit on ihan supersöpöjä, en kestä! <3

~~12) ottaa lisää tatuointeja~~
Vedin tämän yli, vaikka aion kyllä ottaa tatuointeja tulevaisuudessa lisääkin.

13) lisää helmiäisponeja tai ponikavereita

14) omistaa Katja Tukiaisen Illusionist-työn
Ihastuin näihin värikkäisiin taideteoksiin vuonna 2009 kun kävin Tukiaisen näyttelyssä. Ehkä vielä joskus…

15) kissan
Sellainen superkarvainen persialainen kissa. Aww <3

16) järjestää Myydään tyylitaju tarpeettomana -juhlat
Vitsi tällaiset juhlat olisivat parasta ikinä!! Tyylittömimmät ja junteimmat kuteet päälle ja karu meikki naamaan. Ihan parasta :D

17) olla jonkun go to -person
Tiedättekö, sellainen tyyppi, jonka puoleen ensimmäisenä käännytään, kun joku asia mietityttää tai haluaa jauhaa iloista tai suruista

Lista on oikeastaan aika lyhyt ja realistinen. Vähän hymyilytti, että kaikki asiat ovat sellaisia, jotka voivat oikeasti tapahtua. Mukana ei ole mitään Nobelin rauhanpalkintoa tai lääkkeen keksimistä syöpään tai maailmanrauhaa.

Onko teillä bucket listiä? Mitä listalla pitäisi ehdottomasti olla?

Avautumista · Lifestyle

Luopumista

20/02/2016 Salla6 kommenttia

Mä olin vajaa kuusivuotias, kun tuttavaperheen luona näin ja kuulin kun perheen tyttö soitti pianoa. Tytössä oli pienemmän lapsen silmään jotain ihan mielettömän hienoa ja coolia ja hullaannuin siihen, miten kauniisti piano soi hänen sormiensa alla. Aloin hinkua omaa pianoa ja pianotunteja ja mulle luvattiin, että kun täytän seitsemän vuotta, saan alkaa käydä tunneilla, jos asia vielä silloin kiinnostaa. Mä en ole koskaan aloittanut ja lopettanut asioita hetken mielijohteesta ja tämä pianoasia ei tehnyt poikkeusta. Olin asiasta edelleen vähintään yhtä innoissani, kun täytin seitsemän ja oikeasti sain oman pianon ja luvan käydä soittotunneilla.

Kävin tunneilla melkein 10 vuotta ja aloin olla jo aika hyväkin soittamaan. Olin muuttanut lapsuuteni aikana lukuisia kertoja ja muistan pianon kulkeneen mukanani ainakin viidessä eri osoitteessa ennen täysi-ikäisyyttäni. En enää teini-ikäisenä soittanut päivittäin, koska tanssiharrastukseni alkoi viedä niin paljon aikaa ja tietysti sen ikäisellä oli jo paljon muitakin menoja kavereiden kanssa. Muistan, kun nuorempana soitimme siskoni ja kaverini kanssa monesti pianoa kolmistaankin neli- tai kuusikätisesti, tai ehkä meillä oli kolmeen pekkaan neljä kättä käytössä ;) Huippuhauskaa oli joka tapauksessa.

Jouduin 16- tai 17-vuotiaana lopettamaan soittoharrastuksen itsestäni riippumattomasta syystä ja muistan vieläkin, miten musertavan kova paikka se oli. Muistan sanasta sanaan puhelun, jonka jouduin soittamaan opettajalleni ja selittämään, että en tule tunnille enää kuin kerran. Vieläkin rinnasta vähän ahdistaa kun ajattelen asiaa. En ole oikeastaan sen koommin pystynyt soittamaan. Alkuaikoina lopettamisen jälkeen saatoin silloin tällöin soitella muutamaa lempikappalettani, mutta homma jäi nopeasti. Mitä pidempi aika kului, sitä isommaksi kasvoi kynnys muistutella soittaminen taas mieleen.

Piano muutti ensimmäistä kertaa pois perheeni kotoa minun luokseni silloin kun opiskeluaikana asuimme siskon kanssa kämppiksinä. Sisko asuu miehensä kanssa kyseisessä asunnossa edelleen ja piano jäi kun minä muutin pois. Asuntooni ei olisi mitenkään ollut mahdollista saada pianoa mahdutettua. Kukaan ei ole pianoa soittanut vuosiin. Nyt sitten sain vähän aikaa sitten siskoltani viestin, että heillä ei ole enää tilaa pianolle. Mun ensireaktio oli paniikki. Mietin pääni puhki, mihin saisin pianon väliaikaisesti varastoitua sitä varten, että joskus mahdollisesti se taas mahtuisi kotiini. Tutkin myös vähän vanhojen pianojen jälleenmyyntiarvoja ja kuljetuskustannuksia ja tajusin, että pelkkä pianon kuljetus eestaas virityksineen tulisi maksamaan enemmän kuin itse pianolla on rahallista arvoa. Jotenkin ihan hassua, että rahassa mitattuna tuollainen piano maksaa pari hassua satasta kun taas sen käyttö- ja tunnearvoa ei voi rahassa mitata.

Tein päätöksen, että nyt on mun aika luopua pianosta ja laitoin adoptioilmoituksen Facebookiini. Ehtona oli ainoastaan, että pianon uuden omistajan pitää soittaa sitä. En halunnut sitä kenellekään antaa esimerkiksi mahdollisessa jälleenmyyntitarkoituksessa. Sopiva uusi omistaja löytyi nopeasti. Uusi omistaja oli ja on asiasta niin uskomattoman iloinen ja innoissaan, että luopumiseen liittyvä kamala haikeus on lievittynyt aika paljon. On ihan hassua, miten kiintynyt oikeasti voi olla johonkin esineeseen. Tajusin, että piano edustaa paljon paljon muutakin kuin kivaa lapsuuden harrastusta. Se oli mulle tapa ilmaista ja käsitellä tunteitaan, kokea onnistumisen riemua ja oppia tuottamaan jotain todella kaunista. Ympärilläni asiat muuttuivat liian tiuhaan, mutta piano oli ja pysyi. Se oli minun ja kukaan ei voinut sitä ottaa pois. Osasin jotain sellaista, joka oli vaatinut satojen tuntien työn.

Joskus on kuitenkin luovuttava, että tilalle on mahdollista saada jotain vielä parempaa. Näin ainakin mun on pakko ajatella. Ehkä tämä luopumisprosessi on tehnyt mulle ihan hyvääkin. Sitä paitsi, kuka edes itkee jonkin soittimen perään, vai mitä.

Postauksen kuvat ovat uuden omistajan ottamia pianon uudessa kodissa.

Avautumista · Kosmetiikan ostetut-kulutetut · Lifestyle

Vahinko-ostolakko

07/02/2016 Salla18 kommenttia

Tartuin viime syksynä härkää sarvista ja pidin syyskuusta joulukuuhun kirjaa siitä, paljonko rahaa kulutan kosmetiikkaan. Asian seuraaminen oli tosi kiinnostavaa ja osittain myös vähän yllätyksellistä. Huomasin, miten pienistä kertaostoksista voi kasvaa huomattavan iso summa kuukaudessa. Huomasin myös, että mulla oli aika paljon vaihtelua kuukausien välillä. Koska homma tuntui tosi kiinnostavalta niin itseni kuin teidänkin mielestä, päätin jatkaa kirjanpitoa ainakin samanmoisen neljän kuukauden pätkän ja ehkä pidempäänkin.

Vaikka nyt takana on vasta yksi kuukausi vuoden 2016 osalta, en malta olla kertomatta teille tammikuussa käyttämääni rahasummaa.

Tammikuu:
0 €

Nyt voidaan sitten pitää pieni hiljainen hetki. Tai ainakin mä pidän :D Nimittäin en tiedä, onko tällaista tapahtunut koskaan tai ainakaan viimeiseen lähes viiteen vuoteen kun olen blogia pitänyt.

Homma meni niin, että tajusin muistaakseni tammikuun 23.päivä, että EI JUMA, mä en oikeasti ole ostanut tässä kuussa mitään. ”Ostolakko” ei ollut tarkoituksellista vaan ihan vaan tulosta siitä, että en ole oikeasti tarvinnut mitään tai halunnut mitään niin paljon, että olisin sen ostanut. No okei, kyllähän MACin nestemäiset huulipunat kutsuivat mun nimeä samoin kuin erään taannoisen kokoelman Beauty Powder. En kuitenkaan ole kohdannut mitään sellaista, minkä ostamisen voisin itselleni perustella. Täytyy myöntää myös, että rahatilanteeni on vaikuttanut tähän todella paljon. Mulla on parin muuttujan seurauksena tällä hetkellä aika naurettavan surkea rahatilanne, johon ei todella kuulu sellaisen kosmetiikan osto, mitä en tarvitse. Tähän väliin mun on pakko vielä todeta, että kun valotin omaa kosmetiikan kulutuskäyttäytymistäni täällä, kirjoitin, että en ole koskaan ollut ostolakossa. Enkä ole nytkään. Mä suhtaudun sanaan lakko vakavasti :D Mun mielestä sanalta syö kaiken painon se, että julistaa harva se kuukausi menevänsä lakkoon ja sitten kuitenkin viikon päästä ostelee ”vähän jotain”. Miksei sitten voi sanoa, että yrittää vähentää kosmetiikan ostamista? On se jännä, mitä asioita mäkin mietin :´D

Kuun viimeisinä päivinä jouduin luopumaan sekä misellivedestäni että silmämeikinpoistoaineestani, jolloin olisi ollut perusteltua lähteä ostoksille. Mulla kuitenkin oli vähemmälle käytölle jäänyt misellivesi ja kasvomeikin poistoaine, joka soveltuu myös silmämeikin poistoon. Niinpä olen nyt sitten käyttänyt niitä. Yksi sivellin on myös kutkutellut kovasti, koska en omista kunnollista korostustuotteen levittämiseen sopivaa sivellintä. Senkin olen kuitenkin jättänyt ostamatta.

Pakko sanoa, että olen saanut ihan hyvät kiksit siitä, että tammikuun saldo oli pyöreä nolla. Saa nähdä, miten helmikuun käy :)

Onko teillä usein nollakuukausia? Entä ostolakkoja?

Avautumista · Lifestyle · My little pony

Varautuminen pahimpaan

31/01/2016 Salla21 kommenttia

Monet valittavat inhoavansa maanantaipäiviä. En mäkään varsinaisesti mikään fani ole, mutta kyllä sunnuntai-illat voittavat inhokkiskabassa ihan mennen tullen. Miksikö niin? No siksi, että sunnuntaisin varaudun vähintäänkin maailmanloppuun eli tulevaan viikkoon.

Mulla on jo pidempään ollut rutiini, että kasvojen kuorinta ja naamio tehdään sunnuntaina. Myöskin kynnet lakkaan yleensä sunnuntaina, koska niiden pitää kestää mahdollisimman pitkälle työviikkoa siisteinä. Epäsiistin lakkauksen kanssa ei voi keskittyä, ja ajauduinkin pienessä stressissä helposti nyppimään rakoilevaa lakkausta, jolloin kynsien liuskoittuminen pahenee. Sunnuntaisin pesen meikkisiveltimet. Hiukset pitää aina pestä sunnuntaina, ettei sitä tarvitsisi ainakaan heti maanantaina tehdä (olenko ainoa, joka kokee hiustenpesun föönauksineen TOSI työlääksi?).

Kauneudenhoitoon liittyvien rutiinien lisäksi sunnuntaisin tulee aina tarkistettua vaatteiden puhtaustilanne ja pestyä pyykkiä. Lakanat tai vähintään tyynyliina lähtee vaihtoon sunnuntaina. Valmistan myös yleensä seuraavan viikon iltapaloiksi mysliä. Laukku pitää tietenkin pakata valmiiksi ja valita fiilikseen sopiva muki, jonka vien maanantaina töihin siksi viikoksi. Yleensä yhdistetty keittiön- ja meikkipöytäni on viikon aikana päässyt räjähtämään, joten se siistitään tulevaa viikkoa varten.

Sunnuntai on jostain syystä se päivä, jolloin muistan puhdistaa Benin korvat ja tarvittaessa leikata molempien koirien kynnet. Myös Benkun naamaryppyjä pitää välillä puhdistaa. <3

Homma menee niin, että lööbailen tyytyväisenä jonnekin illansuuhun asti, kunnes muistan tämän koko tehtävälistan, jota sitten alan käydä läpi. Sunnuntai-ilta menee siis kokonaan erilaisissa askereissa, jotka kaikki vain valmistavat tulevaan viikkoon. Välillä ihan naurattaa, että miten näitäkään asioita ei voi tehdä pikkuhiljaa pitkin viikkoa vaan kasata kaikki yhtään iltaan ja pahimmassa tapauksessa ahdistua ja myöhästyttää nukkumaanmenoa? Mun pitäisi varmaan tehdä joku askarekalenteri, jossa jokaisen päivän kohdalla olisi joku näistä jutuista.