Avautumista · Lifestyle

Koska olen sinkku

Tämän postauksen alkusysäys tapahtui työpaikan kahvihuoneessa tässä hiljattaisena perjantaina. Sinänsä huvittavaa, että olin ja olen vuosia yrittänyt pitää blogini piilossa työpaikalla. En tiedä mitä tapahtui, mutta lopputulos on nyt se, että työpaikalla todellakin tiedetään asiasta :D Jostain syystä blogini tuli tosiaan puheeksi, kun eräs kollega suureen ääneen kertoi toiselle, että heiiii sä et ehkä vielä tiedäkään, että Sallalla on blogi!! (aina se kohta, kun alan kiusaantuneena tuijotella varpaitani ja suu jäätyy irvistykseen :D)

Aloin toppuutella, että kyllä on blogi, mutta se ei ole viime aikoina päivittynyt kovin usein. Samalla hetkellä tajusin jotain. Nimittäin sen, miksi en ehdi päivittää blogia. Tämän keskustelun jälkeen asiaa moneen kertaan mietittyäni olen entistäkin varmempi asiasta. Kyllä, tiedän nyt syyn, miksi blogi ei päivity. Koska olen sinkku.

Kyllä vaan. Tai oikeastaan poikaystävä ei vielä helpottaisi tilannetta, mutta avopuoliso on se, josta tämä homma tällä hetkellä on kiinni.

Tuon kahvihuonekeskustelun jälkeen tunsin piston sydämessäni. Olin kuvaillut työkavereille minun ja ex-miehen välistä työnjakoa arjessa eli koirien hoitamisessa, kotihommissa, kaupassa käymisessä ynnä muussa. Olin jotenkin tainnut pitää itsestäänselvyytenä, että hommat hoituvat 50/60 ja arki rullasi tosi hyvin niin, että molemmat kantoivat kortensa kekoon. Siinä missä ennen minun vastuullani oli vain 1-2 koirien ulkoilutusta päivässä, vain puolet siivoamisesta, vain puolet kaupassakäynneistä, 0 % kaikesta, mihin tarvitaan työkaluja ja 0 % autoon liittyvistä asioista, niin 2,5 vuotta sitten yksin muuttamiseni jälkeen nämä ovat tietenkin olleet kaikki minun hommiani. Ennen oli niin helppoa sopia asioista molempia hyödyttävästi, että hei jos mä vien koirat, niin teetkö sä ruoan sillä aikaa. Nykyisin mä vien koirat ja ruoan tekee Saarioisen äidit. Välillä syödään puuroa, koska sinne kauppaan ei vaan yksinkertaisesti enää jaksanut illalla lähteä. Joku on myös saattanut nähdä ig storyissa, millaista imuroiminen meillä on. Saattaisi olla vähän helpompaa, jos sen voisi hoitaa niin, että toinen veisi sillä aikaa koirat ulos. Tai jos toinen koirista täytyy viedä eläinlääkäriin, niin toinen aikuinen olisi sillä aikaa ulkoiluttanut toisen koirista.

Tietenkin isoin juttu on koirat. En ollut koskaan ennen ollut yksin vastuussa koirista ja sen raskaus on kieltämättä yllättänyt. Mulla on usein töissä ollessani olo, että pitäisi olla kotona, ja kotiin ajoissa lähtiessäni tuntuu, että pitäisi kuitenkin jäädä töihin. Jos mulle tulee saldoon miinusta kampaajan, hammaslääkärin, fysioterapian tai yleisten asioiden hoitamisen takia, en saa koskaan niitä tehtyä takaisin. Onneksi mulla on kaksi luottokoiranulkoiluttajaa, ja ehkä keskimäärin yhtenä päivänä viikossa ei ole kiire töistä kotiin. Mutta en mä silloinkaan töihin yleensä voi jäädä, vaan olen menossa johonkin edellä mainittuun juttuun. Kavereiden näkemisestä töiden jälkeen en edes haaveile.

Vielä koirien lenkitystäkin isompi asia on niille seurana oleminen. Avoliitossa ollessani kun tulin töistä, niin koirat olivat jo käyneet päivälenkillä ja niillä oli ollut seuraa jo useampi tunti. Totta kai ne innostuivat kun mä tulin, mutta rauhoittuivat nopeasti ja mä pääsin itsekin rauhoittumaan työpäivän jälkeen. Nykyisin se sekoamisen määrä on ihan jäätävä, kun tulen kotiin :D Musta hyppelee ja räksyttää ja jopa Benkku hyppii! Viikonloppuisinkin teen mieluiten asioita, joihin koirat voi ottaa mukaan. Ne ovat arkisin niin paljon yksin, että ei mun omatunto anna periksi, että olisivat keskenään viikonloputkin.

Että jos joku luulin, että sinkkuna olo hiljentää blogia jatkuvien kissanristiäisten ja bilejuttujen takia, niin ahhah VÄÄRÄSSÄ OLITTE. Ihan vaan tää arjen pyörittäminen vie mun kaiken ajan tällä hetkellä, valitettavasti.

Pliis kai siellä on joku muukin, joka on huomannut saman?! Että avoliitossa asuessa vuorokaudessa oli enemmän tunteja!

7 vastausta artikkeliin “Koska olen sinkku

  1. Mä just viikonloppuna selitin kaverille, että kuinka paljon helpompaa elämä eläinten kanssa on, kun ei ole yksin. Mä olen ottanut kissat asuessani kämppiksen kanssa, jolloin me huolehdittiin molempien lemmikeistä yhdessä. Yksin olen asunut 8kk, jonka jälkeen muutettiin miehen kanssa yhteen. Yhdessä (onneksi) edelleen, mutta koska jonkun verran reissataan erikseen, niin pääsee välillä muistamaan, kuinka paljon toisen läsnäolo helpottaa arkea. Meiän katit on niin törkeen aktiivisia ja sosiaalisia, että ne hyppii seinille jos ovat liikaa keskenään. Kuitenkin on niin helpottavaa, ettei aikatauluja tarvii miettiä ulkoilutuksen kannalta!

    Btw, olin viikonloppuna Tukholman risteilyllä ja Sephorasta tarttui matkaan yks sekalainen setti,jossa oli Sol de Janeiron Coco Cabana vartalovoide minikoossa. En ehkä kestä miten superihana tuoksu!!! Vaikuttaa tosin koostumuksenkin puolesta kivalta,mut siis tekis mieli syödä se purkki :D

    Tykkää

    1. Älä. Nyt mulla on sekä hirveä hätä kotiin, että multa tarvitaan huomiota tuplasti enemmän entiseen verrattuna silloin kun kotiin pääsen. En edes aloita matkustamisen vaikeudesta 😆😂 Kiva kuulla, että ymmärsit, mitä tarkoitan.

      Sol de Janeiron tuoksu on PARASTA!! Postauksen arvoinen juttu, ehdottomasti! 😍

      Tykkää

  2. Eiku se on kyl just noin! Ja varsinkin sillon, kun on vastuussa muistakin kuin itestään.

    Vähän nauroin itelleni, kun postauksen alussa eka ajatus oli, et ”Apua, ei kai joku Tinder nyt NIIN paljon voi viedä aikaa, ettei blogia ehi päivittää” :-D Mut sit selviskin, miten sinkkuus oikeesti liittyy asiaan..

    Tykkää

    1. PUTOSIN!!! 🤣🤣 Mut joo, vaik ärsyttää hulluna myöntää, niin kyllä loppujen lopuksi mun arjen haasteet palautuu siihen, että oon yksin. YKSIN!!! 😂😂 Noni nyt menee jo vähän hysterian puolelle…

      Tykkää

  3. Avoliitossa eläessä vuorokaudessa on vähemmän tunteja :/ en minä nykyään pysty keskittymään blogiin enkä kerkeä. On ruoanlaitto, uunin lämmitys, siivoaminen, puitten kantamista, eläinten hoito, eväitten tekeminen…sit ois kiva vaikka ehtiä tekemään omiakin juttuja eli vaikka lakata kynnet! Sillon kun asuin yksin, ei ollu hirveesti kotihommia, en kyllä laittanu ruokaa tai jos laitoin, se riitti ainakin neljäksi päiväksi. Nykyään hyvä jos kahdeksi.
    Yksinasuessa sai keskittyä omiin juttuihin, avoliitossa ei oikein voi jos on tälläinen rytmi että molemmat lähtee ja pääsee samaan aikaan töistä. Tykkäisin olla enemmän yksin välillä :DD

    Tykkää

    1. Sulla taitaa kiire avoliitossa liittyä maalla asumiseen ja omakotitalon hommiin? Se on kyllä ymmärrettävää, että kotitöiden määrä räjähtää, kun etkös sä asunut yksin kerrostalossa? Ja niinhän se on, että sitä kaipaa, mitä ei ole. Kyllä mäkin avoliitossa ollessa toivoin välillä, että saisin olla enemmän yksin ja nyt ei muuta saakaan :D

      Tykkää

  4. Lisättäköön vielä että minä teen ns.naisten työt ja mies sitten miesten työt eli lumityöt, korjaa autot, remontoi…ettei kuulosta siltä että minä vaan raadan. Hän kyllä korjaa mun autoa ja olen tosi kiitollinen ettei tarvii viedä korjaamolle ikinä.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s