Lifestyle

Tekarit kahvissa ja muita lomakuulumisia

Mun lomassa oli tänä kesänä kolme kantavaa teemaa: migreeni, asunnon myynti ja osto sekä koiranpennut. 

Pennuista olettekin kuvia jo nähneet (ja tulette näkemään muahhah!), mutta kerronpa teille, että jos joku luuli, että hei kaksi pentua menee siinä missä yksi niin SANOPA JOKU TOINEN.

Bulldoggisiskokset korostavat toistensa huonoja puolia! Fiona tykkäilee nukkumisesta enemmän, mutta sen sijaan, että antaisi sen nukkua, Kira hyppii sen päälle, vetää korvasta ja rellestää niin kauan, että Fionakin innostuu riehumaan. Taas. Oikeasti se meteli, mitä kaksi kolmekiloista tyyppiä pystyy pitämään on ihan uskomaton!! Pääkallot kolisee kaakeleihin, naskalihampaat koiraporttiin ja pattereihin ja leikin tiimellyksessä tulee haukuttuakin aika runsaasti. Fiona sitten haluaisi aina olla isojen koirien ja ihmisten seurassa, eikä malta aina edes syödä ruokaa loppuun koiraportin takana ilman, että on pakko vinkua päääästäkääää mut ulooooos! Lenkillä Fiona taas oikein juoksee eteenpäin ja Kiraa saa jatkuvasti nykiä ja houkutella eteenpäin kun se löytää maasta jotain kiinnostavaa. Varsinaisia oman luonteisiaan veitikoita siis :’D

Se aika, mitä en viettänyt koiranpentujen kanssa, olin puhelimessa pankkiin, sähköpostiyhteydessä asuntovälittäjiin, ravaamassa asuntonäytöstä toiseen tai hoitamassa vanhan asunnon myyntiä. Aivan jäätävä savotta, mutta nyt ollaan voiton puolella. Eli löysin ihanan asunnon!! <3 Siitä myöhemmin lisää!

Migreeni mulla alkoi lomallejäämispäivänä ja jatkui, ei yhden, vaan yli KAKSI viikkoa. No words. Mun oli ensin tarkoitus tehdä horror-postaus migreenistä, mutta just nyt tällä hetkellä haluan vain olla ajattelematta sitä silloin kun päätä ei särje.

En tiedä, sainko lomani kuulostamaan yhtään niin hektiseltä ja intensiiviseltä kuin se oikeasti oli. Hyviä hetkiä toki oli, mutta jos miettii hyviä päiviä, niitä oli pari hassua. Mulla oli pää niin ylikuormittunut, ettei ajatuskaan enää kulkenut. Yhtenä iltana ajattelin, että ai että, nautinpas hyvät iltasumpit. Otin tiskipöydällä olevan kahvikupin ja pyöräytin siihen kapselikeittimestä höyryävän americanon. Kahvi maistui hyvältä ja olin juonut kupillisen jo lähes tyhjäksi, kun näin kupin pohjalle. Siellä oli mun tekarit eli purentakisko!! Olin suvereenisti napannut tiskipöydältä Angry birds -mukin, jossa säilytän kiskoa, ja valuttanut kupposen kuumaa niiden päälle!! Voi hyvä luoja. Onneksi Dolce gustosta ei tulee kiehuvaa vettä niin kisko ei sentään mennyt pilalle! Jos olisi mennyt, niin ei olisi varmaan paljon naurattanut, HUOH :D Mähän juon kahvini muuten aina Muumi-mukista ja Änkkäri-muki on juuri sekaantumisvaaran välttämiseksi varattu purentakiskolle.

Mulla ei jotenkaan tän kesän lomat ole menneet niin kuin elokuvissa, mut mites sun loma? Keräsikö joku mansikoita munkin puolesta tai heilutteli varpaita laiturinnokassa koko kesän?!?

Koiraystäviä · Lifestyle

Ihan yksin

Näettekö te toistuvasti unia jostain samasta aiheesta? Mulla on nyt muutaman vuoden ajan toistuneet pari teemaa unissa. Yksi liittyy opiskeluun ja yksi lento- tai laivamatkustamiseen ja lähtöterminaalissa olemiseen. Nyt olen viime aikoina alkanut nähdä unia, joiden teemana on se, että jään yksin.


Pari viikkoa sitten näin painajaisen, jossa täytin 40 (tämä ei ole syy siihen, että kutsun unta painajaiseksi ahhah). Olimme siskon kanssa järkänneet juhlat ja illan edetessä jokainen vieras vuorollaan tuli kertomaan, miten on lähdössä kotiin. Jopa siskoni halusi lopettaa juhlimisen ajoissa, ja unessa mä jäin täydessä tällingissä seisomaan kädet levällään, että yksinkö mä lähden baariin, että ette kai te kaikki lähde.


Kerroin unesta pikkusiskolleni, joka totesi, että aika lieviä painajaisia mulla :D Totta sekin, mutta se fiilis unessa kertoo paljon enemmän kuin varsinaiset tapahtumat. Jotenkin se ydin, että kaikki lähtivät ja mä jäin yksin. Eihän tässä tarvitse Freud olla keksiäkseen, että elämäntilanteeni viimeaikainen iso muutos mietityttää mua kovasti.

Lähdin vuonna 2006 Ranskaan vaihtoon, sen jälkeen asuin siskon kanssa kämppiksenä ja sitten miehen kanssa. En ole asunut yksin yli kymmeneen vuoteen. Pelottaa helvetisti. Näen itseni uudessa kotona istumassa syksyn sysipimeässä illassa pahvilaatikoiden keskellä miettimässä, että mitä hittoa sitten. Pärjään yksin, kyllä varmaan, mutta tulee olemaan ihan saakelin outoa, ettei arjen asioita jaa samalla tavalla kenenkään kanssa. Jos Benkku makaa söpössä asennossa, niin kelle sen kerron? Tai jos töissä on raskasta. Mietityttää myös mitä teen, jos saan vaikka kovan migreenikohtauksen. Kuka hoitaa koirat silloin.


Kaikkeen tottuu, sanotaan. Kohtahan se nähdään, miten mun käy! 

Koiraystäviä · Lifestyle

Miksi niitä on kaksi?

Mainitsin aiemmassa koiranpentu-uutisia koskevassa postauksessani, että pennun tulon lisäksi mulla on tulossa muitakin muutoksia lähiaikoina. Olen odottanut sopivaa hetkeä, jolloin maagisesti tuntuisi, että asioista on luontevaa kertoa, mutta eihän sellaista ikinä tule.

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota, että yhden pennun sijaan ainakin Instagram Storyssa jakamissani videoissa vilahtaa kaksi pentua? Ja ei, se toinen ei ole Benkku :D Kuvissa vilahteleva Benkunvärinen koira painaa kaksi kiloa ja hän on mun pennun sisko.

Mä sain jännittää melkein viimeiseen asti, kuka pennuista tulee mulle, ja lopulta selvisi, että se on brindlen värinen tyttönen, joka oli mun toiveissa alunperinkin. Hän ei sitten mennytkään sijoitukseen vaan tuli mulle <3 No kukas se punertava fawn-tyttöpentu sitten on? No hän on mun ex-miehen pentu.

Meillä meni lusikat ja kipot ja kupit jakoon tässä vähän aikaa sitten. Selvää oli alusta asti, että Benkku jää mulle ja Tora miehelle. Kun sitten varmistui, että Benkun sisko saa pentuja, mä ajattelin, että mun TÄYTYY saada tästä pentu Benkun kaveriksi. Samaa ajatteli mies, että pitäähän yksi bulldoggi taloudessa olla ja niinpä hänkin otti pentueesta tyttöpennun.

Uuden asunnon löytyminen ei ole mitenkään erityisen helppoa, ainakaan mun kriteereillä, joten toistaiseksi asumme saman katon alla minä, mies ja neljä koiraa :D Kertoilen koirakuulumisia paremmin myöhemmin, mutta nyt aluksi esittelen pennut!

Miehen pentu on nimeltään Kira von af Mustard.

Mun pentu on Fiona von af Mustard.

Mustardien sukunimi on myöskin herättänyt hämmennystä, joku luuli, että se on (mun) oikea sukunimi ja joku puolestaan, että pennut on tuotu ulkomaisesta Mustardin kennelistä :D Ahahahahhaaaa!! Oikea selitys on se, että mun oli kamalan vaikea päättää Fionalle nimeä ja kavereiden 3-vuotiaan pojan ehdotus (kummankin koiran) nimeksi oli ”Mustard”. Nauroin sille vedet silmissä, mutta niin vaan kävi, että kummasti tuo Mustard vakiintui yleisnimitykseksi sille, että missäs pahanteossa Mustardit nyt on :D Joten siitä tuli nyt sitten heidän sukunimensä, pienillä aatelislisäyksillä höystettynä tietysti. Ahahahhahahaaa!!

Tämmöistä tänne :D

Koiraystäviä · Lifestyle

Bulldoggiprinsessa

Osa mun blogin ig-seuraajista on ehkä osannut laskea 1+1, kun olen viime aikoina ja jakanut kuvia vauvabulldogeista. Vai oletteko? :D

Nimittäin tämä ”eskaloitui yhtäccii” ja viikon päästä meille tulee tyttöpentu! Pennuthan ovat Benkun siskon muksuja, eli joku heistä pääsee enonsa hellään huomaan ja kasvatukseen :D Pentujen emä Hertta on niin ihana, ja lisäksi niiiiin samanlainen kuin veljensä, että se on melkein kuin naispuolinen Benkku. Tottelevaisempi vaan :D Kyllä mä tiesin näistä pentu-uutisista kuullessani, että olisi mahdotonta olla ottamatta pentua.

Syy, miksi en ole asiasta yhtään aiemmin huudellut on se, että mä en VIELÄKÄÄN TIEDÄ, kuka näistä kolmesta tytöstä meille tulee!!! Kasvattaja sijoittaa tytöistä yhden ja hän ei ole vielä tähänkään päivään mennessä ole osannut päättää, kenet. Pennut ovat nyt 7 viikkoa ja 1 päivän vanhoja ja luovutus on viikon päästä. Mä en missään nimessä halua sijoituskoiraa ja mun on siis pitänyt vain yrittää pitää hermoni kurissa ja odottaa. Ja odottaa. On ollut yllättävän vaikeaa, kun ei saa eikä voi kiintyä pennuista kehenkään, koska sitten jos juuri se sijoitetaan… Enhän mä ole edes nimeä voinut päättää, kun en edes tiedä, kumman värinen pentu mulle tulee :( Sain muutama päivä sitten ihan oikeasti ihan itkuraivarit, kun harmitti niin paljon, etten tiedä kenen naamaa näistä kuvista tuijotella haaveksien ja kenet kuvitella omaan syliin istumaan. Mä oon tämmöinen tunteellinen hölmö, tiedetään, ja välillä se aiheuttaa mulle hankaluuksia.

Mutta nyt kyllä loppuu onneksi kasvattajankin harkinta-aika, koska pennut luovutetaan viikonloppuna :D Joku sieltä nyt kumminkin tulee, ja yritän ajatella niin, että kaikki kolme tyttöä ovat yhtä ihania, kun edes kasvattaja ei osaa päättää sitä ”parasta” :)

Mulla on tässä samassa syssyssä tulossa muitakin isoja muutoksia. Mutta kerron niistä sitten ajallaan myöhemmin.

Lifestyle · Reissut

Lomamatka vauvan kanssa ja pilalle mennyt loma?

Kun aiemmin kerroin meidän varanneen lomamatkan Kroatiaan ja mukaan lähtevän 4,5 kk ikäisen vauvan, mua pyydettiin jälkikäteen kertomaan, millaista lomailu oikein vauvan kanssa oli. Reissuun meitä lähti siis Rössö, miehensä, Saga-vauva ja mä. Mulla oli oma huone ja kolmikolla oma.

Rössö oli etukäteen jännittänyt aika paljon lentoa ja sitä, jos Saga itkee koko kolme tuntia putkeen. Lähtö kotoa oli aamuneljältä, joten tietysti sekin lisäsi kertoimia sille, että vauva olisi yliväsynyt. Pelko osoittautui turhaksi. Neiti söi, otti päikkärit ja lopun aikaa seurusteli tyytyväisenä. Huh! Homma vaati vain tädiltä vähän hassuttelua viereiseltä penkiltä ja sehän kyllä onnistui. Myös parin tunnin bussimatka Splitistä Vodiceen sujui kuin tanssi. Kaikki olimme ihan hämmentyneitä, että mitenkäs tämä menikin näin helposti :D

Vodicessa hyvä flow jatkui. Minähän en tietenkään ole Sagan kanssa arjessa 247, mutta hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että Saga oli tosi tyytyväinen ja kaikki ns. sujui paremmin kuin kotona! Tulimme siihen tulokseen, että reissussa oli niin paljon nähtävää uteliaalle tytölle (joka ei todellakaan siedä, jos hän ei näe, mitä ympärillä tapahtuu :), että häntä ei tarvinnut sen kummemmin viihdyttää. Lisäksi virikkeitä oli niin paljon, että tyttö myös väsähti iltaisin helposti, mutta toisaalta hänestä ei tullut kuitenkaan yliväsynyttä ja sen takia itkuista. Lisäksi mietimme sitä, että arjessahan hän viettää päivät Rössön kanssa. Vaikka kaksikko puuhaa kaikkea vaunulenkeistä perhekerhoon, on se kumminkin ihan eri asia, kuin lomalla, jossa meitä oli kolme aikuista, joilta sai jatkuvasti huomiota. En osaa sanoa, ovatko kaikki vauvat tällaisia, mutta Saga nautti ihan älyttömästi ihan siitä, että sai sätkiä ja potkia sängyn päällä ja hänen vieressään oli ja hänelle jutteli. Mulla ja Sagalla oli tapana aina kertoilla toisillemme illalla, mitä kaikkea olimme päivällä tehneet. Saga kertoili juttujaan välillä hiljaisella ja välillä melko kovalla lentolisko-äänellä :D

Me aikuiset olimme etukäteen ajatelleet pilke silmäkulmassa, että Saga on se reissun rosvosektori. Kun ei voinut tietää, miten lennot sujuvat tai ylipäätään mikään! Täytyy jälkikäteen todeta, että meillä oli oikeastaan koko loma täynnä vastoinkäymisiä, mutta mikään niistä ei liittynyt vauvaan! Mä kerroin jo aiemmin omasta ambulanssin vaatineesta allergiakohtauksestani. No, seuraavana päivänä lähdimme Krkan luonnonpuistoon, mitä olin etukäteen odottanut reissussa eniten. Se oli huikea paikka, niin kaunis <3 Onneksi tälle päivälle ei osunut mitään vastoinkäymisiä.

Siitä eteenpäin sitten kävikin niin, että Rössö sairastui kuumeiseen vatsatautiin. Hän käytännössä vietti puolet lomasta hotellihuoneessa :( Me koetimme sitten Henkan kanssa tehdä potilaan olon mahdollisimman siedettäväksi ja toimme nälkäisen vauvan aina syötettäväksi kipeälle Rössölle, ja jätimme sitten hänet taas lepäämään. Mä olen sellainen, että koen tosi voimakasta empatiaa jos toisella ei ole hyvä olla ja mun piti ihan pakottaa itseni tekemään silti normaaleja lomajuttuja, vaikka Rössö ei niitä päässytkään tekemään. Olimme tietysti suunnitelleet loppuviikolle kivoja juttuja, mm. retkeä lautalla läheiseen Sibenikin kaupunkiin, mutta se sitten peruuntui. Ja jos joku miettii, että miksi me emme voineet Henkan kanssa lähteä, niin syy on yksinkertainen: ei kuumeiselle ja kipeälle äidille voinut jättää vauvaa hoidettavaksi ja toisaalta vauva syö 2-3 tunnin välein, niin me emme Henkan kanssa kovin pitkälle siinä ajassa ehtineet :) Mutta meillä oli kyllä tosi hauskoja parituntisia Henkan ja Sagan kanssa kun teimme täsmätutustumisia Vodicen eri paikkoihin :)

Ambulanssikeikka ja vatsatauti ei vielä yksinään riittäisi miettimään, oliko loma pilalla. Isoimmat ongelmat lomalla liittyivät meidän hotelliin. Viereisellä tontilla oli iso rakennustyömaa, jossa parikymmentä työmiestä painoi 12 tunnin työpäivää klo 7-19 jokaisena lomamme kokonaisena päivänä. Siellä piikattiin, sirkkelöitiin ja ajettiin isoja työmaakoneita. Voitte kuvitella metelin, varsinkin kun olimme aika lailla sidottuja hotellille sairastumisen takia. Meillä ei etukäteen ollut tästä raksatyömaasta minkäänlaista tietoa. Aluksi mä pystyin ignooraamaan metelin aika hyvin, mutta viikon edetessä se alkoi kieltämättä rassata aika helvetisti. Otin huvikseni pari videotakin altaalta ja parvekkeeltani, ja huh kun niitä kuuntelee… Tein eilen matkanjärjestäjälle reklamaation asiasta, odotan innolla, millainen vastaus tulee ;)

Joten jep, ei mennyt loma ihan putkeen. Mutta syy, miksi se EI mennyt pilalle oli se, jonka kuvittelimme aiheuttavan isoimmat ongelmat! Nimittäin Saga nautti silminnähden lomasta niin paljon, että pelkästään se riittää jättämään reissun kirkkaasti plussan puolelle. Toki myöskin täydellinen sää ja kauniit maisemat vaikuttavat plussapuolella.

Oletteko te reissanneet pienen vauvan kanssa? Miten on mennyt? Entä onko pitkään odotettu lomamatka mennyt joskus pilalle?