Lifestyle · Sisustus ja koti

Millainen mun koti oli ja miksi ihmeessä muutin

Me ollaan koirien kanssa muutettu. Taas! Tuntuu, ettei siitä ole kuin hetki, kun purin täällä blogissa tuntojani edellisestä muutosta ja nyt löysin itseni jälleen samasta tilanteesta. Miksi ihmeessä taas? No hei todella hyvä kysymys. Mäpä selitän.

Tajusin myös, että ettehän te ehtineet nähdä kuin pikkuisen sitä, missä me aiemmin asuttiin. Joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan! =)

 

Kaikki alkoi alkuvuodesta, kun mä heräsin keskellä yötä siihen, että Beni on jäykkä kuin sahapukki ja tärisee sängyssä seisten. En tietenkään tiennyt yhtään, mistä oli kysymys. Ensihätään tsekkasin, että se reagoi, painelin koiran läpi, että aristaako joku kohta ja lopulta käytin sen ulkona, jos sillä olisi ollut vatsa sekaisin. Lenkillä se haisteli ja pissaili ihan muina bulldoggeina ja mä ajattelin, että ehkä tää oli vain joku ohimenevä tilanne.

Kunnes ei taas ollutkaan, ja kun sama yöllinen tärinäkohtaus toistui kaksi kertaa, varasin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkärillä Benkku ei tyypilliseen tapaansa reagoinut mahdolliselle kivulle lainkaan, mutta toisessa takajalassa oli hermotuksessa häikkää, koska Benkku ei kääntänyt tassua heti takaisin oikeaan asuntoon eläinlääkärin kääntäessä tassun pääliosan lattiaa kohti. Kääntö tuli vasta viiveellä. Labrat otettiin enemmänkin mun hermojen rauhoittamiseksi, kun Benkusta ei ollut niitä koskaan otettu. Ne olivat kaikki kunnossa. Yöllisten kohtausten aiheuttajaksi jäi parhaimpana arviona selästä peräisin oleva hermokipu ja Benkku jatkoi elämäänsä hermokipulääkkeen kanssa. Lääkäri ehdotti, että parin kuukauden kuurin syömisen jälkeen lääke yritetään lopettaa ja jos vaiva jatkuu, niin seuraava osoite olisi ortopedi.

Gabapentiiniä sisältävä lääke toimi Benillä nopeasti ja poisti yölliset kohtaukset kokonaan. Se taisi olla maaliskuun loppua, kun oli aika kokeilla lääkeannoksen laskemista ja lääkkeen lopettamista. Heti lääkkeen vähentämisen yhteydessä kipukohtaukset palasivat. Mä valvoin tärisevän koiran kanssa, joka haki musta turvaa painautumalla ihan kiinni mun päähän (kyllä, jostain syystä se tuli mua ihan herättämään käymällä mun tyynyllä olevan pään päälle… <3) ja mietin, että mitä ihmettä mä oikein teen.

Näinhän mä, että se, mikä Benkulle oli vaikeaa ja kivuliasta oli portaat. Ja tämä kuvissa näkyvä asuntoni sijaitsi hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Neljät korkeat rappuset kolmesti päivässä olivat Benkun selälle liikaa. Tasamaalla se on koko ajan kävellyt ihan normaalisti.

Mentiin ortopedille, joka vahvisti diagnoosin eli selkärankaperäinen hermokipu. Jos joku teistä on kärsinyt esim. välilevyongelmista ja hermokivusta sen takia, tiedätte, miltä Benkusta on tuntunut kavuta niitä portaita. Pienelle koiralle niissä on ollut aika ponnistaminen. Ohjeeksi ortopediltä sain pitää gabapentiinilääkityksen Benkulla toistaiseksi. Ja välttää portaita. Välttää portaita. Voitte uskoa, että pyöritin ja muljautin asioita päässäni miten päin tahansa, mutta silti en keksinyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin eliminoida portaat eli myydä asuntoni. 13-kiloisen, kantamista inhoavan ja pyristelevän bulldoggin kantaminen kolmesti päivässä ei kroonisesta migreenistä ja jännitysniskasta kärsivälle yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Tai yritin mä toki sitäkin. Ja mun isä ajoi 10 km päästä kantamaan Benkun ylös portaita. Toimi laastarina pahimmassa hädässä, mutta ei toimisi seuraavia vuosia.

Niinpä mä sitten laitoin asuntoni myyntiin. En ehtinyt laittaa tätä mihinkään virallisesti myyntiin, vaan asunto myi itse itsensä :D Nämä kuvat olen näpsäissyt kännykällä hirveässä kiireessä ostajan pankille, kun siellä haluttiin nähdä asunnosta edes jotain kuvia vakuusarvon määrittämiseksi.

Tässä muuton tarina. Nyt me ollaan neljä viikkoa asuttu uudessa asunnossa. Talossa on hissi. <3

Välillä mä oon miettinyt, että kaikkea sitä kyllä ihminen on valmis lemmikkiensä eteen tekemään. Mutta se stressi nähdä joka ikinen päivä, miten Benkku kärsii, oli mulle liikaa. Mä en päässyt karkuun ajatusta, että mä olen hänestä vastuussa ja ainoa, jolla on valta tehdä hänen olonsa paremmaksi. Päivääkään en oo katunut, vaikka mua edelleen välillä vähän itkettää, miten ihana tämä meidän vanha koti oli, kun olin saanut tehdä siitä just sellaisen kuin haluan. Mutta niin kuin mun ystävä sanoi, mä voin tehdä tästä uudesta ihan yhtä ihanan! <3

Herääkö ajatuksia? Haluatteko postauksia uudesta kodista? :)

11 vastausta artikkeliin “Millainen mun koti oli ja miksi ihmeessä muutin

  1. Joka päivä hermokivusta kärsivänä ymmärrän, kun kipu on pahimmillaan se on aivan kauhea tunne :( Teit oikean ratkaisun ♡
    Ja laita vaan uudestakin kodista kuvia :)

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Hanna <3 Olen myös näin ymmärtänyt, että se on hirvittävää, jos sellaisista kivuista joutuu kärsimään :´( Tsemppiä myös sulle!!

      Tykkää

  2. Kova ratkaisu mutta varmasti ainoa oikea teille! Onneks kerkesin käydä tuossa asunnossa sentään! :) ja hei mitä muka kyselet, todellakin haluan nähdä uutta asuntoa vähintään näin blogin välityksellä! :D

    Tykkää

    1. Hihhihiiiii jessss :D Noni, täytyy siis tehdä postaus! Mutta saattaapi olla, että teikäläinen pääsee syksyn aikana näkemään mestat ihan livenäkin =)

      Tykkää

  3. Onnea uuteen kotiin!

    Koirien sairastelut ja kivut ja kaikki terveyteen negatiivisesti liittyvät jutut on jotain ihan kamalaa, siinä on niin niin avuton ja kädetön siitäkin huolimatta, että kaikkensa tekisi auttaakseen ja helpottaakseen toisen oloa. Pahinta on epätietoisuus siitä, että mistä mahdollisesti mikin johtuu. Ymmärrän oikein hyvin, että päädyit muuttamaan rappusten takia, niin minäkin olisin tehnyt! <3

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti Mohn <3 Se on just noin. Ne öiset hetket tärisevän koiran kanssa, jota en saanut autettua tai rauhoitettua oli kyllä ihan helvetillisiä… :´( Ja tosiaan pahinta oli silloin, kun en tiennyt, oliko kipu tuki- ja liikuntaelimistössä, vatsassa vai missä ja oliko se edes kipua. Nyt tuntuu, että voin hengähtää. Kipu pysyy toistaiseksi kurissa lääkityksellä ja portaiden karttamisella ja Benkku leikkii Finkun kanssa tosi paljon (juuri nytkin :D), mitä ei yhdessä vaiheessa juuri tapahtunut. Ihana myös kuulla, että olisit tehnyt samalla tavalla <3

      Tykkää

  4. Aivan oikein teit. Mitäpä sitä ei näiden rakkaiden eteen tekisi ❤ omalla koirallani on selässä vaivoja ja hänen ehdoilla mennään. Hissi pitää olla talossa, sängyn vieressä on rahi jotta ei tarvitse hypätä korkealle ja sohvalla hän ei onneksi viihdykään. Vaikutat tosi kivalta ja aidolta tyypiltä ja koirasi ovat ihania. Kaikkea hyvää!

    Tykkää

    1. Voi kiitos ihana <3 Meillä kuulostaa olevan samanlaiset viritykset! Mä olen nimittäin ostanut eläinkaupasta sellaiset portaat, joita pitkin Benkku pääsee tassuttelemaan sänkyyn :D Finkku monesti kiireisenä mieluummin hyppää, mutta Benkku tulee arvokkaana herrasmiehenä portaita <3
      Ihanaa alkusyksyä sulle ja haukulle!!

      Tykkää

  5. Moi, tosiaankin teit oikein! Mitä muuta olisit voinut tehdä? Ja ehdottomasti odotellaan kunnon postausta uudesta kodista!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s