Elisan haastattelu Kauneus & Terveys -lehden nettisivuilla hänen kosmetiikkaostoksistaan sai aikaan sellaisia kommentteja sekä Facessa että hänen blogissaan, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Elisa on lapsellinen, kermaperse ja mitänäitänytoli, ihan siksi, että hän saattaa käyttää meikkeihin kuussa ”jopa 300 euroa”.

Ensinnäkin. Jopa 300 euroa ei tarkoita, että hän käyttää sen summan joka kuukausi.

Toisekseen. Mitä sitten vaikka käyttäisikin? Luulevatko haastattelun lukeneet ihmiset tai Elisan blogin lukijat tietävänsä jotain Elisan tuloista, menoista, säästöistä ja varallisuudesta? Mehän emme tiedä, vaikka Elisa söisi 25 päivää kuukaudesta kuivia makaroneja, koska hän on tehnyt valinnan, että käyttää rahansa mieluummin meikkeihin kuin ruokaan. Ja edelleen, mitä sitten?

Kolmanneksi. Miksi on kohahduttavaa ja tuomittavaa käyttää jopa 300 euroa kuukaudessa meikkeihin, kun esimerkiksi minä en ole kertaakaan ikinä kuullut pahaa puhetta rahamäärästä, jonka käytän koiraani? Miten se, onko harrastus meikit vai koira tai vaikkapa ratsastustunnit tai golf (ei ihan ilmaista nimittäin) vaikuttaa rahankäytön hyväksyttävyyteen?

Mä olen tässä kuussa käyttänyt koiraani rahaa n. 480 euroa ilman, että mukana on edes koiran ruoat tai vakuutus. Olen tämän lisäksi ostanut Benille neuleen, vinkulelun, pallon, kakkapusseja ja koulutusnameja. Jos kerron summan jollekulle ääneen, voimme yhdessä kauhistella, miten eläinlääkäriasemat, Kennelliitto ja näytteyiden järjestäjät rahastavat. Mutta kukaan ei luultavasti sano minun olevan kermaperse tai lapsellinen siksi, että haluan edistää omalta osaltani ranskanbulldoggien terveyttä ja saada arvokasta tietoa viemällä Benin virallisiin terveystutkimuksiin ja käymällä hänen kanssaan näyttelyssä. Selvää on, ettei mulla ole tällaisia rahoja käyttää joka kuukausi. Eikä olisi nytkään ollut varaa. Mutta kyllä, voidaan sanoa, että Salla käyttää koiraansa ”jopa 600 euroa kuukaudessa”.

Kuvassa muuten Elisa harjoittelee Benkun kanssa näyttelyjuttuja. Ai niin, kummankaan meistä isä ei sponsoroi harrastuksiamme millään lailla, jos joku jäi miettimään ;)

Ajatuksia? Onko jokin toinen harrastus parempi syy käyttää rahaa kuin joku toinen? Kannattaako ylipäätään ventovieraiden ihmisten rahankäyttöä arvostella?

Avautuminen loppuu. Kylläpä helpotti :´D

Koska syksy ei koskaan ole ollut itselleni mieluisa vuodenaika, olen yrittänyt tänä vuonna tehdä asialle jotain. Ensimmäinen askeleeni on ollut nauttia lämmöstä ja valosta ja pitkittää kesää niin pitkälle kuin mahdollista. Yleensä kesä loppuu mun päässä silloin, kun palaa lomalta töihin, mutta eihän sen tarvitse mennä niin! Olenkin nyt viimeisen viikon aikana ollut kaksi kertaa mökillä relaksoitumassa (oikeasti, sinne kun pääsee, niin stressilevelit laskevat sadasta nollaan vartissa!) ja poimimassa mustikoita, lisäksi kävin viime sunnuntaina uimassa kaverin ja tämän tyttären kanssa. Joka viikko yhtenä päivänä olemme työkavereitten kanssa syöneet lounaan ulkona. Puhumattakaan tietysti jätskin syömisestä, joka tekee kesän minkä vaan räntäkelin keskelle ;) Nyt on ollut niin hyvä sää, että naatiskeleminen on ollut helppoa. Olen myös tehnyt listan asioista, joita odotan syksyssä ja jotka tekevät syksystäkin kivan. Raivolla perkele :´D Yllättävän moni liittyy muuten kosmetiikkaan! Kuvituksena mökkibulldoggi.

1) Lushin joulukokoelman tuotteet
Eli tietysti Snow Fairy kavereineen <3 Tätä bloggaajatilaisuutta odotan eniten joka syksy. Lushin tuoksuvat ja värikkäät tuotteet ovat mitä parhainta tuoteterapiaa ja yleensä lanseeraus on ollut lokakuussa, jolloin todella tarvitseekin vähän piristystä! Viime vuoden postauksen voit katsoa täältä ja edellisen täältä.

2) I love me -messut
Jah! Jokaisen kosmetiikkafriikin täytyy päästä I love me -messuille, jossa on sellainen kattaus kosmetiikkaa, ettei sitä kahlata läpi edes kokonaisessa päivässä! Itse teen yleensä aika tarkan suunnitelman ständeistä, jotka haluan käydä tsekkaamassa, muuten homma menee haahuiluksi, enkä oikeasti löydä yhtään mitään. Viime vuonna pääsin messuilla Oriflamen pisteelle meikkiin ja löysin kaikkea mukavaa kotiin viemistä. Tänä vuonna messut pidetään 16.-18.10. ja paikka on Messukeskus.

3) Meikkimerkkien Holiday-kokoelmat
Syyskokoelmat eivät yleensä puhuttele minua läheskään yhtä paljon kuin kevätkokoelmat, mutta juhlakauden tuotteet ovat yleensä aivan ihania! Varsinkin MACin ja Guerlainin juhlakokoelmia odotan aina innolla <3 Viime vuonna sain joululahjaksi kausikokoelman meteoriitit. Jännä nähdä, mitä kaikkea kimaltavaa ja juhlavaa tänä vuonna on luvassa.

4) Köpiksen reissu
Tykkään reissata ja yleensä olenkin ollut syksyllä Thaimaassa. Tänä vuonna ei ole sellaiseen mahdollisuutta, mutta suunnitteilla on reissu sukulaisten luo Kööpenhaminaan/Roskildeen siskon laatuseurassa :D Rakastan Tanskan ihania brunsseja, suklaakauppoja, ystävällisiä ihmisiä, eikä myöskään haittaa, että Köpiksessä on sekä Sephora ETTÄ MAC Pro Store <3

5) Kummipojan nimiäiset
Sain elokuun viimeisenä päivänä maailman söpöimmän kummipojan ja herran nimiäisiä vietetään jossain vaiheessa syksyllä. Odotan <3

6) Blogimaailman aktivoituminen
Kesä on yleensä bloggaajatapahtumien suhteen aika hiljaiseloa ja homma käynnistyy näin elokuussa taas rytinällä. Nytkin kalenterissa on jo vaikka mitä kivoja tapahtumia ja onpa pari huippukivaa mittiäkin tiedossa ihan kuukauden sisällä! Ne tietenkin tietävät uusia ja jänniä postausaiheita ja pientä piristysruisketta blogiin.

7) Benkun näyttely
Benkku teki koiranäyttelydebyyttinsä heinäkuussa ja aion viedä sen toisen (ja ehkä viimeisen kerran ellen nyt ihan hurahda tähän hahahaa) kerran näyttelyyn, joka pidetään SISÄLLÄ. Heinäkuisen päivän kaatosade teki näyttelykokemuksesta aika mielenkiintoisen, joten haluan ainakin kerran nähdä, miten homma (ja Benkku) toimii sisätiloissa.

Huhhuh hei joo, keksin seitsemän siistiä asiaa tulevassa syksyssä! Mulla on vielä toivoa! :D Viime vuonna keksin vain yhden: Snow Fairy. Ahahahahhaaaa!

Kertokaa, mitä te odotatte syksyssä? Onko ylipäätään syksyt vaikeaa aikaa, vai oletteko syksyihmisiä? :)

Tämä on ehkä aika hassu postausaihe, mutta mä mietin, että olen blogissa hehkuttanut koiriani, niiden ylimaallista söpöyttä ja mitä kaikkea hattaraa niin paljon, että pieni reality check ei tee kenellekään pahaa. Homma lähti siitä, kun Toran isän omistaja mietti, että olispa kiva herätä koira kainalossa, mutta järjellä ajateltuna hän ei halua koiraa makuuhuoneeseensa. Mä en voinut olla miettimättä, että oikeasti, järjellä ajateltuna en OMISTAISI koiraa. Tässä pari syytä miksi.

En pidä kävelylenkeistä.
Niinpä, muakin naurattaisi ellei itkettäisi. Koiran ottamalla sitoudut lenkkeilemään sen kanssa joka jumalan päivä, säällä kuin säällä kolme kertaa päivässä. Ulos on lähdettävä vaikka olisit väsynyt, flunssassa tai telkkarista tulee paras ohjelma ever. Tai jos koiralla on vatsatauti, niin viisi kertaa yössä siihen päälle. Aika hassua, että ihminen, joka ei nauti ulkoilusta ja kävelemisestä, tekee sitä vapaaehtoisesti vähintään 1,5 tuntia päivässä. Toki koirien ulkoilun iloa on ihana seurata esimerkiksi koirapuistossa tai niiden ollessa vapaana. Mutta se puuduttava käveleminen. Yäk. Silti teen sitä koska on pakko.

Koira maksaa maltaita.
Ja nyt en tarkoita koiran hintaa, vaikka pakko myöntää, että 1800 euroa eläimestä on kyllä aika helkkaristi. Laskin pikaisesti, että pelkkä koiran ruokkiminen maksaa helposti 400 € vuodessa ja päälle tulee tietenkin luut, namit, mahdolliset vaatteet ja tossut, tarvikkeet ja lelut. Benin vakuutus maksaa toiset 400 € vuodessa, minkä päälle tulee tietenkin vakuutuksen omavastuut ja rokotukset. Lisäksi on aina pakko olla vähän sukanvarressa, jos tulee yllättäviä kalliita sairastumisia kuten Toralla talvella.

Koti ei ole ikinä siisti.
Ne karvat. Se kuola. Ne lattialla lojuvat lelut. Vähän hankalaa ihmiselle, joka suuremmin välitä siivoamisesta. Puhumattakaan pentuajasta, kun et tee mitään muuta kuin siivoa pissaa, kakkaa ja rikkimenneitä tavaroitasi.

Huoli.
Se ei syönyt, onkohan se sairas? Se söi liikaa, onkohan se sairas? Se lepää lenkin jälkeen, eikä riehu, onkohan se sairas? Koira kun ei osaa puhua ja pyrkii vielä peittelemään kipunsa ihmiseltä, niin välillä saa olla ihan sydän syrjällään näiden kavereiden kanssa. Koiran sairauden takia et myöskään voi olla töistä pois ja on kyllä maailman kamalin tunne jättää koko yön oksentanut väsynyt koira yksin kotiin ja lähteä töihin :(

Jos pystyt elämään näiden asioiden kanssa, niin ota koira. Jos et, niin ymmärrän kyllä. Sanotaan, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kyllä vaan on monta päivää, jotka voisin vaihtaa. Silti en kadu hetkeäkään päätöstä ottaa koira. Kyllä niiden kanssa aina plussan puolelle jää <3

Olen kuullut, että kesän kynnyksellä monelle tulee fiilis, että hei, loma tulossa, otanpa koiran sopivasti siiheksi. Sen enempiä harkitsematta. Kyllä siinä mennään metsään. Koiran ottaminen täytyy harkita aina todella tarkkaan ja myös miettiä, onko itsestä siihen, että sosiaalistaa ja kouluttaa juuri sen rotuisen koiran, joka on itsestä kiva. Kyllä voin sanoa suoraan, että esimerkiksi Tora-amstaffin pentuaika oli todella haastavaa. Yhdistettynä siihen, että isovelibulldoggikin oli vielä pentu ;) Huh, never again :D

Heräsikö ajatuksia?