Avautumista · Diego Dalla Palma · Huulipunat · Meikkijuttuja

Vappuni ja uusi huulipuna

Vietin vappuni perinteisesti lakki päässä Mantan lakitusta katsoen ja Espalla notkuen. Not. :D

Mä en ole tykännyt tuollaisesta vapusta edes opiskeluaikana. Ja nykyisin varsinkin nämä normaalin työpäivän jälkeen vietettävät juhlinnat jäävät pakosta aika laimeiksi, koska kuudelta heränneenä ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään erityistä.

Poikakaveri lähti vappuaattoaamuna Barcelonaan futista katsomaan, ja mä ajattelin nauttia siitä harvinaisesta herkusta, että saan olla ihan yksin (Rikin kanssa :) kotona. Mun mielestä tämä oli ihan normaali ajatus, ja mielestäni tuntuu itsestäänselvältä, että 31-vuotias raskaan työn raataja ei välttämättä ole kiinnostunut niistä kosteimmista mahdollisista bileistä työpäivän jälkeen. Eräs työkaveri kysyi mun vapunviettosuunnitelmista, ja kun kerroin mun ja Rikin laatuajasta kotona, hän meni jotenkin ihan hiljaiseksi. Sillä hetkellä aloin ajatella, että onko oikeasti outoa, jos ei halua pakollisena juhlapäivänä tehdä mitään ihmeellistä? Kun kävin kaupassa, ja siiderikärryllisen sijaan ostin kahvipaketin, jätskiä ja suklaata, niin mieleeni hiipi ajatus, että ei vitsi, mä taidan oikeasti olla outo.

Outo tai ei, mutta silti mun mielestä on tärkeintä tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Eli mun kohdallani hyvien yöunten nukkuminen, kavereiden ja siskon kyläily ja herkkujen syöminen.

Kismetiä ja Fazerinaa samassa patukassa, tän on PAKKO olla hyvää :)

Käytiin siskon kanssa vappuaattoiltana äitin luona juomassa lasit skumppaa, siihen jäi mun juomiset ;) Vedettiin Rikin kanssa viime yönä kevyet 11 tunnin unet, taisi tulla tarpeeseen!

Tässä toinen Diego Dalla Palman meikkiostokseni viime viikolta, nimittäin The Lipstick nro 56. Pinkkejä huulipunia mulla on kyllä, mutta tämä sävyltään niin kylmä, että se on jo lähes sinertävä. Aivan ihana sävy ja levittyy uskomattoman nätisti jopa suoraan puikosta. Tämä on kosmetologini Cindyn lempparisävy ja niin ihana, mäkään en enää vaan voinut olla ostamatta tätä.

Tässä on vertailun vuoksi (ettei kukaan pääse sanomaan, että mulla muka olisi jo tämän sävyinen puna) vasemmalla uusi Inglotin huulipunakynäni, keskellä Diego ja oikealla MACin Naughty Sauté. Ihan erilaisia kaikki, eikö vaan? ;)

Avautumista · Kynnet · OPI

OPI GelColor, ei mun juttu

Kerroin aiemmin mittani täyttymisestä kynsilakan kulumisen suhteen jo lakkauksen jälkeisinä päivinä. Marssin siis OPIn pisteeseen ja otin GelColor-kestolakkauksen.

Tässähän kävi nyt sitten niin, että vähintään 2-3 viikkoa siistinä pysyväksi luvattu lakka alkoi lähteä kynsien kärjistä jo neljäntenä päivänä. Muistaakseni ainakin kuuden kynnen kärki oli kulunut. Menin sitten torstaina OPIlle takuukorjaukseen, eikä kynsi-ihmisen kanssa keksitty mitään syytä tähän. Päätettiin laittaa vähän vaaleampi sävy, koska ne kuulemma pysyvät paremmin.

Nätti sävy, tykkään! Mutta siitä en todellakaan tykkään, että korjauksesta on nyt kolme päivää, ja lakka on lohkeillut viidestä kynnestä! En yhtään tiedä missä on vika, mutta näköjään kestolakkaus ei yksinkertaisesti pysy mun kynsissä. Olen nyt sitten 52 € köyhempi ja palaan takaisin tuskailemaan normaalien kynsilakkojen kanssa. Ottaa päähän. En edes jaksa ottaa kuvaa näistä kuluneista kärjistä, vaan laitan suosiolla päälle jotain kivaa lakkaa. Back to square one.

Kroppani on tähän mennessä ”hylkinyt” jo hiusten tuuhennusta (omat hiukset tippuivat lisäkkeiden mukana), ripsien pidennystä (liima ärsytti silmiä) ja nyt näitä kynsiä. Ilmeisesti mikään edes vähän feikki ei sovi mulle. Auta armias jos joskus ottaisin jonkin kauneusleikkauksen, mun pää varmaan räjähtäisi.

Avautumista · Crabtree & Evelyn · Käsivoiteet

Hand therapy ja hermojen menettäminen

Parempi päivä my ass! Eli ei. Mun elämäni ensimmäisen etätyöpäivän työajasta meni enemmän aikaa atk-juttujen kanssa säätämiseen kuin itse työntekoon. Mikrotuesta oli unohdettu tehdä aika perustavaa laatua olevat päivitykset tuohon työkoneeseen ja mä revin täällä hiuksia päästäni. Yritä siinä sitten orientoitua työn tekemiseen, kun ensin piti säätää n. puolitoista tuntia ennen töiden aloittamista ja sen jälkeen vähintään tunnin välein ottaa yhteyttä atk-poikiin ja säätää vähän lisää puhelimessa saatujen (koodikieltä olevien) ohjeiden mukaan. Työpäivä meni siis ainakin puoliksi pelastusarmeijalle, mutta ehkäpä ensi viikon etis onnistuu jo ilman tällaisia hankaluuksia. Mua on tänään muutenkin ottanut päähän ihan älyttömästi yksi töihin liittyvä asia. Tiedän, että kettuuntuminen ei muuta asiaa, eikä ainakaan paranna mun fiilistä, mutta välillä omille tuntemuksilleen ei vaan voi mitään. Täytyy vaan hengittää syvään ja ulos oikein puhaltamalla (kyllä, erittäin kovaäänisesti) ja juoda kuppi kahvia. Kyllä se sitten taas siitä.
Oli joka tapauksessa ihanaa kun sai nukkua kasiin asti, joten ei tämä päivä nyt ihan huono ole ollut ;)

Mutta asiaan. Mä olen tunnustautunut aikamoiseksi käsivoidefriikiksi. Ostan niitä paljon, mutta myös käytän niitä paljon, eli eivät ne kaappiin joudu parempia päiviä odottamaan. Innostukseni sai uutta tulta viimeistään alkutalvesta, kun käteni olivat kuivuuttaan ihan halkeilleet ja punaiset. Ostin jokin aika sitten Karkkipäivä-blogissa ainesosaluettelostaan eli incistään kiitosta saaneen Crabtree&Evelynin Hand therapyn. Ja täytyy kyllä sanoa, että nyt tuli ostettua aika huippu tuote. Kiitos vaan Sanni-Karkkipäivälle vinkistä :) Voide on paksua, mutta olin ihan ällistynyt, että näin paksu voide voi imeytyä näin nopeasti! Oikeastaan ihan hetkessä. Kun pesee kädet esim. tunnin päästä, niin huomaa, ettei ihon pinnalla ole enää mitään, vaan kaikki voide on hyödynnetty.

Tuoksuvaihtoja oli kolme, mummon käsilaukulta tuoksuva kukkaistuoksu, granaattiomena ja tämä minun valitsemani avokado, oliivi ja basilika. Joskin mielestäni mikään näistä ei voiteessa tuoksu. Itse asiassa tuo yhdistelmä kuulostaa aika kamalalta, mutta oikeasti voide tuoksuu tosi raikkaalta. Tykkään myös tästä alumiini- (vai mitä tuo on?) pakkauksesta paljon enemmän kuin muovisesta. On jotenkin terapeuttista nähdä kun pakkaus menee hieman kasaan joka käytöllä. Oonko mä jotenkin sekasin? ;)

Ostin oman Hand therapyni Kicksistä, joten sinne vaan kaikki pehmoisista käsistä unelmoivat!

Avautumista · MAC · MAC Limited Edition · Meikkijuttuja · Poskipunat · Rajauskynät

Maanantai ja MAC Archie`s Girls

Maanantain ja mun yhteistyö ei ole oikein ikinä toiminut. Olen maanantaisin aina väsyneimmilläni, joskus ahdistuneimmillani ja harvoin parhaimmillani. Tänään oli kolmas viikko peräkkäin, kun myöhästyin maanantaiaamuna bussista. Herään maanantaisin ihan samaan aikaan – 06.00 – kuin muinakin arkipäivinä, ja silti myöhästyn vain maanantaisin. Olenko mä niin koomapöhnässä, että toimin jotenkin hitaammin? Muuta selitystä en keksi. Raahustin tänäänkin siis töihin 20 min myöhemmin kuin normaalisti (lisää miinusta kellokortille, nice). Hetken päästä kuulin, että hakemaani virkaan oli valittu joku ihan muu kuin minä. Lisäksi kaverini ihana koira jouduttiin lopettamaan tänään sairauden takia, ja oli taas itku herkässä kaverin surun takia. Hieno päivä siis kaiken kaikkiaan, eikö vaan. (Päivän avautuminen.)

Ainoa valopilkku mun päivässä oli se, että olin sopinut MACin ihanan Jannikan kanssa tulevani katsomaan uutta Archie`s Girls -kokoelmaa. Jansku oli ihan megakiireinen ja hänen aikaansa en kauheasti voinut varastaa, mutta sain ainakin pari uutta ihanaisen ihanaa tuotetta :)

Archie`s Girls -kokoelman inspiraationa on toiminut saman niminen sarjakuva. Mulle sarjakuva on ihan vieras, niin kuin ilmeisesi monelle muullekin suomalaiselle, mutta olen käsittänyt, että Jenkkilässä sarjakuva on tosi suosittu. Tarina kertoo punapäisestä Archiesta, ja kahdesta parhaasta ystävyksestä, jotka ovat molemmat ihastuneet Arttuun :) Vaalea Betty on kiltti naapurin tyttö ja tumma Veronica puolestaan hemmoteltu ja rikas. Kummallekin tytölle on kokoelmassa suunniteltu heille sopivat meikit.

Mä olen yrittänyt kiinnittää aikaisempaa(kin) enemmän huomiota siihen, että ostan vain tuotteita, joita edes jollain lailla tarvitsen, ja joita tulee käytettyä. En käytä koskaan arkimeikissä aivaavievää silmämeikkiä, ja olen siis rajoittanut luomivärien ostamisen todella tarkan harkinnan alaiseksi. MACin varmaan jokaisessa kokoelmassa tulee uusi kasvojen korostuspuuteri, mutta niitä omistan jo enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten yritän parhaani olla ostamatta (vaikka ne ovatkin mun heikko kohta). Huulipunia olen ostanut ja saanut lähiaikoina jo niin monta (kolmessa kuukaudessa ainakin kuusi?), että yritän pitää järjen kädessä myös niiden kohdalla. Ellei sitten löydy sävy, jota mulla ei ole ;) Rajauskynää sen sijaan käytän useana päivänä viikossa (helppo laittaa jopa bussissa hah), ja niitä mulla ei ole älyttömän montaa, joten kiinnostuin heti Archie`s Girls -kokoelman normaalia pehmeämmällä koostumuksella varustetuista kynistä, joissa on mukana kimallusta. MACin rajauskynät ovat ihan uskomattoman kestäviä, ja niin näyttäisi tämäkin uutukainen Designer Purple olevan pehmeästä koostumuksestaan huolimatta.

Toinen ostamani tuote oli ihan must have, nimittäin poskipuna, jollaista mulla ei todellakaan ole. Persikkaisia ja koralleja punia mulla on tosi monta, mutta Veronican Prom Princess on viileudessään ihan aniliininpunainen (sävyssä ei ole tippaakaan oranssia, joka mielestäni tyhmästi puskee tuosta kuvasta. Iltakuvaus, blaah.). Vertailin Prom Princessia kylmimmän omistamani poskarin kanssa, ja tämä on kyllä niiiin viileä ja niiiin erilainen verrattuna muihin mun omistamiin. Ihan loistojuttu, ja näyttää kasvoilla tosi kivalta.

Kokeilin siis tietysti heti tuotteita kasvoille, mutta en saanut yhtäkään edes jotenkuten julkaisukelpoista kuvaa. Tai siis sellaista kuvaa, josta olisi edes huomannut, että mulla on jotain muuta meikkiä kuin ne klo 07.00 laitetut. Tuosta käden selästä saa kuitenkin edes vähän osviittaa. Kynä ihan oikeasti pysyy kuin tauti, äsken pyyhin tähteä sormella, mutta väri ei lähtenyt mihinkään ja tähden ääriviivat ovat edelleen ihan yhtä viivottimella vedetyn näköisiä kuin aiemminkin (huutonaurua, nukkumaanmenoaika)! Vähän vain glitteriä tarttui sormeen :)

Mulla on huomenna elämäni ensimmäinen etäpäivä, ja olen varmaan ihan au naturel, mutta toivon mukaan saan keskiviikkona edes jonkinlaisen meikkikuvan näistä uusista ihanista!

Toivottavasti teillä on ollut mukavampi maanantai ja ainakin loppuviikosta tulee ihan super kiva, toivon ma.

Avautumista · Ihon hoito

Hyvän ihon määritelmä?

Jatketaan vielä ihon hoitoon liittyvällä asialla. Toivottavasti ette jo revi hiuksianne päästä, että ei taaaaaas ;) Mulla on nyt vaan jotenkin pyöriny nämä asiat viime aikoina mielessä, niin siksi tulee muutamakin postaus peräkkäin ihoon liittyen.

Mä olen kärsinyt iho-ongelmista teinistä lähtien. Siis näppylöistä ja epäpuhtauksista. Olen kasvanut ajattelemaan, että hyvä iho tarkoittaa samaa kuin näppylätön iho, ja että näppyläinen iho ei voi olla hyvä. Omaa naamaanikin olen arvioinut ja arvostellut tämän kriteerin perusteella, unohtaen muut seikat, jotka ihossa voivat olla hyvin tai huonosti.

Olen ihan viime viikkoina ja päivinä tajunnut, miten kapeakatseinen ja suorastaan idiootti tämä ajattelutapa on. Eikö muka kuulas ja kimmoisa iho ole hieno, jos leuassa on pari finniä? Entäpä onko samea, kuivuuttaan halkeileva iho upea, vaikka siinä ei ole näppylän näppylää? Olen monta kertaa suorastaan nolona ottanut vastaan kohteliaisuuden ihostani ajatellen, että kyseinen henkilö haluaa ehkä vain kettuilla, onhan hyvänen aika otsassani tai leuassani ollut muutama näppylä.

Huomasin muutama päivä sitten aamulla kasvojen pesun yhteydessä, että hitsi vie, mun iho on aivan älyttömän pehmeä, sileä ja kimmoisa. Mustapäitä on nenässä joo, ja pari pientä näppyä leuassa, mutta mitä v**tu sitte? :) Tämä havainto oli oikein kunnon ahaa-elämys. Ja tuli tosi hyvä mieli.

Jurliqueta pääsen kehumaan taas hah, mutta uskon vilpittömästi, että tässä pikkuisessa öljypurkissa on ihoni pehmeyden ja sileyden aikaansaaja tai vähintääkin suuri avittaja. Mietin nimittäin tuona kyseisenä aamuna, että mitä ihmettä olen muuttanut normaaleista rutiineistani, että olen saanut tällaisen pehmoihon. Ainoa muutos oli tämä tässä eli tasapainottava kasvoöljy. Iltaisin vain 2-3 tippaa öljyä hierotaan sormenpäihin ja sitten taputellaan kasvoille ja kaulalle. Tasapainotusta mun kuiva sekaihoni kyllä kaipaakin.

Mikä on teidän mielestänne hyvän ihon määritelmä? Onko täällä muita nuoruuden kaavoihinsa (lue: traumoihinsa) kangistuneita?