Kiitollinen

22/12/2013 Salla14 kommenttia

Mulla oli lapsena ja nuorena kamalasti kirjekavereita. Ensimmäiset löysin ehkä 9-vuotiaana New Kids On The Block -lehdestä (kiva jutella muiden samanmielisten kanssa ahhahaaa) ja seuraavat koulun englannin opettajan kautta eri puolilta maailmaa. Monet näistä kaveruuksista säilyivät vuosia, mutta valitettavasti joka ikinen lopahti jossain vaiheessa. Silloin ei ollut vielä Facebookeja ja blogeja, joiden kautta voi säilyttää helposti yhteyden ihmisiin. Lisäksi olen lapsuusvuosien aikana muuttanut niin lukemattomia kertoja, että en ihmettelisi, vaikka joku kirje olisi mennyt väärään osoitteeseenkin. Olen joskus yrittänyt haravoida Facebookia läpi, ja etsiä varsinkin yhtä liettualaista ja yhtä jamaicalaista kirjekaveriani. Sääli, että heillä ilmeisesti on niin yleiset nimet, että en ole onnistunut etsinnöissäni.

Muistan sen fiiliksen, mikä tuli, kun koulusta tullessa näin kirjeen odottavan postilaatikossa. Muistan, miten saatoimme soittaa siskoni kanssa toisillemme (jos toinen oli isän ja toinen äidin luona), että tuliko postia :). Ei malttanut odottaa iltaan, silloin sen olisi nähnyt omin silmin.

Mutta tiedättekö, mä olen saanut uuden kirjeystävän! Ja vieläpä itsestään, melkein huomaamatta.

Tiesin odottaa kirjeystävältäni pientä lähetystä, koska hän vinkkasi, että hänellä oli hyppysissään hulluna himoitsemani Maybellinen Brocades-kynsilakka. Kaveri tiesi, että olin juossut sen perässä päiväkausia ympäri Helsingin kauppoja, tuloksetta.

Olin tekemässä kotona etätöitä, kun postitäti soitti ovikelloa ja ojensi mulle valtavan mustan paketin. Olin ihan äimistynyt, koska olin odottanut pientä kirjettä, jossa olisi tuo kynsilakka. Paketti oli niin kaunis ja koristeltu ihanasti, että istuin se sylissä jonkin aikaa, kun en vain raaskinut avata sitä.

Poikakaveri: Miten joku jaksaa nähdä noin paljon vaivaa?
Mä: Mä en todella tiedä.

Poikakaveri: Keräileekö sekin poneja?
Mä: Ei, se vaan tietää, että mä keräilen. Aika kiva vai mitä?!
Poikakaveri: No joo!

Kun vihdoin raaskin avata paketin, olin ihan mykistynyt. Sieltä paljastui muutakin kuin kultainen Brocades, paljon muutakin. Istuin avattu paketti sylissä jäätyneenä varmasti yli viisi minuuttia.

Poikakaveri: Mitä sä oikein ihmettelet siinä?
Mä: Mä oon vaan niin järkyttynyt.

Aikani istuttuani keräilin itseni kasaan ja tutkin paketin sisältöä. Siellä oli L´Atelier des Délicesin misellivesi, molemmat Maybellinen Brocades-kausilakat ja pieni Sensain Premier The Cream.

(Pakko muuten sanoa, etten ole koskaan ikinä elämässäni omistanut mitään litrahinnaltaan näin arvokasta kosmetiikkaa kuin The Cream. Voitteko kuvitella, paljonko täysikokoinen 40 ml:n pullo sitä maksaa, 660 €!!! Tämä pieni 1 ml:n purkkikin on siis yli 16 euron arvoinen, huhhuh!)

Istuin edelleen aarteideni kanssa sohvalla, ja äimistelin kirjeystäväni anteliaisuutta ja ajattelevaisuutta. Näin meidän kesken voin kertoa, että silmäkulmakin saattoi kostua.

Jos nyt muutun iloisesta paketin saajasta kosmetiikkabloggaajaksi, niin pakko sanoa, että hitto kun näitä Brocadeseja on mahdoton kuvata siten, että niiden ihanuus tallentuisi ja toistuisi oikein! Nämä ovat nimittäin aivan järkyttävän upeita. Punaisessa lakassa on isoja kultaisia glittereitä ja kultaisessa vaaleanpunaisia (juuri tuota vaaleanpunaisuutta on ihan mahdoton saada näkyviin). Hei ihan oikeasti, kultainen ja vaaleanpunainen samassa lakassa. Rakastan! Lakkasin tietenkin kynteni heti Knitted Goldilla, ja voin sanoa vailla epävarmuuden häivääkään, että kyseessä on hienoin koskaan omistamani kynsilakka. Teen uuden lakkauksen jouluksi, ja aion kuvata sitä niin kauan, että saan blogiin esittelykelpoiset kuvat! :)

Kirjeystäväni, jos satut lukemaan tätä, kiitos. Olet kultainen <3

My little pony

Kameli ja poni BFF

14/12/2013 Salla10 kommenttia

Poneista on pyydelty juttuja, joten esittelen teille uusimmat aarteeni, Spunkyn (vas.) ja Bubblesin :)

Bubbles on toinen kahdesta istuvasta G1-ponista, ja olen metsästänyt sitä kauan. Kerran jo sain (muistaakseni Huutiksesta) ostettua sen itselleni, mutta jouduin palauttamaan ponin saman tien, kun se ei vastannutkaan kuvaustaan. Olen nimittäin aika tarkka keräilijä, tietyt viat ovat todellakin mulle kynnyskysymyksiä ;) Tähän uuteen Bubblesiini liittyy jännä juttu, näin nimittäin jokin aika sitten unta, että löysin vihdoin Bubblesin. Ensimmäisenä kun aamulla katsoin Facebookia kännykällä, huomasin My Little Pony -keräilijöiden ryhmässä olevan hyväkuntoinen Bubbles myynnissä! Jännää tästä tekee se, etten ollut ajatellut tätä ponia moneen viikkoon tai kuukauteen. Ihan kohtalo siis :)

Ponit myytiin aikanaan kiinnitettyinä pahviseen korttiin, jossa oli ihania kuvia ja taustatarina kullekin ponille. Bubblesista sanotaan näin:

”Lemon Drop saw a strange, muddy pony galloping toward her from across the field. ”My goodness, I think you need a bath!” she exclaimed as she poured her favorite bubble bath into the waterfall beside the stable. Soon bubbles were everywhere, twinkling in the sun and floating on the gentle breeze. ”Perhaps I put in too much bubble bath,” she thought. ”Oh well, she really is very muddy.” After much scrubbing a beautiful, yellow pony emerged from the bubbly water. ”I’ll call you Bubbles,” said Lemon Drop. Bubbles just smiled. She had found a new friend.”

Toinen uusi My Little Ponyni ei ole poni lainkaan, vaan Pony Friend kameli :) Hasbro valmisti ponien lisäksi näitä erillisiä Pony Friendejä ja vauvaponi-Pony Pal -pareja. Pareista omistan yhden, vaaleanpunaisen vauvan ja lampaan :D Spunky on sitten ensimmäinen Pony Friend kokoelmassani. Mun uusin intohimo ponikeräilyssä ovat nimenomaan nämä ponikaverit, joita on tietenkin vaikea löytää. Se niistä varmaan niin kivoja tekeekin ;)

Spunkyn taustatarina on tällainen:

”When the sun shines brightly and the birds twitter merrily, it’s time for Spunky to take a wonderful trip to the far side of the rainbow! Spunky loves adventures! She and her pony friends like to explore mysterious places in beautiful Ponyland. She plays with the ponies in a magical garden at the end of the rainbow, and she flies with the Flutter Ponies to a faraway mountain that glows like sparkling jewels. It’s always an exciting day of magic and adventure for Spunky and her pony friends! Pony Friends like to play with their magic pony pals. Each day sparkles with laughter as they join the ponies for fun and adventure!”

Ystävykset <3

Käsivoiteet · Kirjat ja lehdet · Lavera · Luonnonkosmetiikka · My little pony

I hate Mondays

27/10/2013 Salla22 kommenttia

Nyt on sunnuntaita vielä leijonanosa jäljellä, mutta sieltä se maanantaikin taas lähestyy. Mä olen Karvisen kanssa samikset siinä, että I hate Mondays too. Tämän viikon maanantai oli kuitenkin ihan ok, kun piristäjinä olivat nämä kuvassa näkyvät jutut :)

Olen tilannut Gloriaa elämäni aikana vuosikausien ajan. Suurin osa Gloriassa olevista tuotteista on rahallisesti way out of my league, mutta tykkään Gloriasta siksi, että koen sen olevan huolella tehty ja laadukas lehti. Pidin parin vuoden tauon tilauksesta, koska en tykännyt yhtään silloisesta päätoimittajasta. Kehitin jopa sellaisen ällötysreaktion lehteä kohtaan tämän takia ;) Nyt kuitenkin päätoimittajan vaihdoksen myötä ajattelin antaa Glorialle uuden mahdollisuuden ja hyödynsin tosi halvan tarjouksen. Täytyy sanoa, että pidän todella paljon lehden muoti- ja kosmetiikkajutuista. Edelleenkään naiset johtotehtävissä -tyyppiset jutut eivät iske sitten yhtään, mutta tämän numeron perusteella olen valmis antamaan sen anteeksi. Katsotaan, mitä pidän tulevista numeroista.

Isäni vaimo on varsinainen kirpparihai, hän tekee aina mitä uskomattomampia löytöjä. Ja on monesti mulle löytänyt My Little ponejakin :) Tämä Buttons-muki oli tähän mennessä hänen paras MLP-löytönsä, ihan mieletön! Tällaisia mukeja on olemassa kuusi erilaista, ja mulla oli aiemmin niistä neljä. Mutta ei Buttonsia! En tiedä, paljonko isän vaimo oli tästä maksanut, mutta halvalla näitä ei todellakaan esimerkiksi Huuto.netistä saa. Ja aika vähän näitä ylipäätäänkin liikkuu. Nyt multa puuttuu enää yksi ponimuki, ja setti on täynnä :) Nämä mukit ovat jotenkin tosi liikuttavia pienine kulumineen <3

Harmittelin aiemmin, kun Laveran Basis Sensitiv -käsivoiteet oli myyty I love me -messuilta loppuun ennen kuin ehdin paikalle. Korjasin puutteen Prismassa käydessäni, hintaa ei sielläkään ollut kuin 4,50 €!

Luulen, että tässä ollaan Graalin maljan äärellä. En nimittäin usko, että missään kokeilemassani käsivoiteessa olisi näin hyvä hinta-laatusuhde. Tämä tuoksuu ihanan raikkaan makealle (tulee mieleni jokin sitruunaleivonnainen), imeytyy nopeasti ja on luonnonkosmetiikkaa. Ja edullista. Voin suositella todella lämpimästi! :)

Jos pitäisi valita yksi naistenlehti/muotilehti, jota lukisitte, mikä se olisi? Mun mielipide vaihtelee numerosta riippuen Ellen, Trendin, Olivian ja Glorian välillä. Jos olisi pakko valita yksi, sanoisin varmaan Trendin. Ehkä :)

Ps Edelliseen postaukseeni viitaten olen nyt kokeillut Tease-poskipunan levittämiseen meikkisientä, Kicksin BB-voidesivellintä ja pakkauksen omaa aplikaattoria. Paras tulos (= tarpeeksi väriä) tulee ehdottomasti aplikaattorilla, kunhan ei innostu kouraisemaan liikaa väriä pannusta ;) Mä haluan nyt hankkia sellaisen Duroyn hirmuaplikaattorin, josta sain vinkin. Nyt pitäisi vain löytää sellainen jostain :)

My little pony · Tatuointi

Neulan alla eli pieni kurkkaus tatuointiini

23/09/2013 Salla41 kommenttia

Mulla on tähän kesään asti ollut yksi tatuointi, pienehkö tribaalikuvio alaselässäni. Otin sen valovuosia sitten 18-vuotiaana, ja jo joitain vuosia on tuntunut, ettei tatuointi ole enää minua.

Pari vuotta sitten ryhdyin tuumasta toimeen, ja pyysin taiteellista pikkuserkkuani kehittelemään jotain tribaalin ympärille. Kuvasta tuli tosi hieno, ja toiverikkaana marssin Legacy Tattoohon esittelemään ideaani. Sain melkoisen kylmän vastaanoton. Setä totesi, että voin katsoa seiniltä minkälaisia kuvia heillä tehdään, minun melko tyttömäinen koukeroiseni ei kuulemma ollut heidän genreään. Lisäksi kuulemma vanhaa tatuointia ei kannata jatkaa, vaan tehdä ihan erillisiä kuvia ympärille. Poistuin paikalta lähes itku kurkussa. Sanottakoon vielä, että pikkuserkkuni on ottanut paikassa Leijonakuninkaan Simba-tatuointinsa kaveriksi kukkia ja lehtiä, että eipä hänenkään tatuointinsa varsinaisesti pääkallo tai merimies ole.

Masennuin tylytyksestä niin pahasti, että projekti meni yli puoleksi vuodeksi jäihin. En vain jaksanut ottaa riskiä, että seuraavassakin paikassa saisin samanlaisen vastaanoton. Viime talvena kuitenkin sisuunnuin, ja kävelin One Eye Tattoon Jarvan puheille. Jarva sanoi, että hän tietää juuri oikean ihmisen toteuttamaan ideani. Tämä ihminen oli Bona Fiden Leena.

Jossain kohtaa pikkuserkkuni oli kysynyt, että mistä asioista tykkään, jos hän ideoisi paperille jotakin. Ensimmäisen tuli mieleen My Little Ponyt. Leenan luo mennessäni (edes konsultaatioaikaa ei saanut useaan kuukauteen) ajatukseni olivat selkiytyneet jo siinä määrin, että otin mukaan pari ponia malleiksi. Leena oli heti samalla levelillä kanssani ja innostui poni-ideastani kovasti. Sovimme, että kuva tehdään kahdessa osassa, joista ensimmäistäkin aikaa jouduin odottamaan kolmisen kuukautta.

Tässä kuva samasta kohtaa selkääni, kuin ylempänä olevassa ennen-kuvassa. Tietenkin vanhan tatuoinnin tunnistaa kuvan alta kun tietää katsoa (ja tämä kuva on vielä tosi läheltä), mutta väitän, ettei kukaan normaalisti tatuointia kokonaisuutena katsova arvaa kyseessä olevan peittokuva, ellen kerro. Niin hyvin vanha kuva sulautuu ponien taustalla olevaan pilveen.

Uusi tatuointi on tosi iso, sitä hakattiin nahkaani yhteensä viisi tuntia. Parhaimman kuvan siitä saisitte tietysti kauempaa otetusta yleiskuvasta, mutta valitettavasti en halua sellaista julkaista. Tatuointini on minulle niin henkilökohtainen, että olen hieman vainoharhainen sen suhteen, ettei joku marssi tatuoijalle minun kuvaani mallina käyttäen. Sen vuoksi joudutte tyytymään näihin kahteen lähikuvaan.

Tatuointi parani todella hyvin. Joskin kyllä hoidin sitä todella tunnollisesti huuhtelemalla ja rasvaamalla kolmesti päivässä. Olin yllättynyt ainoastaan siitä, miten kuvottava ja huono näin ison kuvan ottamisen jälkeen tuli! Onneksi se kauhea olo ei kestänyt kuin päivän-pari, molemmilla kerroilla. Kipu sen sijaan lakkasi heti kun neula nousi irti ihosta. Reppua en kuitenkaan voinut käyttää useaan päivään, koska se hankasi juuri tatuoitua aluetta. Käytin myös löysiä housuja, en halunnut kireän farkun resorin myöskään hankaavan. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen kipu, vaan ennemminkin epämiellyttävä tunne ja huoli tatuoinnin paranemisesta.

Olen Bona Fiden Leenaan enemmän kuin tyytyväinen. Onneksi tatuoinnin ottaminen on niin kallista, että en voi heti varata uutta aikaa ;). Mulla on nimittäin vielä kolme muutakin ideaa takaraivossa.

Onko teillä tatuointeja?

Hömppää ja naurua · My little pony · Toivepostaus

Toivepostaus: My Little Pony -kokoelmani

17/08/2013 Salla16 kommenttia

Mun on pitänyt jo pidempään tehdä postaus My Little Pony -kokoelmastani. Homma oli muutaman kuukauden jäissä, kun pari lempiponiani oli tatuoijatädillä mallina. Nyt olen saanut kaverit kotiin, ja pesun kautta takaisin vitriiniin :)

Olen siis Salla 32 vee, ja keräilen muoviponeja. Hahaa, tähän on tultu ;)

Innostuin nostalgisoimaan lapsuuteni leluja ja kirjoja reilu vuosi sitten, ja päätin ostaa pari ponia, kun olin niin pahoillani, että lapsuuteni ponit oli hävitetty jossain perheemme muutossa. Ei se ihan pariin poniin jäänyt sitten kuitenkaan. Olen kuitenkin onneksi tosi nirso ja tarkka keräilijä. Ostan vain todella hyväkuntoisia poneja, ja vain niitä, jotka todella miellyttävät silmää. Loppujen lopuksi löydän aika harvoin ponin, jonka haluan ostaa. Keräilen nimittäin vain ja ainoastaan ”ensimmäisen sukupolven poneja” eli G1-poneja. Näitä ovat vuosina 1982-1993 julkaistut ponit, eli näitä ei voi marssia kaupasta ostamaan. Ne ponit, joita nyt myydään Prismoissa, ovat mun päässäni jotain ihan muuta, kuin My Little Ponyja. Ja ovathan ne aivan eri näköisiäkin isoine megapäineen ja ufon silmineen. Tuli varmaan selväksi, että me no likey. Oman suolansa keräilyyn tuo nimenomaan se, että tässä hommassa rahalla toki saa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun saatavuus on todella rajoitettu, on myös hyvä onni tarpeen ja silmät kannattaa pitää auki aina kirpputoreilla liikkuessaan.

G1-poneja on kymmeniä erityyppisiä, on siivekkäitä, yksisarvisia, nukkapintaisia, helmiäispinnoitteisia, kimaltavia, aikuisia, lapsia, ballerinoja, meriponeja ja vaikka mitä. Aluksi halusin hankkia yhden kutakin tyyppiä, jotta näkisin, mistä tykkään eniten. Huomasin kyllä tosi nopeasti, mitkä ponit oikeasti miellyttävät silmääni ja saavat sydämen heltymään :)

Yksiä suosikkejani ovat nämä ”tavisponit” keskirivissä, eli vasemmalta lukien Bow Tie, Blossom ja Lemon Drop. Tuo ”pose”, jossa poni roikuttaa päätään alaspäin, on nimeltään Collector`s pose ja jotenkin tosi söpö :) Suuri ylpeyteni aihe on kuvassa näkyvät äiti-lapsi-parit, joita omistan viisi.

Etualan kaksi vasemmanpuoleista vauvaponia ovat Pearlized Babyja, joita on killerivaikea löytää, ja niistä saa myös pulittaa killerihinnan. Näitä helmiäisvauvoja on yhteensä kuusi, toivottavasti joskus omistan ne kaikki. Olemassa on myös G1 Pony Friends -eläimiä, niin kuin kuvan Woolly-lammas. Pony Friendit ovat super ihania, mutta tosi harvinaisia. Oikealla on sitten meriponivauva Ripple sammakkolauttoineen :)

Hitsi vieköön, olin ihan päättänyt, että mitään oheiskrääsää EN sitten ala kerätä. Mutta niin vaan en voinut vastustaa posliinisia ponimukeja, joita mulla on nyt sitten neljä kuudesta. Ponikamaahan on oikeasti aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä ponien vaatteista ihmisten astioihin ja tyynyliinoista lyijykyniin. Mutta sille tielle ei saa edes kuvitella lähtevänsä, muuten vitriinistä loppuu tila ennen kuin ehdin sanoa eBay.

Poneja on kokoelmassani tällä hetkellä 39, laskin juuri :) Mulla on yksi ponivauva kahteen kertaan, joten toisen myyn heti kun jaksan ja sitten kavereita on 38 kappaletta.

Mitäs sanotte kokoelmastani? Sainko lisää hulluus- vai sympaattisuuspisteitä?