Vuosi 2017 oli mulle sellainen, että oikeastaan koko elämäni räjähti palasiksi ja kursin sen kasaan ihan uutena ja erilaisena. Mä:
– erosin vuosien pituisesta parisuhteesta
– myin asuntoni ja ostin uuden. Muutin.
– asuin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen yksin
– hankin koiranpennun
– olin ensimmäistä kertaa ikinä vastuussa koirasta/koirista yksin
– olin ensimmäistä kertaa lomamatkalla yksin
– kummityttöni Saga syntyi
– tein kovemmin töitä kuin koskaan ennen
– jouduin turvautumaan läheisten apuun enemmän kuin koskaan ennen
– lomailin vauvan kanssa
– jouduin soittamaan itselleni ambulanssin
– koirat järjestivät tuparit ystävilleen
– olin sairaalassa (eri syystä kuin mistä ambulanssi tuli)
– pelkäsin tosissani amstaffi-Toran hengen puolesta kaksi kertaa Torden joutuessa päivystysleikkauksiin hullun dramaattisissa olosuhteissa
– Fionan sisko Kira oli mulla joulukuussa hoidossa muutaman päivän kun iskänsä energia meni Torasta huolehtimiseen 247. Meillä oli siis riehumista neljä päivää putkeen :D
– yllätyin siitä, miten hyvä stressinsietokyky mulla on
Niin. Voisin tehdä oman postauksensa siitä, mitä kaikkea olen oppinut tänä vuonna. Asioita nimittäin on PALJON. Opin esim. olevani tiukassa paikassa ylioptimistinen (I know right!) tyyppi, joka kuvittelee purkavansa yksin muuttokuorman parissa päivässä muutaman kuukauden ikäisen koiranpennun pyöriessä jaloissa ja siinä samassa hakevansa Ikeasta puuttuvat huonekalut, kokoavansa ne ja kyllä muuten nyt laitetaan tuulemaan. Ei muuten laitettu. Opin, miten ei voi puhua samana päivänä muutosta, arjesta tai koiran hoidosta silloin, jos niitä tekemässä on kaksi aikuista yhdessä, verrattuna siihen, että yhtäkkiä teetkin kaiken ihan yksin. On eri asia olla kykenemätön ulkoiluttamaan koiria silloin kun asuu yksin kuin silloin, jos puoliso ilman muuta hoitaa koirat jos olen sairas.
Opin kokemaan järkyttävää riittämättömyyden tunnetta. Töissä mun pitäisi pystyä antamaan 110 %, kotona vähintään saman verran, siinä sivussa sisustaa ja laittaa uutta asuntoa, tarjota koirille paljon liikuntaa ja virikkeitä, kouluttaa koiranpentua, päivittää blogia, harrastaa (edes) joogaa, että rankani kestäisi istumatyön, ylläpitää sosiaalisia suhteita, ja vielä jengi kyselee jatkuvasti, että olenko mä Tinderissä. No voin tässä yhteisesti vastata, että mua lähinnä naurattaa, kun mietin, että millä ajalla mä deittailisin! Oikeesti, MUAAHAHAHAHAHHAHAHAH JOO EI.
Tähän on hyvä lopettaa tämä vuosi. On muuten ollut rankin vuosi ikinä. Ihan tässä jännittää, millainen vuosi seuraavasta tulee! Millainen vuosi sulla on ollut?
Miss Piggy`s Pearls 
Hei. Hyvää alkavaa vuotta! Hektinen ja tapahtumarikas vuosi sinulla ollut. Minulle ei ole tapahtunut mitään, kun luin juttusi😀ei, vaan… Merkittävin asia on ollut se, että todettiin lekurissa, että pelkäämäni sairaus oli hypokondrinen oire. OLEN TERVE! Ja kiitollinen siitä. Muuten asiat keikkuvat entiseen turvallisen tuttuun malliin ja toivottavasti niin myös tulevana vuonna! Kiitos blogistasi. Onnea työhösi ja elämääsi ja vähemmän dramaattista tulevaa vuotta! Koirille terveydentäyteistä vuotta!
TykkääTykkää
Hei IHAN MAHTAVAA!! Olen iloinen sun puolesta <3 Terveys on niin iso juttu, oikeastaan kaiken olemisen ja hyvinvoinnin perusta. Kiitos sinulle kommentista ja ihanaa terveydentäyteistä vuotta myös sinulle <3
TykkääTykkää
Kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle 2018! Oma vuosi oli kutkuttava; mutta oikeastaan koko perheeni vuosi olla jännittävä. Nimittäin kaikki meistä muuttivat, niin veljeni kuin vanhempani ja nyt sitten itsekin avopuolisoni kanssa :) Mutta muuttaminen ON rankkaa ja voin vaan kuvitella, miten rankkaa se on yksin ja eläinten kanssa!
TykkääTykkää
No onpas teidän perhe laittanut tuulemaan :D Toivottavasti viihdytte uudessa kodissa, ainakin kaupunki on ihana <3
TykkääTykkää
No huh mikä vuosi :/ Toivottavasti sulla on kuitenkin turvaverkkoa, ettet jää ihan yksin tuon kaiken kans, mä oisin varmaan lataamossa tuon kaiken työmäärän alla :( Ite oon ollu onnellinen siitä, et lapsi on ollu terve ja onnellinen sekä itse oon saanu käydä töissä :) Hyvää ja parempaa uutta vuotta!
TykkääTykkää
On mulla. Olen huomannut, että apua saan kun pyydän. Mutta se pyytäminen… tällaiselle yli-itsenäiselle minä itte hoidan -tyypille se on välillä kyllä tosi vaikeaa.
Hyvää uutta vuotta myös sulle ja perheellesi, ihana kuulla, että lapsi on terve ja onnellinen <3 <3
TykkääTykkää
No huh, onpas puhaltanut! Mun vuosi on mennyt aikaisempiin nähden aika raiteillaan puksuttaen, pieniä keikutuksia ja säikähdyksiä siellä täällä, mutta ei mitään perusturvallisuutta peruuttamattomasti ravistelevaa. Yksi infarkti, yksi kadonnut työpaikka ja pari pientä hermoromahdusta, mutta näiden kanssa pärjätään vielä. Ja tämän ”tasaisuuden” johdosta olenkin sitten näin vuoden vaihteessa henkisesti vähän lähtökuopissa, valmiina juoksemaan kiinni seuraavan mahdollisen muutosjunan. Buckle up!
Terkkuja täältä paukkuhorkassa tärisevän paimenkoiran alta, etäyläfemma menneille koitoksille ja tähtisadetta tuleviin käänteisiin. <3
TykkääTykkää
Millainen on pieni hermoromahdus? :/ Mä tunnen termin miniromahdus, erään yhteisöni keskuudessa se on tuttu juttu. Miniromahdus on ravisuttava, mutta siitä selviää nopeasti. Toivottavasti myös pienestä hermoromahduksesta. Eipä se sunkaan vuosi ole tasainen ollut. Jännityksellä vuoteen 2018, BOOM!!
Ps Olen edelleen avoin kynsitreffeille sopivana ajankohtana :)
TykkääTykkää
No HUH! En osaa ees kuvitella miten ihmeessä oot jaksanut ton kaiken. Niin paljon hyvää alkaneelle vuodelle <3 Oot sen ansainnut!
TykkääTykkää
Mä oon ollut käsittämättömän väsynyt ja muistin pätkiminen kielii siitä, että resurssit on olleet tappiinsa asti käytetty. Mutta mieliala on pysynyt silti plussan puolella, ihme kyllä ;)
Toivon myös sulle kaikkea hyvää ja ihanaa 2018:lle! <3
TykkääTykkää
Ei täälläkään hirveän tasaisesti mennyt viime vuosi, mutta tuon loppuvuoden hektisen stressin sijaan mä oon ollut jumissa… kun en pääse eteenpäin ennen asuntokauppoja ja tällä hetkellä tällä alueella kämpät liikkuu tosi hitaasti. Joten en saa ite päättää mun elämästä until further notice enkä ihan hirveän kauan enää oikeasti jaksa tätä välitilaelämää. Mutta toisaalta kaikki sikäli hyvin, että oon about terve, mulla on mun eläinvauvvat ja perhe ja ystävät, mitä nyt yhdestä henk.koht.elämästä. Kai tää tästä johonkin suuntaan pian liikahtaa. Onpa ollut aikaa työstää muutoksia ja koittaa saada jotain järkeä siihen, mitä on tapahtunut.
Toivottavasti sulla tasaantuu ja Tordekin tervehtyy ja muista että sun rakkaat oikeesti haluaa auttaa. Mua turhauttaa eniten se, kun ihmiset ei pyydä apua, kun mä menisin vaikka mitenpäin nurinpäin mun rakkaiden puolesta jos voisin niiden elämää helpottaa. On kamalaa huomata yllättäen että toinen on ihan palasina koska ei halunnut vaivata…
Pus, parempaa uutta vuotta meille ♥
TykkääTykkää
Ihana ja riipaiseva kommentti. Ei ole helppoa sullakaan <3 Ja todellakin parempaa 2018 meille molemmille!! <3
TykkääTykkää
Viime vuos oli suoraan sanottuna aika paska. Mukaan mahtui paljon kivoja juttuja mut yleisvire oli negatiivinen jatkuvan väsymyksen ja uupumisen vuoksi. Vedin itteni duunin vuoksi turhan piippuun keväällä enkä koskaan ehtinyt palautua siitä. Koko syksy oli jäätävää härdelliä homma huipentui uuden vuoden aattona alkaneisiin jäätäviin vatsakipuihin. Päätin jälleen että pidän itsestäni parempaa huolta.
No muutama päivä myöhemmin yhtä tulehtunutta umpilisäkettä kevyempänä mä olen ehtinyt miettiä asioita paljon. Oon kyllä piiskannut itteäni henkisesti ja fyysisesti jo useamman vuoden aika äärirajoille. Tän kevään on tuotava muutos.
TykkääTykkää
Voi HERRANJUMALA!!! Miten sullekin aina sattuu ja tapahtuu!!! :( Mutta hienoa kuulla, että leikkaus onnistui ja olet ilmeisesti toipumaan päin. Huh mikä koettelemus, nyt lepäät nainen! <3
TykkääTykkää
Leikaus tehtiin tähystyksellä ja meni hyvin ja toipuminenkin on ollut tosi nopeeta. Kovasti ne Meikussa ihmetteli mun hyvää kuntoa, kun tulehdusarvot huitelee pilvissä ja umppari oli päässyt puhkeamaan asti. Vissiin jotain hyötyä teiniaikojen jäätävistä menkkakivuista, kun alavatsakivut on semmonen juttu minkä kuitenkin kestää :D
Mut parempaa tätä vuotta meille molemmille :)
TykkääTykkää
Voi jestas sentään :P Onneksi ehdit Meikkuun asti… Mielenkiinnosta: paljonko sun CRP oli?
TykkääTykkää
Jostain syystä viimeiseen kommenttiin ei voi vastata, katsotaan mihin väliin tää nyt tulee.
CRP oli sairaalaan mennessä siinä parin sadan kieppeillä.
TykkääTykkää
Jotenkin lähes vertaistukimaisen lohduttavaa huomata ettei ainoostaan itellään ollu huono vuosi! :D Tuntu et mennään rytinällä huonoista uutisista toisiin ja uutena vuotena olikin sit takki ihan tyhjä.
TykkääTykkää