Avautumista

Syvä huokaus

Tämä kellastunut sarjakuva on ollut jokaisen asuntoni jääkaapin ovessa siitä asti, kun muutin pois kotoa. Yli 10 vuotta siis. Tykkään ylipäätäänkin Karvisesta ja samastun varsinkin hänen vihaan maanantaita -mietteisiinsä. Tämä sarjakuva kolahti jotenkin erityisesti kaksikymppiseen pikku-Sallaan ja kolahtaa edelleenkin. On varmaan normaalia silloin tällöin pohtia, elääkö sellaista elämää, mitä haluaa tai sellaista mitä nuorena ajatteli elävänsä. Minä ainakin pohdin. Ja minä ainakin totean tätä ajatellessani, että en elä. Asiat eivät koskaan ole yksiselitteisiä ja ne ovat aina monen asian summa. Ja vieläpä sellaisten asioiden, joihin ei aina voi itse vaikuttaa.

Sarjakuvan juttu on mielestäni juuri siinä, että siinä, missä Esko masentuneena pohtii, ettei ole saavuttanut elämällään mitään, Karvinen toteaa, että hän halusi tonnikalaa. Halusi tonnikalaa =D En tiedä miksi, mutta sarjakuvasta tulee aina hymy huuleen. Jokaisella on omat taistelunsa, johtuivat ne sitten saavutuksien puutteesta tai tyytymättömyydestä päivän lounaaseen :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s