Lifestyle · Tatuointi

Riki tatuointina

Siitä on nelisen vuotta kun kävin Bona Fide Tattoossa konsultaatiossa My Little Pony -tatuointiani varten. Studiossa sattui tuolloin olemaan myös vieraileva tähti, joka teki jollekin miehelle FC Barcelonan Camp Nou -stadionista tatuointia rintaan. Tuo oli ensimmäinen kerta kun näin (hyvän) realistisen tatuoinnin ja olin aivan suu auki. Tatuointi oli siirtokuvamaisen tarkasti referenssikuvan mukainen ja muistan miettineeni, että miten tällainen on edes mahdollista tatuoida ihoon. Tuolla hetkellä päätin, että jos ikinä ottaisin Riki-koirastani tatuoinnin, sen tekisi tämä artisti. Eli Jari Kajaste. Tuolloin ison realistisen tatuoinnin ottaminen tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta kyllä se jäi jonnekin pinnan alle kytemään.

thumb_pb271395_1024

Useampi tatuointi myöhemmin olin makutuomarina mukana Kajaste Artilla kun mies oli ottamassa itselleen kuvia kaikista kolmesta koirasta, Rikistä, Benistä ja Torasta. Sanoin Jarille, että minäkin haaveilen Rikin kuvasta. Hänelle jäi se mieleen ja kun he olivat poikakaverini kanssa viettäneet kuusi (vai seitsemän) kokonaista päivää yhdessä koirien parissa, siinä oli tietenkin aikaa jutustella kaikenlaista. Eräänä päivänä viime keväänä sainkin puhelinsoiton, että hei jos haluat Rikistä kuvan, niin Jari voisi tehdä sen kesällä. Tuntui, että tällaista tilaisuutta ei voi jättää väliin. Jarin varauskirjat ovat nimittäin TÄYNNÄ ja muutenkin hänen pitää innostua ideasta, että tekee kuvan, kun asiakkaita kyllä riittää. Kävin seuraavana päivänä konsultaatiossa ja sovittiin mun kaksi ensimmäistä lomapäivää heinäkuussa kuvan tekemiseen.

 

thumb_pb271388_1024

Pakko myöntää, että jännitti ihan hemmetisti mennä kahdeksi kokonaiseksi ja peräkkäiseksi päiväksi hakattavaksi. Jari nimittäin tekee töitä särmästi ja hyvin lyhyillä tauoilla ja oli aina valmis tauon jälkeen jatkamaan ennen minua :D Mutta Kajaste Art on niin miellyttävä paikka, ihmiset huippuja ja asiakas on otettu niin hyvin huomioon, että kaksi kahdeksan tunnin settiä meni ihan helposti. Tosin kolmas olisi ehkä ollut jo liikaa ;) Itse kuvan tekeminen sattui paljon vähemmän kuin ajattelin noin pikkutarkan työn sattuvan, mutta sitten taas paraneminen oli vähän veemäistä. Reisi oli niin kipeä, että tärähdys tuntui niin paljon kävellessä, että meni varmaan viisi päivää, että pystyin kävelemään ontumatta :D Bepanthenia kului, mutta hyvin kuva parani.

thumb_pb271386_1024

Mua nauratti, kun sanoinkin Jarille, että älä ihmettele jos en ”sekoa” valmiin kuvan nähdessäni, eli en ylläty kun näen sen olevan jäätävän hieno. Häneltä kun ei voi mitään muuta odottaa ja olen nähnyt hänen töitään, joten odotan omanikin olevan superupea. Enkä joutunut hetkeäkään miettimään, onko koira omissa silmissäni Riki, vaan oli selvää, että Jari saa vangittua koiran persoonan kuvaan.

Mulle on nyt avautunut kokonaan uusi maailma, kun olen tajunnut, että voin saada ikuistetuksi iholleni mitä vain. Onneksi tatuoiminen ei ole ihan halpaa lystiä, niin se vähän rajoittaa kuvien ottamista.

 

thumb_img_5346_1024

Tässä on minun Riki, juuri sellaisena kuin hänet haluan muistaa <3 Rikin muistopostaus löytyy täältä, mutta kyynelvaroitus <3

Onko teillä jollain realistista tatuointia? :)

Ps Tämän postauksen otsikon piti ensin olla ”Teepä perässä”, koska sellainen fiilis mulle tulee kun katson tuota Rikin kuvaa :´D

 

My little pony · Tatuointi

Neulan alla eli pieni kurkkaus tatuointiini

Mulla on tähän kesään asti ollut yksi tatuointi, pienehkö tribaalikuvio alaselässäni. Otin sen valovuosia sitten 18-vuotiaana, ja jo joitain vuosia on tuntunut, ettei tatuointi ole enää minua.

Pari vuotta sitten ryhdyin tuumasta toimeen, ja pyysin taiteellista pikkuserkkuani kehittelemään jotain tribaalin ympärille. Kuvasta tuli tosi hieno, ja toiverikkaana marssin Legacy Tattoohon esittelemään ideaani. Sain melkoisen kylmän vastaanoton. Setä totesi, että voin katsoa seiniltä minkälaisia kuvia heillä tehdään, minun melko tyttömäinen koukeroiseni ei kuulemma ollut heidän genreään. Lisäksi kuulemma vanhaa tatuointia ei kannata jatkaa, vaan tehdä ihan erillisiä kuvia ympärille. Poistuin paikalta lähes itku kurkussa. Sanottakoon vielä, että pikkuserkkuni on ottanut paikassa Leijonakuninkaan Simba-tatuointinsa kaveriksi kukkia ja lehtiä, että eipä hänenkään tatuointinsa varsinaisesti pääkallo tai merimies ole.

Masennuin tylytyksestä niin pahasti, että projekti meni yli puoleksi vuodeksi jäihin. En vain jaksanut ottaa riskiä, että seuraavassakin paikassa saisin samanlaisen vastaanoton. Viime talvena kuitenkin sisuunnuin, ja kävelin One Eye Tattoon Jarvan puheille. Jarva sanoi, että hän tietää juuri oikean ihmisen toteuttamaan ideani. Tämä ihminen oli Bona Fiden Leena.

Jossain kohtaa pikkuserkkuni oli kysynyt, että mistä asioista tykkään, jos hän ideoisi paperille jotakin. Ensimmäisen tuli mieleen My Little Ponyt. Leenan luo mennessäni (edes konsultaatioaikaa ei saanut useaan kuukauteen) ajatukseni olivat selkiytyneet jo siinä määrin, että otin mukaan pari ponia malleiksi. Leena oli heti samalla levelillä kanssani ja innostui poni-ideastani kovasti. Sovimme, että kuva tehdään kahdessa osassa, joista ensimmäistäkin aikaa jouduin odottamaan kolmisen kuukautta.

Tässä kuva samasta kohtaa selkääni, kuin ylempänä olevassa ennen-kuvassa. Tietenkin vanhan tatuoinnin tunnistaa kuvan alta kun tietää katsoa (ja tämä kuva on vielä tosi läheltä), mutta väitän, ettei kukaan normaalisti tatuointia kokonaisuutena katsova arvaa kyseessä olevan peittokuva, ellen kerro. Niin hyvin vanha kuva sulautuu ponien taustalla olevaan pilveen.

Uusi tatuointi on tosi iso, sitä hakattiin nahkaani yhteensä viisi tuntia. Parhaimman kuvan siitä saisitte tietysti kauempaa otetusta yleiskuvasta, mutta valitettavasti en halua sellaista julkaista. Tatuointini on minulle niin henkilökohtainen, että olen hieman vainoharhainen sen suhteen, ettei joku marssi tatuoijalle minun kuvaani mallina käyttäen. Sen vuoksi joudutte tyytymään näihin kahteen lähikuvaan.

Tatuointi parani todella hyvin. Joskin kyllä hoidin sitä todella tunnollisesti huuhtelemalla ja rasvaamalla kolmesti päivässä. Olin yllättynyt ainoastaan siitä, miten kuvottava ja huono näin ison kuvan ottamisen jälkeen tuli! Onneksi se kauhea olo ei kestänyt kuin päivän-pari, molemmilla kerroilla. Kipu sen sijaan lakkasi heti kun neula nousi irti ihosta. Reppua en kuitenkaan voinut käyttää useaan päivään, koska se hankasi juuri tatuoitua aluetta. Käytin myös löysiä housuja, en halunnut kireän farkun resorin myöskään hankaavan. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen kipu, vaan ennemminkin epämiellyttävä tunne ja huoli tatuoinnin paranemisesta.

Olen Bona Fiden Leenaan enemmän kuin tyytyväinen. Onneksi tatuoinnin ottaminen on niin kallista, että en voi heti varata uutta aikaa ;). Mulla on nimittäin vielä kolme muutakin ideaa takaraivossa.

Onko teillä tatuointeja?