Korut

Herkkukoruja

Tiedän, on kulunut luvattoman pitkä aika siitä, kun viimeksi postasin blogiin. Pahoittelut siitä :( Mulla on käynyt mielessä jopa blogin lopettaminen kokonaan, koska tän hetkinen elämäntilanteeni ei ole siitä helpoimmasta päästä. Kuitenkin nyt, kun olo on hieman ihmismäisempi, muistin miten kivaa blogin pitäminen onkaan, ja miten hauskaa on postata uusia löytöjä ja kaikkia ihania juttuja jakaakseni ne teidän kanssanne. Ette siis ainakaan vielä pääse musta eroon ;)

Käveltiin siskojen kanssa perjantai-iltana Kom-teatterille päin, kun huomattiin ihana pikkukauppa. Putiikin nimi on KahVilla ja siellä oli ah niin ihanaa pikkutavaraa! Meillä oli 15 minuuttia esityksen alkuun aikaa, joten tehtiin vain nopea täsmäisku liikkeeseen. Mä iskin silmäni -yllättäen ;)- herkkuaiheisiin koruihin, jotka ovat suomalaista käsityötä. Kiikutin kotiini nämä söpöydet:

Myrkynvihreän glitteridonitsin, josta oli palanen jo mennyt parempiin suihin ja vihreät kakkupalat :) Ihan superihania!!

Huomattiin vasta kaupasta lähtiessämme, että liike oli mennyt jo 45 minuuttia sitten kiinni, mutta sympaattinen myyjä ei sanonut siitä mitään, vaan antoi meidän katsella. Sisko oli sitä mieltä, että mun avausrepliikki ”Oli ihan pakko tulla sisään katsomaan, kun tää liike näytti NIIIIIN ihanalta!!” vaikutti siihen, ettei myyjä hennonnut heittää meitä pihalle ;)

Mitäs pidätte; ihania vai noh-söpöjä-ehkä-jos-olet-viisivuotias-tyttö? ;D

Korut

Uutta vanhaa, vm. -69

Olin ihastellut jo vuosien ajan äitini korurasiassa olevaa kultasormusta. Äiti oli saanut sormuksen rippilahjaksi vuonna 1969, mutta ei ollut juurikaan sitä käyttänyt, koska ei kokenut sitä oman tyylisekseen. Minä sen sijaan sytyin ihanuudelle heti, kun sen aikoinaan ensimmäisen kerran näin.

Kolmekymppispäivänäni avasin pienenpienen lahjapaketin, ja sieltä paljastui tämä sormus. Ah ilon päivää :) Sormusta piti käyttää kultasepällä pienennettävänä, ja nyt olen vihdoin saanut sen käyttöön. Ihana, just sopivan överi ;D

Hömppää ja naurua · Korut

Salla kolkyt vee

Sain keskiviikkona kultasepänliikkeestä tekstiviestin, että Hello Kitty Nomination -palat olivat vihdoin saapuneet. Rynnistin tietenkin suoraan töistä liikkeeseen ja valkkasin itselleni perhosKittyn (siis aivan TÖRKEEN ihana!! :) Myyjä on palvellut minua lähiaikoina useasti, ja hän muisti hyvin, että Kitty tulee minulle. Hän oli pakkaamassa palaa supersöpöön pahvirasiaan, kun sisään asteli keski-ikäinen nainen. Nainen käveli tiskille, näki Kitty-boksin, ja huokaisi, että nyt kyllä tulee joku pikkutyttö tosi iloiseksi. Mulla petti pokka ihan totaalisesti ja repesin nauramaan :) Naisen ilme oli aika hyvä, kun sanoin, että se tyttö olen minä itse :) Hahhaaaa, priceless!!

Hömppää ja naurua · Korut

Annos leikkimielisyyttä, kiitos!

Mä oon aina tykännyt Hello Kittystä, söpöistä eläinhahmoista ja kaikista hassuista pikkujutuista. Koin herätyksen pari viikkoa sitten, kun olin ostamassa siskolleni – 12 v. – synttärilahjaa kultasepänliikkeestä. Pyysin nähtäväksi Hello Kitty -koruja ja myyjätyttö muisti minut parin päivän takaisesta visiitistäni ja luuli, että olen ostamassa korua itselleni. Naurahdin sitten, että kyllä tämä koru on tulossa 18 vuotta minua nuoremmalle siskolleni. Tajusin, että meillä tosiaan on aika samanlainen maku :) Monesti tuntuu, että aikuisen työssäkäyvän naisen elämä on aika vakavaa. Tuntuu ihanan vapauttavalta rentouttaa päiviä ja ajattelua laittamalla korvaan sarvikuonokorvakorut tai katsella Mörkö-avaimenperää. Elämä on ihan liian vakavaa jo muutenkin!

Tänään kävin taas samaisessa kultasepänliikkeessä ja katsokaa mikä ihana pikkuinen pöllö lähti matkaan:

Mitäs sanotte? Mua söpis pöllö piristi ihan kympillä ja tulen repimään siitä iloa joka aamu, kun vetäisen korun ranteeseen! :)