Poliisimestarin kauhun hetket

10/09/2011 Salla3 kommenttia

Ihana poliisimestari! :) Tilasin sen Muumimaailman verkkokaupasta, ja pakko sanoa, että söpö on! Mestarilla on hattu silmillä ja hieno univormu. Hetken sitä ihasteltuani aloin ottaa Mestarista kuvia, ja en voinut vastustaa kiusausta laittaa sitä nukkuvan Rikin selän päälle. Oishan mun nyt hei oikeasti pitänyt tietää, että idea ei ollut hyvä.

Rikin unet loppuivat erittäin lyhyeen, ja kuvan asennosta voi päätellä, että Riki luuli, että hän on saanut uuden pehmon leluksi. Vein äkkiä Mestarin sänkyyn turvaan. Parin päivän päästä tulin töistä kotiin, ja huomasin, että Rikillä oli mulle vähän kerrottavaa. Hän oli yksin kotona ollessaan hakenut Mestarin makuuhuoneesta ja lussuttanut Mestari-paran naaman kovaksi koppuraksi.

Ou nou.. Ei voi syyttää muita, kuin itseäni. Onneksi Mestarin saa toivon mukaan entistä ehommaksi fairy-pesulla. Tai niin ainakin toivon..

Leikkisää viikonloppua! ;)

Hömppää ja naurua · Muumit · Sisustus ja koti

Never grow up!

19/08/2011 Salla4 kommenttia

Uudet Muumi-lautaset ostin eilen itselleni, kun olin piristyksen tarpeessa :)

Mä oon miettinyt tänään Muumeja aika paljon (joo, aivoilla voi tehdä myös tällaista hyödyllistä ajatustyötä). Mietin sitä, kuinka aikuista ihmistä pidetään järjestäen vähän outona, jos hän tykkää pehmoleluista, Hello Kittystä ja muista jutuista, jotka mielletään vain lasten jutuiksi. Ja en nyt ollenkaan tarkoita itseäni ;) Muumeissa on jokin ero kaikkeen muuhun lapsekkaaseen tavaraan verrattuna. Muumimukeja on kaikilla, siis ihan kaikilla, eikä kukaan pidä outona, että keski-ikäinen uraihminen juo aamukahvinsa Muumimamma-mukista. Muumeista tykkääminen on sosiaalisesta hyväksyttävää. Tietenkin siinäkin on rajansa. Muumimukit ovat tosi jees, muutkin astiat menevät, mutta pehmojen omistaminen (mikäli siis olet yli 12 vuotta) on jo hieman erikoista. Mulle on aivan sama kuinka lapsellisena mua pidetään, tai pikemminkin en pidä kyseistä ominaisuutta millään lailla pahana asiana. Mieluummin lapsellinen ja hölmö, kuin jäykkä ja huumorintajuton :)

Mä en varsinaisesti kerää Muumi-juttuja, siis sillä tavalla, että ostaisin esimerkiksi kaikki uudet mukit niiden ilmestyessä. Ostan vain ne mukit (ja lautaset), joiden hahmo on mun mielestä söpö :)
Toinen mun suosikkihahmoista on Poliisimestari. Hänen kuuluisi valvoa Muumilaakson rauhaa, mutta mestari unohtuu usein vain polttelemaan piippuaan ja kastelemaan kukkia. Kuin liikkis, snif =D

Kukaan ei kuitenkaan vedä vertoja Mörölle, tuolle möykylle, jonka iso hammasrivi on aina näkyvissä. Kaikki pelkäävät Mörköä, mutta minusta hän on vain väärinymmärretty, ja oikeasti pohjimmiltaan kiltti otus. Ja NIIN söötti. Krrrrrrr valoa, hän sanoo vain, ja suunnistaa öljylamppuaan kohti.

Kivaa lapsekasta perjantaita kaikille!

Hömppää ja naurua

Ei saisi nauraa, mutta…

24/07/2011 Salla2 kommenttia

Kävinpä tässä yhtenä päivänä Akateemisessa. Intellektuellin bestseller-romaanin sijaan mukaani lähti aikuisten sarjakuva, josta irtoaa kunnon naurut joka lukukerralla. Mulla on alkuperäinen Bunny suicides jo kotona, mutta koska Dawn of the bunny suicides -kirjassa kaikki kuolemat ovat uusia, olihan tuo ostettava. Ne, jotka pitävät omaa huumorintajuaan tasokkaana, älkää lukeko. Ne, joiden huumorintaju on ”huono” ja musta, ja jotka pitävät ironiasta ja nauravat silloin, kun ei saisi…you gonna love this! =D

AHAHHAHAHAHAAA!!

Hömppää ja naurua · Korut

Salla kolkyt vee

26/06/2011 Salla5 kommenttia

Sain keskiviikkona kultasepänliikkeestä tekstiviestin, että Hello Kitty Nomination -palat olivat vihdoin saapuneet. Rynnistin tietenkin suoraan töistä liikkeeseen ja valkkasin itselleni perhosKittyn (siis aivan TÖRKEEN ihana!! :) Myyjä on palvellut minua lähiaikoina useasti, ja hän muisti hyvin, että Kitty tulee minulle. Hän oli pakkaamassa palaa supersöpöön pahvirasiaan, kun sisään asteli keski-ikäinen nainen. Nainen käveli tiskille, näki Kitty-boksin, ja huokaisi, että nyt kyllä tulee joku pikkutyttö tosi iloiseksi. Mulla petti pokka ihan totaalisesti ja repesin nauramaan :) Naisen ilme oli aika hyvä, kun sanoin, että se tyttö olen minä itse :) Hahhaaaa, priceless!!

Hömppää ja naurua · Korut

Annos leikkimielisyyttä, kiitos!

17/06/2011 Salla3 kommenttia

Mä oon aina tykännyt Hello Kittystä, söpöistä eläinhahmoista ja kaikista hassuista pikkujutuista. Koin herätyksen pari viikkoa sitten, kun olin ostamassa siskolleni – 12 v. – synttärilahjaa kultasepänliikkeestä. Pyysin nähtäväksi Hello Kitty -koruja ja myyjätyttö muisti minut parin päivän takaisesta visiitistäni ja luuli, että olen ostamassa korua itselleni. Naurahdin sitten, että kyllä tämä koru on tulossa 18 vuotta minua nuoremmalle siskolleni. Tajusin, että meillä tosiaan on aika samanlainen maku :) Monesti tuntuu, että aikuisen työssäkäyvän naisen elämä on aika vakavaa. Tuntuu ihanan vapauttavalta rentouttaa päiviä ja ajattelua laittamalla korvaan sarvikuonokorvakorut tai katsella Mörkö-avaimenperää. Elämä on ihan liian vakavaa jo muutenkin!

Tänään kävin taas samaisessa kultasepänliikkeessä ja katsokaa mikä ihana pikkuinen pöllö lähti matkaan: