Sweet Peach ja pari persikkaista arkimeikkiä

04/02/201704/02/2017 Salla17 kommenttia

En muista milloin olisin himoinnut jotain kosmetiikkatuotetta niin paljon kuin tätä. Huusin ooooo jo viime kesällä, kun Too Faced julkaisi limited edition Sweet Peach -paletin, joka myytiin erittäin nopeasti loppuun. Nyt talvella, kun merkki ilmoitti ottavansa kokonaisen Sweet Peach -kokoelman vakiovalikoimaansa, tiesin, että tämä paletti on saatava. Monen mutkan ja epäonnisen Sephora-tiedustelun kautta ja jälkeen sain vihdoista viimein palettini tällä viikolla, kun meidän kaikkien oma persikkakuriiri Henna auttoi ja hoiti. Harva ymmärtää todellista kosmetiikkaan kohdistettua raastavaa pakko saada -meininkiä niin hyvin kuin toinen bloggaaja. Mä tosin koin hikoiluttavia päiviä, kun paletti oli Hennan kotona, mutta en millään päässyt sitä heti hakemaan pitkän välimatkan takia. Ihan hyvää luonteenkasvatusta mulle hahaa.

Jokos olette lukeneet Sweet Peachista sata arvostelua? Vaikka tosin Too Facedin tuotteet ovat sen verran hankalasti saatavilla, että ehkä ette nyt ihan sataa kuitenkaan? Tämän saadakseen täytyy osua sopivaan Sephoraan (joissain on niin pieni valikoima, että kaikkea ei ole) tai me matkustamattomat voimme tilata omamme Puolan Sephorasta (postikulut parikymppiä) tai sitten Selfridgesiltä Briteistä, josta me tilasimme, kun Henna sai sieltä jollain supervip-koodillaan ilmaiset postikulut. Puolan Sephorasta nämä olivat loppukin vielä tässä vähän aikaa sitten. Hintaa paletille tuli n. 45 euroa.

White Peach / Luscious / Just Peachy / Bless Her Heart / Tempting / Charmed, I´ m sure
Nectar / Cobbler / Candied Peach / Bellini / Peach Pit / Delectable
Peaches ´ n Cream / Georgia / Caramelized / Puree / Summer Yum / Talk Derby To Me

Paletti on jännä sekoitus persikkaa, ruskeaa, shampanjaa, vihreää ja violettia. Sävyistä 10 on shimmerisiä, 6 mattaisia ja 2 glitterisiä. Mulla ei ole kauheasti kokemusta Too Facedin luomiväreistä, mutta kiinnitin huomiota pariin asiaan. Ensinnäkin mattaiset sävyt ovat NIIN kermaisia, että voisin kuolla. Siis aivan sairaan ihana koostumus. Shimmeriset hohtoluomivärit ovat aivan upeita ja kauniita, mutta eivät ihan kaikki aivan niin pehmeitä kuin odotin. Täytyy kokeilla vähän erilaisia siveltimiä näiden kanssa!

Ai niin! Yksi tärkeä asia. Tämä tuoksuu! :D Vähän jännitin etukäteen, että millainen tuoksu mahtaa olla, mutta jos tiedätte Haribon sokeripäällysteiset persikan muotoiset ja makuiset karkit, luomiväripaletti tuoksuu ihan samalta! Ihan hauska tuoksu siis, eikä sitä mitenkään haista enää siinä vaiheessa kun on meikannut :)

Tässä swatchit sävyistä, joista tuli ensimmäisinä mun lempparit eli vasemmalta lukien:
ylärivissä Just Peachy, Candied Peach, Luscious, Cobbler ja Bellini
alarivissä Peaches ´n Cream ja Georgia

Voi että kun olisi hyvä värisilmä ja osaisi leikkiä tällä paletilla sen vaatimalla tavalla heti alkuun! Mun on kuitenkin parempi aloittaa ”ilmiselvistä” yhdistelmistä ja kasvatettava erilaisia variaatioita sitten ajan kanssa. Persikan ja violetin yhdistelmä on yleisesti aivan älyttömän kaunis, ja sellaisen tekeminen himottaa just nyt eniten :)

Olen kirjoitellut blogiin aiemminkin hullaantumisestani persikan sävyisiin meikkeihin. Tykkään persikasta tosi paljon ja lisäksi koen, että se myös sopii mulle, niin huulille, poskille kuin luomillekin. Tein tietenkin ensimmäisenä kokeiluna meikin, johon ymppäsin molemmat persikan sävyt, hohtavan Just Peachyn liikkuvalle luomelle ja tummemman matta-glitterisen Candied Peachin luomivakoon. Hieman häivyttelyä mattaisella Georgialla ja eikun töihin :)

Vihreäsilmäisille tiedoksi, että persikka korostaa aika ihanasti silmien väriä :)

Eilen perjantaina olen tainnut olla TODELLA väsynyt, koska kaikissa meikkikuvissa oli ihan omituisia varjoja :D Ei mitään hajua, miten edes olen saanut ne aikaiseksi! Mutta älkää niistä välittäkö vaan keskittykää silmiin ;) Huulipunankin muistin laittaa näköjään vasta bussissa. Harmi, koska MAC Sweet & Sour sopi tähän lookiin kuin nenä päähän.

Tykkäsin tästä meikistä ihan sikana ja koko päivän oli mukava katsoa peiliin. Harmi, etten saanut sitä nyt kunnolla kuviin ikuistettua. Levitin liikkuvalle luomelle hohtavaa Lusciousia ja häivytin sen mattaisella Peaches ´n Creamillä. Ennustan tästä meikistä arkeni go to -silmämeikkiä, niin helppo mutta kaunis se oli.

Sen lisäksi, että hohtavat sävyt ovat upean kauniita, on paletissa mun mielestä superplussaa mattaisten (häivytys)sävyjen onnistuneisuus! Georgia ja Peaches ´n Cream (varmaan muutkin, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla) ovat aivan sikamaisen kauniita sävyjä ja sopivat häivyttämiseen älyttömän hyvin. Itse asiassa ne ovat tähän astisen kokoelman parhaat häivytyssävyt!

Aluksi mua harmitti vähän, kun rehellisen persikkaisia sävyjä oli Sweet Peach -paletissa niin vähän. Mutta olen tajunnut monen sävyn ihanuuden vasta levitettyäni sitä luomelle ja nähtyäni monivivahteisen sävyn siellä. Niinpä voin sanoa, että joo, tämä oli just niin hyvä ostos kuin ajattelinkin ja tämän etukäteishehkutuksen jälkeen se on paljon se! :D

Tykkäättekö persikkameikeistä ja kiinnostaako Sweet Peach? Ja muuten jos sieltä löytyy bloggaajia, jotka olette julkaisseet Sweet Peach -meikkejä blogissa, niin arvostaisin linkkejä inspiraatioksi :)

Avautumista

Laiskat nukkuu päiväunia

02/02/201704/02/2017 Salla32 kommenttia

Mä olen kuulemma jo pienenä lapsena ollut tällainen. Tykkäsin heti elämäni alusta asti valvoa hiukan myöhempään kuin kaksossisko ja torkkua aamulla vielä kun sisko oli jo hereillä. Meillä oli esikouluikäisinä sääntö, että äidin ja isän viereen saa mennä vasta aamulla kun kello näyttää tiettyä lukemaa, olisiko ollut kuusi. En muista yhtäkään kertaa, että olisin ehtinyt nousta ensimmäisenä ja kömpiä parhaaseen paikkaan eli isän ja äidin väliin. Sisko se aina siellä nukkui kun mä vaivalloisesti sain silmäni auki ja huomasin, että ei vitsi, kai munkin on noustava :D

Ala- ja yläasteella hyvät yöunet riittivät mulle mutta jo lukioajoilta muistan, miten ehdin tulla koulusta pariksi tunniksi kotiin ennen treeneihin lähtöä. Ja kulutinko ajan läksyjä tehden, en tietenkään, vaan ottaen päivätorkut. Totta kai tärkeintä oli syödä, mutta puolen tunnin levolle löytyi usein aikaa. Ja sen ajan hyödynsin. Tykkäsin levätä sohvalla tai sitten sängyllä, mutta päiväpeiton päällä, etten tekisi oloani liian kotoisaksi ja heräämistä mahdottomaksi. Lukioaikoina päikkärihetki saattoi mennä kovan treenaamisen ja yövalvomisen ”piikkiin”, mutta mitenkä sitten opiskeluaikoina saati nyt työelämässä.

Kyllä, otan edelleen nokkaunet päivällä lähes aina kun siihen on mahdollisuus. Musta tuntuu, että vaikka aamu ja päivä olisi ollut kuinka karsea tai rankka niin päiväunten jälkeen saa ikään kuin uuden mahdollisuuden päivään ja ilta voikin olla ihan superkiva. Mitä se yleensä onkin, mä olen iltaihminen :) Joskus kun tulen niin myöhään kotiin, ettei kunnollista lepohetkeä enää kertakaikkiaan ehdi ottaa, vetäisen itseni levyksi keittiön tai olohuoneen pehmeälle matolle, jonne saan kaveriksi yleensä koiran tai kaksi. Siinä sitten makoilemme silmät kiinni hetkisen ja palaudumme päivästä.

Mikä tässä on sitten ongelma? Ongelma on mun päässä, koska koen ainaisen ihmettelyn päikkäritavastani arvostelevaksi ja syyllistyn siitä. ”En mä MITENKÄÄN ehdi!”, ”voi kun itsekin voisin”, ”en mä osaa nukkua päivällä kun siivoukset on tekemättä”. Silmienpyörittelyä. Leuat nousevat aavistuksen pystyyn. Tuttuja juttuja. Puhuimme muutaman työkaverin kanssa asiasta viime viikolla. Oli perjantai ja kerroimme, mitä kullakin oli ohjelmassa. Mä kerroin, että perjantai on päikkäripäivä. Yksi työkaveri totesi, että joo, hänkin aikoo mennä. Olin ihan silmät pyöreinä, että sinäkinkö nukut päiväunia? Että kun tuntuu, ettei KUKAAN muu nuku kuin minä. Työkaveri totesi lakonisesti, että luultavasti nukkuu, mutta sitä ei haluta myöntää, koska tällaisesta ihmisestä muodostetaan helposti laiska kuva. Jäin miettimään tätä. Tulin siihen tulokseen, että tämä on just se syy, miksi mua nolottaa välillä oma tapani. Koen, että ihmiset pitävät mua laiskana, mitä taas en halua.

Mä yritän kovasti opetella olemaan välittämättä siitä, mitä ihmiset musta ajattelevat. Yritän ajatella, että jos joku pitää mua laiskana, niin hei pitäköön. Mulle pienet unet on tapa palautua henkisesti raskaasta työstä ja keino nauttia illasta enemmän. Hektinen kanssakäyminen muiden kanssa rasittaa mua, mikäli se ei tapahdu mun ehdoillani, niin kuin esimerkiksi töissä ei tapahdu ;). Kun mä olen ihmisten kanssa, olen sataprosenttisen läsnä. Vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa. Lepohetki on hetkinen hiljaisuutta, rauhaa ja elpymistä.