Avauduin aiemmin siitä, miten kahvin juonnin lopettaminen hyvissä ajoin illansuussa nopeutti nukahtamisaikaani huomattavasti. Olen viime kesän havainnostani asti pitänyt aika tiukasti kiinni siitä, että arkisin en sumpittele klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin pyrin juomaan viimeisen kupposen klo 18 mennessä. Olen huomannut, että jos seuraava päivä on vapaa tai oloni on muuten vain stressitön, edes myöhäinen kahvikupillinen ei vaikeuta nukahtamista. Jos taas käyn jo valmiiksi ylikierroksilla, on tosi tärkeää olla joustamatta näistä takarajoista. (Tekosyy: ”Ei kofeiinilla ole mitään vaikutusta muhun.”)

Olen ennen ajatellut, että tällaiselle ääripäiden ihmiselle on parempi etsiä kompromisseja. Olen kuitenkin viime vuosien aikana todennut, että itselleni vaikean elämän- tai rutiininmuutoksen onnistunut toteuttaminen vaatii ääripäitä ja pakottamista. :D Sokerin syönnin ”vähentämisestä” ei ole mulla koskaan tullut mitään, vaan tarvitsen siihenkin selkeät rajat, kuten kahvinkin kanssa. (Tekosyy: ”On ollut vähän raskas päivä, suklaa piristää.”)

Viimeisin havaintoni liittyy nukkumiseen, nimittäin olen tosi selkeä ns. B-tyypin ihminen, jolle luontainen rytmi on valvoa myöhään ja myös nukkua myöhään. Aikainen aamuherääminen on mulle ollut aina vastenmielistä ja jo ennen kouluikää posotin aamuisin unta palloon kun saman ikäinen siskoni oli jo pirteänä valveilla. Vaikka olisin arkisin kuinka väsynyt, haahuilen ympäri asuntoa puuhastellen kaikkea ”tarpeellista”, koska sänkyyn meneminen aikaisin on mulle tosi vaikeaa ja koen, että en ole ehtinyt tehdä töiden jälkeen mitään. Aamulla taas on niiiin ihanaa kääntää kylkeä lämpimän peiton alla ja jatkaa unia <3 Olen jo monta vuotta yrittänyt miettiä, miten saisin itseni sänkyyn ennen yhtätoista kun kuitenkin valitettavasti olen myös ihminen, joka tarvitsee paljon unta. Taas kerran, yrittäminen ei ole auttanut pätkääkään tai vienyt mua yhtään mihinkään.

Kaksi viikkoa sitten olin loppuviikosta niin totaalisen puhki, että päätin alkaa mennä nukkumaan aiemmin. Ja nyt olen ollut ihan hullun yllättynyt siitä, että se on ollut mahdollista :’D Jep, koirien iltalenkin, suihkun ja muiden pakollisten juttujen jälkeen mulla ei enää ole aikaa istahtaa sohvalle teekuppi kädessä (nyyh), mutta kelloa vahtimalla mä olen kuin olenkin ollut sängyssä klo 22.30. Ihan käsittämätöntä! Ei tarvinnut muuta kuin lopettaa yrittäminen ja sen sijaan päättää. Ja joo, olen ollut aamuisin virkeämpi, ihan parasta!! (Tekosyy: ”Mä en yksinkertaisesti pääse nukkumaan ajoissa.”)

Mä oikeasti vihaan tekosyitä, mutta näköjään olen sortunut niiden käyttöön itsekin. Paras mun kuulema tekosyy on muuten varmaan ollut, että En pääse kaverin polttareihin, koska mun pitää leipoa. Muahhahaaa, true story. Mitä koottuja selityksiä te olette kuulleet tai vielä parempaa, käyttäneet ? Tai onko joku muukin heittänyt yrittämisen romukoppaan ja siirtynyt sanoista tekoihin? :D