Avautumista

Todellakin pelottaa!

02/05/2014 Salla39 kommenttia

Blogeissa on kirjoiteltu pelon kohteista, ja mulla sattuu nyt olemaan vähän liiankin sopiva aika kirjoittaa aiheesta.

1. Koirieni kuolema
Tämä pelko on aika usein läsnä, vaikka minulle aina sanotaankin, ettei tätä saa miettiä. Olen useasti miettinyt, miksi koiran pitää elää vain pieni murto-osa siitä, minkä ihminen. Koiran hankkiessa on käytännössä katsoen varma, että joutuu kokemaan ja kestämään sen menetyksen. Olen jossain vaiheessa jopa miettinyt, etten voi hankkia enää koskaan koiraa juuri tästä syystä. Tiedän, että tämä on elämää. Mutta on ihan hirveä ajatus, että tiedän joutuvani hyvästelemään rakkaan ystäväni jossain vaiheessa muutaman vuoden sisällä. Tietenkin kaikkien läheisten ihmistenkin kuolema pelottaa ajoittain, että koirien kuoleman pelkäämisestä tekee konkreettisemman se, että sen tietää varmuudella tapahtuvan max 10 vuoden sisällä.

Tuossa postauksen ensimmäisessä lauseessa viittasin siihen, että Riki-koirani on tällä hetkellä tosi sairas. Jouduimme vapunpäivänä eläinlääkäripäivystykseen sen kanssa, mutta syy syömättömyyteen, täydelliseen apaattisuuteen ja virtsan allelaskemiseen jäi epäselväksi. Huomenna menemme uudelleen lääkäriin, koska tiettyjä verikokeita ei päivystyksessä saatu otettua. Olen nyt kaksi päivää ollut jatkuvasti itku kurkussa, elimistöni on valmiustilassa, enkä pysty nukkumaan kunnolla. En ole koskaan nähnyt Rikiä näin kipeänä.

2. Tukehtuminen
Tukehtumista pelkään ihan hulluna. Olen varmistanut poikaystävältä, että hän osaa heimlichin otteen ja miettinyt, mitä tasoa päin juoksen, mikäli olen yksin kotona (näin oikeasti siis kannattaa tehdä, siis että saa painetta kohdistettua samalle alueelle, mistä heimlichin otekin otetaan). Vähän hymyilyttää tässä kirjoittaessani, mutta ei kyllä naurata silloin, kun ruoka meinaa mennä väärään kurkkuun. Se tunne on jotain ihan kamalaa. Olen (varmaankin jonkin laadukkaan kauhuleffan seurauksena) jossain vaiheessa pelännyt elävältä hautautumista, ja sekin liittyy juuri tukehtumisen tunteeseen. Ihan kauheaa :(

3. Vesi
Pelkään jossain määrin vettä. Tai oikeastaan sitä, mitä pinnan alla on. Muistan lapsena ja nuorena, kun siskon kanssa mökkijärvessä saimme toisemme pelkäämään ihan oikeasti, kun mietimme, että mitä jos täällä järvessä kuitenkin olisi valas. Tai hai? Tai joku hirviö? Jotenkin järvet ovat sameudessaan paljon pelottavampia kuin meri. Ei mua meressä pelota uida. Mutta jos vaikka ruotsinlaivalla tulisi jonkinlainen hätätilanne, niin menisin varmaan aivan toimintakyvyttömäksi. Muistan kun joskus nuorena laivalla oli sellainen taulu, mihin syttyi palamaan aina yksi uusi valo, mitä lähemmäs määränpääsatamaamme päästiin. Laskin aina mielessäni, että missä vaiheessa voisimme upota ja silti selvitä rantaan. Nykyisin yritän olla ajattelematta asiaa.

4. Hämähäkit ja torakat
Pelkään, pelkään, pelkään. Tämä ei ole sellaista inhopelkoa, että hyi kun on ällöttävää (niin kuin varmasti suurin osa ihmisistä ajattelee näistä eläimistä). Tunnen sellaista kunnon pakokauhupelkoa hämähäkkejä ja torakoita kohtaan. Olen lähestulkoon pilannut pari lomaa itseltäni, kun olen pelännyt (kyllä syystä), että hotellihuoneessamme on näitä otuksia. Thaimaassakin viime syksynä sain matkakumppaneiltani palautetta, että ”ei kai se nyt niin vakavaa ole” kun torakka juoksi ravintolan terassilla pöytämme alle, ja mä pomppasin paniikissa ylös, enkä pystynyt enää istumaan. Minua on myös kiusattu etelänlomalla siten, että on otettu valokuva torakasta ja tuotu mun nenän eteen nähtäväksi. Ei tarvinnut sillä lomalla paljon öisin nukkua :( Onneksi poikakaverini ja siskoni ymmärtävät pelkoni, koska heidän kanssaan matkustan eniten. Halusin opiskeluaikana lähteä Australiaan vaihtoon, mutta hylkäsin ajatuksen, koska tiesin, etten kestä siellä olevia hämähäkkejä.

5. Kaatuminen/pyörtyminen
Tämä on uusin pelkoni ja niitä ainoita, joista tiedän tarkkaan, mistä se johtuu. Lähipiirissäni vuosia sitten sattuneen kaatumistapauksen jäljiltä olen pelännyt pääni satuttamista aika paljon. Pelko on vielä ollut kuitenkin ihan realistista, kunne viime syksynä yllättäen itse pyörryin kotona ja löin pääni. Isompia vammoja ei kaatumisesta tullut, mutta olen siitä asti pelännyt kaatumista lähes hysteerisesti. Talven ensimmäisillä tosi liukkailla keleillä seisoin ulkovaatteet päällä koirat valjaissa ja lähes pusersin itkua, kun pelotti niin paljon lähteä ulos pääkallokeliin. Poikakaveri oli vähän ihmeissään ja totesi, että ”ei se nyt sentään mikään Mount Everest ole”. Tajusin vasta silloin, että pelko johtui tuosta pyörtymisestä. Seuraavalla viikolla kävin ostamassa itselleni naurettavan kalliit IceBug-nastakengät ja pystyin taas lenkkeilemään jäisessä kelissä ilman ahdistusta.

Sen haluaisin vielä yleisesti todeta, että mua suututtaa tosi paljon toisten pelkojen väheksyminen. Eivät pelot monestikaan ole järjellä tavoitettavissa, eikä se, ettei jotakuta pelota jokin asia, tarkoita, etteikö pelko voisi jollekin toiselle olla todellinen.

Pelkääkö kukaan samoja juttuja kuin mä? Jos ei niitä, niin mitäs sitten?

Lisää ihanaa Philosophya

01/05/2014 Salla2 kommenttia

Vaikka olin jo kertaalleen päässyt tutustumaan Philosophyn (mä luovutan, en kykene kirjoittamaan näitä nimiä pienellä!) tuotteisiin Kauneusaamussa, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sain kutsun merkin omaan tilaisuuteen.

Philosophyn tuotteethan ovat ihan hiljattain tulleet myyntiin Sokoksiin ja Emotioneihin ja ovat kyllä oikein tervetullut lisä Suomessa myytäviin ihonhoito- ja suihkutuotteisiin!

On aina yhtä mukavaa nähdä muita bloggaajia, joista osa saapuu tilaisuuksiin tukka putkella pääkaupunkiseudun ulkopuoleltakin :) Naureskeltiin ruokapöydässä, että on ihanaa olla seurassa, jossa saa luvan kanssa heilua kameran ja kännykän kanssa, eikä kukaan käske laittamaan niitä laukkuun ;)

Kun olimme saaneet mahat täyteen ja rupateltua kuulumiset, oli aika siirtyä kuuntelemaan ”tiukkaa faktaa” Philosophysta :) Kiinnostuin eniten näistä kolmesta tuotteesta.

Tippa seerumia

Mitallinen C-vitamiinia päälle

Olen huomannut, että kiinnostun eniten aina merkkien erikoistuotteista, eli jutuista, joissa on mielestäni jotain jännää ja spesiaalia. Niin nytkin :) Ylemmissä kahdessa kuvassa demonstroidaan tee-se-itse-seerumi, eli seerumiin lisätään annosmitallinen C-vitamiinijauhetta (Turbo Booster C Powder). Jauhe liukenee seerumiin ja seos isketään kasvoille. Jauheen voi miksata myös päivävoiteeseen. C-vitamiini kirkastaa ihoa ja suojaa sitä. Jännää!

Miracle Worker -laput ovat ehkä ihan superjänniä. Pakkauksen mukana tulee rasiallinen lappuja sekä itse retinoideja ja antioksidantteja sisältävä tehoaine, joka kaadetaan kokonaan ennen ensimmäistä käyttökertaa lappujen päälle. Sitten vain joka päivä otetaan rasiasta yksi lappu, jolla käydään kasvot läpi. Ihanan helppoa anti-age-hoitoa!

Jos mun pitäisi valita yksi tuote Philosophylta, valitsisin varmaan tämän Time In A Bottlen. Kyseessä on nimensä mukaisesti myöskin anti-age-tuote. Ennen ensimmäistä käyttökertaa pienen pullon punainen sisältö kaadetaan isomman pullon seerumin joukkoon. Saadaan seerumi, jonka neljän ja kahdeksan viikon käytön jälkeen saatuja tuloksia meille esiteltiin valkokankaalta. Tuotteen sisältävän Dna Renewal -yhdisteen ansiosta ihosta tulee kiinteämpi, juoneet madaltuvat ja ihohuokoset pienenevät. Kieltämättä aika vaikuttavaa, ja siksi tämä onkin niin mielenkiintoinen tuote!

Saimme mukavan tilaisuuden päätteeksi vielä goodie bagit, joissa oli kolme Philosophyn tuotetta. Purity Made Simplen sain kokeiluun jo Kauneusaamusta, joten olen ehtinyt testata sitä ihan kunnolla. Kyseessä 3-in-1 kasvojen puhdistusaine, jolla lähtee niin kasvo- kuin silmämeikkikin. Tuote sisältää myös kasvoveden eli on varsinainen kiireisen naisen juttu! Mä en yleensä välitä puhdistusemulsioista (vihaan liruja), mutta Purity on sen verran paksua, että koostumus ei häiritse. Kevyt meikki puhdistuu hyvin ja samoin silmämeikki, eikä edes kirvele silmiä. Olen käyttänyt tätä silloin, kun resurssit on käytetty loppuun ja haluan sänkyyn mahdollisimman nopeasti. Päivittäiseen käyttöön ainoaksi tuotteeksi tämä on puhdistusteholtaan liian mieto käyttämääni meikkiin nähden. Tosi kiva lisä kuitenkin kylppärin kaapissa :)

Raspberry Sorbet -suihkugeeli kiinnosti minua tuoksunsa puolesta eniten merkin suihkugeeleistä. Tuote oli kuitenkin itselleni pettymys, koska sen vadelmatuoksu on niin mieto, että sitä tuskin haistaa. Okei, mähän olen tottunut Lushin tuoksupommeihin, joten olen ehkä vähän jäävi. Mutta tykkään, että suihkugeeli saa todella tuoksua :) Miedompien tuoksujen ystäville tämä on varmasti ihana. Olen myös kuullut, että nimenomaan tämä vadelmasorbetti tuoksuisi miedoiten Philosophyn suihkugeeleistä, mene ja tiedä. Pakkauksen kyljessä on muuten vadelmasorbetin teko-ohje, ja kuulemma nämä ohjeet on testattu ja ne todella toimivat :)

Hands Of Hope on ihanan paksua käsivoidetta. Voide imeytyy nopeasti, mutta ei läpäise Sallan päiväunitestiä, eli reilun tunnin päästä levittämisestä voide (siis se määrä, mikä ei ole imeytynyt) huuhtoutuu pois käsistä. Parhaimmillaan Hands of Hope onkin mielestäni yökäytössä. Tuoksu on hieman perusvoidemainen, ei lempparini, mutta menee :)

Hope In A Jar Night -yövoiteen sain myöskin jo Kauneusaamusta, ja olen käyttänyt purkin jo lähes puolilleen. Tämä hedelmähappoja sisältävä voide kuorii ihoa kevyesti yön aikana, mutta tuntuu silti tosi kosteuttavalta. Koostumus on ihanan paksua. Aamulla iho tuntuu selvästi sileämmältä, kuin normaalisti, siis tosi smoothilta :). Käytän tätä yleensä joka toinen yö, etten kuori vahingossakaan ihoani liikaa (kosmetologin neuvo oli välttää liikaa kuorintaa). Tykkään tästä muuten ihan älyttömästi, mutta tuoksu on hieman pistävä, mikä johtuu varmaankin noista mainitsemistani hedelmähapoista. Ei-niin-herkkänenäisille kuitenkin aivan loistovoide, suosittelen! :)

Oliko joku tuotteista teille tuttu tai alkoiko joku kiinnostaa? Onko teillä muuten kokemusta Philosophysta? :)

Postauksen tuotteet saatu blogin kautta.