Tämä kellastunut sarjakuva on ollut jokaisen asuntoni jääkaapin ovessa siitä asti, kun muutin pois kotoa. Yli 10 vuotta siis. Tykkään ylipäätäänkin Karvisesta ja samastun varsinkin hänen vihaan maanantaita -mietteisiinsä. Tämä sarjakuva kolahti jotenkin erityisesti kaksikymppiseen pikku-Sallaan ja kolahtaa edelleenkin. On varmaan normaalia silloin tällöin pohtia, elääkö sellaista elämää, mitä haluaa tai sellaista mitä nuorena ajatteli elävänsä. Minä ainakin pohdin. Ja minä ainakin totean tätä ajatellessani, että en elä. Asiat eivät koskaan ole yksiselitteisiä ja ne ovat aina monen asian summa. Ja vieläpä sellaisten asioiden, joihin ei aina voi itse vaikuttaa.

Sarjakuvan juttu on mielestäni juuri siinä, että siinä, missä Esko masentuneena pohtii, ettei ole saavuttanut elämällään mitään, Karvinen toteaa, että hän halusi tonnikalaa. Halusi tonnikalaa =D En tiedä miksi, mutta sarjakuvasta tulee aina hymy huuleen. Jokaisella on omat taistelunsa, johtuivat ne sitten saavutuksien puutteesta tai tyytymättömyydestä päivän lounaaseen :)

Hei, olen Salla. Olen suklaa-addikti. (Hei Salla)

Mitenhän tämä on oikein tämmöiseksi mennyt, kysynpä vaan?? Mä oon siis aina tykännyt makeasta ja yhtä parin viikon mittaista poikkeusta lukuunottamatta en ole harkinnutkaan karkkilakkoa. Nyt on kuitenkin tilanne se, että en tiedä pitäisikö turvautua niinkin äärimmäiseen vaihtoehtoon. Kuvassa on mun kaapista tällä hetkellä löytyvä suklaa. (Ja joo, siellä on näiden lisäksi vielä kokoelma karkkikarkkia, mutta se onkin toinen juttu ;) Nyt ne, jotka ajattelevat, että tämä on joku pääsiäiseen liittyvä erikoistilanne, joutuvat pettymään. Kaikki, jotka mut tuntevat, tietävät, että meille voi tulla kylään koska vaan, ja vastaava selection löytyy kaapista. Ja kaapilla käydään joka ilta, ei vain viikonloppuisin. Mä en kuitenkaan vedä mitään suklaaövereitä, ennemminkin syön aika maltillisen määrän, mutta JOKA jumalan päivä.

Mitä sanotte, onko mulla ongelma?