Mun possut lähti eilen lomalle. Fionan kummitäti Jonna asuu Fionan äidin (joka on myös Benin sisko <3) Hertan ja vuoden ikäisen Lempi-bulldoggin kanssa landella ja hän lupasi hoitaa kaikkia neljää kaveria mun reissun ajan :D Toki kun välimatkaa on parin tunnin ajomatkan verran, tulee koirien hoitoajasta mun reissua pidempi, ja he tosiaan lähtivät hoitoon eilen. Jonkun muun hoitajan kanssa saattaisi joutua stressaamaan, että onko ok, kun näitä extrapäiviä tulee, mutta Jonna sen sijaan oli harmissaan, kun mun matka on ”vain reilun viikon, eihän me ehditä tehdä koirien kanssa tarpeeksi kivoja juttuja, mitä oon suunnitellut” :D

Eli mä voin olla täysin rauhallisin mielin, että Beni ja Fiona ovat toivottuja vieraita. Aikamoinen hoitopaikka, vai mitä?! <3 Jonna lähetti mulle eiliseltä heti videoita ja muutaman kuvan.

City-bulldoggeilla on kyllä varsinainen elämysloma tiedossa! Siellä kuulemma juostaan metsässä koko kööri vapaana, kolutaan kuraojat ja kyntöpellot ja jäljestetään peuran hajujen perässä. Ai vitsi, mulla oikein sydäntä lämmittää, miten ihanaa tiedän Benkulla ja Finkulla siellä olevan. Sohva ja sänkykin on sallittua aluetta hihi ^_^ Jonna on sellainen koiranomistaja, että mun koirat ovat varmasti vähintään yhtä hyvässä hoidossa hänen luona kuin kotonaan. Mulla on niin huojentunut olo.

Jotkut teistä pyörittelevät varmaan silmiään, mutta mulle koirien hoitoon laittaminen ei ole mikään helppo juttu. Mulle se, että veisin koirat hoitoon ja lähtisin heidän jäädessä ovelle katsomaan suurilla silmillään, on tosi, tosi vaikea ajatus. Kun koirille ei voi selittää, että mamma kyllä tulee takaisin. Sen takia sain isältäni ja vaimoltaan hienon tarjouksen, että he voivat hakea koirat multa kotoa ja kuljettaa hoitoon. Minä vain puin innosta puhkuville Benille ja Fionalle pannat, ja he lähtivät taakseen katsomatta Pirjon mukaan! Saatoin kyllä katsoa vielä ikkunasta perään…. nähdäkseni, miten koirat hyppäsivät hirveällä vauhdilla autoon ja hymyssä suin lähtivät matkaan. Ihan mahtavaa. Multa säästyi niin monta ahdistusfiilistä ja ainakin yhdet itkut.

Mulla oli täällä eilen pikkuserkku käymässä ja heti koirien lähdettyä me alettiin sisustaa! Oli upeaa saada kuulkaa esimerkiksi IMUROIDA ilman, että kaksi bulldoggia tulee murisemaan ja hyökkimään siihen, ja ihan pystyi levittelemään lasiesineitä sohvalle ripustusta odottamaan ilman, että kukaan pomppi niiden päällä. Me saatiinkin Terhin kanssa tosi paljon tehtyä, ja täällä on jo vähän kodin näköistä ;) Mm. mun lukunurkkaus on valmis <3 Ajattelin tehdä ihan postauksenkin siitä, jos teitä kiinnostaa sisustusjutut?! :)

Eilen illalla kun olin menossa nukkumaan, tajusin, että en ole nukkunut IHAN YKSIN, siis ilman koiraa yli 10 vuoteen. Mietin, että näinköhän pystyn nukkumaan ollenkaan, kun on liian hiljaista. Kellahdin sitten sänkyyn ja heräsin, arvatkaas kuinka monen tunnin päästä? No 12,5!!!!!!! Taisi tulla nämä unet siis ihan tarpeeseen… eihän koiranomistaja voi koskaan nukkua näin paljon, ettei ulkoiluväli venähdä. Huh. Ja ”aamulla” pystyin tulemaan heti sohvalle näpyttelemään tätä postausta ilman, että tarttisi juosta ensimmäisenä tuonne sateeseen koirien kanssa. On tää outoa :D

Outoa, mutta kivaa. Ja huomenna pystyy tehdä töissä vähän pidemmän päivän! Parasta :’D